Z'n Japanicorner

Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani.

Z'n Japanicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon.

Reiko Tosa

Japanicornerin 19. juoksija on eräs Osakan naisten MM-maratonin suurimmista suosikeista. Reiko Tosa on hänen nimensä.

Ehimen tytär

Toshio ja Hinako Tosalle syntyi Reiko Tosa -niminen tytär 11.6.1976. Tämä tapahtui Ehimen hallintokunnassa, mikä sijaitsee Shikokun saaren luoteisrannikolla. Sepä olikin oiva paikka viettää lapsuuttaan kaukana Tokion ja muiden suurten asutuskeskusten ylenpalttisesta humusta. Tyhjänpanttina notkumisen ja amerikkalaista elämäntyyliä jäljittelevän turhanpäiväisen bailaamisen sijaan ihmiset harrastivat siellä terveellisiä harrastuksia, kuten liikuntaa. Koska Tosien kotitalo sijaitsi meren rannalla, kävi Reikokin uimassa meressä usein lapsuudessaan. Vaikka Tosan vanhemmat olivat urheilleet nuoruudessaan (Hideo oli juossut Ekiden -viestejä ja Hinako oli kuulunut koulunsa pikaviestijoukkueeseen) he tuskin tuolloin osasivat aavistaa, kuinka tappavan kova maratonkonetar heidän tyttärestään oli tulevaisuudessa tuleva.

Niin kuluivat vuodet, keväät seurasivat talvia ja kirsikkapuut kukkivat kevät toisensa jälkeen. Niin koitti se päivä, jolloin Reikon oli aloitettava koulutiensä. Pikku hiljaa hän aloitti myös urheilun harrastamisen monien muiden japanilaisnuorten tapaan. Ylä-asteella hänen kiinnostuksensa tosin suuntautui siskonsa esimerkkiä seuraten enemmän koripalloon kuin kestävyysjuoksuun, mutta lukiossa hän ei voinut enää vastustaa kestävyysjuoksun kutsua. Hän tuli järkiinsä, teki koripalloistaan päähineitä, korisukista kalaverkkoja ja keskittyi leikkimisen sijaan oikean urheilun harrastamiseen.

Kestävyysjuoksijana Tosa ei kuitenkaan sijoittunut kärkisijoituksille Japanin koululaiskisoissa. Ennen lukion päättymistä hän sai aikaan tulokset 9.41,05 3000 metrillä ja 17.29,24 5000 metrillä. Niillä ajoilla ei maan kärkeä hätyytelty. Sen sijaan opinnoissaan hänellä kulki paremmin, mistä kertoo se, että lukion jälkeen hän selvitti tiensä tiukkojen karsintojen jälkeen Matsuyaman yliopistoon imemällä oppia kaaliinsa kuin korkeushyppypatja sadevettä.

Ilmeisesti Tosa keskittyi vielä 20 ikävuoden tuolla puolenkin tiukasti opintoihinsa täydessä opiskelukeskittyneisyydessä juoksuharjoittelun sijaan, sillä yliopistossa 5000 metriin radalla kului häneltä 16.35. Juoksipa Tosa huvikseen myös maratonin aikaan 2.54.57. Nämä tulokset eivät luvanneet hänelle suurtakaan tulevaisuutta kestävyysjuoksijana, mutta kun korkeakoulututkinto oli saatu suoritettua, alkoi Tosakin harjoittaa kestojuoksua tosissaan ja tuota pikaa hänen tuloksensa juoksun saralla kohenivat kuin lämpötila bensalla lämmitetyssä saunassa. 

Vaikka Tosan edesottamukset radalla ja maantiellä eivät vielä yliopistoiässäkään herättäneet lupauksia siitä, että hänestä voisi tulla kansainvälisen tason juoksijatar, eräs tarkkasilmäinen valmentajavelho vainusi hänessä piilevät raastajattaren kyvyt. Tähän miehen nimi oli Hideo Suzuki, joka vastasi Mitsui-Kaiyo (Mitsui-Sumitomo) -vakuutusyhtiön kestävyysjuoksutallin valmennuksesta. Suzukin lyötyä Tosalle tarjouksen pöytään pestistä Mitsuin juoksutallissa, alkoi tämä ensimmäistä kertaa elämässään harjoitella kunnolla ja eipä kulunut kauaakaan, kun uusi japanilainen naiskestävyysjuoksutähti alkoi hurmata fanejaan ympäri maailman.

