Z'n Japanicorner

Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani.

Z'n Japanicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon.

Naoko Takahashi

Japanicornerin toisena henkilönä esitellään Z:n mielestä paras naismaratoonari, joka Japanista on koskaan iloksemme tullut, Naoko Takahashi.

Ei junioritähti

Naoko Takahashi näki ensi kertaa päivänvalon Gifun kaupungissa 6.5.1972. Vuosi 1972 oli jopa japanilaisen mittapuun mukaan hyvä maratonvuosikerta, sillä tuona vuonna syntyivät myös sellaiset tulevat huippumaratoonarit kuin Takayuki Inubushi (maraton 2.06.57), Nobuyuki Sato (maraton 2.08.48, MM-pronssia 1999) ja Noriaki Igarashi (maraton 2.09.26). Takahashin vanhemmat toivoivat tyttärestään ensisijaisesti pianon pimputtelijaa, mutta Naokon mieli halasi kuitenkin urheilun pariin. Pimputeltuaan pianoa aikansa hän alkoi hän karaista ruumiinkuntoaan kestävyysjuoksun avulla, olihan kaksinkertainen maratonin olympiavoittaja Abebe Bikila hänen nuoruuden idolinsa. 18-vuotiaana Takahashi juoksi 800 metriä 2.13.9 ja 22-vuotiaana 1500 metriä 4.22.89 sekä 3000 metriä 9.13. Junioritähti hän ei siis totta vieköön ollut. Näinä vuosina mikään ei viitannutkaan siihen, että hänestä koskaan tulisi olympiavoittajaa, mutta hän olikin nuoruudessaan juossut vääriä matkoja ja harjoitellut kovin vähänlaisesti.

Kaikki muuttui, kun eräänä päivänä Takahashin ja kuuluisan maratonvalmentajan Yoshio Koiden tiet kohtasivat. Koide työskenteli ensin Recruit teamissä ja myöhemmin Sekisui Chemical -yhtiön urheiluseuran valmentajana ja hänen oppilaitaan olivat mm. kaksinkertainen naisten maratonin olympiamitalisti Yuko Arimori ja tuleva maratonin maailmanmestari Hiromi ”armoton” Suzuki. Takahashi oli löytänyt sisällään palavan raastajan raivoisan tulen katsottuaan televisiosta Arimorin hopeajuoksua Barcelonassa 1992 ja hän pyysi päästä Koiden oppilaaksi tullakseen Arimorin kaltaiseksi raastokoneeksi. Koide sanoi Takahashille, että tämä saa harjoitella hänen tiimissään, mutta aluksi omin kustannuksin. Juuri Osakan Gakui yliopistosta valmistunut Takahashi päätti katsoa mihin hänen rahkeensa riittävät ja hän aloitti säälimättömän harjoittelun Koiden oppilaana. Vaikka Takahashin lähtötaso ei muihin ryhmän juoksijoihin verrattuna ollutkaan kummoinen, hän taisteli sitkeästi päivästä ja viikosta toiseen ryhmän mukana. Tällöin valmentaja Koiden oli pakko myöntää, että tytössä on poikkeuksellista sinnikkyyttä. Niinpä Koide päätti ottaa Takahashin valmennusryhmänsä viralliseksi jäseneksi. Tämän jälkeen Takahashin ei tarvinnut enää rahoittaa harjoitteluaan omasta pussistaan ja hän saattoi keskittyä vain ja ainoastaan laadukkaaseen kilometrien keruuseen.

Raastettuaan määrää ja laatua Koiden ryhmässä aikansa parin vuoristoleirin kera, huomasi Takahashi kestävyytensä nousevan nopeaan tahtiin. Debyyttimaratonillaan Osakassa tammikuussa 1997 hän kuitenkin omaksi pettymyksekseen viipyi 2.31.32 ja niinpä hän päätti kostaa. Oltuaan 13. Ateenan MM-kisojen 5000 metrillä samana vuonna, valitsi Takahashi koston areenakseen Aasian kisojen maratonin Bangkokissa syksyllä 1998. Esimakua tulevasta saatiin maaliskuussa 1998 Nagoyan naisten maratonilla, jonka Takahashi voitti ajalla 2.25.48. Tie huipulle oli alkanut.

