Z'n Japanicorner

Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppuelämäkseen Japanifani.

Z'n Japanicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon.

Satoshi Osaki

Vuoden 2009 kolmantena Japanilaisena esitellään Satoshi ”Mr. maratonkeskittyneisyys” Osaki

Osaki Osakasta

Olipa kerran Satoshi Osakin mutsi ja ukko, joiden päähän pälkähti kerran hankkia Satoshi Osaki. He ryhtyivät tuumasta toimeen ja noin yhdeksän kuukautta myöhemmin 4.6.1976 Satoshi-poika putkahti maailmaan Osakan suurkaupungissa. Tuskinpa monetkaan vielä tuolloin osasivat aavistaa, että 31 vuotta myöhemmin tuo poika tulisi kamppailemaan syntymäkaupunkinsa kaduilla maratonin MM-mitalista kuin putkimies työkaluista.

Raasto.comin saaman epävirallisen tiedon mukaan Osakin sanottiin olleen jo syntyessään täydessä maratonkeskittyneisyydessä, mutta tämän tiedon todenperäisyydestä ei ole takeita.

Niin Osaki kasvoi, vahvistui ja ennen kaikkea kestoistui ja kenties tämän vuoksi hän eräänä päivänä hän löysi itsensä kestojuoksun parista. Tästä hetkestä paluuta ei enää ollut ja niin Osaki oli löytänyt mieleisensä harrastuksen. 14-vuotiaana hän pistelikin 1500 metriä ikäisekseen varsin mukavaan aikaan 4.16,7, mikä teki hänestä kingin koulunsa juoksujoukkueessa. Sitten kehitys hieman tasaantui, mutta 17-vuotiaana 4 minuuttia tonnivitosella oli hänelle helppoa rieskaa hänen juostessaan 3.56,8. 18-vuotiaana hän vielä pisteli 3.48.90, mutta sitten hän menetti kiinnostuksensa 1500 metriä kohtaan. Japanilaiseen tapaan pidemmät matkat näet himottivat häntä kuin piiska sadistia ja 19-vuotiaana hän veti 10000 metriä aikaan 29.42,61. Nämä olivat tietenkin varsin kelvollisia junnutuloksia, jos nyt junnutuloksilla mitään virkaan ihmiselon taipaleella on. 

Jostain syystä tämän jälkeen Osakin kehitys kuitenkin kympillä pysähtyi ja vuosina 1997-1999 hän juoksi tuossa 25 ratakierroksen voimainkoetuksessa tulokset 29.27,12; 29.15,4 ja 29.08,72. Tämän lisäksi hän rallatti puolikaan aikaan 1.03.53. Oli selvää, että näillä esityksillä ei ollut ammattijuoksijaksi asiaa ja saadakseen voita leivän päälle Osakin oli aloitettava täyden työpäivän teko juoksemisen ohella. Tämä ei kuitenkaan häntä masentanut, vaan hänen uskonsa tulevaisuuteen oli kovempi kuin kalikaksi jäätynyt keppi Siperian ikiroudan jäädyttämissä silmänkantamattomissa korvissa. Maraton oli se, joka kiehtoi Osakin mieltä vastustamattoman kutkuttamattomasti, ja hän aavisti olevansa tuolla kestävyysurheilun kuningasmatkalla kotonaan kuin rokkari nahkapöksyissä.

Marathon or die

Vuonna 2000 Osaki ilmaantui monien yllätykseksi Lake Biwan olympiakarsintamaratonille pullollaan maratonluottoa. Tätä luottoa ei vähentänyt edes se, että kuukautta aiemmin hän oli juossut Oitassa puolikaan aikaan 1.04.29, mikä ei aivan huippuaikaa maratonilla ennustanut. Sitä ei Lake Biwassa maaliskuussa 2000 tullutkaan, mutta varsin kelvollinen debyyttimara kuitenkin, sillä tuskin oli kulunut 2.13.49 lähtölaukauksesta, kun Osaki oli jo maalissa 42 km ja 195 metriä taittaneena maratonhervottomana. Sillä kertaa se riitti 14. sijaan, aika kaukana voittaja Martin Fizin (2.08.14) takana, mutta tuskinpa vain Osaki oli kovinkaan pettynyt ensimmäiseen kuningasmatkan kilvanjuoksuunsa, sillä jostain maratonin tahkoaminen oli aloitettava.

Seuraavana vuonna Osaki sai päähänsä juosta maratonin Naganossa huhtikuun 15. päivä ja niin hän tekikin. Siellä hän kuitenkin hyytyi kuin ATK-nörtti ojankaivuussa ja saapui lopulta maalilinjan leikkaukseen ajalla 2.18.25. Oli luonnollista, että tällä ajalla kilvassa ei voinut herjetä korkeampaa kuin kymmenettä sijaa ja niin Osaki joutui poistumaan Naganosta kotiinsa täydessä maratonpettyneisyydessä. Aivan epäonnistunut vuosi 2001 ei häneltä kuitenkaan ollut, sillä sinä vuonna hän kipaisi puolimaratonin ennätyksekseen 1.02.56.