2 x 2.24

Pian Mitsuihin liityttyään Tosa huomasi kestävyytensä, vauhtikestävyytensä, nopeuskestävyytensä, tuskan-, hapon- ja raastonsietonsa kohentuvan merkittävästi. Harjoittelu toisin sanoen puri häneen kuin hammasrivistö lihakimpaleeseen. Vuonna 1999 hän juoksi 40 päivän mittaisen Coloradon vuoristoleirin jälkeen Sapporossa puolimaratonin 1.10.59:ään, mikä takasi hänelle paikan maansa edustajaksi puolimaratonin MM-kisoihin Italian Palermoon. Sieltä hän palasi kotiin viides sija ja aika 1.09.36 taskussaan. Tosa oli astunut kestävyysjuoksun kansainväliselle huipulle, mutta todellista arvostusta hän saisi kotimaassaan vasta maratonjuoksijana. Niinpä hän alkoi tähdätä maratonille, vain maratonille, eikä millekään muulle kuin maratonille. 

Vuosi 2000 oli olympiavuosi ja olympialaisiin paloi myös Tosan mieli. Tätä varten hän harjoitti runsain mitoin kestojuoksua ankarissa vuoristo-olosuhteissa vailla armon hiventäkään itseään kohtaan. 30-40 kilometrin tv-kovat alkoivatkin kulkea siihen malliin, että Tosa saattoi lähteä Nagoyan olympiakarsintamaratonille maaliskuussa 2000 luottavaisin mielin. Nagoyassa hän juoksikin erittäin hyvin, sillä lähtölaukauksesta ei ehtinyt kulua kuin 2.24.36, kun hän oli jo maalissa. Missä tahansa muussa maapallon maassa tällainen näyttö olisi riittänyt olympiapaikkaan, mutta ei Japanissa. Ari Ichihashi oli nimittäin valittu olympiamaratonille edellisvuoden MM-hopeansa ansiosta, Eri Yamaguchi oli juossut Tokiossa 2.22.12 ja nyt Nagoyassa ennen Tosaa maaliin ennätti Naoko Takahashi ajalla 2.22.19. Niin jäi siis Tosa rannalle olympiakisoista, eikä hänelle herunut maratonjoukkueeseen edes varanaisen paikkaa, sillä se meni Osakassa 2.22.56 juosseelle Harumi Hiroyamalle.

Olympialaisista rannalle jääminen tuskin oli Tosalle kuitenkaan valtava pettymys, olihan hän vasta uransa alussa ja Nagoyan kisassa hän oli parantanut maratonennätystään ”vaatimattomat” puoli tuntia. ”Arvokisoja tulisi jatkossakin”, mietti Tosa ja harjoitteli kesän ja syksyn 2000 yksiselitteisen armottomasti, kunnes hän seisoi marraskuussa 2000 jälleen maratonkilvan lähtöviivalla. Tällä kertaa kyseessä oli Tokion naisten maraton, joka oli samalla Japanin ensimmäinen karsintakisa seuraavan vuoden Edmontonin MM-maratonille. Tokiossa Tosa juoksi konemaisesti yksin kärjessä aina 22 kilometriin saakka, jolloin Kenian Joyce Chepchumba ohitti hänet. Tästä huolimatta Tosa jatkoi yhtä konemaisesti Chepchumban perässä maaliin ajalla 2.24.47. Tämä ei jättänyt epäilyille sijaa MM-lipun suhteen, valittaisiinhan MM-kisoihin olympialaisista poiketen viisi edustajaa maata kohden. Niin saattoi Tosa aloittaa keskittymisensä MM-kisoihin hyvissä ajoin täydessä maratonkeskittyneisyydessä.

MM-hopeaa Edmontonissa  

Edmontonin naisten MM-maratonilla juoksi Tosan lisäksi myös toinenkin Mitsuin edustaja. Yoko Shibui oli nimittäin juossut Osakassa tammikuussa 2001 2.23.11, millä oli varmistanut lippunsa MM-koneeseen. Yhdessä tämä kaksikko hioi ohuessa ilmassa itsensä ja toisensa MM-kuntoon, eikä heidän esityksissään MM-maratonilla 12.8.2001 ollutkaan mitään häpeämistä. Täydessä maratonmalttavaisuudessa he antoivat Romanian Constantina Ditan tempoa kisan alkuvaiheessa itsestään kaikki hiilihydraatit pihalle ja vasta 30 kilometrin tietämissä alkoivat kuin yksissä tuumin kiristää maratonruuvia, mikä aiheutti ylenpalttista kärsimystä kärkijoukossa vielä tuossa vaiheessa kärvisteleville juoksijattarille.