2.21.47 Bangkokissa

Uransa ehkä ihmeellisimmän juoksun Takahashi vetäisi Bangkokissa joulukuussa 1998 Aasian kisoissa. Kun katsoo Bangkokin sijaintia kartalla ymmärtää, että siellä on aina helle ja ilmankosteuskin on aina melkoinen, siksi lähellä päiväntasaajaa kaupunki sijaitsee. Tästä Takahashi ei kuitenkaan välittänyt, vaan lähdöstä maaliin yksin vetäen hän raastoi maratonin aikaan 2.21.47, josta toiseksi tullut jäi 13 minuuttia. Tuo aika jäi Ingrid Kristiansenin maailmanennätyksestä vain 41 sekuntia ja oli sillä hetkellä maailman kaikkien aikojen viidenneksi nopein maratonaika. Kun ottaa huomioon Bangkokissa vallitsevat olosuhteet, vastaa 2.21 aika paljon nopeampaa aikaa inhimillisemmässä kelissä. Se oli niin kova näyttö Naoko-tytön kyvystä kestää tuskaa, että tämän jälkeen kaksikolla Takahashi-Koide ei voinut olla enää muuta tavoitetta kuin olympiavoitto kahden vuoden päästä Sydneyn olympiamaratonilla. Tie Sydneyhyn tuli kuitenkin olemaan kivikkoisempi kuin kaksikko uskoikaan.

Kärsittyään jalkavammoista koko vuoden 1999 (ei yhtään maratonia), joutui Takahashi ehkä uransa kovimman paikan eteen Nagoyan maratonilla maaliskuussa 2000. Ari Ishihashi oli näet valittu suoraan olympiajoukkueeseen Sevillan MM-maratonin hopeamitalinsa ansiosta, Eri Yamaguchi oli vetänyt Tokiossa 2.22.12 ja Harumi Hiroyama Osakassa 2.22.56. Kun Takahashi kuitenkin onnistui sitkuttelemaan 2.22.19, lyötiin olympialippu hänen pieneen kouraansa ja Hiroyaman karuna kohtalona oli karsiutua maratonjoukkueesta huippuajastaan huolimatta.

Olympiakultaa Sydneyssä

Harjoiteltuaan eläimellisesti koko kesän 2000 Boulderissa, Coloradon vuorilla, oli Takahashi valmis tekemään japanilaista olympiahistoriaa. Sydneyn olympiamaratonilla hän hallitsi tilanteen kuin suuri mestari. Belgian Marleen Rendersin sännättyä kisan alussa keulaan kuin hermostunut jänis, löysi Takahashi itsensä 25 km:n kohdalla kisan kärjestä yhdessä Ichihashin ja Romanian Lidia Simonin kanssa. Pian myös Ichihashi putosi ja ennen 30 km:n paalua oli myös Simonin antauduttava. Ehkä Simon katkesi paitsi Takahashin julman vedon, myös sen vuoksi, että Takahashi heitti ylväästi aurinkolasinsa pois päästään ilmoittaen näin kilpakumppanilleen lopullisen vetonsa alkaneen.

Olympiamaratonin loppu oli kuitenkin myös Takahashille piinaa. 37 km:n kohdalla hän alkoi selvästi väsyä ja jo lähes puolen minuutin päähän pudonnut Simon alkoi saalistaa häntä naaraspantterin tavoin. Ero kutistuikin uhkaavasti, mutta japanilaisella sisullaan Takahashi pysyi kuin pysyikin kilpakumppaninsa edellä maaliin saakka, voittaen kautta aikain ensimmäisenä japanilaisena maratonin olympiakultaa ajalla 2.23.14 kahdeksan sekunnin erolla Simoniin, joka itki katkerasti maalissa pettymystään. Se, mikä Kenji Kimiharalta, Yuko Arimorilta ja Koichi Morishitalta jäi tiukasta raastosta huolimatta tekemättä, onnistui pieneltä ja hentoiselta Naoko Takahashilta Sydneyssä 24.9.2000. Takahashi hymyileväinen olemus olympiamaratonin palkintopallilla sulatti jopa paatuneen kestävyysjuoksun vihaajan ja pilkkaajan, Suomen yleisradion TV-selostaja Antero Mertarannan. Sen sijaan Mertarannan selostajatoveriin, Suomen kaikkien aikojen huonoimman ja asiantuntemattomimman yleisurheilun selostajakaksikon toiseen osapuoleen, Bubi Walleniukseen ei edes Takahashin valoisa olemus tehnyt minkäänlaista vaikutusta.