“Ei muuta kuin uutta maratonia suolistoon”, ajatteli kenties Osaki ja löysi itsensä seuraavaksi Hong Kongin maratonin lähtöviivalta helmikuussa 2002. 2 tunnin 16 minuutin ja 46 sekunnin jälkeen lähtölaukauksen ampumisesta hän löysi itsensä myös kilvan maalista sijalla viisi, 39 sekuntia kisan voittaneen Kenian Benjamin Matolon takana. Tämä tarkoitti samalla sitä, että hänen kolme ensimmäistä maratoniaan olivat olleet perin tasaisia suorituksia, vailla huipputulosta kylläkin. Asiaan oli kuitenkin tuleva muutos, sillä harjoiteltuaan läpi kesän 2002 kiirastulen, Osaki ilmaantui seuraavalle maratonilleen uskomattomassa maratonruoskassa. Hofussa 15.11.2002 hän päästeli 42195 metriään täydessä maratonhurmiossa aikaan 2.09.38, eikä enää kuin yksi maratoonari ollut ennen häntä maalissa. Niin oli Osaki päässyt kansainvälisen tason maratoonariksi tai ainakin kansallisen tason maratoonariksi tai ainakin piirinsä kovimmaksi maratonketuksi tai ainakin piirikuntansa valioiksi. Japanissa nimittäin kovia maratoonareita löytyi joka maankolkasta.

Tiukka tappelu olympiapaikasta Tokiossa

Hofun onnistumisestaan innostuneena Osaki päätti seuraavaksi juosta maratonin Euroopan maratonin hermokeskuksessa, Berliinissä vuonna 2003 yhdessä raasto.comin Ste:n ja Z:n kanssa, tosin kaukana heidän edellään. Siellä ihanteellisessa maratonsäässä 28.9.2003 hän seurasi Paul Tergatia tämän ME-juoksussa puolimatkaan (1.03.07), mikä oli käytännössä Osakin puolikkaan ennätysvauhtia. Tämän jälkeen ei kulunut kauaakaan, kun Osaki hyytyi kuin oikeidentaju poliitikolla ja raahusti maaliin ajalla 2.12.07 kolme sekuntia meidän Janne Holménimme edellä. Ihmeeltä tuntuu, että itsemurhamaisesta alkuvauhdistaan huolimatta Osaki selvisi maaliin noinkin kohtuullisessa ajassa. Yleensä puolimaratonin ennätysvauhtia hipova ensimmäinen puolikas näet johtaa vääjäämättömään turmioon maratonin loppupuolella. Tällaisessa tapauksessa harvinaista ei myöskään ole raatojen kerääminen kanveesista joko itse itseään tien pinnasta kaapien tai sitten lääkintähenkilökunnan toimista.

Berliinin maratonkiirastulen jälkeen Osaki käänsi katseensa vuoden 2004 olympiakarsintamaratonille Tokioon, sillä himosi olympialippua kuin sheriffi kaksintaistelua. Harjoitus loppuvuoden 2003 ja alkuvuoden 2004 aikana purikin Osakiin kuin hakaneulat punkkarin korviin ja hänen kuntonsa nousi nousemasta päästyään, minkä jälkeen voitiin todeta kunnon nousseen, päättämättä lopettaa kunnon nousuaan. Se kyllä hieman haittasi, että Osaki joutui edelleen tekemään täysimittaista työpäivää juoksemisen ohella ja tästä syystä hänen kuukausimääränsä jäivät vain 500-600 kilometriin. Harjoittelun laatu oli kuitenkin hyvää, mistä kertoo se, että Osakilla oli tapana juosta joka viikonloppu 50 kilometrin pituinen lenkki, todennäköisesti kovaa.

Tokion maraton lähti liikkeelle 8.2.2004 varsin kohtuullista laukkaa, sillä 5 kilometrin merkkauksen ohi hujautettiin ajassa 15.06, eikä 10 kilometrin raudoituksellakaan aikaa oltu käytetty kuin 30.06. Siitä jatkettiin 20 kilometriin (1.00.26) ja puolimatkaan (1.03.45). Tasaisen kovasta vauhdista huolimatta kärkiryhmässä oli tässä vaiheessa mukana vielä 20 juoksijaa, jotka täydessä maratonluotossa uskoivat pystyvänsä pyyhältämään toisen puolikaan samaa kyytiä kuin ensimmäisen. Tämä oli tietenkin maratonfanien mieleen ja tyytyväisenä he lauloivat maratonkannatuslauluja täydessä maratonmielenkiintoisuudessa.

