Z'n Japanicorner

Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani.

Z'n Japanicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon.

Mizuki Noguchi

Raasto.comin kuudentena japanilaisena esitellään naisten maratonin olympiavoittaja Mizuki Noguchi.

Raastajatar

Tarina siitä, miten Mizuki Noguchista tuli äärimmäisen kova raastajatar alkoi japanilaisessa Isen kaupungissa, Mien maakunnassa 3.7.1978. Kestävyysjuoksu oli Mizuki-tytölle mieleen jo pienestä pitäen. Tämä ei ollut mikään ihme, sillä maratonesikuvista ei tuohon aikaan japanilaisnuorilla ollut totta vieköön pulaa. Japanin jatkuva menestyminen maratonilla ja lajin suuri suosio takasivat sen, että maratonraastajiksi haluavia nuoria löytyi maasta pilvin pimein.

Niin vierivät vuodet ja Noguchi oli entistä tutumpi näky kotikylänsä maantiellä. Vartuttuaan teini-ikäiseksi neitokaiseksi hänen tuloksensa mm. lukioiden välisissä Ekiden-maantieviesteissä olivat siksi rohkaisevia, että hän tiesi lajinvalintansa olleen oikean. Niinpä kirjoitettuaan ylioppilaaksi Ujiyamadan lukiosta hän päätti ryhtyä päätoimiseksi juoksijaksi. Hän siis laittoi kaikki yhden kortin varaan ja keskittyi täysin ja vain täysin juoksemiseen. Tämä oli mahdollista, koska lupaavien tulostensa johdosta hän sai heti ylioppilaaksi kirjoitettuaan tarjouksen Wacoal–yhtiöltä, jonka juoksutiimiä valmensi tuolloin kuuluisa valmentaja Nobuyuki Fujita. Noguchi tiesi, että Fujitan oppilaana hänellä olisi hyvät mahdollisuudet päästä kestävyysjuoksijana pitkälle ja tienata leipänsä monen muun japanilaisen tapaan jalkatyöläisenä maantiellä.

Alku ei kuitenkaan ollut helppo. Noguchi ei nimittäin ehtinyt olla Wacoal-yhtiön leivissä kauaakaan, kun valmentaja Fujita jo vuonna 1998 lähti firmasta omille teilleen. Myös Noguchi seurasi mestarinsa perässä, vaikka hetken aikaa hänellä ei ollut lainkaan ”työpaikkaa”. Asiat kuitenkin sutviutuivat, sillä helmikuussa 1999 parikymppinen Noguchi juoksi Inuyaman puolimaratonilla ikäisekseen komean ajan 1.10.16. Kun hän vielä sijoittui Matsuen ja Sapporon (1.10.01) puolimaratoneilla toiseksi ja vetäisi vitosen 15.34.36, tarjosi Globaly–yhtiö tarjoisi tälle lupaavalle juoksijattarelle ja hänen valmentajalleen työpaikkaa. Niin taloudelliset murheet hellittivät ja harjoittelu saattoi jatkua ilman ylenpalttista vyön kiristelyä.

Tämän jälkeen mikään ei ollut enää esteenä Noguchin nousulle maailman terävimmälle huipulle. Syksyllä 1999 puolimaratonin MM-mittelössä Italian Palermossa hän leikkasi ennätyksestään melkoisen siivun ja otti täydellisenä yllättäjänä hopeaa ajalla 1.09.12 Kenian Tegla Loroupen takana. Täydellinen vuosi huipentui vielä marraskuussa Nagoyassa, jossa Noguchi juoksi jo 1.08.30. Viimeistään tällöin kaikki tiesivät uuden naisjuoksutähden syttyneen ja japanilaiset maratonfanit odottivat hänen maratondebyyttiään malttamattoman innostuksen vallassa kämmenet syyhyten.  

