|
Raaston haastattelussa Mauri Myllymäki: ”Sieltä nandi-heimon miehet tulevat … siellä nandi-heimon miehet menevät” Raasto.com haastatteli kestävyysjuoksufanien tuntemaa ja laajalti arvostamaa hehkuttajaa Mauri Myllymäkeä. Itsekin pituushyppääjänä kunnostautunut (EM-Helsinki 1971, 5. sija tuloksella 785 ja 1971 Suomen mestaruus tuloksella 773) Myllymäki on saanut muun muassa Kultaisen liigan kestävyysjuoksurumbaa seuranneet penkki- ja muut urheilijat höristämään korviaan innostuneen, asiantuntevan ja välillä reilusti valtoimenaan soljuvan verbaalisen ilottelun äärellä. Viime vuonna Kultaisen liigan viimeisen osakilpailun lähetyksen lopussa juuri ennen Berliinin vaikenemista Mauri Myllymäki kertoi selostuksen olevan uran viimeinen eläkkeellesiirtymisen johdosta. Muiden ohella tämä asia vaati tarkistamista. Mauri, ilmoitit viime vuonna Berliinin Kultaisen liigan osakilpailun lopussa, että selostushommat ovat nyt tässä. Onko asia edelleen näin? - Kyllä, mutta tässä vaiheessa täytyy jo tunnustaa, että ensi kesälle on Nelosen kanssa suunnitteilla jotain yleisurheiluun liittyvää projektia, mutta siitä kuulemme sitten myöhemmin. Kultainen liigahan siirtyi Neloselta MTV3:lle. Eläkkeellesiirtymisen suhteen on kuitenkin tullut sen verta paljon vetoomuksia, että on tässä vissiin vielä jotain tehtävä. Tämäpä on kiva uutinen tälle puolelle ruutua. Palataanpa nyt muutama askel taaksepäin. Miten pituushyppääjästä tuli tällainen kestävyysjuoksun armoton äänellinen yliairut? - No tähän vaikuttaa osaltaan se, että yleisurheilua itsekin harrastaneena laji on kautta linjan hyvin rakasta hommaa minulle. Kultainen liigahan, kuten tiedätte, on hyvin kestävyysjuoksupainotteista hommaa. Pakostakin siinä on laji tullut lähelle sydäntä ja kun yli 50 Kultaisen liigan kisaa olen päässyt seuraamaan, niin mahtuuhan siihen useita upeita hetkiä. Onhan niissä kisoissa sitten vielä maailman parhaat juoksijatkin mukana, kun kerran isolla rahalla niitä kisoja tehdään. Kyllä kyllä, miltä on tuntunut olla paikan päällä kun ME-tuloksia syntyy tai kun maailman tähdet muuten vain viilettävät rataa ympäri? - Kyllä se tunnelma niinä hetkinä on kerta kaikkiaan sanoinkuvaamatonta. Toivottavasti se on myös välittynyt televisiosta. Sanotaan nyt esimerkiksi tämä Kenenisa Bekelen 10.000 m:n maailmanennätys. Oli sitä fantastista seurata, kun etukäteen oli tiedossa, että sinä hetkenä Bekele ennätystä yrittää. Sitten kun alkoi näkyä, että ennätys toteutuu kilometri toisensa jälkeen, eikä mitään hiipumista tapahdu, niin siitä se lähti. Samalla kun tuntee, että yleisö kannustaa hullun lailla ja näkee kun valmentaja kannustaa ja velipoikakin siellä kannustaa. Sellainen tunnelma on kyllä ihan sanoinkuvaamaton. Syrjäsilmällä kun vilkuilin naapuriselostajia pulpeteissaan, niin tunnelma oli tarttunut ihan jokaiseen. Kyllä ne tunnelmat ovat tännekin asti välittyneet. Hieno suoritus tuo oli Bekeleltä ja sinulta. Kiehtooko sinua henkilökohtaisesti kestävyysjuoksussa joku? - Näiden tummien juoksijoiden juoksun mieletön helppous, tämä gasellinomaisuus, siinä on jotain mystistä. Kun heitä näkee verryttelemässä, hotellin aulassa ja muualla kisapaikoilla, niin