Z'n Japanicorner
Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani.
Z'n Japanicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon.
Yoko Shibui
Kukapa muukaan raasto.comin Japanicornerin 17. japanilaisena esiteltäisiin kuin Yoko Shibui, tuo maratonin alle 2.20 juossut raastajatar?
Lahjakkuus vailla vertaa
Yoko Shibui syntyi 14.3.1979 Kuroison kaupungissa, Tochigin maakunnassa Japanissa. Siellä hän eli lapsuutensa kuljeskelemalla ympäri ämpäri. Saattoipa hän joskus myös jonkun juoksuaskeleenkin ottaa. Kestävyysjuoksun harrastamisen hän aloitti kuitenkin vasta ollessaan yläasteella ja tämän jälkeen paluuta ei enää ollut. Yoko Shibui oli löytänyt kohtalonsa lihansa piiskaamisesta.
Vuodet kuluivat ja Shibuin lenkit pitenivät. Kestävyys tarttui Shibuihin kuin täi päänahkaan. Hänen lahjakkuutensa pitkänmatkanjuoksuun olikin ilmeinen. Lukiossa hän nimittäin sijoittui viidenneksi Japanin koulujen mestaruuskisojen tyttöjen 3000 metrillä ja kolmanneksi Japanin Ekiden maantieviestin avausosuudella, mille koulut laittavat yleensä kovimmat tykittärensä. Niinpä ei ollut ihme, että Shibui kiinnitti valmentaja Hideo Suzukin huomion, joka toimi valmentajana Mitsui Kaijyo – vakuutusyhtiön (myöh. Mitsui-Sumimoto) kestävyysjuoksutiimissä. Suzuki teki Shibuille tarjouksen ja eipä kulunut aikaakaan, kun Shibui jo pieksi määrää Mitsuin väreissä täyttä raikua kestävyysjuoksun ammattilaisena, eikä kouluja lukion jälkeen hänen tarvinnut enää käydä.
Alku ammattijuoksijana ei kuitenkaan ollut Shibuille helppo, sillä pari ensimmäistä vuotta Mitsuissa eivät menneet häneltä aivan puikkareihin ja kehitys ei ollut suurta, vaikka vuonna 1998 hän olikin MM-maastoissa Marokon Marrakechissa naisten pitkällä matkalla 28. Pienoisesta kehittymättömyydestä huolimatta valmentaja Suzuki oli kuitenkin kärsivällinen, vaikka tulosta ei heti tullutkaan, olihan hänen omakin valmentajansa (legendaarinen Yoshio Koide) hänen omalla juoksijan urallaan toiminut samoin. Lisäksi oli otettava huomioon, että Shibui oli vielä varsin nuori, eivätkä hänen raastajattaren kykynsä olleet vielä puhjenneet täyteen valtoimeensa. Pinnan alla vaaniva kehitysräjähdys odotti kuitenkin puhkeamistaan.
Valmentaja Suzukin ja Shibuin välillä
vallitsee
molemminpuolinen maratonluottamus
Käännekohta Shibuin kehityksessä tapahtui, kun hän vuoden 1999 lopulla meni harjoittelemaan ensi kertaa vuoristoon seuratoverinsa Reiko Tosan kanssa. Tätä Shibuin kone oli odottanut. Vuoristoharjoittelu (joka tapahtui Kiinan Kumningissa) sopi hänelle kuin vetelehtiminen poliitikolle, sillä hänen koneensa suorastaan repi raakaa kestävyyttä ohuesta ilmasta, mikä kävi hyvin ilmi hänen palattuaan alailmoihin. Tammikuussa 2000 hän näet tykitti 10 km:n osuutensa Ekiden -viestissä aikaan 31.59 ja maaliskuussa puolimaraton suhahti 1.09.31:een. Huhtikuussa puolestaan ratakympin jälkeen kello näytti aikaa 31.48,89. Nyt, vain 21-vuotiaana hän oli noussut maansa kärkijuoksijattarien joukkoon, eikä kulunut kauaakaan kun kestävyysjuoksun kuningasmatka, maraton alkoi himottaa häntä vastustamattoman kutkuttavasti.
