Raasto.com'n kolumneissa käsitellään kestävyysjuoksua koskettavia ajankohtaisia aiheita, tutkimuksia ja henkilökuvia.

Tutkimus: Intensiivisen maratonharjoittelun vaikutus maratonjuoksijan juoksun taloudellisuuteen on vähäinen

Ranskalaisten tekemässä tutkimuksessa tarkasteltiin 8 viikkoa kestäneen maratonille tähtäävän harjoittelun vaikutusta maratonsuorituksen fysiologisiin tekijöihin. Tutkittavina olivat olympiamaratonin karsintaan osallistuvia portugalilaisia ja ranskalaisia maratoonareita, 5 miestä ja 4 naista. Tutkimukseen osallistuneiden miesten keskiarvoaika maratonilla oli 2.11.40 (+/- 2.27) ja naisilla 2.35.34 (+/- 2.54). Näistä juoksijoista lopulta kaksi miestä juoksi myös Sydneyn olympiamaratonilla.

Tutkimuksessa maratoonareita testattiin kahdesti, kymmenen ja kaksi viikkoa ennen maratonia, 10 000m:n tiellä juostulla testillä. Testeissä juoksijat juoksivat 10 km:ä maratonvauhdilla, palauttelivat kuusi minuuttia, jonka jälkeen juoksivat 1 000m täydellä teholla. 10 km:n juoksussa juoksijoilla oli jäniksenä pyöräilijä, jonka vauhdin tasaisuutta mitattiin 500m:n välein. Testissä tarkasteltiin VO2max:a, juoksun taloudellisuutta ja VO2:ta maratonvauhdissa.

Tutkimusjaksolla juoksijoiden viikoittaiset harjoituskilometrit olivat miehillä 180 (+/- 27km) ja naisilla 155 (+/- 19 km). Harjoitusjaksolla mitattiin erikseen maratonvauhtisen, puolimaratonvauhtisen ja 3 000m–10 000m kisavauhtisen viikoittaisen harjoittelun määrää. Viikoittaista maratonvauhtista harjoittelua oli miehillä keskimäärin 12,5 km (+/- 3,3 km) ja naisilla 8,7 km (+/- 1,8 km). Puolimaratonvauhtisen harjoittelun määrät olivat samaa luokkaa. 3 000–10 000m:n kisavauhtista harjoittelua oli miehillä keskimäärin 11 km +/- 7 km ja naisilla 7 km +/- 1 km. Tämä harjoittelu tehtiin, joko 20x400m’100m hölkkäpalautuksella tai 4–5x1 000m’400m hölkkäpalautuksella.

Intensiivinen maratonharjoittelu näyttää nostavan VO2max:a, muttei vaikuta merkitsevästi maratonvauhtisen juoksun taloudellisuuteen. Harjoitusjaksolla VO2max nousi miehillä suhteessa enemmän kuin naisilla. Maratonvauhdin hapenkulutuksen osuus VO2max:sta laski testijaksolla, mikä selittyi VO2max:n kasvulla, eikä juoksun taloudellisuuden paranemisella. 

Intensiivinen kilpailua edeltävä 3 000–10 000m:lla vauhdeilla tapahtuva harjoittelu, jota on vähintään 10 % viikoittaisesta harjoittelumäärästä, kehittää tehokkaasti enemmänkin harjoitelleen maratonjuoksijan maksimaalista hapenottokykyä.

Billat, V. ­– Demarle, A. – Koralsztein, J. P. (2002) Effect of Training on the Physiological Factors of Performance in Elite Marathon Runners (Males and Females). International Journal of Sports Medicine, 23: 336–341.

Teksti Ste.