Sykkeellä ympäri maailmaa - Miika Takala

Eliel Saarisen kädenjälki piirtää varjoja auringonpaisteessa. Washington-Dullesin lentokenttä tulvii ihmisiä. Isosta massasta isoja ihmisiä yksi erottuu. Langanlaiha ihan kestävyysjuoksijan oloinen veikko saapuu laukkuhihnalle ja nostaa kokoisensa laukun matkaan. Siinä on Miika Takala, tuoreella Amerikan kiertueellaan.

Mr. Takala valmistautuu Ruotsi-Suomi-maaotteluun

Miika oli vuodenvaihteen jälkeen valmistautumassa Houston maratonille Albuquerquessa Uudessa-Meksikossa. Pariviikkoinen leiri mailin korkeudessa sujui suunnitellusti, mutta maratonin aatonaattona koneensa kuitenkin heitti vapaalle ja latoi Miikan vatsataudin kurimukseen. Näin jäi yksi kortti kääntämättä, mutta siihen ei rauhallisen Miikan elämä kaadu.

- Nooh, näin on käynyt aiemminkin. Viime vuonna missasin Frankfurtin ja Firenzen maratonit viime hetken sairastelujen vuoksi. Eipä näitä nyt sen enempää tarvitse märehtiä. Nyt palaudun tästä entiselleni ja suuntaan kohti uusia haasteita.

Hyvä ajatus. Käsittääkseni haasteita ja reissuja sinulle piisaakin. Miten kevääsi jatkuu nyt kun maraton ei paina kintereissä? (Huom. haastattelu on tehty jo ennen Turkissa juostua seurajoukkueiden Eurooppa-cupin maastokisoja)

- Turkissa juoksen kympin maastokisan. Sen jälkeen on tarjolla maantiekisat Irlannissa yhdessä Utriaisten, Juha Puttosen, Mikko Tynin, Joonas Lehtisen ja suoraan Keniasta kisaan saapuvan Juha Hellstenin kanssa. Sitten suuntaankin Keniaan 8 viikon leirille. Siitä alkaakin sitten kotimainen kisakausi.

Viime suvena vakiinnutit kuntosi siihen puolen tunnin tuntumaan kympillä. Tänä vuonna näemme uuden terveen miehen?

- No viime kaudella juoksin uuden ennätyksen, 30.11,83 ja maantielläkin lähti 30.09. Olen varsin tyytyväinen tietenkin myös Kalevan kisojen hopeaan ja maaotteluedustukseen. Tulevan kesän tavoite on muun muassa alittaa tuo puolen tunnin raja.

Matalalentoa C&O-kanaalin tuntumassa D.C:ssä

Niin joo, sinullahan oli edistyksellinen kausi kokonaisuudessaan. Nouseeko sieltä vielä jotain muita huippuja mieleen?

- Joo. Keuruun juhannuskisojen 3000m. Keli oli sateen jälkeen otollinen ja vauhdittajia riitti. Juoksin ennätykseni 8.22,73, mutta toki parantamisen varaa jäi. Otin siinä kisassa takkiin Hapolta. Eiköhän tuollainen erhe korjaannu sitten tässä vielä.

Olet viettänyt erinäisiä aikoja ulkomailla. Nyt urheilu-urallasi ja sitä ennen. Harjoitusmielessä Kenia on varmaan ykkönen, mutta mitenkäs muiden paikkojen osalta?

- Jos nyt muutamasta vähän. Viime kesänä oli Erik Hassin kanssa Kuhtaissa Itävallassa. Se on korkealla, mutta sen verran epätasaista seutua, että valtaosa harjoituksista päätyi yhdelle ja samalle tien pätkälle. Tämä tuore kokemus Albuquerquessa oli positiivinen, joskin siellä piti päästellä autolla sinne tänne. Golf-kentälle tosin pääsi juoksemaan suoraan kämpän ovelta. Yhtä kaikki kussakin paikassa on omat puolensa. Keniassa on nyt tietty sellainen kestävyysjuoksun keskittymä, josta ei voi olla montaa mieltä. Viime vuonna tosin jatkoimme Keniasta suoraa Etelä-Afrikkaan epävakaiden olosuhteiden vuoksi.

Jutustelun äärellä silmiemme ääreen avautuu milloin mikäkin uuden mantereen pääkaupungin turistikohteista. Noin 15 km:n turistikierroksen jälkeen vääränvärisen bensannielijän nokka suuntaa kohti pohjoista. Kerropa vielä treeni-ideologistasi. Olen antanut itseni ymmärtää, että hyödynnät aika paljon pulssimittaria?

- No se. Pulssimittari on käytössä usein. Sen avulla olen kyennyt tavoittamaan jonkinlaisen tasapainon harjoituksissa, joka näkyy tasaisena kehittymisenä. Lisäksi vetelen aika usein noita ruskoja pitääkseni koko ajan tuntumaa ja rentoutta kaiken määräkertymän äärellä.

Isketkö määrää?

- Välillä. Loppuvuodesta käytiin parissa sadassa, muuten sitä kertyy vähemmän. En erityisemmin pidä lepopäiviä, kun niitä sitten ilmaantuu muutenkin syystä tai toisesta. Kipeänä tulee muutama, joskus työt vievät treeniajan.

Työt ja treenit. Sinulla on nytkin työt mukana?

- Niin no, ei juuri nyt mutta tein Albussakin muutaman jobin. Käännän kulloinkin tarvittavia tekstejä swahiliksi, pääasiassa maahanmuuttajille. Se on mukavaa työtä joka mielessä, ei vähiten siksi, että se kulkee sinne minne minä ja koneenikin.

Pikku hiljaa lyhyt viikonloppu Miikan rauhallisessa, lunkissa seurassa taipuu sunnuntaille, ja palaamme taas kohti yhtä suomalaisen arkkitehtuurin näytettä. Niin raasto.comin ulkomaan toimituksen ja Jyväskylän kestokoneen tiet ja arki eroavat. Miikaa odottaa norjalaisen harjoituskaverinsa Martin Kjäll-Ohlssonin järjestämä lounge-lounas ennen monen tunnin lentoa. Meikä painaa kohti 66:sta, ei sitä ehtaa, vaan paikallista kopiota. Aurinko paistaa.

Teksti ja kuvat ste

Ps. Uusin Juoksija-lehti sisältää laajemman haastattelun Miikasta.