siitä jo melkein voi sanoa, että muilla tulee olemaan illalla vaikeaa. Tietysti myös kun kovaa tulosta tulee, niin sehän sytyttää kanssa. Nuo Etiopian ja Kenian kaverit ovat ihan luotuja tähän kestävyysjuoksuun. Tietysti vielä heidän elinolosuhteensa … tuolla korkeassa ilmanalassa yli kahden kilometrin korkeudessa kun elelevät, niin kyllä sekin tietysti oman etunsa antaa. Barcelonan olympialaisten estefinaalissa Mauri elävöitti estefinaalia seuraavasti: "Siinä on jälleen sellaisia miehiä radalla, ettei paremmasta väliä. Nimittäin nandi-heimon miehet ovat tulleet radalle. Heitä on kolme kappaletta ja heillä on pahat mielessä tähän kisaan. Siinä on muilla tekemistä. Patrick Sang on yksi heistä. William Mutwol on toinen heistä. Kolmas kenialainen, joka on mukana tässä juoksussa, on Matthew Birir. Yleensähän on ollut sillä tavalla näissä suurissa kilpailuissa viime aikoina, että alkuvaiheessa kun muut menevät tuolla menojaan ja katsovat taakseen, he toteavat, että nandi-heimon miehet sieltä tulevat. Loppusuoralla he toteavat: siellä nandi-heimon miehet menevät, mutta katsotaan miten nyt käy. Katsokaa tätä Kenian juoksujuhlaa. Viimeistä kierrosta mennään ja askellus on sen näköistä, ettei taida kukaan voida mitään. Näyttää siltä, että Matthew Birir on sittenkin voimakkain. Ja tässä tehdään hurja aika. Näin tulee Kenia ja ottaa kolmoisvoiton. Voittajaksi tulee Matthew Birir, kakkoseksi Patrick Sang, kolmanneksi William Mutwol. Aika 8.08,85. Nandi-heimon miehet menevät ja muut tulevat." Olet saanut urallasi todistaa kenialaisten juoksijoiden esiinmarssia. Etkös ole itsekin käynyt Keniassa? - Juu. Olimme siellä syntymäpäiviä paossa. Siellä näki sitä elämänmenoa ja vähän myös kenialaisten juoksijoiden harjoittelua, vaikkemme missään harjoittelukeskuksessa olleetkaan. Tutustuminen kuultiin myös Atlantan olympialaisissa, kun taas estefinaalissa todistettiin Kenian estemahtia. "Kenian kalenjin-heimon juhla on alkanut. Maastojuoksu ja estejuoksu ovat sellaisia asioita Keniassa, että ne ovat yhtä tärkeitä kuin maraton-juoksu japanilaisille. Katsokaa tätä hommaa. Heimojen miehet voittavat tämän homman kotiin. Kiptanui vetää, sitten Birir ja Joseph Keter. Nuo heimot ovat hyvin tärkeitä kenialaisille. Kun siellä käy, niin he mielellään keskustelevat, mistä heimosta he ovat. Nyt alkaa tämä olympiavoiton puolustaja pudota joukosta, mutta kaksi kalenji-heimon miestä menee. Barcelonassahan hieman puhuin näistä nandi-heimoista. Se on kalenjin haara, ja yksihän heistä oli nandi. Ja siitä tuli hirveä kohu, mutta nyt olen ottanut asioista selvää kahden viikon opintomatkalla Keniaan." Entä kun urheilijat kertovat usein, että uralla näkee eri paikkoja ja tapaa useita ihmisiä. Päteekö sama selostajien keskuudessa? - Onhan se tavallaan hyvin samanlaista. Tosiasiassa sitä näkee paljon maailmaa, mutta sitä enemmän lentokenttiä ja hotelleja. Ja totta kai hienoja urheilijoitakin kohtaa siellä. Olemme usein asuneet joko urheilijoiden hotellissa tai sen välittömässä läheisyydessä, ja siellä pyörii näitä kavereita kadulla, lenkillä ja harjoituskentällä. Hotellin aulakin on usein kisojen alla ihan täynnä maailmanhuippuja. Tosiasiassa