Z'n japsicorner

Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani.

Z'n japsicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon.

Tsuyoshi Ogata

Raasto.comin 20. japanilaisena esitellään Osakan MM-maratonin mitalisuosikki Tsuyoshi Ogata.

Junnuhurjimus

Vuosi oli 1973 ja päivämäärä 11.5. jolloin japaninmaalla koettiin historiallinen tapahtuma. Silloin näet syntyi maratonhyeena Tsuyoshi Ogata. Hiroshiman hallintoalueellahan tämä tapahtui, eikä kulunut kauaakaan kun Tsuyoshi- poika oli jo jaloillaan kokeillen ensimmäisiä juoksuaskelia. Siitä homma lähti kehkeytymään niin, että koulunsa aloitettuaan Ogata oli jo varsinaisen juoksukone. Kun hän sitten vuosien kuluessa varttui, voimistui ja kestoistui ei ollut mikään ihme, että jo 18-vuotiaana vuonna 1991 hän pisteli ratakympin Kanazawassa aikaan 29.12,43. On sanomattakin selvää, että tämä oli tuon ikäiselle veijarille varsin hurja tulos, sijoittuihan se silloin Japanin kaikkien aikojen junnutilastossa 8:nneksi ja 18-vuotiasta ainoastaan kolme pojanviikaria oli taittanut matkan häntä nopeammin. Täten ei ollut mikään ihme, että Ogatan tulevaisuuden suunnitelmat olivat selvät: hänestä tulisi juoksija, vain juoksija eikä mikään muu kuin juoksija.

Koska Ogata oli liikuttanut kehoaan noinkin kovaa 10 kilometrin matkan 400 metrin rinkiä kiertäen, oli selvää, että firmat, joilla oli oma kestävyysjuoksutallinsa, halusivat hänet riveihinsä. Voiton tässä tarjouskilpailussa vei firma nimeltään Chugoku Electric Power, jonka kestotalliin Ogata siis koulunsa käytyään liittyi. Firman juoksijoita valmensi mies nimeltään Yasushi Sakaguchi, joka tunsi maratonin metkut kuin käärme keittonsa. Niin Ogatastakin alettiin muovaamaan maratonhyenaa, verratonta sellaista.

Tämä muovausprosessi ei kuitenkaan käynyt kädenkäänteessä ja vaikka Ogata Chugokun väreissä luotettava maantiehipsu olikin, vei läpimurron tekeminen Japanin kivenkovaan kestävyysjuoksueliittiin häneltä kauan, tuskastuttavan kauan. Lopulta, vuonna 1999 hänen onnistui selvittää tiensä Japanin joukkueeseen puolimaratonin MM-kisoihin Italian Palermoon, jossa hän juoksi 1.03.50 sijoittuen 30:nneksi. Ogatan kansainvälinen ura oli näin avattu ja eipä tästä kulunut enää kauaakaan, kun hän jo kuuli maratonin vastustamattoman kutsun. Fukuokan maratonilla hän saman vuoden joulukuussa tekikin tuttavuutta 42 kilometrin ja 195 metrin kanssa 2 tunnin 15 minuutin ja 22 sekunnin ajan. Niin oli Ogatan maratonura lähtenyt liikenteeseen ja tuota pikaa hän päätti vetää jo uutta maratonia suoleen.

Maraton on armoton

Vedettyään maantietä rullalle talven 1999-2000, katsoi Ogata olevansa sellaisessa iskussa, että hän voisi lähteä kilpailemaan Euroopan maratonniityille. Hän ilmaantuikin huhtikuussa 2000 Rotterdamin maratonille, missä lähettäjän kiväärin puhumisen jälkeen aikaa kului 2.11.43, kun Ogata vaipui maalilinjan ylle. Vaikka hän paransikin ennätystään reilusti, himosi hän parempaa maratontulosta kuin rokkari viinanaukkua. Hän siis piiskasi ruumistaan armottomasti aina siihen saakka, kun vuosi 2001 koitti ja sen helmikuinen Tokion maraton.

Viimeistelyharjoituksena Ogata oli juossut kaksi viikkoa ennen Tokion maratonia puolikkaan Marugamessa aikaan 1.02.51. Hän siis uskoi perustellusti juoksevansa Tokiossa kovaa. Ehkä Ogata kuitenkin oli liian itsevarma sanoessaan Chugokun sanomalehdessä ennen kisaa olevansa ”superkunnossa”. Näin korskeat lausunnot ennen maratonia yleensä syystä tai toisesta kostautuvat ja niin kävi tälläkin kertaa.

Tokion maraton 18.2.2001 ammuttiin liikenteeseen verrattomissa sääolosuhteissa, sillä lämpötila oli 10 astetta. Tästä innostuneena Kenian Elijah Lagat viipotteli rattoisasti rallatellen ensimmäisen vitosen 14.47:ään. Tällaiseen rillutteluun muut eivät lähteneet mukaan ja niinpä Ogatakin seurasi tilannetta vitosen kepillä 7 sekuntia taaempana. 10 kilometrin tikulla hän oli kuitenkin jo Lagatin völjyssä kellojen kertoessa väliajaksi 29.33. ”Huh-huh, mitä rallatusta”, tuumivat tuossa vaiheessa monet. 20 kilometrin taululla kello näytti 59.42 ja puolikkaan koittaessa kärjessä viilettäville Lagatille, Ogatalle ja Ken-Ichi Takahashille väliajaksi iskeytyi 1.02.58. Tämä oli aika lailla Ogatan puolikkaan ennätysvauhtia, joten ihme olisi, ellei hänellä alkaisi jossain vaiheessa hullu vauhti painaa.