35 kilometrin laatalle tultaessa kärkiryhmä oli supistunut neljään juoksijattareen, sillä Tosan ja Shibuin lisäksi siinä taivalsivat Romanian Lidia Simon ja Venäjän aina irvistävä Svetlana Zakharova. Tämän jälkeen Tosa ja Simon lähtivät omille teilleen jättäen Shibuin ja Zakharovan mittelemään pronssisesta lätkästä. Lukuisat kovavauhtiset ja välillä hieman hitaampivauhtiset lenkit olivat jalostaneet Tosan maratonkestävyyden siihen malliin, että Simon (joka oli edellisvuoden olympiahopeamitalisti) kärsi hänen völjyssään kuin loppuun ajettu Mosse. Armottomasti nämä kaksi raaston ruumiillistumaa selvittivät välejään, kunnes juuri ennen stadionille saapumista Simon sai nyppäistyä Tosaan sen verran eroa, että maaliin hän saapui viisi sekuntia ennen Tosaa (2.26.01-2.26.06). ”Jos mutsini nopeat geenit perinyt siskoni olisi ollut lopussa Simonia vastassa, hän ei olisi hävinnyt”, tuumi Tosa kisan tauottua humoristiseen sävyynsä. Valtavan taistelun jälkeen hän oli savuttanut MM-hopeaa, minkä kruunasi Japanin naisten voittama maratonin maailmancupin joukkuekisa (Tosa 2., Shibui 4., Kazumi Matsuo 9.) Niin oli MM-vuosi 2001 ohi ja kohti uusia haasteita kulki Tosan raaston viitoittama tie.

Edmonton 2001 - Tosalle MM-hopeaa (kuva: Alison Wade)

2.22.46 Lontoossa

Koska Tosa oli saavuttanut jo urallaan MM-mitskun ja koska seuraaviin olympialaisiin oli vielä runsaasti aikaa, oli hänen tavoitteenaan vuonna 2002 vain ja ainoastaan kova aika maratonilla. Esimerkiksi samana vuonna järjestettävät Aasian kisat eivät voineet häntä vähempää kiinnostaa. Sen sijaan hän tähtäsi kevään 2002 Lontoon maratonilla täyttä raikua, juoksisihan siellä maratondebyyttinsä tekevä Paula Radcliffe, unissaankin irvistävä Svetlana Zakharova, toinen kova venäläinen Ludmila Petrova ja monta muuta. Tosan harjoittelu ennen Lontoota sujui Kiinan Kumningin vuoristoleirillä sen verran hyvin, että Lontoon lähtöviivalle kyyristyessään hän saattoi olla varma ennätyksensä kohentumisesta, niin varma kuin maratonilla mistään voi olla.

Lontoon maraton 14.4.2002 oli täydellinen Paula Radcliffen näytös, jossa hän piti kilpasisariaan pilkkanaan. Täydellisen soolon jälkeen Radcliffe saapui maaliin vain hitusen Kenian Catherine Ndereban ME-aikaa hitaammassa ajassa 2.18.56, joka oli tietenkin ensimaratonien ME. Radcliffen takana Tosa taisteli kuin korppikotka lihakimpaleesta, mutta ei mahtanut Zakharovalle (2.22.31) ja Petrovalle (2.22.33) mitään. Kaikesta huolimatta hän kuitenkin sitkuili maalliin zen-hypnoottisessa tilassa 2.22.46 kuluttua lähtökomennosta, mikä alitti hänen entisen ennätyksensä vajaalla kahdella minuutilla. Lienee turha sanoakaan, että kilvan jälkeen Tosa tärisi hotellihuoneensa peiton alla tuntikausia täydessä maratonhorkassa. Komeasti oli lähtenyt Tosan maratonura liikenteeseen, sillä opiskeluaikoina juostua ”debyyttiä” lukuun ottamatta hänen huonoin maratonaikansa oli toistaiseksi 2.26.06.