Pian puolimatkan jälkeen moni maratonkovanaama alkoi kuitenkin huomata vauhdin olevan itselleen kamalan kavalan. 21,5 kilometrin kirveellä Koji Shimizu alkoi jäädä nopeaan tahtiin, 23 kilometrin pokasahalla Noriaki Igarashin kone joutui liian koville kierroksille, eikä tästä kulunut enää kauaakaan, kun Eric Wainaina, Kurao Umeki ja Toshihiro Iwasa joutuivat antautumaan kärjen vauhdista. Kun 25 kilometriä saavutettiin 1.15.29 kuluttua lähtölaukauksesta, voitiin havaita myös Takehi Hamanon ruumiin palavan maratontuskan napalmilieskoissa. Tämä vuoksi yllätyksenä ei tullutkaan Hamanon kärkiryhmältä saamat rukkaset 27 kilometrin puikolla. Ainakin 999999 jännitysromaania vastaava maratonjännitys sähköisti maratonfanien mielet heidän seuratessaan kärkiryhmää herkeämättömästi, antamatta keskittymisensä suuntautua hetkeksikään muualle kuin menossa olevaan maratonkilpaan.

29,5 kilometrin pöllillä kärkiryhmässä oli mukaan vielä 13 juoksijaa, mutta eipä ollut kauan. Kenian Isaac Macharia ja Osaki nimittäin säntäsivät kärkeen kulkevaisilla jaloillaan ja kun jäniksenä toiminut Macharia hetkeä myöhemmin keskeytti, oli Osaki nyt yksin kärjessä. ”Kuin puin ennen kisaa maratonsuunnitelmaani, päätin hyökätä 30 kilometrin kohdalla”, sanoi Osaki myöhemmin. ”Huomatessani olevani yksin keulassa, ajattelin suuren mahikseni tulleen”, Osaki jatkoi ääni vieläkin maratonjännittyneisyydestä väristen. Seuraavan kilometrin Osaki veti 2.57:ään, mutta kuusi juoksijaa (Ben Kimondiu ja Daniel Njenga Keniasta, Driss El Himer Ranskasta sekä Tomoyuki Sato, Yukinobu Nakazaki ja Michitaka Hosokawa Japanista) saalistivat häntä iskuetäisyydellä lakkaamattoman herpaantumattomasti. Sen sijaan Takayuki Nishidan koneesta loppui sillä kertaa raaka maratonvauhtikesto.

Osaki veti kärjessä siksi kovaa, että 33 kilometrin kalikalla hän oli 18 sekuntia edellä takaa-ajajiaan, mutta 35 kilometrin vyöllä eroa oli enää 15 sekuntia. Takaa-ajajista Njenga oli irtaantunut seuralaisistaan ja lähestyi nyt Osakia kuin Ferrari Ladaa. ”Reitin nousuosuus 36 kilometristä 39 kilometriin oli raaempi kuin etukäteen osasin kuvitella” sanoi Osaki kilvan jälkeen. 40 kilometrin patsaalla hän oli vielä 7 sekuntia Njengan edellä, mutta hänen menonsa ei ollut enää alkuunkaan kulkevaista, vaikka hän 3 minuutin kilometrejä edelleen halki, poikki ja pinoon latoikin.

Näiden ennusmerkkien jälkeen yllätyksenä maratonfaneille ei tullut, että 40,6 kilometrin piipulla Njenga saavutti saaliinsa. Tämän jälkeen Osaki ja Njenga juoksivat yhdessä 41,3 kilometriin saakka, mutta sitten Njengan hiillostus oli Osakille liikkaa. Niin Njenga rallatti voittajana maaliin ajassa 2.08.43, mutta helpolla hän ei voittoaan saanut. Osaki nimittäin riuhtoi koko ajan tuntumassa hammasrivistöään esitelleen ja heittäytyi maaliin ainoastaan kolme sekuntia Njengan jälkeen 2.08.46 kuluttua lähtölaukauksesta. Tämä tarkoitti samalla sitä, että hän paransi maratonenkkaansa 52 sekuntia. ”Tähtäsin 2.08:aan, joten olen hyvin tyytyväinen päästessäni tavoitteeseeni”, sanoi Osaki maalissa sen jälkeen kun oli saanut kammettua itsensä ylös kanveesista. Valitettavasti hänen suorituksensa ei kuitenkaan riittänyt sillä kertaa olympialippuun, koska liian monta miestä oli Japanin muissa olympiakarsintakisoissa taivaltanut häntä kovempaa 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle.

Tasaista maratonin pieksentää 2000-luvun puolivälissä

Kun kerran Osakia ei valittu Japanin joukkueeseen vuoden 2004 Ateenan olympialaisiin, hän alkoi tähdätä syksyn 2004 Fukuokan maratonille kuin kännikala maksakirroosiin. Hän hioi maratonpiiskaansa juoksemalla 5000 metriä 13.49.95:een, eikä 10 000 metriinkään kulunut kuin 28.36.06. ”Mikäpä siinä”, ajatteli Osaki ja lähti 50 kilometrin kovalle lenkilleen hiomaan hiukan maratonkestoa. Niin kuluivat päivät, vaihtuivat viikot ja rullasivat kuukaudet, kunnes Fukuokan maraton kolkutti Osakin ovelle, tai oikeastaan Osaki kolkutti Fukuokan maratonin ovelle.  

