|
Raasto.com'n kolumneissa käsitellään kestävyysjuoksua koskettavia ajankohtaisia aiheita, tutkimuksia ja henkilökuvia. Elokuva: Popcornia, hikeä ja 42195 metriä - tarkastelussa dokumentti nimeltään Spirit of the Marathon Maratonjuoksu on yhä pop, ja se koskettaa aina vain uusia ja uusia ihmisiä. Sille on pyhitetty omia dokumenttiohjelmia, maratonkouluja ja jopa osassa arkipäiväisiä viikkolehtiä on maratonille varattua omia palstoja. Tällä kertaa maratonista innostuneille tarjotaan dokumenttielokuva Spirit of the Marathon. Istun parhaillaan sen ensi-illassa yhdessä yhdysvaltalaisessa elokuvateatterissa tammikuisena torstai-iltana. Osalle täydessä salissa istuville tämä on mukava hetki viettää aikaa valtavan popcornaskinsa kanssa, kun itse taas suhtaudun asiaan hieman harrasmielisemmin. Onhan rimani tällaisen asian äärellä vakavan korkealla. Sinne sen asetti nuorempana nähty Annat vain kaiken -dokumentti Lasse Virenin valmistautumisesta Moskovan olympialaisiin. Katsotaan, miten tämän tuoreen tekeleen kanssa nyt käy. Spirit of the Marathon on dokumentti kuuden ihmisen matkasta kohti maratonia. Kukin yksilö tavoittelee maaliviivaa vuoden 2005 Chicagon maratonilla. Silmieni eteen tuodaan Abebe Bikilan paljasjalkaista taivallusta Rooman kaduilla, Frank Shorterin viiksekästä raastoa Münchenissä, Mizuki Noguchin askelia kohti olympiakultaa ja muita herkkiä hetkiä maratonin maailmasta. Rima värisee välittömästi, ja naapuri mennä rouskuttaa popcornia kaksin käsin. Sitten kerrotaan, mistä maraton on kotoisin ja miksi matka on juuri niin pitkä kuin se nykyään on. Naapuri naurahtelee oudoissa kohdissa ja rimakin alkaa jäädä vankasti korkeuksiinsa. Onko tämä nyt sitä kulttuurien välistä eroa? Eteemme juoksutetaan kuvia eri aikakausilta ja mantereilta. Kutakin yhdistää vain yksi asia, maraton. Kuudesta dokumentin kohteena olevasta ihmisestä kaksi, japaninkenialainen Daniel Ndjenga ja yhdysvaltalainen Deena Kastor, ovat matkan armoitettua eliittiä, joille kyse on parhaansa tekemisen ohella ammattinsa toteuttamisesta. Daniel Njengaa kuvataan Japanissa työpaikallaan ja kovan harjoittelun äärellä Keniassa. Japanin kellontarkka säntillisyys ja Kenian rento, värikäs elämänrytmi poikkeavat toisistaan huomattavasti. Samalla hetkellä kun istun tässä katsomossa Keniassa on tosin täysin toisenlaiset oltavat kuin dokumentista voisi päätellä, mutta se on kokonaan eri juttu. Tosin popcornin rouskutuskin vaimenee siinä vaiheessa, kun Njenga kertoo vilpittömään tapaansa veljensä perhettä kohdanneesta kohtalosta. Njenga onkin dokumenttiin osallistuneista Kastorin ohella ainoa, joka on liikkeellä aitona ihmisenä, ilman naamiota, mikä antaa dokumentille edes hieman syvyyttä. Kastorista nähdään toinen puoli, kun hän kesken tiukan valmistautumisjakson joutuu kuudeksi viikoksi korvaavien pariin. Hänen ilmeensä altaaseen sijoitetulle juoksumatolle – jälleen kerran – astuessaan ei ole millään keinoin kasvoihin maalattu. Ja naapuri vetää taas popcornia edelleen kaksi käsin. Hyvä, ettei pääse nälkä yllättämään. Loput neljä henkilöä puolestaan ovat oivallinen valikoima siitä laajasta kirjosta, joka rohkenee laittaa itsensä peliin maratonilla. Heistä kaksi ovat naisia, jotka ovat juoksemassa ensimmäistä maratoniaan. Toinen osallistuu aktiivisesti maratonkoulun yhteisharjoituksiin, kun toinen taivaltaa kilometristä toiseen yksin ja omalla aikataulullaan. Loput päähenkilöistä ovat juosseet jo useampia maratoneja, mutta kummallakin on omat motivaationsa, toisella T-paita ja toisella Bostonin maratonin osallistumisrajan rikkominen. Ei ole kuitenkaan aiheellista kertoa juonipaljastuksia sen enempää. Juoni on kuitenkin aika yksinkertainen... Kukin tarinoista on henkilön itsenä kertoma, mikä personoi dokumenttia mukavasti. Muutenhan olisi ollut kyse rahtusen liian pitkästä Chicagon maratonin mainoksesta. Jokaisen päähenkilön taustaa valotetaan hieman, joka sekin on dokumentin mukava piirre. Erilaisin tavoittein ja motivaatioin liikkeellä olevia päähenkilöitä ei tunnu yhdistävän juuri mikään. Yleisemmin tarkasteltuna heitä kuitenkin yhdistää puhdas kunnioitus 42 kilometriä kohtaan. On sitten kyse