Kovaa jälkeä ensimaratonilla
Shibui alkoi keskittyä maratonille kuin jalopeura. Tämän seurauksena koko vuoden 2000 hänen kuntonsa vain jatkoi ylenpalttista turpoamistaan. Marraskuussa 2000 hän veti Ekidenissä 10km huimasti 31.09:ään ja yhdeksän päivää myöhemmin toisessa Ekidenissä 31.11. Juostuaan vielä yhden kympin pätkän 32.03, Shibui hyvästeli hetkeksi Japanin kamaran ja lähti hiomaan maratonvirettään vuoristoon. Kun hän siellä veti 40 km:n tv-kovan kovempaa kuin Reiko Tosa vuotta aiemmin ennen 2.24-maratoniaan, sekä valmentaja Suzuki että Shibui itse saattoivat todeta, että Shibui oli potkussa ja ensimaratonin aika oli koittanut.
Shibuin debyyttimaratonin paikaksi valittiin Osaka tammikuussa 2001. Siellä hänen tavoitteenaan ei ollut mikään muu kuin kaamea aika. Hän oli kunnossa. Hyvin sujuneet Ekiden-viestit ja täysin suunnitelmien mukaan mennyt vuoristoleiri olivat saaneet valmentaja Suzukin niin täyteen maratonluottoa suojattiaan kohtaan, että kun muutama päivä ennen Osakan kisaa järjestäjät kysyivät, mikä olisi Shibuille hyvä jänisten vauhti, Suzuki sanoi: ”ei Shibui mitään jäniksiä tarvitse. Hän pystyy pitämään vauhtia itsekin.”
Näin Shibui Osakassa tekikin. Tosin kilvan lähdettyä liikenteeseen hänen ensimmäiset vitosen pätkänsä sujuivat Etiopian Elfenesh Alemua varten palkattujen jänisten völjyssä 16.40, 16.35, 16.41, 16.45 ja puolimatka tuli vastaan ajassa 1.10.22. Tämän jälkeen Shibui säntäsi kärkeen, sillä Alemua varten palkattu jänis lopetti ja Alemu katkesi. Seuraavaan kahteen vitoseen Shibui käytti 16.49 ja 16.38 ja 30 kilometrin paalun hän ohitti yksinäisessä ylhäisyydessään ajassa 1.40.08. Hän oli 2.20-vauhdissa, mutta nyt alkoi tuska. Auringon noustessa lämpötila alkoi kohota samaan aikaan kun Shibuin kone alkoi piiputtaa, mutta siltikin hän ohitti 35 kilometrin kyltin ajassa 1.57.05. Tämän jälkeen hän kuitenkin hyytyi kuin maito ja seuraavaan vitoseen tärväytyi 17.57. Tästä huolimatta Shibui saapui 2 km 195 kuluttua tästä maaliin täydessä maratonhorkassa silloisessa naisten debyyttimaratonien ME-ajassa 2.23.11. Tämän näytöksen nähtyään Japanin yleisurheiluliitto ei epäröinyt enää silmänräpäystäkään, vaan valitsi Shibuin kesän MM-maratonille Kanadan Edmontoniin täynnä maratonluottoa. Myös muihin Shibuin raaka raasto teki vaikutuksen, sillä kisaa seurannut olympiavoittaja Naoko Takahashin valmentaja Yoshio Koide totesi taiston tauottua: ”Shibui omaa kyvyt alle 2.20 maratoniin. Hän on verraton lahjakkuus”. Tämän asian suhteen mestari Koide ei puhunut totta vieköön palturia.
Pettymys Edmontonin MM-maratonilla
Toivuttuaan Osakan maratonhorkastaan alkoi Shibui harjoitella MM-maratonia varten aika lailla määrätehovoittoisesti. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut valmistautua MM-maralle yksin, siitä piti huolen hänen seura- ja harjoittelukaverinsa Reiko Tosa, sillä Tosa oli valittu myös MM-kisoihin. Yhdessä tämä kaksikko hioikin vuoristossa itsensä ja toisensa herpaantumattomaan maratonkuntoon valmentaja Suzukin piiskaruoskaamana. Niinpä kesän 2001 kääntyessä elokuulle Mitsuin maratoonaritarkaksikko saapui Edmontonin MM-kaupunkiin iskuisassa lyönnissä.