kuitenkaan nämä eivät mitään turistimatkoja ole. Kesäolympiakisoissa olen päässyt käymään neljästi, ja niillä reissuilla on ollut pakko olla paikalla ennen kisojen alkua. GP-kisat ovat kuitenkin hyvin lyhyitä ja rankkoja reissuja. Edellisenä päivänä mennään, sitten on kisapäivä ja seuraavana päivänä pois. Tuossa katsoin juuri näitä akkreditointikortteja ja niiden perusteella jonkin verran toistasataa reissua on tullut tehtyä. Melkoinen määrä, paljon olet siis nähnyt urheilusuorituksia. Mikä on ollut mieleenpainuvin hetki selostusurallasi? Lajista riippumatta. - Yhtäkkiä sitä on vaikea sanoa, mutta tietysti omaa urheilu-uraani ajatellen Tokion MM-kisojen Carl Lewis ja Mike Powellin kaksintaistelu miesten pituushypyssä ja uuden ME:n syntyminen oli eräänlainen uran kohokohta, joka on kaikkein eniten jäänyt mieleen. Sen jotenkin aavisti, että pituushypyssä tapahtuu ihmeitä, kun Tokion kansallisstadionin rata oli satasen aikojen perusteella hyvin nopea. En tosin osannut uskoa, että siellä tuota yhdeksää metriä tavoitellaan ja että vielä maailmanennätyskin uusitaan. Mutta kyllä tämän ohella kestävyysjuoksujen maailmanennätykset, joita olen päässyt uran varrella hehkuttelemaan, ovat hienoja kokemuksia. Tuo Bekelen ME nyt viimeisimpänä. Helpolla ei muutamaa vuotta myöhemmin Michael Johnsonin kahdensadan metrin maailmanennätystä Atlantan olympialaisissa päästetty: "Mike Marsh, Yhdysvallat; Jeff Williams, Yhdysvallat; Michael Johnson, Yhdysvallat; Ivan Garcia, Kuuba; Frankie Fredericks, Namibia; Ato Boldon, Trinidad ja Tobago; Patrick Stevens, Belgia; Obadele Thompson, Bahama. Kuulkaa pauhua ja valtava määrä salamavaloja välähtelee. On niin kuin olisi ukonilma Atlantan olympiastadionin yllä... Hurja olympiafinaali alkaa. Nyt se rävähtää. Katsotaan mihin se johtaa. Mike Marsh lähtee tuttuun tyyliinsä hyvin sieltä sisällä, mutta aivan omaa vauhtia lähtee Michael Johnson. Katsokaa hänen hirvittävää rullausta keskellä. Fredericks tulee myöskin hyvin ja Boldon. Nämä kolme ovat täysin omaa luokkaansa. Mike Marsh putoaa mitaleilta. Nyt on kysymys vain siitä tuleeko maailmanennätys. Ja aika... ai- ai - ai. 19.32. Aivan uskomaton suoritus. Ei voi olla totta. Tämä on jotain käsittämätöntä. 19.32. Tämä ylittää jo inhimillisen suorituskyvyn rajat. 19.32. Voiko tuo olla totta? Tämä oli kuin Bob Beamonin hyppy 890, aivan uskomaton. Nyt tekee mieli sanoa kuten eräs edesmennyt pappa, joka keinutteli räsymatolla, kun puolen tunnin sisällä Lasse Viren ja Pekka Vasala toivat kultamitalit. Pappa keinutteli laajakaarista keinuntaa. Hän ei sanonut mitään muuta kuin: Voi hirmu, voi kauhia, ohhoh! Pappa säilyi hengissä, kun oli nitrot. Ja hän keinutteli. Voi hirmu, voi kauhia, ohhoh, täytyy sanoa tuon vanhan papan sanoin. Ja jos olisi keinutuoli, niin olisin pannut sen heilumaan laajakaarista liikettä eteen ja taakse ja kokenut samoin. Tämä on niin käsittämätöntä. Uskomaton 200 metriä! " Tuleeko Bekelen ME:n ohella nyt jotain muita kestävyysjuoksusuorituksia mieleen, jotka olisivat tehneet sinuun vaikutusta? - No Hicham El Guerrojin juoksut, hänen juoksujaan olen aina ihaillut. Sitten vielä Wilson Kipketer, hänenkin