Jalkavammat riivaavat kuin rutto

Vuoden 2002 jälkeen Tosa joutui kohtaamaan monen kovaa harjoittelevan maratonjuoksijan ennemmin tai myöhemmin kohtaaman vitsauksen. Jalkavammat alkoivat nimittäin riivata häntä kuin krooninen, ohitsemenemätön rutto. Niinpä Ateenan olympialaisten aattovuonna 2003 häntä ei maratonilla näkynyt. Kun moni muu japanitar harjoitteli täyttä raikua olympiakarsintamaratoneja varten, paranteli Tosa vammojaan kuin haavoittunut kettu. Vuoden 2003 MM-maratonilla Japanin juoksijattaret Mizuki Noguchi, Masako Chiba ja Naoko Sakamoto veivät sijat 2-4, joten paikka olympiamaratonille tulisi olemaan jälleen kovan työn alla. Noguchi valittiin olympiakisoihin suoraan MM-hopeansa ansiosta, mutta kahdesta muusta olympiapaikasta tulisi verinen taisto, jossa hirveä raastokaan ei välttämättä riittäisi kisoihin.

Koska Tosan vammat eivät ottaneet hellittääkseen, päätti hän antaa olympianäyttönsä vasta viimeisessä mahdollisessa Japanin näyttökisassa, Nagoyan naisten maratonilla maaliskuussa 2004. Japanin aiemmat näyttökisat olympiakisoihin (Tokio ja Osaka) olivat olleet siinä mielessä merkillisiä kisoja, että yksi jos toinenkin maan kovimmista olympiakandidaateista oli epäonnistunut niillä. Näin oli käynyt mm. Naoko Takahashille, Yoko Shibuille, Masako Chiballe, Harumi Hiroyamalle ja Hiromi Ominamille. Sen sijaan Naoko Sakamoto oli voittanut Osakan maratonin, tosin ”vain” ajalla 2.25.29. Niinpä lähtiessään Nagoyan maratonille Tosa tiesi, että hänen on juostava Sakamoton ajan alle ja mieluummin voitettava kisa. Tämä oli loukkaantumisten jälkeen vielä keskenkuntoiselle Tosalle helpommin sanottu kuin tehty.

Pitkästä toipilasajasta ja sen mukanaan tuomasta väistämättömästä keskenkuntoisuudesta huolimatta Tosa näytti Nagoyassa 14.3.2004 kuinka ilmiömäinen maratonlahjakkuus hän on. Vaikeuksistaan johtuen häntä ei laskettu ennen kilpaa suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon, mutta sisukkaalla sitkuilullaan hän löi kaikki asiantuntijat ällikällä. Heti kisan ensimmäisen kilometrin (3.32) jälkeen hän kiihdytti kärkeen ja aloitti tappavan vetonsa runsaan 41 kilometrin päässä maalista. 5 kilometrin paalu (17.06) tuli ja meni, samoin kymppi (34.19), 15 km ja 20 km. 25 kilometrin viitoituksella kello näytti kuluneeksi 1.25.51, minkä jälkeen Tosa lisäsi vauhtia kuin ei koskaan maantieltä olisi pois ollutkaan.

Näin mentiin aina 32 kilometriin asti yhden jos toisenkin raastajattaren saadessa vauhdista tarpeekseen, kunnes enää ainoana Tosan mukana roikkunut Megumi Tanaka painoi kärkeen olympiarenkaiden kuva silmissään. Tähän vetoon ei Tosa pystynyt vastaamaan, mutta peli ei ollut vielä pelattu. Tanakan lähdettyä omille teilleen Tosa alkoi saalistaa häntä lakkaamattoman herpaantumattomasti ja 37 kilometrin pylväällä hän oli enää kolmen sekunnin päässä Tanakasta. ”Minulla ei ollut aikomustakaan luovuttaa niin kauan kuin näin johtavan juoksijan edessäni”, sanoi Tosa myöhemmin. Näiden ennusmerkkien jälkeen ei ollut ihme, että 37,4 kilometrin viivalla periksiantamaton Tosa painoi Tanakan ohi ja alkoi jättää tätä. Loppukilometrien ylenpalttisen hampaiden esittelyn jälkeen maali koittikin hänelle lopulta ajassa 2.23.57, kun toiseksi sijoittunut Tanaka juoksi 2.24.47. ”Reitin varrella kannustaneet fanit antoivat minulle lisää voimia raastaa samalla kun ajattelin kaikkea sitä työmäärää, jonka olen tehnyt Ateenan olympialaisten eteen”, tunteili Tosa maalissa.  Vaikeuksien jälkeen Tosa oli selvittänyt tiensä Ateenan olympiakisoihin, mikä sai ymmärrettävästi hänen tunteensa pintaan. Niin pääsi Tosa sovittamaan Japanin olympiapukua täydessä sovittavaisuudessa yhdessä Noguchin ja Osakan voittaja Sakamoton kanssa.  

