Raaston haastattelussa Annemari Sandell-Hyvärinen:

Eräänä lokakuisena iltana raasto.com sai haastattelun päähän kenties Suomen kaikkien aikojen lahjakkaimman naisjuoksijan Annemari Sandell-Hyvärisen. Lue seuraava ”Annukan” haastattelu vain raasto.comista.

Annemari Sandell-Hyvärinen syntyi keskuuteemme 2.1.1977 Kalannissa, Uudenkaupungin lähellä. Koska kaikki lahjakkuudet eivät suinkaan hyödynnä lahjojaan sen paremmin urheilun kuin minkä tahansa muukaan asian saralla, on mielenkiintoista aloittaa haastattelu kysymällä, kuinka Annukka ajautui kestävyysjuoksun pariin.

- Kaverien ja siskoni Sonjan kanssa menin yleisurheiluseuraan ja siitä se lähti. Tähän vaikutti myös vanhempien innostus. Sitten kun aika nopeasti huomasi, että menestyy kestävyysjuoksussa, innosti tämä luonnollisesti lisää. Juoksu olikin aina ykköslajini. Hyppäsin tosin kohtalaisesti pituuttakin 12-vuotiaana ja harrastin myös jonkin verran hiihtoa, joka olisikin saattanut olla lajini, jos olisin asunut pohjoisempana. Ilmeisesti minulla oli jonkinlaisia kestävyyslahjoja.

Ilmeisesti. Ensimmäinen nuorten sarjan SM-maastokulta tuli 12-vuotiaana, 800 metriä kulki 12-vuotiaana 2.19,75 ja 13-vuotiaana 2.14,02. 1500 metriä puolestaan sujui 12-vuotiaana 4.48,51, 13-vuotiaana 4.30,97, 14-vuotiaana 4.23,85. 3000 metriä taas taittui 12-vuotiaana 10.11,63, 13-vuotiaana 9.27,22, mutta kaikkein käsittämättömin tulos on 15-vuotiaana juostu 8.56,02. Raasto.com veikkaa, että tätä T15 SE:tä ei rikota koskaan. Mitä ajattelit juostessasi 3000 metriä 15-vuotiaana 8.56?

- Olin itsekin yllättynyt moisesta ajasta, sillä olin ollut koko kesän aika jumissa ja 9.20 oli tehnyt kolmosella tiukkaa. Tuo aikahan syntyi Soulissa, Etelä-Koreassa nuorten MM-kisoissa. Siellä seurasin vain porukkaa kierros toisensa jälkeen väliajoista sen kummemmin tietämättä. Sitten maalissa huomasin ennätykseni parantuneen ”jonkin verran”.

Mielenkiintoista tuossa juoksussa oli, että 15-vuotias Annemari Sandell hävisi itseään neljä vuotta vanhemmalle Paula Radcliffelle ainoastaan nelisen sekuntia. Seuraavana vuonna hän oli vain 16-vuotiaana jo ensimmäistä kertaa AIKUISTEN 3000 metrin MM-finaalissa, juoksi nuorten EM-hopeaa tiukassa taistelussa Gabriela Szabon kanssa ja veti 3000 ja 5000 metrillä ajat 8.51,22 ja 15.26,33. Nämä olivat ”aika” kovia aikoja 16-vuotiaalle. Mitä saavutustasi arvostat tänään eniten?

- Kyllä se on juniorien MM-maastokulta vuodelta 1995. Vaikka olin hyvässä kunnossa, se oli kaikesta huolimatta jonkinlainen yllätys. Siihen kisaan pystyin lähtemään jotenkin poikkeuksellisen rentona, mikä johtui hyvin menneestä harjoituskaudesta. Tämän myötä myös itseluottamus oli kohdallaan.

Samana vuonna 1995, siis 18-vuotiaana Annukka vetäisi kolmosen 8.48,87, vitosen 15.09,80 ja kympin 31.54,29 ja sijoittui viimeksi mainitulla matkalla Göteborgin MM-kisojen finaalissa yhdeksänneksi. Seuraavana vuonna hän edusti Suomea Atlantan olympiakisojen kympillä. Miltä tuntui juosta olympiakisoissa?

- Ei se sen kummemmalta tuntunut kuin muissakaan arvokisoissa. Näin jälkeenpäin ajatellen olin silloin liian vaativa itselleni. Nykyään ehkä osaan arvostaa enemmän niitäkin juoksuja.

Raasto.com ainakin arvostaa Annukan olympiakisojen 12. sijaa varsinkin, kun silloin kympin alkuerissä vielä syntyi komea SE 31.40,42. Kausi 1996 oli muutenkin Annemarille oiva, juoksihan hän silloin myös 3000 metrin (8.48,36) ja 5000 metrin (14.56,22) ennätyksensä. Näistä jälkimmäinen on edelleen ainoa suomalaisnaisen 15 minuutin alitus 5000 metrillä ja kaikki tämä syntyi vielä juniori-iässä 19-kesäisenä. Mikä on ollut tähän mennessä urasi paras kausi?

- Kyllä sen ollut vuosi 1996, koska juoksin rataennätykseni silloin. Tosin puolimaratonin ja maratonin ajat ovat syntyneet tämän jälkeen.