Näin jatkettiin ja 30 kilometriä koitti ajassa 1.30.02. Tässä vaiheessa Lagat hyppäsi kisasta pois ja Ogata ja Takahashi jatkoivat kärjessä kaksin. Takahashi alkoi nykiä kuin siiman päässä rimpuileva kala, vaikka tällainen on tasaiseen takomiseen perustuvalla maratonilla silkkaa myrkkyä. Seuraavan parin kilometrin ajan Ogata jäi aina hieman Takahashista jälkeen ja imi pian eron raivon vallassa uudelleen kiinni, kunnes 32 kilometrin merkillä hän oli aivan loppu. Peli oli pelattu, maaliin oli 10 kilometriä, eikä energiaa ollut jäljellä enää hiukkaakaan. Niin täysin katkennut Ogata hyppäsi reitiltä syrjään valtavan pettymyksen kera. Hyvin ei enää kulkenut myöskään Takahashilla, joka raahautui seuraavan vitosen 17.25. Täysin poikkinaisenakin hän hiipparoi lopulta maaliin ajassa 2.10.51, voittaen kilvan niukin naukin. Niin oli Tokion maraton marailtu.

Jäikö Ogata pitkäksikin aikaa suremaan epäonnistunutta Tokion maratoniaan? Ei suinkaan, vaan toukokuussa hänet nähtiin jo radalla kymppiä veivaamassa. 28.38,77 siihen häneltä kului, minkä jälkeen hän alkoi tähdätä syksyn maratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Sen hän aikoi juosta Berliinissä ja syyskuun lehtien putoillessa puistansa, saapui Ogata Berliiniin aika mukavassa potkussa.

Berliinin maratonilla 30.9.2001 yhdessä raasto.comin toimittajien Z:n ja Ste:n kanssa, tosin kaukana heidän edellään Ogata tikutti ja ehkä myös hieman takutti 5km pisteen ohi ajassa 15.32. 10 km:n merkillä aikaa oli kulunut 30.51 ja 15 kilometrin laatalla 45.53. Tästä ei kulunut enää kauaakaan, kun jo 20 kilometrin kyltti viuhahti ohi 1.01.04 kuluttua lähtökäskystä, kunnes Ogata kiivasteli puolikkaan pisteelle. Mitäpä silloin näytti armoton kello? 1.04.29 tietenkin. Niin katkoi Ogata matkaansa 25 kilometrin viivalle (1.16.13), puhumattakaan 30 kilometrin taulusta. Tässä vaiheessa oli juostu 1.31.21. Tämän jälkeen Ogata laittoi jalkaa toisen eteen, kunnes hän saavutti 35 kilometrin pylvään (1.46.32). Tämä enteili 2.10 alitusta, mutta berliiniläisen asfaltin väsyttämät Ogatan jalat eivät enää jaksaneet kilvoitella hyytymistä vastaan. Kuitenkin hän karautti 40 kilometrin paalulle (2.02.36) ja hipsuili sitten kilvan neljäntenä maaliin ajassa 2.10.04. Tämä oli Ogatan oma ennätys ja tuskinpa hän oli omaan suoritukseensa kovinkaan pettynyt, vaikka 2.10 jäikin vielä sillä kertaa alittamatta. Sen sijaan huomattavasti pettyneempiä omiin suorituksiinsa olivat Z ja Ste.

Seuraavan talven Ogata harjoitteli aika hurjasti ja Japanin puolimaratonin mestaruuskisat 15.3.2002 osoittivat hänen olevan kunnossa. Tomoo Tsubota (1.01.16) tosin meni siinä kisassa menojaan, mutta seuraavista sijoista syntykin aikamoinen raasto. Viiden sekunnin sisään maaliin syöksyi viisi miestä järjestyksessä Toshinari Takaoka (1.01.49), Ogata (1.01.50), Atsushi Sato (1.01.53), Shigeru Aburaya (1.01.54) ja Koichiro Nagata (1.01.54). Hyvin näyttivät olevan siis Ogatan pullat uunissa tuon kisan perusteella. Niinpä hän lähti huhtikuiselle Lontoon maratonille täynnä maratonluottoa.

Lontoon maratonilla 14.4.2002 Ogata lähti Gebreselassien, Tergatin, Khannouchin ja muiden hurjimusten tappavan kovaan vauhtiin. Vauhtimittari pysyi alusta asti reilusti alle 3 minuutin km-tahdissa.  5 km ohitettiin ajassa 14.44, 10 km:n väliaika oli 29.37 (14.53), eikä vauhti 15 kilometrin kohdallakaan (44.35, 10-15 km 14.58) juuri osoittanut talttumisen merkkejä. Niinpä 20 kilometrin tikulle ravattiin reilusti alle tunnissa (59.33) ja puolimatkaan ajassa 1.02 ja osia. Tällainen vauhti-iloittelu oli Ogatalle liikaa. Kaikki hänen hiilihydraattivarastonsa olivat vuoden 2001 Tokion maratonin tavoin poltettu loppuun ja niinpä kilvan toinen puolisko oli hänelle suorastaan epäinhimillistä taistelua tuskaa vastaan tyhjillä tankeilla. Hän hyytyi kuin pohjaa palanut kilju, eikä matka oikein ottanut taittuakseen. Lopulta hän kaatui hervottomana maaliviivan ylle kisan 32. parhaana maratonarina ajalla 2.25.03. Siitä kisasta ei siis jäänyt kovin hyvä maku Ogatan suuhun, mutta kunhan musertavan maratonpettymyksen aiheuttama maratonsuru oli hänen osaltaan surtu, oli Ogatan tähtäin jo seuraavissa koitoksissa.