Olympiamaraton on olympiamaraton

Ateenan olympiamaratonia varten Tosa harjoitteli tuttuun tyylinsä Kiinan vuoristossa, kunnes siirtyi hyvissä ajoin Eurooppaan totuttelemaan Ateenan tappavaan helteeseen. Kun naisten olympiamaratonin osanottajat kokoontuivat Marathonin kylään elokuussa lähtökomentoa varten, tiesi Tosa olevansa vähintään kohtalaisessa potkussa. Eri asia oli, kuinka pitkälle se olympialaisessa maratonkilvassa klassisella reitillä Marathonista Ateenaan riittäisi.

Olympiamaratonin lähdettyä liikenteeseen illansuussa 22.8.2004 koko maailma (paitsi pelien ja leikkien ja moottoripelleilyn katselijat) ja varsikin koko Japani seurasi tuota tapahtumaa kutkuttava maratonjännitys sisälmyksissään. Tosan taktiikka kisassa oli yksinkertainen: hän juoksisi kärkiryhmässä niin pitkään kuin pystyisi ja mahdollisesti vielä tämän jälkeen vaikka ei pystyisikään. Niin hän tekikin. Kärkiryhmä, jossa Paula Radcliffe huolehti suurimmaksi osaksi vetotöistä, taivalsi aina puolimatkaan saakka tasaista noin 3.30/km-vauhtia. Niinpä puolimatkan väliajaksi Tosalle merkkautui 1.14. ja osia. Tässä vaiheessa kärkiryhmässä juoksivat vielä muutkin japanittaret Noguchi ja Sakamoto, seuranaan Radcliffe, Kenian Catherine Ndereba, Etiopian Elfenesh Alemu ja Serbian Olivera Jevtic. Sen sijaan USA:n Deena Kastor oli jättäytynyt kärjen vauhdista heti alussa ja saalisti puolimatkassa kärkeä selvästi taaempana.

25 kilometrin jälkeen Noguchi iski ja lähti lähti omille teilleen repien kärkiryhmän palasiksi. Nyt reitillä taivaltavat maailman naismaratonjuoksun valiot joutuivat äkkiä tilanteeseen, jossa heidän oli vedettävä aivan täpöillä kaukana maalista. Vaikka Tosa yritti kaikkensa ja vähän enemmänkin, joutui hän katselemaan takaviistosta olympiamitalien lipuvan horisonttiin. Hänen loppumatkansa olikin mitä ilmeisimmin raastavaa taistelua vauhdin hidastumista vastaan raskaalla reitillä ja helteisessä säässä, mutta sitkeästi kuin mikä hän ”muutaman” vuodatetun hikipisaran jälkeen juoksi lopulta viidentenä maaliin ajalla 2.28.44, runsaat kaksi minuuttia olympiavoittaja Noguchin takana.

Tosalla tähtäimessään
olympiamaratonin voitto

Tämä tarkoitti sitä, että hän pystyi juoksemaan olympiamaratonin molemmat puolikkaat suunnilleen samaa vauhtia, eikä hänet loppumatkalla pystynyt ohittamaan kuin lopulta pronssille viilettänyt Kastor. Eipä Tosan maaliintulosta ollut vielä ehtinyt kulua kauaakaan, kun maaliviivan ylle jo vaipui kisan huonoimpana japanilaisena seitsemänneksi sijoittunut Sakamoto. Tämä epävirallinen olympiamaratonin joukkuemestaruus kuitenkaan tuskin kovinkaan paljon voittoon ja vain voittoon tähdänneitä Tosaa ja Sakamotoa lohdutti.

Osakan MM-maraton kutsuu

Sitä, millaisen maratonsurun olympiakisojen viides sija Tosan päässä aiheutti, vai aikeuttiko millaistakaan, ei raasto.com tiedä. Joka tapauksessa vuonna 2005 ei häntä maratonjuoksun parissa nähty. Niiden sijaan hän ilmoitti faneillensa olevansa edelleen kehissä juoksemalla erinäisiä Ekiden -viestejä, joista kenties makeimpana oli Japanin Helmikuussa 2005 voittama maajoukkueiden kisa Yokohamassa. Myös seurajoukkueessaan Mitsuissa Tosa kulki voitosta voittoon Ekiden -koitoksissa vuodesta toiseen. Tosan ja Shibuin tähdittämällä Mitsuilla olikin riveissään sellainen naarasmaantiejyystäjälauma, ettei sellaista oltu ennen nähty. Tällaisessa porukassa harjoitteleminen ja heidän kanssaan maantieviestien juokseminen oli Tosalle hyvää harjoitusta maratonia varten ja harjoiteltuaan kovasti talven 2005-2006, hän ilmestyi Bostonin maratonin lähtöviivalle valmiina rankaisuun, kuinkas muuten.