Edmontonin naisten MM-maraton lähetettiin matkaan sunnuntaina, elokuun 12. päivä 2001 klo 8.00 aamulla. Eipä ehtinyt lähtölaukauksesta kulua kauaakaan, kun jo Romanian Constantina Dita oli lähetenyt omille teilleen täydessä maratonmalttamattomuudessa. Vitosen pylväällä (17.07) hän olikin jo lähes minuutin edellä seuraavaa ryhmää, jossa myös Shibui ja Tosa juoksivat. 10 kilometrin kohdalla ero oli edelleen kasvanut (Dita 33.54, takaa-ajoryhmä Shibui mukaanlukien 35.14) ja 15 kilometrin merkillä eroa oli jo lähes 2 minuuttia. Japanilaisjuoksijattaret olivat vielä kuitenkin varsin malttavaisia, eivätkä osoittaneet aikomustakaan ylenpalttiseen maratonsäntäilyyn, sillä 15 kilometristä maaliin on jäljellä vielä loputtomasti kovaa maantietä, tiesivät he.
Puolimatkaan tultaessa Ditan ero muihin ei enää kasvanut (1.12.17-1.14.08) ja takaa-ajoryhmä alkoi ensimmäistä kertaa osoittaa saalistamisen merkkejä Shibuin, Tosan ja muiden johdolla. 25 kilometrin laatalla ero olikin jo kaventunut puoleentoista minuuttiin ja 30 kilometrin viivalla sitä oli enää runsas puoli minuuttia samalla kun takaa-ajajien joukko koko ajan harveni. Nyt viimeistään oli selvää, että kärjessä ei Dita maaliin saakka kestäisi, siksi pahasti hänen koneensa oli mennyt alkumatkan säntäilyssä punaiselle ja siksi paljon matkaa oli vielä jäljellä.
Noin 10 kilometrin päässä maalista kärkijoukko painoikin sääliä tuntematta (armosta puhumattakaan) Ditan ohi ja muutenkin naisjuoksijoiden joukossa alkoi todellinen tehoharvennus. Niinpä 35 kilometrin kohdalla (2.02.06) kärjessä sahasi enää neljä sitkeintä raastajatarta, jotka olivat Shibui ja Tosa Japanista, Lidia Simon Romaniasta ja Svetlana Zakharova Venäjältä. Nyt kärjessä vedettiin aivan täpöillä negatiivista splittiä.
35 kilometrin paikkeilla (kuten arvokisojen maratoneilla yleensä) alkoivat lopulliset välienselvittelyt. Tosa ja Simon laittoivat koko ajan lisää kierroksia maratonkoneeseen, eivätkä Shibui ja Zakharova enää kestäneet tällaista rallatusta. Heidän oli antauduttava. Tosan ja Simonin mentyä menojaan Shibui tietenkin taisteli pronssisesta mitskusta minkä pystyi ja olikin 40 kilometrin kivetyksellä (2.19.02) vielä mitalissa kiinni, mutta tämän jälkeen alkanut Zakharovan loppuveto oli sitä luokkaa, että vaikka Shibui miten yritti käskeä jalkojaan liikkumaan kovempaa, ne eivät täydessä maratonhervottomuudessa enää totelleet. Niin saavuttiin maaliin järjestyksessä Simon (2.26.01), Tosa (2.26.06), Zakharova (2.26.18) ja Shibui (2.26.33). Neljäs sija MM-kisoissa oli Shibuille niin kova pettymys, että tuskin hän oli ylittänyt maalilinjan, kun hän oli jo itkunsekaisen maratonsurun vallassa. Kovin paljon häntä ei varmaan lohduttanut edes se, että Japani voitti kisan yhteydessä käydyn maratonin maailmancupin joukkuekisan ylivoimaisesti, sillä Tosan hopean ja Shibuin neljännen sijan lisäksi Kazumi Matsuo sijoittui 9:nneksi (2.29.57). Sen sijaan Rie Matsuokalla (2.34.45, sijoitus 22.) ja Takami Ominamilla (2.42.25, sijoitus 37.) ei kulkenut yhtä hyvin, vaikka he pitivätkin keskeyttämistä pilkkanaan.