Valitettavasti vuoden 2004 Fukuokan maraton lähetettiin liikkeelle joulukuun 5. päivänä liian kovassa tuulessa ehdottomia maratonjuoksun huipputuloksia ajatellen. Tämän tosiasian vuoksi ensimmäisen vitosen väliaika oli huippujuoksijoille hidas (15.34). Tämän jälkeen vauhti onneksi hieman kiihtyi ja 10 kilometrin vieteri saavutettiin 30.46 kuluttua miesten matkaan säntäyksestä. Niin menoa jatkettiin ja miehiä putosi jatkuvasti kärkijoukosta kuin pörssimeklareita talouslamassa. Tämän vuoksi 25 kilometrin peitsellä ainoastaan seitsemän miestä oli kestänyt mukana. He olivat Sammy Korir ja Isaac Macharia Keniasta, Gert Thys Etelä-Afrikasta, Hailu Negussie Etiopiasta sekä Japanin pojat Tsuyoshi Ogata, Kurao Umeki ja tietenkin Osaki. Kilvasta oli tulossa kovasta tuulesta huolimatta jännittävä otatus, minkä vuoksi moni ikääntynyt maratonfani joutui sitä seuratessaan popsimaan enemmän Nitroja kuin lääkäri määräsi.

Pian tämän jälkeen Negussie putosi, eikä siitä puolestaan mennyt kuin hetki ennen kuin Umekin kone oli valmis. Tämän jälkeen kärkiryhmän laukasta sai tarpeekseen Thys. Niinpä 30 kilometrin mankelilla mukana olivat enää Macharia, Korir, Ogata ja Osaki. Kun sitten jäniksenä toiminut Macharia sai tehtävänsä täyteen 31,6 kilometrin painaumalla, oli kärjessä enää kolme miestä. Vähiin olivat käyneet maratonhylkiöt ennen kuin loppuivat.

Kisan lopullinen ratkaisu tapahtui 35 kilometrin visvalla, kun Ogata lähti eroon Korirista ja Osakista, välittämättä hiukkaakaan vastatuulesta. Niinpä 40 kilometrin makkaralla (2.02.21) hän oli yli minuutin edellä toisena jyystävää Osakia. Loppu oli enää silkkaa ennalta-arvattavaa maratonnäytelmää ja niin Ogata juoksi voittajana maaliin ajassa 2.09.19 ennen Osakia (2.10.56) ja Koriria (2.11.45). Niin oli vuoden 2004 Fukuokan maraton kilpailtu, eikä Osakin ajalla ollut mitään mahdollisuuksia päästä japanin joukkueeseen seuraavan kesän Helsingin MM-maratonille. Tämä oli Osakin kannalta siitä(kin) mielessä harmi, että Helsingissä hän olisi saanut osakseen suurta kannustusta ainakin yhdeltä japanilaisen maratonjuoksun suomalaiselta fanilta.

Ehkä Osaki oli niin pettynyt MM-joukkueesta putoamiseensa, että vuonna 2005 häntä ei maratonilla näkynyt. Muita kisoja hän kyllä juoksi, joista mainittakoon esimerkiksi 10 000 metriin käytetty 28.53,61 ja helteisellä Sapporon puolimaratonilla juostu 1.03.43. Vuosi 2005 oli Osakille tietynlainen välivuosi, mutta vuonna 2006 hän oli jälleen maratonin kimpussa kuin koira limpussa. Hän ei voinut maratonriippuvaisena enää kauempaa vastustaa maratonin kutsua. Niinpä hän harjoitteli talven 2005-2006 vain, ainoastaan ja pelkästään maraton mielessään ja silloinkin kun hänellä ei ollut maraton mielessään, se jyskytti alitajunnassa.

Vuoden 2006 ekan maransa Osaki juoksi Lake Biwassa 5.3. Siellä lähtölaukauksen pamahdettua eka tonni kyttäiltiin 3.07:ään, mutta sitten miehet saivat oivasta maratonrytmistä kiinni ja kaksi seuraavaa kilometriä mentiin alle kolmen minuutin. Vitosen tanko tuli vastaan ajassa 15.08. Niin jatkettiin kilvanjuoksua ja 10 kilometrin betoni ohitettiin ajassa 30.06. Tässä vaiheessa kärkiryhmässä veteli vielä 22 miestä, joukossaan ilman muuta myös Osaki. 15 kilometrin poran ohi jalkauduttiin 45.09 kuluttua lähtölaukauksesta. Varmaa oli, että tässä vaiheessa kilpaa miesten koneet olivat jo lämmenneet, siitä piti 3 minuutin kilometriloikka huolen. Samalla tällainen rallatus tarkoitti myös sitä, että matkan edetessä miehiä tulisi putoamaan kärkijoukosta kuin hylsyjä konekivääristä.