MM-hopeaa

Noguchin maratondebyyttiä saatiin kuitenkin odottaa aina alkuvuoteen 2002 saakka. Vuosina 2000 ja 2001 hän nimittäin keskittyi edelleen lähinnä puolimaratonille. Kumpaisenakin vuonna hän sijoittui lajin MM-kisoissa neljänneksi. Bristolissa 2001 hän paransi puolimaratonin ennätystään lukemiin 1.08.23 ja samana vuonna hän lisäksi juoksi kotimaansa väreissä myös radalla, sijoittuen Edmontonin MM-kympillä sijalle 13. Vaikka nämä suoritukset eivät ehkä hurjapäisimpiä kestävyysjuoksufaneja tyydyttäneetkään, tiesi Noguchi olevansa valmis suuriin tekoihin. Viilattuaan tammikuussa 2002 puolikkaan ennätyksensä lukemiin 1.08.22 alkoi kaikki olla valmista maratondebyyttiin. Kun hän sitten maaliskuussa 2002 hän pisteli Nagoyassa ensimaratoninsa aikaan 2.25.35, hurrasivat hänen faninsa valtoimenaan. Paitsi että aika oli debyyttimaratoniksi loistava, osoitti se Noguchin kestävän maratonin piinaa naaraspantterin tavoin.

Toivuttuaan ensimaratonistaan alkoi Noguchi harjoitella entistä päättäväisemmin tavoitteenaan hioa maratonennätyksensä yhä lähemmäs 2.20-rajaa. Harjoituksissa juoksu kulki siksi mallikkaasti, että japanilaiset maratonfanit alkoivat odottaa Noguchin seuraavaa maratonia kuumeen kaltaisessa horkassa. Sitten tammikuussa 2003 Osakassa jysähti. Noguchin askel nuoli maantietä tuhoisin seurauksin kuin huippuunsa viritetty Kawasaki Ninja. Aikaa lähdöstä ei ehtinyt kulua kuin 2.21.18, kun Noguchi oli jo maalissa. Tämän näytön perusteella ei kukaan tai mikään voinut syrjäyttää häntä Japanin joukkueesta saman vuoden elokuussa juostavalta Pariisin MM-maratonilta. Sieltä maratonkuumeen kourissa kärvistelevä Japanin kansa ei voinut odottaa tyttäreltään kuin voittoa, vain voittoa, eikä mitään muuta kuin voittoa. Osakan kisan jälkeen legendaarisesta ruokahalustaan tunnettu Noguchi söi kuin muina naisina 20 tonnikalasushia.

Harjoiteltuaan sietämään tuskaa koko kesän 2003, saapui Noguchi Pariisin MM-maratonille vireessä. Hänen taktiikkanaan oli juosta koko ajan kärkijoukossa ja iskeä sitten matkan jälkimmäisellä puoliskolla niin, että kilpasisarien piina kohoaisi sietämättömiin sfääreihin. Pahaksi onneksi mukana kilvassa oli kuitenkin eräs juoksijatar, johon moinen taktiikka ei tehonnut. Sinä päivänä Kenian Catherine Ndereba oli nimittäin mahtavassa lyönnissä. Vaikka kaikki muut putosivatkin Noguchin kelkasta 30 kilometrin paalun jälkeen, Ndereba pysyi mukana kuin takiainen. Eikä hän suinkaan tyytynyt vain peesailemaan, vaan päivastoin heitti lisää löylyä jo ennestäänkin tulikuumana sihisevälle maratonkiukaalle, mikä sai Noguchin kärsimään julmaakin julmemmin. Niinpä 35 kilometrin paalulla hänen oli antauduttava Ndereban mennessä menojaan kohti maailmanmestaruutta. Noguchin onnistui kuitenkin maratonin loppukilometrin kivusta huolimatta säilyttää hopeasijansa ja saapuessaan maaliin ajalla 2.24.14 hän tiesi lunastaneensa paikkansa Japanin kivikovaan joukkueeseen seuraavan vuoden olympiamaratonille. Huonosti eivät juosseet myöskään Japanin muut maratoonarittaret, sillä Masako Chiba sijoittui pronssille ja Naoko Sakamoto neljänneksi. Sen sijaan 27. sijoittuneelle Takami Ominamille päivä oli jostain syystä takkuinen.

