|
Raaston haastattelussa Janne Ukonmaanaho Pienestä aikaa raasto.comissa on taas tarjolla uusi haastattelu. Nyt lauteilla on SM-maastojen miesten lyhyellä matkalla pronssia napannut Ylikiimingin Nuijamies Janne Ukonmaanaho. Janne Ukonmaanaho - Pohjoisen pommittaja Sunnuntain SM-maastoissa saatiin ennusmerkkejä tulevasta, kun Janne Ukonmaanaho lasketteli kevyen näköisesti suuren mestarin, Jukka Keskisalon, vanavedessä ensimmäisen kierroksen aikana miesten lyhyen matkan kilpailussa.
Isä Juhanin valmentama Janne on suurlupaus, jonka nousemista kansallisen eturivin kautta kansainväliseen kärkeen, onkin jo odoteltu muutaman vuoden ajan. Loukkaantumiset ovat lyöneet nuorta miestä jo aivan liian monella halolla päähän, mutta nyt näyttää vaihteeksi erittäin hyvältä. Kuluneen kauden aikana vauvaliha on selkeästi hävinnyt kropasta, joten kestävyys on kehittynyt, ja mies on kaikin puolin iskussa. Raasto.com nakkasi Jannen sähköpostiin kisan jälkimainingeissa parit kysymykset: Moro! Hemmetin hieno juoksu Imatralla. Mieshän on iskussa! 1. Mikä fiilis maastojen jälkeen? - Kiitos kysymästä, aika muikea. Täytyy myöntää, että pikkuisen tuli paineita ennen kisoja, koska uskalsin päästää suusta lauseita, että saattaisi kulkea maastoissa. Eipähän tullut suuremmin sitten loppujen lopuksi onneksi soiteltua poskea. 2. Sinua on aina pidetty nimenomaan maastojuoksijana? Mistä uskot sen johtuvan? - ”Maastojyrä” -titteli juontaa varmaankin siitä, että viime vuosina en ole juurikaan juossut kesällä ratakilpailuja vaikeuksien vuoksi. Viimeksi ehjän kesän olen juossut 2003, jolloin kulki ihan hyvin radallakin. Silloinkin jo maastoissa kulki, kun H. Mannisen kanssa taisteltiin voitosta viimeiselle 300 metrille asti. Vuonna 2003 Ukonmaanaho otti 19-vuotiaiden EM-kilpailuista Tampereelta neljännen sija. Silloin esteet kulki 8.56:een, mikä edelleenkin löytyy miehen ansioluettelosta ennätyksen kohdalta. Ei kyllä tosin kovin pitkään. - Sen jälkeen olen ollut useampana vuonna maastoissa kunnossa, mutta kesät ovat menneet pilalle loukkaantumisten vuoksi. Viime keväänäkin kulki maastoissa, mutta kesä meni pilalle ylirasitustilan vuoksi. Toki olen ihan hyvä maastojuoksija, mutta eiköhän radallakin pitäisi liikahtaa hyvin, kun vain mies on hierojani kutsumassa "tasapainotilassa". On nimittäin tullut järkytettyä kyseistä tasapainoa aika tavalla... 3. Nakkasit Imatralla ensimmäisen kierroksen pitkässä alamäessä Jukan rinnalle ja hiukan ohikin. Oliko tarkoituksena järkyttää mestarin mielenrauhaa, vai mistä moinen ryntäily? Kuinka paljon kiritappio Jussille, maastojuoksun suomalaiselle ikonille, harmittaa mailerinakin tunnettua nuorta juoksijaa? - Heh, se oli pientä show offia, että onpas helppoa, sen kuin laskettelee. Mutta harmi vaan, että ollaan oltu Jukan kanssa niin paljon leirillä, että kyllähän se meikäläisen metkut tietää. Tosin tiedän minäkin Jukan ja arvasin, että se poikaa hiukan sapettaa.. Tulihan tuosta kommenttia loppuverkan yhteydessä, ihan niin kuin pitääkin! Mutta voittamaan lähdin juoksua ja kaikkeni yritin. Kuulostaa oudolta puhua kiritappiosta harmittavana Jussille, kun ennen on vain nähnyt kantapäitä - ja niitäkin kaukaa. Mutta suoraan sanottuna olin 300 metriä ennen maalia aivan varma hopeasta. Jussi tuli hyvin, ja minä vain hyydyin. - Jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvin odotettuakin, koska tässä on edetty tosi varovaisesti kohti kesää, enkä ole juuri kiristellyt kovissa treeneissä vielä. Vetotreenejä radalla, tai kovia kilpailuja ei ole takana vielä yhtään, joten juoksu ei oikein toimi vielä lopussa silloin, kun ystävämme laktaatti tulee ovelle kolkuttelemaan. Mutta se korjaantuu tästä seuraavien kuuden viikon aikana, kun ratatreenit ja kilpailut alkavat kunnolla pyörimään. 