Kovaa peliä Fukuokassa osa 1

Seuraavan maratoninsa Ogata juoksi loppuvuodesta 2002 Fukuokassa. Hän oli katastrofaalisen Lontoon maratonin jälkeen harjoitellut koko kesän hyvin ja niinpä Fukuokaan saapuessaan hän tiesi taistelevansa seuraavan kesän MM-kisapaikasta siinä missä muutkin. Viimeisessä kisassaan ennen Fukuokaa Ogata oli juossut mäkisen 17,9 kilometrin osuuden Ekiden-viestissä aikaan 52.21. Jotain hän oli kuitenkin oppinut, sillä tällä kertaa häneltä oli turha odottaa korskeita lausuntoja ennen kisaa siitä, kuinka tautisessa kunnossa hän on. ”Olen OK kunnossa. Tulen lähtemään kärkiporukan matkaan”, hän tyytyi sanomaan.

Fukuokan maraton 1.12.2002 lähti liikenteeseen lähes ihanteellisissa sääoloissa 14 asteen lämmössä. Aluksi sää oli pilvinen, mutta sitten pilvet väistyivät ja pirullinen auringon porotus alkoi. Meksikon Armand Quintanilla Kenian Eliud Lagat olivat kisan jäniksiä. Heidän johdollaan kärkiryhmä viiletti 5 kilometrin kepin ohi ajassa 15.17 ja vauhdin tästä hieman kiihdyttyä 10 kilometriä sivuutettiin 30 minuutin ja 18 sekunnin kuluttua lähtölaukauksesta.

Tasainen juoksu jatkui ja niinpä puolimatkassa kellot kertoivat aikaa kuluneeksi 1.03.57.  Tämän jälkeen jänisten hyydyttyä vauhti alkoi kuitenkin hidastua, vaikka Takeshi Hamano, Nobuyuki Sato ja Eestin Pavel Loskutov yrittivät kukin parhaansa mukaan pitää vauhdin raisun puoleisena. 25 ja 30 kilometrin mittaiseen vitoseen pätkään kului jo 15.42. Tässä vaiheessa kärkiryhmässä juoksi vielä 7 miestä, mutta sitten Ogata iski. Hän säntäsi keulaan kuin tikka ja Kenian Eric Wainaina, Loskutov ja Sato eivät tätä kestäneet. He tippuivat tippuivat Ogatan völjystä kotkan lailla. Sen sijaan vuoden 2000 olympiavoittaja Etiopian Gezahegne Abera roikkui Ogatan selässä kiinni kuin verenhimoinen punkki. Hieman Abera toisin siinä kohtaa jäi, kun Ogata veti 33-34 välisen kilometrin alle 3 minuutin, mutta jo 35 kilometrin laatalla hän oli taas Ogatan völjyssä.

Seuraavat 7 kilometriä Ogata ja Abera juoksivat yhdessä kärjessä antamatta mitään armoa sen paremmin itselle kuin vastustajallensakaan. Viimeisessä mäennyppylässä stadionille vievällä tiellä Abera nykäisi ja Ogata sai tehdä kaikkensa pysyäkseen mukana, mutta hän pysyi. Niin nämä kaksi raastohurjimusta saapuivat stadionille yhtä aikaa kunnes 150 metrin päässä maalista Abera päätti aloittaa pikajuoksun. Hänen jalkansa nelistivät loppumatkan siihen malliin, että moiseen Ogatalla ei ollut mahdollisuuksia vastata. Niin saapui Abera voittajana maaliin ajalla 2.09.13, mutta paljon hänestä ei jäänyt 2.09.15 juossut Ogatakaan. Joka tapauksessa tämä tarkoitti sitä, että Ogata valittiin Japanin maratonjoukkueeseen seuraavan kesän MM-maratonille Pariisiin, koska hän alitti 2.10 ja oli kisan paras japanilainen.

Hurjatasoinen MM-maraton Pariisissa

MM-kisavuosi 2003 alkoi Ogatan osalta Japanissa valtavan suositulla 100 kilometrin mittaisella uuden vuoden päivän Ekiden-viestillä. Siinä kilvassa Ogatan edustama Chugoku Electric Power sijoittui ”vasta” kolmanneksi ajalla 4.47.11 siitä huolimatta, että heidän joukkueessaan oli neljä alle 2.10 maratoonaria (Ogata, Shigeru Aburaya, Atsushi Sato, Noriaki Igarashi). Tämä pieni epäonnistuminen ei kuitenkaan Ogataa hirveästi haitannut, sillä hänen tavoitteensa oli vain ja ainoataan MM-maratonilla, mihin verrattuna kaikki muut kilvat olivat toissijaisia.

Kun kevät 2003 eteni ja kaikki Japanin MM-karsintamaratonit saatiin juostua läpi, kävi ilmi, että viidestä Japanin MM-maratonille valitusta miehestä kolme oli Chugoku Electric Powerin miehiä. Ogatan lisäksi näet Shigeru Aburaya juoksi Tokiossa 2.09.30 ja Atsushi Sato Lake Biwassa 2.08.50. Näillä juoksusuilla ”veljekset” varmistivat MM-kisalippunsa Pariisin pätsiin. Tästä valmentamastaan kolmikosta Chugokun mestari ja sensei Yasushi Sakaguchi oli varmaan ylpeä, vaikka selvää oli, MM-kisoissa pojille ei riittänyt pelkkä osanotto.

Ennen MM-kisoja koko Chugokun kolmikko hioi kisavirettään viilettämällä puolikkaan kesäkuun alussa Sapporossa. Tässä kilvassa Sato oli neljäs (1.02.15), Ogata viides samalla ajalla ja Aburaya 14. (1.03.56). Tämä jälkeen kolmikko vetäytyi harjoitusleirilleen harjoittelemaan ja mitä pidemmälle kesä eteni, sen paremmassa potkussa miehet alkoivat olla. Erityisen kovaa harjoitteli Sato, joka ennen MM-maratonia pidetyssä lehdistötilaisuudessa sanoi: ”Juoksin 1200 km sekä kesä-, että heinäkuussa. Tuona aikana tein kymmenen pitkää lenkkiä mukaan lukien 50 kilometrin lenkin”. Sen sijaan Ogata tuumi: ”En ole tehnyt mitään eri tavalla kuin ennen”. Ilmeisesti Ogata oli siis aiemminkin harjoitellut koko ajan 1200 km kuussa.