Olympiakultaa

Syksyllä 2003 Noguchi ja valmentaja Fujita tekivät suunnitelman, joka tähtäsi siihen, että seuraavan vuoden Ateenan olympialaisissa kukaan, eikä kukaan ei pystyisi voittamaan häntä. Tähän suunnitelmaan kuului hioa Noguchin tuskansietokyky vertaansa vailla olevan kovaksi. Lääkkeeksi määrättiin yhden kovan puolimaratonin juokseminen joka kuukausi syksystä kevääseen. Tämä ralli alkoi Kobessa marraskuussa 2003, jolloin Noguchi juoksi 1.09.52. Joulukuussa Okayamassa kellot näyttivät 1.10.04 ja olympiavuoden tammikuussa Miazakissa hän hurjasteli peräti 1.07.47. Kun muutkin keväät puolikkaat sujuivat harjoittelun lomassa hyvin, saattoi Noguchi vetäytyä keväällä 2004 vuoristoleirilleen Kiinaan luottavaisena. Olympiakesän hän viimeisteli olympiavirettään Sveitsin Saint Morizissa, kunnes saapui hyvissä ajoin ennen maratonia totuttautumaan Ateenaan tulikuumaan olympiapätsiin.

Ateenan naisten olympiamaraton oli Noguchin hallinnassa alusta loppuun. Hirvittävän kuumassa ja homeista saunaakin kosteammassa säässä hän elokuun 22 päivän iltana 2004 otti olympiakultaa vakuuttavalla tavalla. Kisan ensimmäisen puoliskon hän tosin juoksi voimiaan säästelleen muun kärkijoukon mukana antaen monen mielestä ylivoimaisen ennakkosuosikki Paula Radcliffen huolehtia vetotöistä, mutta jahka saavuttiin 25 kilometrin paalulle, otti Noguchi ja lähti. 30 kilometrin kohdalla (1.45.02) ero toisena juoksevaan Etiopian Elfenesh Alemuun oli jo 23 sekuntia ja Racliffeen lähes 30 sekuntia. 35 kilometrin kohdalla kaksikko oli jäänyt yhä enemmän, mutta nyt vanha kiistakumppani, Kenian Catherine Ndereba alkoi saalistaa Noguchia kuin riistan vainunnut hyeena. 40 kilomerin paalulla (2.19.00) Nderaba huohotti niskaan enää 12 sekunnin päästä, kun taas muut olivat jääneet jo yli minuutin. Viimeisetkin voimansa peliin laittaen Noguchi taisteli kohti nykyaikaisten olympialaisten ensimmäistä pitopaikkaa, vanhaa marmoristadionia, jossa maali sijaitsi. Hirvittävän raaston jälkeen armollinen maalinauha lopulta ylittyi olosuhteisiin ja raskaaseen reittiin nähden loistavalla ajalla 2.26.20 samaiset 12 sekuntia ennen Nderebaa kuin 40 kilometrin paalullakin. Näin Noguchi oli toistanut tempun, minkä Naoko Takahashi oli ensimmäisenä japanilaisnaisena tehnyt neljä vuotta aiemmin. Niin tiukalle voitto kuitenkin otti, että järjestäjien oli puolittain raahattava oksenteleva Noguchi pois miljoonien TV-kameroiden edestä, kun taas pronssille sijoittunut USA:n Deena Kastor antoi hyvävoimaisen oloisena haastatteluja aivan kuin ei olisi raastanut lainkaan.

Olympiavoittajan laukkaa. Mizuki Noguchi matkalla
olympiavoittoon japanilaisfanien kannustamana.