kovalla tahdilla ja työnsä ääressä kilometrejä nielevästä maantiekoneesta tai muiden opastamana varovasti etenevästä ensikertalaisesta, puhe maratonista on nöyrää. Kummallakaan ääripäällä ei ole varaa tehdä virheitä ja siltikään mikään ei ole varmaa ennen kuin maaliviiva on ylitetty. Tämä tietänee myös dokumentin ohjaaja Jon Durham, jolla on alla 21 maratonia. Samaa arvaamattomuutta korostavat dokumentissa haastatellut nimekkäät henkilöt toinen toisensa perään. Muun muassa Paul Tergat, Paula Radcliffe, Bill Rodgers, Frank Shorter, Joan Benoit-Samuelson ja Grete Waitz tuntuvat kukin kertovan samaa kunnioittavaa tarinaa maratonista ja niiden varrelle kohdistuneista tapahtumista. Eräs dokumentin mielenkiintoisimmista hetkistä olikin yksityiskohtainen kuvaus naisten maratonjuoksun pioneerin Katherine Switzerin kohtelusta vuoden 1967 Bostonin maratonilla. Noista asenteista on tultu pitkä matka nykypäivään. Hyvä niin. Naapurikin hymyilee kädet popcorniaskissaan. Dokumentti kuljettaa kuutta tarinaa rinta rinnan kohti lokakuista Chicagoa. Chicagon maraton on sen verran valtava tapahtuma (rajattu 45.000 juoksijalle), että vajaa 10 miljoonan asukkaan kaupunki pyhittää katunsa kisan käyttöön. Kyseinen kisa saa dokumentin myötä ehkä ansaittuakin mainosta nopeana ja valtavana kisana. Dokumentti kuljettaa kisan eteemme dokumenttiryhmän kuvaamien ja virallisten kuvien avulla. Tuona vuonna Deena Kastor joutui tiukoille Romanian Constantina Tomescu-Ditan kanssa, mutta sinnitteli maaliviivan yli kovalla voittoajalla 2.21.25. Miesten kisa oli myös tiukka viimeiselle mailille asti kun Daniel Njengan ohella voiton kanssa roikkuivat Felix Limo ja Benjamin Maiyo. Heistä voiton vei Felix Limo ajalla 2.07.02 Daniel Njenga jäätyä kolmanneksi ajalla 2.07.14. Tiukka kisa tiivistyi mukavasti näin jälkeenpäin valkokankaan äärellä. Muiden päähenkilöiden suorituksista lupasin olla kertomatta, mutta kerrottakoon se, että päähenkilöiden seuraaminen runsaan 40.000 tuhannen juoksijan joukosta on onnistunut kivasti. Syytä olikin, sillä moista otosta ei otettaisi uudelleen. Elokuvana Spirit of the Marathon on kuin teflonpannu, joka soimaa paljon, mutta sanoo varsin vähän. Minkäänlaista tarkempaa informaatiota maratonille valmistautumisesta dokumentti ei tarjoa, mutta sellaiseksi sitä ei ole suunniteltukaan. Sellaisenaan dokumentti voi toimia oivallisena kannusteena tai lisämotivaationa ihmisille, jotka ovat suunnanneet katseensa elämänsä ensimmäiselle maratonille. Loppua kohden tiivistyvä sentimentaalisuus oli myös ehkä hieman liikaa. Paljon enemmän tarjoaa seurata yksinäisen juoksijan hiljaista taivalta kevättalvisella seepranselällä. Urheiludokumenttien rima siis pysyy helposti kannattimillaan tämäkin hyökkäyksen jälkeen. Mutta kyllä dokumentista siltikin nautti, sillä enhän ole ennen maratonaiheisia elokuvia suurelta kankaalta seurannut. Elokuvan katsomista loppuun houkuteltiin ekstrana tarjotuilla Deena Kastorin ja Ryan Hallin tuoreilla haastatteluilla. Ne olivat valtava pettymys lyhyydessään. Vähän kuin kompensaatioksi katsojille tarjottiin lyhyt tarina dokumentin teosta. Lopputekstien pyöriessä pohdin kuitenkin sitä, että mihin dokumentissa tarvittiin Prahan filharmonista orkesteria. Naapurin istuimella oli tässä vaiheessa tyhjä popcorniaski. Loppuun asti notkuminen palkittiin dokumentin todellisella helmellä. Dokumentin paras anti tarjotaan poistetuissa kohtauksissaan, joista eräässä Daniel Njenga vie kuvausryhmää kenialaisessa aamuhämärässä joen törmälle katsomaan virtahepoja. ”This is too dangerous, we better go now… too dangeous, we better go…”, kuuluu useasti Njengan suusta, mutta into nähdä vedessä lilluvat virtahevot voitti poispäin vievät askeleet. Voi kun näkisi maailman vielä joskus samalla tavoin, huokasin, ja suuntasin kohti pakkasen täyttämää iltaa asvaltoitujen ja valaisemattomien katujen keskelle.
Rapakon takaisin terveisin, Ps. Kai ”Annat vain kaiken” – tai niin kuin se täälläpäin tunnetaan ”Running is your life” – löytää mitä pikimmin tiensä dvd:lle, maailmalle ja nuorten kestävyysjuoksijoiden leirien aamuhartaukseen. Lisätietoja:
http://www.marathonmovie.com/home.html |