Pariisin MM-maraton lähti liikkeelle 30.8.2003 klo 14.20 maratonjuoksun kannalta oivassa kelissä. Aiemmin kesällä Pariisia riivanneesta tappohelteestä ei ollut enää tietoakaan, eikä aurinkokaan kuumottanut maratonmiehiä pilviverhon peittäessä taivaan. Niinpä 53 miestä mullisteli 5 kilometrin kepille ennen kuin kello oli käynyt 15.10. Lähes sama porukka oli kasassa myös 10 kilometrin puulla, sillä 50 miestä mahtui tuossa kohtaa 30.20 ja 30.27 väliin. Ennusmerkit viittasivat siis hurjan kovatasoiseen arvokisamaratoniin.  

Näin jatkettiin, kunnes 15 kilometrin viiva ylitettiin 45.40 kuluttua lähdöstä. Kärkiryhmässä juoksivat tietenkin Japanin pojat, heistä viimeisenä Ogata. Hyvin näyttivät siis Japanin pojilla olevan pullat uunissa, mutta matka maaliin oli vielä pitkä. 20 kilometrin tikulle kärkimiehenä siinä vaiheessa jalkaa toisen eteen pistelevä Kenian Fraderick Cherono saapui ajassa 1.01.34, perässään 47 miestä seuraavan 10 sekunnin sisällä ja puolimatkassa vielä kilvan 44:nä juoksevan hurjimuksen väliaika oli alle 1.05 (Ogata 1.04.51). Tällaista tasoa ei arvokisamaratoneilla oltu ennen nähty, päivittelivät kilpaa seuraavat maratonfanit ympäri planeetan päitään epäuskoisina pudistellen.  

Hullu joukkoravi jatkui edelleen ja 25 kilometrin kannolla (1.17.07) kolmen sekunnin sisällä rallatteli 39 miestä. Vaikka vauhti oli koko ajan tasaisen kovaa, joukko pysyi kasassa kuin liimattu. Vihdoin, 30 kilometrin laatalla (1.32.32) kärkiryhmä alkoi selvästi supistua pitäen sisällä ”enää” 22 juoksijaa. Mikäs oli siinä joukossa Japanin ja Chogoku Electric Powerin poikien Aburayan (1.32.33), Saton (sama) ja Ogatan (sama) rentoillessa porukan jatkona aavistuksen päälle 3 minuutin tonneja.

Noin kymmenen kilometrin päässä maalista kärjestä iskivät omille teilleen Maraokon Jaouad Gharib, Espajan Julio Rey ja Kenian Michael Rotich. Tähän murhaavaan iskuun muut eivät pystyneet vastaamaan. Nyt kaikki vetivät aivan täpöillä, eikä rennosta rallattelusta ollut enää tietoakaan. Niinpä 35 kilometrin viivalle Japanin pojat saapuivat omilla teillään olevan kärkikolmikon (1.47.16) perässä ajoin 1.47.38 (Aburaya), 1.47.53 (Sato) ja 1.47.59 (Ogata). Viimeksi mainittu sitkutteli täyttä raikua sijalla 13. täydessä raastossa.

35 ja 40 kilometrin välisellä vitosella Rotich hyytyi kärjestä kuin mahla, kun taas Aburaya nousi kamppailemaan pronssisesta mitskusta yhdessä Italian Stefano Baldinin ja Daniele Caimmin sekä Portugalin Alberto Chaican kanssa. Saton ja Ogatan peli mitalien suhteen alkoi sen sijaan olla pelattu, mutta hyvistä sijoituksista he yhä kamppailivat täydessä kamppailevaisuudessa. Gharib ja Rey rullailivat 40 kilometrin poijulle 2.02.05 kuluttua lähtölaukauksesta ja tiukan kamppailun jälkeen maaliin ajoilla 2.08.31 ja 2.08.38. Heidän takanaan Baldini jyräsi pronssille (2.09.14) ennen Chaicaa (2.09.25) ja Aburayaa (2.09.26). Eipä heidän jälkeen ehtinyt kulua kauaakaan, kun maaliin jo säntäsivät 10:nneksi sijoittunut Sato (2.10.38) ja 12:nneksi juossut Ogata (2.10.39). Eivätpä kauaa ehtineet kieriskellä radalla myöskään he, kun maaliin jo syöksyi kisan huonoimpana japanilaisena Koji Shimizu (sijoitus 21. aika 2.13.19). Näin oli kovavauhtinen ja -tasoinen MM-maraton juostu ja on turha mainitakaan, että kisan yhteydessä käydyn maratonin maailmancupin joukkuekisan voitti ylivoimaisesti Japani.

Kovaa peliä Fukuokassa osa 2

Niin oli Ogata suorittanut ensimmäisen MM-maratoninsa varsin kelvollisesti. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä lepäilemään laakereilleen kovin pitkäksi aikaa MM-maratonin jälkeen, sillä joulukuussa 2003 häntä odotti Fukuokan maraton, mikä olisi Japanin ensimmäinen olympiakarsintamaraton seuraavan vuoden olympialaisiin. Niinpä juokseva Ogata olikin tuttu näky syksyllä Chugoku Electric Powerin tehtaanportilla. Fukuokan lähestyessä peli oli selvä: mikäli Ogata mielisi olympiajoukkueeseen, hänen olisi kukistettava Fukuokassa Japanin ja Aasian ennätysmies (2.06.16) Toshinari Takaoka. ”Jos voitan Takaokan, voin päästä Ateenaan”, tuumi Ogata vastaanpanemattoman yksiselitteisesti Fukuokan alla.