Hetki juuri japanilaisen
olympiahistorian jälkeen

Alle 2.20 Berliinissä

Olympiavoittonsa jälkeen Takahashi joutui maratonhullussa kotimaassaan uskomattomaan pyöritykseen. Hänestä tehtiin mm. oma sarjakuva, Playstation2 peli ja elämäkerta (jota myytiin 700 000 kappaletta viikossa). Koska harjoitteluun ei jäänyt tarpeeksi aikaa, oli vuoden 2001 kevätmaraton pakko jättää väliin. Tähtäimeen otettiin syksy, Berliiniin maraton ja maailmanennätys. Paettuaan ylenpalttista sankarinpalvontaa tuttuun harjoituspaikkaansa Coloradon vuorille, aloitti Takahashi kenties uransa kovimman harjoituskuurin, johon kuului mm. 70 km:n harjoituspäiviä, enimmillään 250 mailin (!) harjoitusviikkoja sekä äärettömän kovia ja uuvuttavia lyhyempiä kestojuoksuja puhumattakaan toistojuoksuista radalla. Kestävyys on aina ollut Takahashin ykkösvaltti ja tätä vahvuuttaan hän hioi Coloradon piinapenkissä päivästä toiseen, viikosta viikkoon Yoshio Koiden valvovan silmän alla. Kun Takahashi muisti välillä myös levätä, nousi hänen kuntonsa kuin paisuva paise ja Berliiniin hän matkusti Koiden mukaan jopa 2.16-kunnossa.

Aivan niin kovaa Takahashi ei kuitenkaan päässyt, mutta siitä huolimatta Berliinissä 30.9.2001 murtui eräs naisjuoksun haamurajoista, kun Takahashi tikutti vitosen pätkät 16.44, 16.24, 16.22, 16.39, 16.19, 16.31, 16.28, 16.42 ja viimeiset 2 km 195 m 7.37 saapuen maaliin maailmanennätysajassa 2.19.46. Näin hänestä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen nainen, joka alitti maratonilla 2.20-rajan. Tuona historiallisena päivänä Berliinissä olivat paikalla myös Raasto.comin toimittajat Ste ja Z. Paikallisen virkaintoilijan yritettyä estää Z:aa ottamasta päättäjäisbanketissa Japanin televisiokanavien omassa nurkkauksessa Takahashista kuvia, totesi Z vastaanpanemattoman yksiselitteisesti: ”She´s my idol!”, jonka jälkeen kuvausoikeudesta ei ollut epäselvyyttä.

Takahashin suosio on taannut myös osuutensa pelimarkkinoilla. Kuva
Naoko Takahashin nimeä kantavasta maratonpelistä PS2:lle.

Takahashi palasi Berliiniin myös vuonna 2002 ja voitti kisan toistamiseen ajalla 2.21.49. Taso oli kuitenkin maailmassa koventunut, sillä vain viikkoa Takahashin ensimmäisen 2.20-alituksen jälkeen Kenian Catherine Ndereba oli juossut Chicagossa 2.18.47 ja maratonille siirtynyt Paula Radcliffe oli pitänyt 2.20-rajaa suorastaan pilkkanaan. Keväällä 2003 Lontoossa pato murtui lopullisesti Radcliffen juostua 2.15.25.

Vaikeat vuodet ja voittoisa paluu

Ndereban ja Radcliffen kovista suorituksista hermostumatta Takahashi tähtäsi tosissaan olympiavoiton uusintaan Ateenassa 2004. Vuoden 1998 Bangkokin juoksun perusteella hän tiesi kestävänsä hellettä erinomaisesti. Takahashi ja Koide suunnittelivat antavansa olympianäytön Tokion naisten maratonilla marraskuussa 2003. Harjoiteltuaan entiseen malliin Coloradossa kesän 2003, astui Takahashi Tokion viivalle täynnä taistelutahtoa. Jokin oli harjoittelussa kuitenkin mennyt pieleen, sillä Tokion maratonilla Takahashi hyytyi hänelle harvinaisella tavalla perusteellisesti 35 km:n jälkeen ja saapui maaliin hänelle vaatimattomalla ajalla 2.27.21 häviten Etiopian Elfenesh Alemulle lähes kolme minuuttia. Kaikki Japanin maratontason tuntevat tiesivät, että tuolla ajalla ei olisi mitään mahdollisuuksia Japanin olympiajoukkueeseen. Koska Takahashi ei yrittänyt enää keväällä uudestaan muilla Japanin karsintamaratoneilla Osakassa tai Nagoyassa, oli peli olympialaisten osalta pelattu. Japanin juokkueeseen Ateenaan valittiin Mizuki Noguchi (joka voitti siellä), Reiko Tosa ja Naoko Sakamoto. Välittömästi olympiavalintojen jälkeen Takahashi piti lehdistötilaisuuden, jossa hän pyysi valmentajaltaan Koidelta anteeksi sitä, ettei ollut pystynyt täyttämään tämän häneen asettamia odotuksia.