4. Kerro hiukan menneestä treenikaudesta? Leirit, harjoituksen pääpainotukset jne.? - Syksyllä treenikausi aloitettiin todella huonosta jamasta. Juoksin syksyllä kolme kilpailua, 22-vuotiaiden Pohjoismaiden Mestaruuskilpailut, Ruotsi-ottelun ja 22-vuotiaiden SM-kilpailut viikon välein, kaikissa lajina esteet. PM-kisat olivat ensimmäinen kilpailu jalkojen alkaessa pikkuhiljaa toipua ylikunnosta. Tilanne ei ollut vielä kuitenkaan lähelläkään normaalia. Kilpailuun tehtyjen alkuverryttelyiden jälkeen menin suoraan hierontaan, koska reidet keräsivät nestettä niin paljon. Ne olivat aivan jäykät pelkästä kevyestä juoksusta. Ilman hierontaa en olisi varmaan päässyt edes ensimmäisestä esteestä yli! Kisoista palauduin juuri ja juuri viikossa. - No, harjoittelu siis aloitettiin todella maltillisesti. Se sisälsi pyöräilyä, vesijuoksua, ynnä muita korvaavia harjoitteita n. 50%. Käynnistellessä meni loka- ja marraskuu, joulukuussa pääsin jo harjoittelun makuun (viikkomäärät n. 100-120km, kovia 1-2x/viikko + yksi nopeustyyppinen harjoitus). Tammikuun alussa edessä oli ensimmäinen korkeanpaikan leiri Etelä-Afrikassa. Leiri lähti liikkeelle koomaillessa ja ilmastoon totutellessa. Kunto nousi nopeasti ja kuuden viikon leirin loppupuolella Saavalaisen Peten vetämä lenkkivauhti alkoi tuntua jo sopivalta. Kovemmatkin treenit alkoivat pian kulkea. Helmikuun puolessa välissä tulin Suomeen viisi päivää ennen Sm-halleja. Halleissa 3000 metriä näytti, että oikealla tiellä ollaan. (Sm-hopeaa Mikael Bergdahlin takana, ajalla 8.19,02. (toim. huom.) Aika oli olotilaan nähden hyvä. - Harjoituskauteni ainoa ongelma tuli sitten maaliskuun puolessa välissä. Reväytin hiukan vatsalihasta liukastuttuani lenkillä. Nivuset ja vatsalihakset olivat olleet tiukalla, ja liukastuminen oli sitten aika kohtalokas. Pari viikkoa meni juoksematta ja tilanne näytti tosi huonolta. 3.4. lähdin Portugaliin ja tämä ratkaisu osoittautui todella hyväksi. Lämpö nopeutti toipumistani, ja ensimmäisen kahden viikon aamut pyöräillen, illat juosten, jälkeen pääsin kolmannella viikolla tositoimiin. Kolmas viikko 140km, sisältäen kaksi kovaa treeniä + 3 tuntia pyörällä. Viimeinen viikko meni sitten todella hyvin. (esimerkki viikko tuosta viikosta hetken päästä.) 5. Esimerkkiviikot Janne Ukonmaanahon harjoittelusta: Etelä-Afrikka 15.-21.1.2007: MA Portugali 23.-29.4.2007: MA 6. Harjoittelun perusfilosofia, eli miten aisapari Ukonmaanaho-Ukonmaanaho harjoittelua lähestyy? - Vastaan tähän Ukonmaanahona toisen Ukonmaanahon puolesta. Isäni on itse juossut 19-sarjalaisena ja häntä valmensi Jussi Saarela. Saarela taas on poiminut tietonsa Kari Sinkkosen ja Paavo Meskuksen ohjauksessa. Eli pohjat minun valmennuksessani ovat hyvin perinteisessä suomalaisessa valmennuksessa. Ajauduin Arto Aallon kautta aikanaan myös Jukka Toivolan vaikutuspiiriin, jonka kanssa ajatukset kulkivat samaa rataa ja pian kirjoittelin hakemusta Karilineen. Harjoitteluni perusteet ovat siis hyvin ”Sinkkosmaiset”, tietyillä poikkeuksilla. Mäkiloikkaa en nimittäin pysty tekemään ollenkaan. Sitä en ole ikinä edes yrittänyt jalkavaivojeni vuoksi. 7. Tulevan kesän tavoitteet (1500m, 3000m, esteet ), ja missä ratakausi alkaa? - Tavoitteena on 1500 metrillä 3.45 ja esteissä 8.32. Tavoitteet ovat kovat, mutta uskoisin, että realistiset. Varsinkin esteiden tavoite vaatii täydellistä onnistumista. Ratakausi alkaa 7.6. Joensuussa 1500 metrillä ja 14.6. juoksen esteet Raasto-illassa. Jälkimmäisessä lähden luultavasti juoksemaan EM-rajaa Joonas Harjamäelle. Eli 8.50-55 on se alkuvauhti mitä haetaan ja siitä voi viimeisellä tonnilla kiristää, jos siltä tuntuu. 8. Siviilielämän puoli hallussa? Opiskelut jne? - Asustelen Oulussa avovaimoni Elli-Maijan kanssa. Tänä vuonna en ole opiskellut mitään. Ensi vuosi on vielä hiukan auki. Tavoite on jossain vaiheessa päästä lääketieteelliseen, mutta olen tässä sivusta seurannut kolme vuotta Ellin opiskelua, enkä siihen ralliin vielä lähde! Yksi vaihtoehto on käydä yliopiston puolella osa kursseista (kemia. kielet ym.) ja ne saisi sitten hyväksi luettua lääketieteellisen puolella aikanaan. Näin saisi ainakin jotain tehtyä ja kevennettyä tulevaa taakkaa. 9. Milloin Janne Ukonmaanaho voittaa Jukka Keskisalon a)
Sm-maastoissa? b) 3000m
esteissä? 10. Ovatko reidet kunnossa eli onnistuuko tänä kesänä postilaatikolle kävely ilman hapotuksia? - Nyt onnistuu ja toivottavasti onnistuu myös koko kesän ajan. Ei ole mikään häävi tunne, kun ei jaksa kävellä lepäämättä edes sataa metriä. Syö miestä. Raasto.com kiittää Jannea ja toivottaa menestystä tulevaan kesään. Yli-Kiimingin mies on kovien kilpailujen kaveri, jonka parasta osaamista ei ole vielä mitattu sinnepäinkään. Kova kilpailupää yhdistettynä loistavaan fyysiseen lahjakkuuteen on ase, jolla mennään vielä pitkälle. Jannelle tasapainoista ja menestyksekästä kesää 2007!
-T |