Fukuokan maraton starttasi liikkeelle kovassa tuulessa 7.12.2003. Vauhti oli tästä huolimatta raisua, sillä niitä japanilaisia, jotka himosivat olympiapaikkaa, oli enemmän kuin ihmisjärki käsitti. 5 kilometriä sivuutettiin ajassa 15.06 ja 10 km ajassa 30.02. Näin kovaa jatkettiin aina 20 kilometriin saakka, kunnes vauhti alkoi osoittaa talttumisen merkkejä. 20-25 kilometrin väli kesti jo 15.11 ja 25-30 kilometrin 15.32. Tällaista vauhdin hyytymistä ei Etiopian Hailu Negussie sietänyt, vaan säntäsi kärkeen ja repi kärkityhmän riekaleiksi. 35 kilometrin tapilla kärkiporukan muodostivat enää seitsemän miestä: Negussie, Toshinari Suwa, Toshinari Takaoka, Tadayuki Ojima, Ogata, Antonio Pena ja Tomoaki Kunichika. Taistelu olympiapaikoista riehui valtoimenaan.

Noin 5 kilometrin päässä maalista Suwa laittoi urun auki, kunnes Takaoka löi ässänsä pöytään. Hän veti seuraavat 2 kilometriä 2.57 ja 2.58, mikä oli Ogatalle, Ojimalle, Penalle ja Negussielle liikaa. He putosivat. Sen sijaan Suwa ja Kunichika pysyivät Takaokan völjyssä. Sitten Kunichika siirtyi keulaan ja käytti 40-41 kilometrin väliseen tonniin 2.56, mikä oli Takaokalle liian raakaa menoa. Sen sijaan Suwa veteli mukana kuin tyhjää vain, kunnes putosi 41.3 kilometrin viirillä kuin tyhjää vain. Niin saavuttiin maaliin järjestyksessä Kunichika (2.07.52), Suwa (2.07.55), Takaoka (2.07.59), Pena (2.08.10), Negussie (2.08.21), Ogata (2.08.37) ja Ojima (2.08.48). Tämä tiesi samalla sitä, että omasta ennätyksestään huolimatta Ogatalla ei ollut mitään asiaa Japanin kivenkovaan maratonin olympiajoukkueeseen, sillä siellä sai juosta vain kolme miestä maata kohden toisin kuin MM-kisoissa.

Kovaa peliä Fukuokassa osa 3

Ogata ei jäänyt pitkäksi aikaa pettymystelemään olympiapaikan haihtumista, vaan aloitti vuoden 2004 tuttuun tyyliin uuden vuoden 100 km:n Ekidenin merkeissä. Tällä kertaa Chugoku Electric Powerin joukkue ei ollut enää viime vuoden tapaan yllätettävissä, vaan voitti viestin ajalla 4.47.03. Tämä ei ollut mikään ihme, olihan joukkueessa kolme Pariisin MM-maratonilla 12 parhaan joukkoon sijoittunutta juoksijaa. Heidän lisäkseen viestiä Chugokun väreissä kiidättivät mm. 2.09-maratoonarit Noriaki Igarashi ja Kurao Umeki. Viisi alle 2.10-maratoonaria samassa seurassa oli kohtalainen harjoitusryhmä, joten ei ollut ihme, että Ogatallakin kulki. Keväällä hän juoksikin ratakympin ennätyksekseen 28.05,76.

Harjoiteltuaan kovaa jonkin aikaa Ogata ilmestyi kesäkuun 4. päivänä Sapporon puolimaratonille täynnä innokasta puhkua. Siellä hän pitikin 1.02-rajapyykkiä täysin pilkkanaan ajallaan 1.01.59. Tuossa kilvassa ”ainoastaan” 12 miestä juoksi alle 1.02.30. Tämän jälkeen Ogata piiskasi kehoaan kuin raivotautinen härkä koko kesän ja syksyn, kunnes Fukuokan maratonin koittaessa hän oli piiskan lävähdyksen kaltaisessa potkussa. Ennen Fukuokan kisaa Ogatan valmentaja Sakaguchi yltyi kehumaan suojattiaan suorastaan ylenpalttisesti: ”Ogata on nyt aivan eri tasolla kuin viime vuonna. Hänen lujuutensa on ilmiömäistä. En olisi lainkaan yllättynyt, jos hän juoksisi 2.07-maratonin”, päästeli Sakaguchi suustaan täydessä maratoninnossa.

Fukuokan maraton päästettiin liikkeelle 5.12.2004 kurjassa säässä. Erittäin kovan tuulen takia kilpa alkoi hidasvauhtisesti. 5 kilometrin kannolle tultiin ajassa 15.34, mutta tämän jälkeen vauhti kiihtyi ja miesten jalat alkoivat nuolla japanilaista maantietä ripeämpään tahtiin. 10 kilometrin puulla kello näytti 30.46. Näin jatkettiin, ohitettiin kilometrikeppi toisensa jälkeen, kunnes puolimatkassa kisan jäniksinä toimineet Kenian Joseph Kariuki ja Portugalin Luis Jesus saivat tarpeekseen. 25 kilometrin tikulla kärkiryhmässä sahasikin enää seitsemän kovaa miestä: Sammy Korir ja Isaac Macharia Keniasta, Gert Thys Etelä-Afrikasta, Hailu Negussie Etiopiasta ja Satoshi Osaki, Kurao Umeki sekä Ogata Japanista. Peli alkoi käydä kovaksi ja ratkaisut roikkuivat maratonjännityksen pidätteleminä ilmassa.

Negussielle vauhti alkoi olla 26 kilometrin kohdalla liikaa, Umekille 27 kilometrin pisteellä. 29 kilometrin taululla puolestaan Thyssin kone alkoi piiputtaa. Niinpä mukana kärjessä juoksivat enää Korir, Ogata, Osaki ja viimeisenä jäniksenä raastava Macharia. Kun viimeksi mainittu sitten 31.6 kilometrin laastilla hyppäsi radan viereen, oli kilpa enää ratkaisuja vaille valmis. ”Kuinka meidän Ogatallemme kävisi”, miettivät televisioidensa ääressä monet Chugoku Electric Powerin työntekijät kaamea kihelmöinti vatsanpohjiaan riivaten.