Bostonin maratonilla 17.4.2006 Tosa taisteli Kenian Rita Jeptoon ja Latvian Jelena Prokopcukan kanssa voitosta melkein kilvan loppuun saakka. Vaikka hän viimeisten kilometrin aikana joutuikin antautumaan em. kaksikolle, jyskytti hän kuitenkin kolmantena maaliin varmaan tapaansa ajassa 2.24.11, mikä oli varsin kelvollinen suoritus. Samalla se toi Tosalle myös hieman tuohta taskujen lämmikkeeksi. Turhaan ei Tosaa kutsuttu ”consistent marathon runneriksi”, siksi luotettavaa hänen maratontyöskentelynsä oli maratonista toiseen. Hän oli verraton maratonmasiinatar.  

Tosa Bostonin maisemissa

Bostonista palauduttuaan kesällä 2006 30-vuotias Tosa keräsi määrää ja tehoa mittariin takoen asfalttia rullalle powermetallirumpalittaren tavoin. Mikäpä muukaan tähän oli syynä kuin se, että marraskuisella Tokion naisten maratonilla olisivat tarjolla ensimmäiset paikat vuoden 2007 MM-kisoihin Japanin Osakaan. Tosan harjoittelu sujuikin sen verran hyvin, että hän saattoi lähteä täynnä maratonluottoa Tokion maratonille. Siellä hän juoksikin reippaan alun jälkeen (puolimatka 1.10.53) voittoon ajalla 2.26.15, jättäen mm. vuoden 2000 olympiavoittaja Naoko Takahashin selvästi taakseen. Syynä positiiviseen splittiin oli kisan toisella puolikkaalla raivonnut psykoottinen vastatuuli. Joka tapauksessa Tosan voitto oli sen verran vakuuttava näyttö, että Japanin yleisurheiluliiton virkailijat valitsivat Tosan keväällä 2007 Japanin muiden karsintajuoksujen tauottua Osakan joukkueeseen innosta puhkuen. Myös Tosa oli Tokion voitostaan innoissaan: ”Huomenna on mieheni synttärit, joten voittamalla tänään annoin hänelle oivan synttärilahjan”, totesi Tosa maalissa epäitsekkääseen tyylinsä.

On selvää, että Osakan MM-maratonilla Tosa on varmana kilpailijana eräs suurimmista ennakkosuosikeista. Ateenan olympiamaratonilla hän osoitti myös kestävänsä hellettä hyvin. ”Mitä kuumempi tai tuulisempi keli, sen parempi Tosalle”, sanoi hänen valmentajansa Suzuki jo ennen Ateenan olympiamaraa. Sijoittumalla Osakassa mitaleille ja olemalla kisan paras japanilainen, voi Tosa varmistaa paikkansa Japanin joukkueeseen ensi vuoden olympiamaratonille jo hyvissä ajoin. Raasto.com uskoo, että sen hän tekee.

Reiko Tosan parhaat maratonit (tilanne heinäkuu 2007)

2.22.46 (4.) Lontoo 14.4.2002
2.23.57 (1.) Nagoya 14.3.2004
2.24.11 (3.) Boston 17.4.2006
2.24.36 (2.) Nagoya 12.3.2000
2.24.47 (2.) Tokio 19.11.2000
2.26.06 (2.) Edmonton 12.8.2001 MM-maraton
2.26.15 (1.) Tokio 19.11.2006
2.28.44 (5.) Ateena 22.8.2005 Olympiamaraton

Lähteet

Nakamura, K. 2002. Reiko Tosa, a profile of a consistent marathon runner. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=12399.html [18.7.2007]

Nakamura, K. 2004. Japan’s Marathon medal quest. http://www.iaaf.org/OLY04/news/Kind=2/newsId=26874.html [18.7.2007]

Nakamura, K. 2006. Tosa runs away from Takahashi in Tokyo but misses automatic Osaka berth. http://www.iaaf.org/WCH07/news/Kind=2/newsId=36784.html [18.7.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2004a. Team Mitsui-Sumitomo take predicted win in Gifu. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=28004.html [18.7.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A.2004b. Tosa comes from behind to win the Nagoya Women’s Marathon. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=24513.html [18.7.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2005. Japan wins Yokohama Ekiden. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=28686.html [18.7.2007]

Teksti: Z