Kun 20 kilometrin pähkinä tuli vastaan ajassa 1.00.15, oli kärkiryhmässä mukana enää 16 miestä. Pian heitä oli 15, sillä toinen kisan jäniksistä, Australian Sisay Bezabeh sai työnsä valmiiksi heti puolimatkan (1.03.35) jälkeen. Niin jatkoivat juoksijat työtään ja 23 kilometrin puustolla mukana oli 12 elämänsä maratonille pyhittänyttä urhoa. Tästä ei mennyt kuin pari kilometriä (25 km 1.15.27), niin edellisvuoden voittaja, Kenian Joseph Riri alkoi voida siksi pahoin, että hän putosi kärkiryhmästä kuin vuorikiipeilijä mäennyppylältä. Yksi toisensa jälkeen kovista miehistä sai todeta kärjen menon olevan itselleen kerta kaikkiaan liian tappavan.  

Kuten monesti aiemmin (ja monesti vielä tämän jälkeenkin), myös tällä kertaa maratonkilvan ratkaisut ilmaantuivat 30 kilometrin tietämissä. Kuuden miehen kärkijoukko jakaantui kahtia, sillä ensimmäisessä ryhmässä karkuteille lähtivät Espanjan Jose Rios, Kenia Isaac Macheria ja Japanin Takayuki Matsumiya, kun taas toisessa ryhmässä sahasivat Japanin Muneyuki Ojima, Meksikon Pablo Olmedo ja täydessä maratonkeskittyneisyydessä taivaltava Osaki. Loppumatkan viimeksi mainittu tappeli niin hyeenamaisesti, että saapui lopulta maaliin hirvittävän maratontuskan jälkeen kolmantena ajassa 2.10.49. Ennen häntä maaliin ehtivät Rios (2.09.15) ja Matsumiya (2.10.20). Niin oli sen vuoden Lake Biwan kisa juostu ja sen perusteella Osakille irtosi paikka saman vuoden lopussa juostavalle Aasian kisojen maratonille Qatarin Dohaan.

Siellä hänen tavoitteensa ei tietenkään ollut voittoa vähäisempi, mutta kun Aasian kisojen maraton 10.12.2006 koitti aavikkomaisessa helteessä, ei Osakilla ollut mahdollisuuksia vastata Qatarin ”oman pojan” Mubarak Hassan Shamin vetoon (2.12.44). Sen sijaan toisesta sijasta hän tappeli Bahrainin Khalid Kamal Yassinin kanssa kuin poliitikot lahjuksista, mutta joutui tyytymään pronssiin maalikamerakuvan perusteella ajalla 2.15.36. Tämä tarkoitti kuitenkin sitä, että Osaki valittiin kilvan parhaana Japanilaisena seuraavan vuoden maratonin MM-joukkueeseen. Japanin valitsijaraati ilmiselvästi päätteli Osakin kestävän kosteaa hellettä paronin tavoin. Nuo MM-kisat järjestettäisiin Osakin syntymäkaupungissa Osakassa. Tämä kisavalinta oli niin tunteellinen hetki Osakille, että kuin huomaamatta hänen silmäänsä ilmaantui roska ja kurkkuunsa pala. Taisipa myös tuulenvire hieman värisyttää hänen alahuultaan.

Hyvä juoksu kotikisoissa

Kotikisoihinsa Osaki valmistautui täydessä maratonvalmistautuneisuudessa, kuinkas muuten. Hän pääsikin aika hyvään maratonpiiskaan, mutta sitten hänen koneestaan loppui maratonvauhtikesto. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, vaan pienen maratonvauhtikeston hiomisen jälkeen Osakin kone oli taas pullollaan silkkaa maratonvauhtikestoa. Keväällä 2007 hän rallattikin puolikkaan enkakseen 1.02.24. Niin kului kevät ja kesä 2007, kunnes MM-maraton tuli ajankohtaiseksi. On täysin itsestään selvää, että Osaki saapui hakemaan joukkueensa kisaverkkareita Osakaan täydessä maratonhiilihydraattilatingissa.

Erittäin kuumasta säästä ja vielä piinaavammasta kosteudesta johtuen Osakan MM-kisojen miesten maraton lähetettiin liikkeelle 25.8.2007 klo 7.00 aamulla. Vaikka aurinko ei ollut vielä noussut porottamaan aivan estottoman valtoimenaan, silti lämpötila oli lähellä 30 astetta. Tämän vuoksi kello ehti kulua lukemiin 16.36, ennen kuin maratonjuoksijat mullistelivat 5 kilometrin pistokkeelle. Juoksu jatkui tämän jälkeen niin, että 10 kilometrin liima saavutettiin 32.50 kuluttua kilvan alkamisajankohdasta. Kaikki kilvan suosikit uhosivat vielä mukana kärkijoukossa ja Osakikin juoksi mukana aika lailla maratonkeskittyneen näköisenä hänelle niin tutun kotikaupungin katuja.