Ogata oli ennen kisaa miettinyt iskevänsä 35 kilometrin kyltillä ja niin hän myös teki. Hänen kiihdyttäessään vastatuulessa kärkeen, eivät Korir ja Osaki pystyneet enää laittamaan kampoihin. ”Tuuli oli kaamea, mutta reitin varrella kannustavat maratonfanit antoivat minulle potkua”, sanoi Ogata myöhemmin. Korir yritti aluksi väkisin seurata Ogataa, mikä kostautui myöhemmin sellaisena kanttaamisena, että Osakikin sivuutti hänet. 40 kilometrin kohdalla (2.02.21) Ogata oli jo minuutin edellä toisena juoksevaa Osakia. Tästä ei enää kulunut pitkäkään aika siihen, kun Ogata saapui maaliin legendaarisen Fukuokan maratonin voittajana ajalla 2.09.10, mikä oli asiantuntijoiden mukaan erittäin kova aika tuossa säässä. ”En ole koskaan ennen voittanut maratonia, joten olen iloinen voittaessani sen täällä. Tämä oli meitsin eka mara sen jälkeen kuin poikani syntyi, joten en halunnut hänen näkevän minun juoksevan huonosti”, sanoi Ogata täydessä maratononnellisuudessa maalin autuudessa.  Tämän voiton ansiosta hänet valittiin maansa edustajaksi myös seuraavan vuoden Helsingin MM-maratonille. Tätä vastaan Ogatalla ei tietenkään ollut mitään, sillä kisan jälkeen hän totesi: ”Siitä asti kun menetin vuosi sitten olympiapaikan, olen harjoitellut mielessäni mitali Helsingistä. Tulen jatkamaan harjoitteluani samoin tavoittein”. Ogata ei totta vieköön aikonut palata Helsingin MM-kisoista kotiinsa ilman metallia kaulassaan.

Hyvä juoksu Helsingin MM-kisoissa

Helsingin MM-kisoja varten Ogata juoksi pitkiä lenkkejä, vielä pidempiä lenkkejä ja kaikkein pisimpiä lenkkejä, yleensä kovaa. Jonkin verran hän myös kilpaili, jos oli kilpaillakseen. Hänen faninsa saivat nähdä tähtensä aikakin Koben 10 000 metrillä, missä Ogata vaipui maalilinjan ylle 28.20,52 kuluttua lähettäjän pistoolin savun noususta. Kaiken kaikkiaan Ogatan harjoittelu sujui ennen Helsinkiä vailla ongelmia, joten Helsinkiin saavuttuaan hän saattoi sanoa maansa lukuisille lehtimiehille, joita maraton kiinnosti enemmän kuin pelit ja leikit (vrt. Suomen lehdistö ennen Münchenin EM-maratonia 2002, jota maratoonarien lehdistötilaisuus kisan aattona ei kiinnostanut): ”Harjoitteluni on mennyt hyvin. Olen harjoitellut mitsku mielessäni, joten toivon saavani vähintään pronssia. Tämän saavuttaakseni minun on juostava kullasta”.  

Helsingin MM-maraton sai lähtöluvan 13.8.2005 kello 14.20. Kohtalaisesta maratonsäästä innostuneena joukko lähti liikkeelle kovaa. Niinpä 69 miestä saapui vitosen väliaikapisteelle ajassa 15.19-15.30. Melkoinen maratonlauma mullisteli siis Helsingin kaduilla. Näin jatkettiin, kunnes 10 kilometrin kohdalle karautettiin Espanjan Julio Reyn johdolla kellojen näyttäessä aikaa kuluneeksi 30.22. Reyn völjyssä 40 muuta miestä ohitti kympin ennen kuin aikaa oli käytetty 30.30. Kisasta näytti tulevan tasonsa laajuuden suhteen Pariisin MM-maratonin toisinto (mitä siitä ei loppujen lopuksi tullut), varsinkin kun 15 kilometriä kisan 38. juokseva hurjimus ohitti ajassa 45.45. Aikamoista joukkorallatusta!

Ogata rallattelee pronssille (kuva: Ste)

Niin jatkoivat miehet juoksuaan ja 20 kilometrin väliaika kärjelle oli 1.00.59. Seuraavan 10 sekunnin sisällä kahdenkympin paikan ohitti 28 miestä, heidän joukossaan Ogata. Tästä ei kulunut enää kauaa, kun jo saavuttiin puolimatkaan. Sen väliaka, 1.04.17 (Ogata 1.04.20) ennusti kovaa loppuaikaa monelle, sillä ennen 1.05 täytymistä puolimatkan ohitti 31 miestä. Vielä oli kuitenkin toinen, armoton puolikas edessä ja moni poika oli turhan hanakasti polttanut hiilihydraattivarastojaan alkumatkalla, minkä he saivat tuta toisella puoliskolla.

25 kilometrin kepille kärki saapui jälleen Julio Reyn tahdittamana (1.16.32), mutta tehoharvennus oli alkanut. Nyt kärkijoukkoon kuului enää 21 miestä, joukossaan Japanin pojat Toshinari Takaoka (1.16.33), Ogata (1.16.34) ja Satoshi Irifune (1.16.36). Viimeksi mainittu roikkui tosin mukana jo aivan täpöillä, joten Japanin maine kisassa olisi Takaokan ja Ogatan harteilla. Ratkaisut odottivat tapahtumistaan kuin piinaavassa jännitysromaanissa.