2.19.12

Ei liene yllätys, että olympialaisten jälkeen Noguchi joutui maratonia yli kaiken arvostavassa kotimaassa mielettömään pyöritykseen. Vieraillessaan pikkuruisessa syntymäkaupungissaan kisojen jälkeen, 50 000 fania oli kansoittanut kaupungin kylänraitin nähdäkseen edes pienen vilauksen idolistaan. Lenkkimaasto, jossa hän tapasi nuoruudessaan harjoitella nimettiin Mizuki Noguchin tieksi. Kiotossa sijaitsevalle Nishi-Kyogokun stadionille ikuistettiin hänen jalanjälkensä. Hän esiintyi vieraana myös lukuisissa TV-ohjelmissa. Tämän kaiken sankarinpalvonnan keskellä ei ollut helppo keskittyä harjoitteluun ja niinpä haave seuraavan vuoden Helsingin MM-kisojen maratonista oli haudattava. Sen sijaan Noguchi aikoi olla myöhemmin syksyllä kunnossa ja tavoitteekseen hän asetti valmentajansa kanssa, ei enempää tai vähempää kuin Berliinin maratonin ja Aasian ennätyksen siellä.

Kesän 2005 Noguchi harjoitteli äärimmäisen kovaa korkean paikan leirillään Saint Morizissa. Ohjelmaan kuului 40 kilometrin pitkien lenkkien lisäksi mm. sellaisia harjoituksia kuin 45 x 400m sekä 30 ja 40 kilometrin mittaisia TV-kovia. Parhaimmillaan Noguchi juoksi harjoituksissa 30 kilometriä aikaan 1.46 ja 40km aikaan 2.25. Hän oli ilman muuta huippuvireessä. Niinpä Berliinin maratonilla 25.9.2005 nähtiin ilmiömäinen näytös. Ohitettuaan puolimatkan ajassa 1.09.19, Noguchi jatkoi lähes samaa vauhtia perille asti voittaen ylivoimaisesti ajalla 2.19.l2. Näin kaatui sekä Yoko Shibuin vuotta aikaisemmin samalla reitillä juoksema Japanin ennätys (2.19.41) että Kiinan Sun Yinjien Aasian ennätys (2.19.39). Tämä teki Noguchista jos mahdollista vieläkin suuremman sankarin kotimaassaan kuin hän tähän asti jo oli.

2.20.00 ja Japanin ennätys pamahtavat.

Vuonna 2006 Noguchi on ehtinyt jo juosta puolimaratonin omaan ennätysaikaansa 1.07.43 helmikuun 5. päivänä äärimmäisen kovassa kamppailussa MM-maastojen naisten pitkällä matkalla kuudenneksi sijoittuneen Kayoko Fukushin (1.07.26) kanssa. Lisäksi hän on juossut maaliskuussa Yamaguchissa saman matkan aikaan 1.08.49. Tuttuun tyyliinsä tämä ”puolimaratonin kuningatar” ilmeisesti aikoo taas hioa maratonkuntonsa huippuunsa runsaiden puolimaratonien kilpailujen kautta. Raasto.com veikkaa, että Pekingin olympialaisissa tie maratonvoittoon käy vain Mizuki Niguchin 150 senttisen varren yli.

Mizuki Noguchin maratonit vuoden 2005 loppuun mennessä

2.25.35 (1.) Nagoya 10.3.2002
2.21.18 (1.) Osaka 26.1.2003
2.24.14 (2.) Pariisi MM-kisat 31.8.2003
2.26.20 (1.) Ateena olympiakisat 22.8.2004
2.19.20 (1.) Berliini 25.9.2005

Lähteet

IAAF.2004. http://www.iaaf.org/OLY04/results/gender=W/discipline=MAR/combCode=hash/
roundCode=f/index.html [10.4.2006]

Nakamura, K. 2004. Logic dictates Takahashi will not defend Olympic title - Japanese Olympic Marathon team is announced.  http://www.iaaf.org/news/newsId=24520,printer.html [10.4.2006]

Nakamura, K. 2005. Noguchi – large crowds, monuments, TV fame, and tuna fish! http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=28254.html [10.4.2006]

Track and Field all-time Performances Homepage 2006. http://www.alltime-athletics.com/whmaraok.htm [11.4.2006]

http://www.alltime-athletics.com/wmaraok.htm [11.4.2006]

Wenig, J. 2005. Noguchi targets at least the Japanese record in Berlin. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=32159.html [11.4.2006]

Teksti: Z