Annemarin huikealla juoksu-uralla ei pidä unohtaa myöskään sitä, että hän voittanut EM-maastot kerran, ollut kerran toinen, kerran kolmas ja kerran neljäs. Lähellekään tällaista sarjaa eivät ole muut Suomessa pystyneet. Lisäksi hän keikkui 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla maastojuoksun GP-kisojen kärjessä vuodesta toiseen. Kuinka paljon olet määrällisesti harjoitellut parhaimmillasi?

- Parhaimmillaan juoksin 6000-6500 km vuodessa. Suurimmat viikkomäärät olivat 180 kilometrin luokkaa, mutta yleensä juoksumääräni ovat olleet sellaista 150 kilometriä viikossa, jota vedin sitten monta viikkoa putkeen. Tähän tietysti kuntopiirit ja muut päälle. Kovia harjoituksia tein aikoinaan yleensä kolme kertaa viikossa, mutta myöhemmin olen tyytynyt kahteen kovaan. Yleensäkin tasapaino harjoittelussa rasituksen ja levon suhteen on mielestäni kestävyysjuoksun vaikeimpia asioita, jonka hallitsemisen toivoisin vielä joskus osaavani aiempaa paremmin.

Ollessaan jo nuorena kansainvälisen luokan huippujuoksija, tulivat maailman keskeisimmät harjoittelupaikat myös Annukalle tutuiksi sangen nopeasti. Mikä on paras paikka missä olet harjoitellut?

- Kyllä se on ollut Kenia, silloin kun asiat toimii. Harjoituskaverit olivat siellä hyviä ja juoksivat hyvin pitkälti samoilla vauhdeilla kuin itse tein. Juoksupohja oli siellä myös jaloille hyvä, tosin akillesvaivaisille en Keniaa suosittele mäkisen maaston takia. Myös ilmasto oli siellä yleensä aina hyvä. Kaikkiaan olin Keniassa viisi kertaa.  

Vaikka Annemarin tuloskehitys radalla ainakin toistaiseksi pysähtyi vuoteen 1996, juoksi hän myös tämän jälkeen erittäin kovia juoksuja, jotka raasto.comin mielestä saivat aivan liian vähän arvostusta osakseen. Vuonna 1997 hän sijoittui 22-vuotiaiden EM-kisoissa 10 000 metrin hopealle ja juoksi jälleen kerran myös matkan MM-finaalissa. Vuonna 1998 hän puolestaan sijoittui aikuisten EM-kisoissa 5000 metrillä viidenneksi, juoksi samana vuonna vitosen 15.04,89 ja oli puolimaratonin MM-kisoissa viides ajalla 1.10.04. Vuonna 1999 tuli maailman kovimmassa kestävyysjuoksukilpailussa, MM-maastoissa lyhyen matkan pronssia 8 sekunnin päässä kullasta. Vuonna 2000 hän taas veti puolikkaan 1.09.58 ja maratonin 2.35.12. Tämän jälkeen alkoivat kuitenkin aina näihin päiviin saakka jatkuneet vaikeudet vammojen muodossa. Mikä on motivoinut sinua vaikeina aikoina?

- Tykkään juoksusta niin paljon. Se oli niin pitkään ammattinikin. Vamman jälkeen on tosin aina vaikea palata takaisin. Uskon, että jos saisin olla pari kautta terveenä, pystyisin juoksemaan usealla matkalla ennätystäni kovempaa. Esimerkiksi kympin juoksu on sellainen. Siinä en ole koskaan saanut aikaiseksi ihannejuoksua. Samoin on asianlaita maratonin suhteen. Molemmat tähän mennessä juoksemani maratonit ovat olleet epäonnistuneita. Esimerkiksi viimeisimmällä maratonillani (Amsterdam 2005, aika 2.43) pysähdyin kaksi kertaa ja ajattelin, että en jatka enää, mutta sitten ajattelin, että keskeytys harmittaa vielä enemmän, joten jatkoin juoksuani maaliin.

Vaikeuksistaan huolimatta Annukka on jatkanut juoksuaan kestävyysjuoksun usein kivikkoisella tiellä aina näihin päiviin asti ja aina kun hän on ollut esimerkiksi Kalevan kisojen tai Ruotsi-ottelun viivalla, tuloksena on ollut yleensä voitto tai pari. Suomen mestaruuksiahan hänellä on uran varrelta jo niin paljon, että raasto.comin toimitus ei viitsi niitä edes laskea. Raasto.comin lukijoita kuitenkin kiinnostaa, mitä Annemari Sandell-Hyväriselle kuuluu tänään ja mitkä ovat hänen tulevaisuuden suunnitelmassa juoksun suhteen?

- No tämä kausi meni taas vammojen merkeissä. Takareiteni leikattiin kesällä ja nyt jalka alkaa pikku hiljaa kestää. Raasto.comin lukijoille voin myös paljastaa, että lähitulevaisuudessa meidän perheeseen on odotettavissa perheenlisäystä. Tämä jälkeen on sitten tarkoitus taas treenata. Juoksun suhteen tavoitteeni on ennen kaikkea pysyä terveenä. Tämän jälkeen tulee kaikki muu.

Raasto.com kiittää Annukkaa haastattelusta ja toivoo hänen jalkojensa kestävän, jotta näkisimme hänen juoksevan ilonamme kansallisilla ja kansainvälisillä areenoilla vielä pitkään.  

Teksti ja haastattelu: Z