Japanin ennätys ratakympillä ja 2.21-maraton
MM-maratonin pettymyksen jälkeen Shibui päätti hioa nopeuttaan. Hän ei keväällä 2002 juossut lainkaan maratonia, mutta tähtäsi sen sijaan kovaan aikaan ratakympillä. Vaikka Shibuin nopeus kehittyi talven 2001-2002 aikana kuin riistokapitalistien pörssikurssit, silti hänen loistava juoksunsa Palo Altossa, USA:ssa 3.5.2002 yllätti monet. Venäjän Ludmila Vasilieva veti jäniksenä juoksua 3 kilometriin saakka, minkä jälkeen Shibui ja USA:n Deena Drossin (nyk. Kastor) alkoivat halkoa tuulta vuorotellen. He vetivät tuulettomassa ja 11-asteisessa säässä 73-74 sekunnin kierroksia solkenaan, kunnes oli aika katsoa kuka on kuka. Sitkeän kirivaiheen jälkeen maali syöksyi Shibuille vastaan Japanin ennätysajassa 30.48.89 ja Drossinille USA:n ennätysajassa 30.50,32. Kumpikin heistä paransi tässä juoksussa ennätystään noin minuutilla! Lienee turha sanoakaan, että kilvan jälkeen sekä Shibui että Drossin olivat täyden onnellisuuden vallassa.
Siitä Shibuin olikin hyvä aloittaa maratonprojekti syksyn maratonia varten, minkä hän päätti juosta Chicagossa. Hän harjoitteli Boulderissa, Coloradossa koko kesän 2002 säälimättömän kovaa overconditionin rajamailla, eivätkä puheet tämän vuoristoleirin jälkeen 2.20-alituksesta vaikuttaneet lainkaan perusteettomilta. Chicagon maratonilla lokakuussa 2002 Shibuin taktiikka oli selvä: hän roikkuisi Britannian Paula Radcliffen ja Kenian Catherine Ndereban völjyssä niin pitkään kuin pystyisi. Niinpä kisan lähdettyä matkaan hän juoksi kaksikon selässä kiinni kuin punkki(tar). Vauhti oli kaameaa alusta alkaen. 15 kilometrin pisteellä kello näytti kummitusmaista aikaa 49.06, eikä ollut ihme, että tällaisessa vauhdissa Shibui alkoi miettiä moisen alkuvauhdin järkevyyttä. Puolimatkaan tultaessa hän olikin jo jäänyt kärkikaksikosta, mutta silti hänen puolikaan väliaikansa oli tajuton, 1.09.20. Kuinka hän kestäisi toisen puoliskon?
Kilometrit ja mailit seurasivat toisiaan ja vielä 30 kilometrin viitoituksella (1.40.27) Shibui oli 2.20-vauhdissa. Tässä vaiheessa kipu oli kuitenkin jo hirveä. Valtavissa maratontuskissa hän kuitenkin selvitti viimeiset 12,2 kilometriä ja saapui maaliin hyytymisestään huolimatta kovassa ajassa 2.21.22, jonkin verran ME:n juosseen Radcliffen (2.17.18) ja toiseksi sijoittuneen Ndeban (2.19.26) takana, mutta kuitenkin turvallisesti vanhan vainoojansa Svetlana Zakharovan (2.21.31) edellä. Näin oli loistava kausi 2002 Shibuin osalta päätöksessään, eikä tämän jälkeen hänen tavoitteenaan voinut olla muu kuin 2.20 alitus ja olympiamitali.