15 kilometrin (48.39) jälkeen Kenian kaksikko Luke Kibet ja Willian Kiplagat nykäisivät rajusti. He vetivät jo selvän eron pääjoukkoon, mutta sitten vauhti tasaantui ja 20 kilometrin telalla (1.04.59) suuri juoksijajoukko oli taas yhdessä. Puolimatkassa (1.08.29) kärkijoukon muodosti vielä 29 juoksijaa eri puolilta maapallomme asuinseutuja. Joukossa oli mukana myös kulkevaisen näköisesti taivaltava Osaki. Kun saavuttuiin 25 kilometrin tikkarille (1.21.11), Japanin kansa seurasi kisaa sanoinkuvaamattomassa maratontranssissa.

25 kilometrin jälkeen Kenian Kibet ja Kiplagat nykäisivät jälleen ja heidän völjyssään onnistuivat roikkumaan enää ainoastaan Qatarin Mubarak Hassan Shami, Eritrean Yared Asmerom, Tansanian Samson Ramadhani sekä Sveitsin kelloseppämäisesti takuttava Viktor Röthlin. Tämä joukko julmistelikin ohi 30 kilometrin liikennemerkistä ajassa 1.36.56. Osakin peli ei kuitenkaan ollut vielä pelattu, sillä hän työsti omaa maratontaivallustaan tässä vaiheessa kilvan seitsemäntenä, yhdessä maanmiehensä Tsuyoshi Ogatan kanssa (1.37.17). ”Kuinka meidän Osakillemme oikein tässä maratonmyllytyksessä tulee käymään”, miettivät kilpaa reitin varrella seuraavat Osakin ystävät, toverit, tuttavat ja vanhat koulukaverit.

Kilpa jatkui raa’anlaisena ja 35 kilometrin pölkyn kärkiryhmästä irtaantunut Kibet saavutti ylhäisessä yksinäisyydessään ajassa 1.52.35. Toisena juokseva Shami oli siinä vaiheessa jäänyt jo lähes puoli minuuttia ja kolmantena hoippuva Kiplagat vielä enemmän. Osaki juoksi kuudentena yhdessä Ogatan kanssa, mutta matkaa viimeiseenkin mitalisijaan oli jo lähes minuutti. Tämän jälkeen kuitenkin Kiplagat sammui täysin ja taaempana Ogata ja Osaki ottivat edellään juosseet Asmeronin ja Röthlinin kiinni. 40 kilometrin puukolle pronssista tappelevat Kiplagat, Asmerom, Röthlin, Ogata ja Osaki saapuivat käytännössä yhtä aikaa. Viimeisistä kilometreistä oli tulossa huippuunsa viritetty jännitysnäytelmä, jollaista ei edes maailman paras elokuvaohjaaja olisi osannut kehittää.

Valitettavasti Osakin kohdalla tämä tarkoitti sitä, että hänen koneestaan loppui kilvan loppuvaiheessa tarvittava maratonturboahdin. Toki hän jätti Kiplagatin taakseen kuin hävittäjä potkurikoneen, mutta mitalikamppailulle hän joutui sanomaan katkerat hyvästit. Hirvittävän, sanoinkuvaamattoman tuskan jälkeen miehet saapuivat lopulta maaliin järjestyksessä Kibet (2.15.59), Shami (2.17.18), Röthlin (2.17.25), Asmerom (2.17.41), Ogata (2.17.42) ja Osaki (2.18.06). Kuudes sija oli siis Osakin henkilökohtaisina tuomisina kotikisoista, mutta ei siinä kaikki. Heti hänen jälkeensä maaliviivan ylitti kolmas japanilainen Toshinari Suwa (2.18.35), mikä tarkoitti sitä, että Japani voitti maratonin maailmancupin joukkuekisan. Hyvin juoksi myös Suomen oma raastopoika Janne Holmén, joka rääkkäsi kehonsa maaliviivan ylle kilvan yhdeksäntenä ajassa 2.19.36. Asiantuntijoiden mukaan kuuma ja kostea sää lisäsi miesten aikoihin noin 10 minuuttia.

Nousu olympiajoukkueeseen

Kuudes sija MM-kisoissa oli varsin hyvä suoritus Osakilta ja varmaan hän siihen kohtalaisen tyytyväinen olikin, mutta koska hän ei ollut kilvan paras japanilainen, ei häntä valittu suoraan Japanin joukkueeseen seuraavan vuoden Pekingin olympiakisoihin. Hän joutui siis karsimaan olympiapaikasta yhdessä monen erittäin kovan maratondraculan kanssa. Hänen ei siis auttanut muu kuin alkaa MM-maratonista toivuttuaan lätkiä määrää koneeseen.