Sitten, noin 28 kilometrin kohdalla Marokon maailmanmestaruutta puolustava Jaouad Gharib iski kuin kalkkarokäärme ja tuota pikaa kärkijoukko huomasi olevansa palasina. Miehet putosivat Gharibin völjystä yksi kerrallaan ja maksoivat tästä kovaa veroa. Väkisin Gharibin mukaan yrittäneet Stefano Baldini, Rey ja Takaoka vetivät koneensa punaiselle ja katkesivat kuin korsi, mutta taaemmas jättäytynyt Ogata sen sijaan jaksoi porskuttaa. 30 kilometrin viivalle hän saapui 7:ntenä (1.31.58) ja nosti sijoitustaan koko ajan. Seuraavan muutaman kilometrin aikana hän ohitti miehen toisensa jälkeen, kunnes 35 kilometrin tolpalla hän juoksi jo kolmantena (1.47.23). Nyt hän oli mitalissa kiinni, mutta loppumatkalla sen säilyttäminen tulisi vaatimaan ankaraa raastoa.

Seuraavan vitosen aikana Ogatan ohi kirmasi Tansanian Christopher Isegwe kuin laitumelle päästetty mullikka. Kun Ogata puolestaan ohitti Tansanian Samson Ramadhanin kuin teuraalle vietävän vasikan, alkoi hänen menossaan 40 kilometrin taululla (2.03.48) olla mitalin makua. Loppumatka olikin enää muodollisuus ja niin saapui Ogata olympiastadionilla sijaitsevaan maaliin MM-maratonin pronssimitalimiehenä ajalla 2.11.16 kilvan voittaneen Gharibin (2.10.10) ja toiseksi sijoittuneen Isegwen (2.10.21) jälkeen. Merkillisessä kisassa kaikki kärkimiehistä juoksivat toisen puoliskon hitaammin kuin ensimmäisen. Kun Japanilaisista kisan loppukilometreillä uudestaan piristynyt Takaoka oli neljäs (2.11.53), Wataru Okutani 14. (2.15.30), Satoshi Irifune 20. (2.17.22) ja Mishitaka Hosokawa 48. (2.24.38) tarkoitti tämä sitä, että Japani voitti myös maratonin maailmancupin joukkuekilvan.

Kilvan jälkeen lehdistötilaisuudessa Ogata sanoi: “Kisa oli vaikea, koska vauhti oli merkillistä nykimistä. Sitä ei näe väliajoista, mutta vauhti vaihteli kurveissa, juoma-asemilla ja erityisesti ylä- ja alamäissä. Kun Gharib teki nykäisynsä, en uskaltanut seurata, koska ajattelin sen kostautuvan kilvan loppuvaiheessa. Yritin vain pitää oman vauhtini ja saada hänet kiinni, mutta se oli vaikeaa kun en enää nähnyt häntä. Halusin ottaa täältä vähintään mitalin ja kun 40 kilometrin paalulla toinen tansanialaisista jäi, tiesin mitalin olevan minun.” Näin puhui siis MM-pronssimitalisti, joka jälleen osoitti todeksi sen vanhan viisauden, että maratonilla oman suorituskyvyn tunteminen on elintärkeää riippumatta siitä, mitä muut kisan aikana tekevät.

Kovaa peliä Fukuokassa osa 4

Japanissa osattiin Ogatan MM-mitalia arvostaa, kun hän saapui kotimaahansa sankarinpalvonnan kohteeksi. Koska seuraavana vuonna ohjelmassa ei ollut MM-, eikä olympiakisoja, ei Ogata nähty ensimmäistä kertaa moneen vuoteen Fukuokan kaduilla. Sen sijaan hänet nähtiin uuden vuoden päivänä 2006 100 kilometrin Ekidenissä, missä kisan viime vuosien kestomenestyjä Chugoku Electric Power jäi tällä kertaa toiseksi Konica-Minoltan joukkueen jälkeen. Omalla osuudella tuossa kisassa Ogata juoksi 10,5 km 29.35:een.

Keväällä 2006 Ogata päätti juosta joukkuekaverinsa Aburayan kanssa maratonin Lontoossa. Sinne pojat harjoittelivatkin 280 km viikossa, mutta liekö liian vähäisestä määrästä johtunut se, että Lontoon maratonilla 23.4.2006 kumpikaan ”veljeksistä” ei ollut vireessä. Toki pojat kovaa liikenteeseen lähtivät (Ogata 10 km 30.19, 20 km 1.00.50, puolimatka 1.04.08, 30 km 1.32), mutta hyytyivät tämän jälkeen kuin puuro. Niin saapui Chugoku Electric Powerin kaksikko maaliin ajoin 2.14.49 (Aburaya) ja 2.19.17 (Ogata). Molemmista Lontoon maratoneistaan (2002 ja 2006) oli Ogatalle tullut siis täydellinen waterloo.

Ogata, Kero ja Aburaya (kuva: Jukka Kero)

Ei auttanut kuitenkaan itku markkinoilla ja toivuttuaan Lontoon fiaskosta alkoi Ogata äyskäröidä määrää koneeseen. Minkä takia hän niin teki? No minkäpä muunkaan takia kuin sen, että syksyn 2006 Fukuokan maratonilla jaettaisiin ensimmäiset paikat Japanin joukkueeseen vuoden 2007 kotikisoihin Osakaan. Ogata alkoikin päästää kohtalaiseen, mutta vain kohtalaiseen iskuun ja Fukuokan maratonin tullessa ajankohtaiseksi hän ei ollut missään nimessä parhaassa potkussaan.