Valtava pettymys olympiakarsintamaratonilla
Koska Shibui oli nyt Japanin ennätysnainen 10 000 metrillä ja maansa kaikkien aikojen tilastokakkonen maratonilla, tähtäsi hän tietenkin vuoden 2004 olympiamaratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Niinpä vuosi 2003 oli hänelle eräänlainen välivuosi, jolloin hän tyytyi juoksemaan Pariisin MM-kisoissakin vain 10 000 metriä. Siellä hän juoksi 31.42,01 ja sijoittui 14:nneksi, mikä ei varmaan tyydyttänyt sen paremmin häntä itseään kuin hänen fanejansakaan. Tärkeintä olisi kuitenkin selviytyä olympiajoukkueeseen, joihin verrattuna MM-kisat ovat täydelliset kyläkisat, tuumi kenties hän.
Loppuvuoden 2003 Shibui harjoittelikin täydessä maratonhurmiossa, kunnes tuli aika tehdä päätös siitä, missä kolmesta Japanin olympiakarsintakisassa (Tokio, Osaka, Nagoya) hän olympianäyttönsä antaisi. ”Olen päättänyt juosta maratonin Osakassa, koska sen reitti on nopea ja koska olen juossut siellä hyvin ennenkin”, sanoi Shibui ennen tammikuussa 2004 juostavaa Osakan naisten maratonia. ”En ole antanut Shibuille mitään yksityiskohtaista taktiikkaa siitä, millä tavalla hänen tulisi tämä olympiakarsintakilpa juosta”, sanoi puolestaan Shibuin valmentaja-sensei Suzuki. ”En koskaan tee niin, koska jos kisa ei menekään etukäteissuunnitelmien mukaan, tällä on suoritusta heikentävä psykologinen vaikutus kisan aikana”, hän jatkoi äänessään hienoinen maratonjännittyneisyyden vire.
Kun Osakan maraton ammuttiin 25.1.2004 liikkeelle, keli oli huono. Lämpötila on startissa 3,8 astetta, lumisade juuri tauonnut ja hirveä tuuli tuiversi Osakan kaduilla. Niinpä kisa lähti liikkeelle hitaasti, kunnes Shibui päätti 10 kilometrin kohdalla sännätä kärkeen. Hän veti 10-11 kilometrin välisen tonnin 3.20:een ja hyytyi siihen. Tosin 30 kilometriin saakka hän raastoi kärkiryhmässä väkisin, mutta sitten peli oli pelattu. Täysin katkenneena hän hiipparoi maaliin kisan 9. parhaana maratoonarittarena itselleen vaatimattomassa ajassa 2.33.02. Tällä tuloksella ei tietenkään ollut mitään asiaa olympiamaratonille ja niin jäi Shibui rannalle olympiakisoista kuin kuiva kala.
2.19.41 Berliinissä
Niin valtava pettymys kuin olympiakisoista putoaminen Shibuille olikin, oli tappio yritettävä kääntää voitoksi keskittämällä huomio toiseen tavoitteeseen, maratonin juoksemiseen alle 2.20. Tämän tavoitteen riivaamana Shibui harjoitteli kesän 2004 täynnä maratonraivoa. Olympialaiset tulivat ja menivät (Mizuki Noguchi voitti kultaa, Reiko Tosa oli viides ja Naoko Sakamoto seitsemäs), mutta Shibui vain takoi määräänsä. Pisimmät lenkit hänellä olivat 40 kilometrin mittaisia ja noin kahdeksan kertaa kuussa hän teki vähintään 30 kilometrin pitkän lenkin. Yhdessä valmentajansa kanssa hän tuli siihen tulokseen, että paras paikka pitää 2.20-rajaa pilkkanaan olisi Berliini. Shibuin kunto kohosikin samaan tahtiin kuin paine turboahtimessa ja niinpä ennen Berliinin maratonia hän saattoi olla varsin luottavainen siihen, että 2.20-raja alittuu.