Niin koitti olympiavuosi ja Osaki päätti antaa olympianäyttönsä viimeisessä Japanin kolmesta karsintakisasta. Tämä mittelö juostiin Lake Biwassa 2.3.2008. Tuskin tuo kilpa oli edes alkanut, kun miehet jo alkoivat työstää kolmen minuutin kilometrejä, aivan kuin ihmiskeho olisi tarkoitettu sellaiseen rallatukseen. 5 kilometrin napa saavutettiin ajassa 15.00. Tässä vaiheessa mukana kärkiporukassa oli vielä uskomattomat 56 miestä. Tämän jälkeen osa totesi vauhdin itselleen liian raikulimaiseksi, mutta silti vielä 44 miestä ohitti 10 kilometrin suon 30.02 kuluttua lähdöstä. Vauhti jatkui edelleen kovana ja 15 kilometrin ohi laukattiin yhdeksän sekuntia päälle 45 minuutin. ”Huh-Huh, mitä rallatusta”, ajatteli moni.

Miesten jatkaessa juoksuaan jäi kilometri toisensa jälkeen taa, mutta samalla se tarkoitti myös sitä, että jokainen askel toi maaliin lähemmäs. Puoliväli saavutettiin 1.03.22 kuluttua kilvan alkusysäyksestä ja 25 kilometrin kola ajassa 1.15.01. Miehiä putosi matkan edetessä koko ajan porukasta, niin kuin maratonilla kuuluukin ja 28 kilometrin riivinraudalla heitä oli enää jäljellä kahdeksan. He olivat Isaac Macharia Keniasta, Mubarak Hassan Shami Qatarista, Yared Asmeron Eritreasta, Jose Rios Espanjasta, Tomoyuki Sato, Yuki Abe ja totta kai Osaki Japanista. Taistelu olympialipuista riehui kiivaana hermot riekaleina olevan opettajan tavoin.

28,5 kilometrin laskimella Sato ja Abe putosivat kärjestä vailla energiaa koneissaan, mutta Osaki jaksoi Japani miehistä painaa. Niinpä 30 kilometrin (1.30.16) suitsella hän veteli kärjessä leipovien Shamin ja Asmeromin völjyssä raikulipojan tavoin. Kilometriä myöhemmin hän kuitenkin oli jäänyt Asmeromista yhdeksän sekuntia ja tämän jälkeen ero alkoi kasvaa.  Tämän jälkeen ei kulunut enää kauaakaan, kun Shami puolestaan hyökkäsi kärkeen ja vitosen päässä maalista hän jätti Asmeromin taakseen. Niin juoksi kärkikaksikko maaliin ajoin 2.08.23 (Shami) ja 2.08.34 (Asmerom), mutta taaempana kamppailtiin kolmannesta sijasta ja samalla Japanin olympiajoukkueen lipusta kaasunsa kiinni hirttäneen ompelukoneen tavoin. 35 kilometrin vaijerilla Osaki alkoi hyytyä kuin hunaja pakkasessa ja hän rupesi käyttämään kilometreihin 3.10 aiemman 3 minuutin sijaan. 5 kilometrin päässä maalista hän tajusi, että hänen pitää juosta viimeinen vitonen 15.36:een alittaakseen Tokiossa 2.08.40 juosseen Arata Fujiwaran ajan. Siitä riippui hänen olympiapaikkansa. Hän taistelikin viimeiset kilometrit älytöntä tuskaa vastaan kuin mies ja saapui lopulta helpottavaan maaliin ajassa 2.08.36, juuri ja juuri Fujiwaran Tokion ajan paremmalla puolella. ”Loppukilometreillä ajattelin Pekingiä ja painoin aivan täpöillä. Meitsillä ei ollut aikomustakaan luovuttaa”, sanoi Osaki kisan jälkeen. Niin oli olympiapaikka Osakin taskussa ja hyvillä mielin hän saattoi valmistautua Pekingin olympiamaratonille täynnä maratonvalmistautuneisuutta.

Kuin kova asfaltti päin naamaa

Olympialaisiin valmistautuessaan NTT Nishi Nihon -nimistä firmaa edustanut Osaki ei enää tehnyt mitään muuta työtä kuin juoksi. Harjoitusleirillään Abashirissä, Hokkaidon saarella hän veteli 20 km:n tv-kovia tuntiin, aivan kuin se olisi ollut yhtä helppoa kuin puuron syöminen. ”Olen vetänyt paljon määrää”, tyytyi Osaki sanomaan toimittajille, ennen kuin lähti jälleen lenkille vetämään määrää. Kesällä 2008 hän kävi välillä juoksemassa Sapporossa puolimaratonin 1.03.10:een, ennen kuin vetäytyi taas harjoitusleirilleen. Hän harjoitteli kovemmin koskaan, tavoitteenaan olympialainen kultamitali. Kun laittaa kaiken peliin, myös riskit luonnollisesti kasvavat suoraviivaisen käyrän tavoin. Valitettavasti tämä tarkoitti Osakin kohdalla sitä, että olympiamaratonista tuli hänelle pahin mahdollinen pettymys.