Fukuokan maratonin 3.12.2006 ampui liikkeelle itse maratonlegenda Toshihiko Seko. Liekö tämän jähmettäminä kisan vauhdittajiksi palkatut Samson Ramadahni, Isaac Macharia ja Fabiano Joseph löysäilivät vitosen kohtaan niinkin hitaassa ajassa kuin 15.44. Onneksi vauhti tämän jälkeen kuitenkin kiihtyi ja 10 kilometrin väliaika oli jo 30.56, 15 kilometrin 45.57 ja 20 kilometrin 1.00.59. Kun sitten puolimatka tuli vastaan 1.04.18 kuluttua Sekon ampumasta lähtölaukauksesta voitiin sanoa, että hyvä kilpa Fukuokasta oli taas tulossa. Kuitenkin 25 kilometrin viivalla (1.15.54) Ogata ei enää kestänyt vaan joutui antautumaan kärkiryhmän vauhdista. Loppumatka olikin varmaan hänelle aikamoista kipua, mutta kaikesta huolimatta hän lopulta vajosi maaliviivan ylle kisan kuudentena kellon näyttäessä kuluneeksi 2.10.48. Japanilaisista häntä ennen maaliin ennättivät Wataru Okutani (2.08.49) ja Toshinari Suwa (2.08.52). Ogatan juoksun ei moni olisi uskonut riittävän näytöksi Osakan MM-kisoihin, mutta kun syystä tai toisesta Japanin myöhemmillä MM-karsintamaratoneilla miehet eivät esittäneet ihmeitä, löysi Ogatakin itsensä kolmannen kerran urallaan MM-joukkueesta. Niin sai Ogata valmistautua kotikisoihin täydessä valmistautuneisuudessa.

Mitenkäpä muuten MM-vuosi 2007 olisi Ogatan osalta alkanut kuin uuden vuoden Ekidenillä? Ja kukapa muu kisan olisi voittanut kuin Chugoku Electric Power, Ogata ankkurinaan ajalla 4.47.02. Toiseksi tuli muuten Sohin veljesten luotsaama maineikas Asahi Kasei (4.47.53). Tämä oli hyvä lähtölaukaus Ogatan MM-valmisteluille ja Osakan MM-maratonille hän ilmaantuikin loppukesästä 2007 täynnä maratonluottoa.

MM-maratonilla Osakassa…

Tsuyoshi Ogatan verrattomimmat marat

2.08.37 (6.) Fukuoka 7.12.2003
2.09.10 (1.) Fukuoka 5.12.2004
2.09.15 (2.) Fukuoka 1.12.2002
2.10.06 (4.) Berliini 30.9.2001
2.10.39 (12.) Pariisi 30.8.2003 MM-maraton
2.10.48 (6.) Fukuoka 3.12.2006
2.11.16 (3.) Helsinki 13.8.2005 MM-maraton
2.11.43 (?) Rotterdam 2000

Lähteet

IAAF 2005. Flash Interviews - Men Marathon Final.
http://www.iaaf.org/WCH05/news/Kind=16/newsId=31631.html [9.8.2007]

Berlin marathon 2001.
http://www.real-berlin-marathon.com/events/berlin_marathon/
2007/ergebnisse.en.php?mode=detail&events_id=53&result_ident=
BML&table_id=6&id=4&result_startnummer=&result_verein
=&result_name=Ogata&result_
nation=&result_ak= [13.8.2007]

Japan Amateur Athletic Federation 1992. Athletics Annual 92.

London marathon 2006.
http://results.london-marathon.co.uk/2006/list.php [21.8.2007]

Nakamura, K. 2001a. Ken-ichi Takahashi wins 2001 Tokyo Marathon, Naoko Takahashi sets 30Km national record.
http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=13889.html [31.7.2007]

Nakamura, K. 2001b. Takako Miyake sets national javelin throw record in Mito.
http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=13631.html [31.7.2007]

Nakamura, K. 2001c. Takayuki Nishida wins Beppu-Oita Mainichi Marathon.
 http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=13834.html [31.7.2007]

Nakamura, K. 2002a. Abera takes third Fukuoka win.
 http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=20073.html [2.8.2007]

Nakamura, K. 2002b. All Japan corporate team Half Marathon Championships.
http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=12336.html [31.7.2007]

Nakamura, K. 2003a. 57th Fukuoka International Marathon – Preview.
 http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=23652.html [2.8.2007]

Nakamura, K. 2003b. Japanese prepare for the World Championships Marathon.
http://www.iaaf.org/WCH03/news/Kind=2/newsId=22925.html [2.8.2007]

Nakamura, K. 2003c. Japhet Kosgei just short of course record in Lake Biwa Marathon.
http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=20503.html [2.8.2007]

Nakamura, K. 2003d. Konica three-peat at the New Year Ekiden.
 http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=20166.html [2.8.2007]

Nakamura, K. 2004. Fukuoka International Marathon – Preview.
http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=27934.html [2.8.2007]

Nakamura, K. 2005. Japan’s Marathon hopes in Helsinki.
 http://www.iaaf.org/WCH05/news/Kind=131072/newsId=31586.html [9.8.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2003a. Kunichika wins Fukuoka Marathon in 2:07.
http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=23662.html [2.8.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2003b. Ndereba wins Sapporo Half Marathon in a course record.
http://www.iaaf.org/WHM03/news/Kind=2/newsId=21702.html [2.8.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2004a. Ndereba and Wainaina fare badly in Sapporo.
http://www.iaaf.org/OLY04/news/Kind=2/newsId=25829.html [2.8.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2004b. Ogata surges to first marathon win in Fukuoka.
http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=27960.html [2.8.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2004c. World marathon trio help Chugoku to Maebashi victory.
http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=23766.html [2.8.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2005. Hyogo Relays – Report.
http://www.iaaf.org/news/Kind=131072/newsId=29225.html [9.8.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A.2006a. Chugoku Electric Power wins New Year Ekiden in Maebashi.
http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=37151.html [9.8.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2006b. Gebrselassie’s 2:06:52 victory falls just shy of course record in Fukuoka.
http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=36947.html [9.8.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2006c. Konica-Minolta wins 50th New Year’s Ekiden.
http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=33020.html [9.8.2007]

Teksti: Z