Shibui ottaa tuntumaan Berliinin
reittiin Brandenburgin
portilla, missä on 42 kilometrin paalu
Berliinin maratonilla 26.9.2004 Shibui takoikin omien jänistensä vetämänä (ja Suomen Runnerin peesaamana) kuin kone: 5 km 16.29, 10 km 32.58, 15 km 49.26, 20 km 1.06.04, puolimatka 1.09.40, 25 km 1.22.32, 30 km 1.39.07, 35 km 1.55.34. Hän oli kulkemassa kohti selvää 2.20 muurin alitusta, mutta noin 7 km:n päässä maalista alkoi tappava tuska ja Shibuin hengitys alkoi Runnerin mukaan ujeltaa kuin palosireeni. Antautuminen oli kuitenkin poissuljettu vaihtoehto ja niin Shibui jatkoi takomistaan. Kuin ihmeen kaupalla
hän pääsi kuin pääsikin tuskaisen olonsa rouvaksi ja kykeni säilyttämään vauhtinsa. 40 kilometrin paalulle hän saapui ajassa 2.12.11. Tässä kohtaa Runner irtaantui Shibuin ja tämän jänisten seurasta ja jyräsi omaa tahtiaan perille ajassa 2.19.31. Shibui puolestaan pyrki kaikin keinoin säilyttämään tuntuman Runneriin ja eipä Runnerin maaliintulosta kulunut kauaakaan, kun Shibui jo ylitti maalilinjan 2.19.41 kuluttua lähtökäskystä, mikä paitsi murskasi 2.20-rajan, alitti myös viidellä sekunnilla Naoko Takahashin entisen Japanin ennätyksen ja sijoittui sillä hetkellä maailman kaikkien aikojen maratontilastossa neljänneksi. Tämä tarkoitti myös sitä, että Shibui oli kiskonut maratonin läpi 3.18/km.
Shibui saapuu Berliinin maaliin
aurinkolasit
kädessään täydessä maratononnellisuudessa
Ei ihme, että tällaisen juoksun jälkeen Shibui (ja Runner) olivat maalissa nahoissaan pysymättömässä maratononnellisuudessa. Kisan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Shibui sanoi suurimman tunnekuohun jo vaiettua: ”En katsellut enkä kuunnellut väliaikoja. Annoin vain mennä. Minulla oli päässä mustat lasit ja koska keli oli sateinen, en nähnytkään paljon mitään. Vasta maalisuoralla huomasin, että 2.20-alitukseen on mahkuja, jolloin annoin kaikkeni”. Viimeistään tämän juoksunsa ansiosta Shibuista tuli kotipuolessaan supertähti, eikä vähäiselle julkisuudelle Japanin TV:ssä jäänyt Suomen Runnerkaan, sillä Berliinin kisa kuvattiin suorana lähetyksenä Japaniin.
Shibui juhlii Berliinin voittoaan Takami
Ominamin ja
Sonja Oberemin kanssa kuin jalopeura
Vuoristoratamaista raastoa
Berliinin maratonista toivuttuaan Shibui alkoi harjoitella vuotta 2005 varten, juostaisiinhan tuona vuonna Helsingissä MM-maraton. Niin kului loppuvuosi 2004 ja alkuvuosi 2005, kunnes tuli aika antaa näyttöjä Helsinkiä varten. Tämän näytön Shibui aikoi antaa maaliskuussa Nogoyan naisten maratonilla. Ennen tuota kilpaa häntä kuitenkin riivasivat erinäiset jalkavammat, eikä hän pystynyt esittämään Nagoyan koitoksessa lähellekään parastaan. Kaukana voittaja Yumiko Haran (2.24.19) takana Shibui sitkuili maaliin seitsemäntenä itselleen vaatimattomalla ajalla 2.27.40. Tällä esityksellä hänellä ei tietenkään ollut pääsyä Japanin MM-joukkueeseen ja niin sai Shibui jälleen katsoa yhdet arvokisat kotisohvalta.