Osaki alkoi tuntea kipua vasemmassa lonkassaan päivään ennen matkustusta Pekingiin. Kisakaupungissa kipu paheni päivä päivältä ja lopulta hän joutui vetäytymään olympiamaratonilta kisan aattopäivänä. Tämä merkitsi sitä, että varamies Arata Fujiwara ei ehtinyt enää paikalle ennen kisan alkua ja niin Japanilta jäi yksi paikka kokonaan käyttämättä olympiamaratonilla. Tosin Fujiwara ei olisi päässyt paikalle muutenkaan, sillä täydellisessä tyhmyydessään Japanin liito ei ollut nimennyt Fujiwaraa lainkaan lopulliseen lähtölistaan, vaikka se olisi ollut mahdollista. Samasta syystä myös naisten olympiamaralta Japanilta jäi yksi paikka käyttämättä Mizuki Noguchin loukkaannuttua. On selvää, että tällainen mokailu herätti Japanissa valtavan keskustelun olympialaisten jälkeen siitä, kykeneekö maan liitto hoitamaan tehtäviään.

Osaki oli aivan rikki. Olympiamaran hän katsoi kisankylän huoneensa televisioista täydessä maratonsurussa. Takaisin kotiinsa Pekingistä saavuttuaan Osaki sanoi murtuneena lehtimiehille: ”Olen hyvin, hyvin pahoillani siitä, että en pystynyt starttaamaan kisaan. En pysty nyt sanomaan, yritänkö vielä neljän vuoden päästä uudestaan, mutta voi olla että yritän, sillä en halua asioiden päättyvän tällä tavoin.” Tällä haavaa Satoshi Osakin tulevaisuus juoksijana on jossain määrin epävarma, mutta raasto.com toivoo hänen vielä näyttävän sen, kuinka kova hän oikein on. Selvää on, että maratonuraa ei voi lopettaa olympiamaratonin starttaamattomuuteen.

Satoshi Osakin maratonit (tilanne 29.3.2009)

2.08.36 (3.) Lake Biwa 2.3.2008

2.08.46 (2.) Tokio 8.2.2004

2.09.32 (2.) Hofu 15.11.2002

2.10.49 (3.) Lake Biwa 5.3.2006

2.10.56 (2.) Fukuoka 5.12.2004

2.12.07 (12.) Berliini  28.9.2003

2.13.49 (14.) Lake Biwa 5.3.2000

2.15.36 (3.) Doha 10.12.2006 Aasian kisat

2.16.46 (5.) Hong Kong 2002

2.18.06 (6.) Osaka 25.8.2007 MM-kisat

2.18.25 (10.) Nagano 15.4.2001

Lisäksi: 10 000m 28.34.63 (2002), puolimaraton 1.02.34 (2007)

Lähteet

IAAF 2001. Musenbi and Onishi win Nagano Olympic memorial marathon. http://www.iaaf.org/aboutiaaf/news/newsid=13561.html [2.3.2009]

IAAF 2008. Osaki Satoshi. http://www.iaaf.org/athletes/biographies/country=JPN/athcode=175545/index.html [5.3.2009]

IAAF 2002. Kenya’s Benjamin Matolo wins men’s Hong Kong Marathon; China’s Zhang Shujing wins women’s event. http://www.iaaf.org/aboutiaaf/news/newsid=12282.html [2.3.2009]

Larner, B. 2008a. Fujiwara set to make his name in Chicago. http://japanrunningnews.blogspot.com/2008/10/fujiwara-set-to-make-his-name-in.html [29.3.2009]

Larner, B. 2008b. Osaki very pleased with Olympic training in Abashiri. http://japanrunningnews.blogspot.com/2008/07/osaki-very-pleased-with-olympic.html . Alkup. lähde: http://www.hokkaido-np.co.jp/news/olympic2008/102477.html [29.3.2009]

Larner, B. 2008c. Satoshi Osaki apologizes for Olympic marathon DNS. http://japanrunningnews.blogspot.com/2008/08/satoshi-osaki-apologizes-for-olympic.html. Alkup. lähde: http://beijing2008.nikkansports.com/athletics/p-sp-tp0-20080826-401299.html [29.3.2009]

Nakamura, K. 2000. Shinji Kawashima second to Fiz in Lake Biwa marathon. http://www.iaaf.org/aboutiaaf/news/newsid=15013.html [2.3.2009]

Nakamura, K. 2004. Fukuoka International Marathon – Preview. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=27934.html [5.3.2009]

Nakamura, K. 2006. Jose Rios wins the 61st Lake Biwa Marathon. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=33701.html [5.3.2009]

Nakamura, K. 2008. Shami wins Lake Biwa Marathon. http://www.iaaf.org/LRR08/news/newsid=43675.html [5.3.2009]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2004a. Njenga wins Tokyo International Marathon. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=24024.html [5.3.2009]

Nakamura, K & Onishi, A. 2004b. Ogata surges to first marathon win in Fukuoka. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=27960.html [5.3.2009]

Negash, E. 2006. Ramzi and Simpson defeated in Doha - Asian Games, Day Four. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=37027.html [5.3.2009]

Teksti: Z