Kärsittyään jalkavammoista koko vuoden 2004 ja alkuvuoden 2005, Takahashi järjesti varsinaisen yllätyspommin keväällä 2005 ilmoittaessaan jättävänsä Yoshio Koiden valmennuksen ja perustavansa oman maratontiimin. Tällainen mestarin (sensein) ja hänen oppilaansa teiden eroaminen ei liene kovin yleistä japanilaisessa kulttuurissa, joka perustuu hyvin pitkälle oppilaan ja mestarin väliseen rajattomaan ja läpi elämän kestävään kunnioitukseen. Syyksi moiseen temppuun Takahashi ilmoitti mm. sen, että Koidella on niin monta valmennettavaa, että hänellä ei jää enää tarpeeksi aikaa riittävän yksilölliseen valmennukseen. Uutisen kuultuaan moni ajatteli Takahashin uran olevan ohi, sillä hänen viimeisestä onnistuneesta maratonistaan oli kulunut jo kohta kaksi vuotta ja nyt olisi oppilaan pärjättävä ilman mestariaan.

Takahashi vetäytyi jällen kerran Coloradon vuorille Boulderiin julmetun harjoittelun pariin. Tavoitteena hänellä oli juosta maraton Tokiossa marraskuussa 2005, koska juoksemalla hyvin siellä hän voisi pyyhkiä mielestään ne katkerat muistot, jotka vuoden 2003 kilpailu samassa paikassa oli aiheuttanut. Viime hetken jalkavammoista huolimatta Takahashin onnistui paitsi juosta maraton läpi ensi kertaa pitkään aikaan, myös voittaa Tokion kisa ajalla 2.24.39. Vaikka aika jäikin kauas hänen ennätyksestään, oli paluu huipulle tosiasia. Tulevat vuoden näyttävät, oliko Tokion voitto vain häikäisevän uran viimeinen väläytys, vai uusi alku. Raasto.comin toimitus seuraakin suurella mielenkiinnolla, onko Takahashi kiusaamassa nuorempiaan vielä vuoden 2008 Pekingin olympiamaratonilla.

Paluu ongelmien jälkeen on makea.

Naoko Takahashin maratonit vuoden 2005 loppuun mennessä
2.31.32 (7.) Osaka 26.1.1997
2.25.48 (1.) Nagoya 8.3.1998
2.21.47 (1.) Bangkok Aasian kisat 6.19.1998
2.22.19 (1.) Nagoya 12.3.2000
2.23.14 (1.) Sydney Olympiakisat 24.9.2000
2.19.46 (1.) Berliini 30.9.2001
2.21.49 (1.) Berliini 29.9.2002
2.27.21 (2.) Tokio 16.11.2003
2.24.39 (1.) Tokio 20.11.2005

Lähteet
Asian Athletic Association 2003. Athlete Spotlight. Naoko Takahashi. http://www.asianathletics.org/html/athletespotlight/main.htm [28.11.2005]

Hannus, M. 2000. Naoko Takahasi kultasi Nousevan Auringon unelman. Juoksija 30 (8), 40-41.

Jones, H. 2001. A Fair Wind from the East. Results. 28. Real Berlin marathon 30. September 2001. Berlin: SCC Berlin, 15-17.

Nakamura, K. 2005. Takahashi – New Coach and Sponsor, and Aiming at the Autumn Marathon. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=29856.html [28.11.2005]

Track and Field all-time Performances Homepage.  http://www.algonet.se/~pela2/athletics/wmaraok.htm [28.11.2995]

Wenig, J. 2001. ”Ich würde genre wieder in Berlin laufen”. Ergebnisse. 28. Real Berlin Marathon 30. September 2001. Berlin: SCC Berlin, 12-13.

Z 2005. Oma pää

Teksti: Z