Paranneltuaan jalkavammansa kuntoon, alkoi Shibui jälleen juosta. Hän pääsikin jälleen siksi hyvään kuntoon, että maaliskuussa 2006 Nagoyan maratonilla hän lähti heti paukusta liikkeelle kuin vauhkoontunut maratonsonnitar. Ensimmäinen kilometri vei aikaa 3.14 ja vitosen paalulle Shibui karautti ajassa 16.42. Tästä vauhti talttui sen verran, että puolimatkaan tultaessa väliajaksi merkkautui 1.10.24. Riivattu meno jatkui aina 25 kilometriin saakka (1.23.33), minkä jälkeen Shibuin vauhti alkoi hiljentyä kuin bensaa vailla olevan mopon. 25 kilometristä 30 kilometriin häneltä kului jo 17 minuuttia ja 30-35 kilometrin pätkällä vielä enemmän. Ei siis ollut ihme, että Shibuin takana kokenut Harumi Hiroyama alkoi saalistaa häntä kuin veren haistanut Draculatar. 30 kilometrin viivalla Hiroyama oli vielä 57 sekuntia Shibuin jäljessä, mutta 40 kilometrin matolla eroa oli enää 20 sekuntia. Näiden ennusmerkkien jälkeen ei ollut ihme, että runsaan kilometrin päässä maalista Hiroyama painoi ilman armoa Shibui ohi ja jätti tätä vielä loppumatkalla niin, että maalissa eroa näiden kahden kovan raastajattaren välillä oli yli 30 sekuntia (Hiroyama 2.23.26, Shibui 2.23.58). Hyytymisestä huolimatta tämä oli kuitenkin Shibuilta taas hyvä juoksu, joten mikäpä hänellä oli pyrkiessä vuonna 2007 Osakassa järjestettävien MM-kisojen joukkueeseen.
Sinne hän ei kuitenkaan päässyt, sillä vuoden 2007 tammikuisessa Osakan karsintajuoksussa hänellä oli päällä täydellinen kulkemattomuus. Ennen kisaa tosin Shibui totesi perin itsevarmasti (kenties liian itsevarmasti): ”Haluan kovaa vauhdinpitoa. Koutsini sanoi, että minun pitäisi pystyä juoksemaan maratonin jokainen vitonen 16.40:een, mutta itse haluan kovempaa menoa”. Maratonille ei kuitenkaan voi lähteä ilman tiettyä nöyryyttä ja niinpä Osakassa Shibui hyytyi reippaan alkuvauhdin jälkeen (10km 33.21, 15km 50.04, puolimatka 1.10.24) kuin liikaa perunajauhoa saanut soppa ja saapui maaliin täysin katkenneena ajalla 2.34.10, kaukana kisan voittaneen Yumiko Haran (2.23.48) takana. Tämä tarkoitti myös sitä, että Osakan MM-kisat elokuussa 2007 jäävät Shibuilta käymättä. Näin hänellä on yksi paikka vähemmän missä antaa näyttö Pekingin vuoden 2008 olympiamaratonille, sillä Osakan paras Japanilainen valitaan automaattisesti olympiajoukkueeseen, mikäli hän sijoittuu mitaleille.
Vaikka Shibuilla onkin viime aikoina ilmennyt erinäistä kulkemattomuutta, on kuitenkin muistettava, että pitkästä urastaan huolimatta hän on vielä nuori juoksijatar, jolla on Pekingin olympialaisissa täydet mahdollisuudet kuinka hyvään sijoitukseen tahansa. Tämä tosin edellyttää jalkavammojen väistymistä, onnistumista vuoden 2008 alkupuolen olympiakarsintajuoksuissa ja sitä, että olympialaissa hän on vähintään vuoden 2004 Berliinin maratonin iskussaan. Raasto.com luottaa, että hän on.
Yoko Shibuin parhaat maratonit (tilanne toukokuu 2007)
2.19.41 (1.) Berliini 26.9.2004
2.21.22 (3.) Chicago 13.10.2002
2.23.11 (1.) Osaka 28.1.2001
2.23.58 (2.) Osaka 12.3.2006
2.26.33 (4.) Edmonton 12.8.2001 MM-kisat
2.27.40 (7.) Nagoya 13.3.2005
Lisäksi: 10 000m 30.48,89 (Japanin ennätys)
Lähteet
Kuvat: Berliinin maratonin tuloskirja 2004.