upeita juoksujaan olen Kultaisen liigan kisoissa päässyt useasti selostelemaan. Kyllä näitä suuria tähtiä ja hetkiä on vaikka kuinka paljon. Olet useaan otteeseen hehkuttanut innolla sekä Kenenisa Bekelen että Haile Gerbreselaissen juoksuja, kumpi on mielestäsi kovempi? - Jaa-a, kyllä minusta tuntuu, että Bekele taitaa loppujen lopuksi mennä ohi. Vähän siltä tuntuu. Hänen uransa vielä jatkuu ja nämä maastomaailmanmestaruudet peräperää kisasta toiseen ja vielä samoissa kisoissa sekä lyhyen että pitkän matkan voitto, niin nehän ovat niin fantastisia saavutuksia, että kyllä hän taitaa mennä vielä urallaan itsensä Hailen ohi. Entäs sitten Kenenisan pikkuveli, Tariku, johon olet myös kiinnittänyt huomiota? - Niin hänhän on mielettömän lahjakas, mutta saa nähdä sitten, että pääseekö isoveljensä tasolla. Kyllä vähän epäilen sitä, ettei ihan samoihin saavutuksiin yllä. Tosin sille ei ole estettä. Olet useasti myös kehunut Martin Keinon lahjoja jänisjuoksijana, onko hän niin selvästi ykkönen? - Hän pystyy vetelemään näitä jänishommia sinne kolmeen tonniin asti. Se on kovaa puuhaa. Hän pystyy vetämään sellaista vauhtia, että suuret tähdet ovat aina tyytyväisiä. Hänellä on varmasti lihasaistissaan niin tarkasti oikea vauhti, että kun joku vauhti tilataan, niin kyllä Martin sen homman hoitaa ja kuittaa siitä rahansa. Hänestä jäi sellainen 3.33:n tonnivitosen mies, että taitaa niukasti olla hänellä perheen ennätys sillä matkalla. Ehkä hän itsekin huomasi, ettei hänestä aivan isänsä kaltaista suurjuoksijaa tule. Mutta hän on vauhdinpitäjänä aivan ykkönen edelleen. Tuota, sinulla tulee selostuksissa usein sellaisia heittoja, jotka jäävät elämään omaa elämäänsä, mistä ne oikein syntyvät? - Kyllä ne syntyvät ihan spontaanisti, ei kai siinä mitään. Ehkä ne tulevat sieltä kun näitä selostushommia harjoiteltiin jo aika pikkupoikana – vähän matkittiin ja kuunneltiin muita selostajia ja niin edelleen. Olet kuulemani mukaan myös harjoitellut selostuspuuhia siviiliammatissasi liikunnanopettajana? - Juu, minulla oli sellainen tyyli, että saatoin vähän selostella niitä pelejä ja siinä samalla vähän opetella oppilaitten nimiä. Joskus kun siellä kentän laidalla homma vähän kävi tylsäksi, niin pistin poikiin vähän vauhtia. Seiskaluokkalaisethan innostuivat siitä ihan valtavasti. Siinä samalla siis opettelin oppilaiden nimiä ja jos heillä oli fanipaitoja päällä niin se nimi paidan selkämyksestä kelpasi hyvin. Siitä koulun kentän vierestä meni polku asuntoalueelta kirkonkylän kaupalle ja muutama naisihminen pysähtyi siihen kyselemään, että mikäs ottelu täällä oikein on menossa, kun täällä on selostus ja kaikki. Että mikä merkittävä peli tämä on, kyselivät. Siihen vain sanoin, että ”ei tämä mitään, liikuntatunti menossa on ja vähän lämpimikseni tuossa selostelin”. Olet ihan aitiopaikalta päässyt seuraamaan suomalaista kestävyysjuoksua runsaan 20 vuoden aikana. Miten se mielestäsi makaa tällä hetkellä? - On varsin valitettavaa, että se on vain muutaman huipun varassa. Hirveän surullinen juttu se on. Kuinka mahtavaa se olisikaan, jos noissa kisoissa olisi yksikin suomalainen ravaamassa. Kun Kirsi Valasti kävi siellä Lontoossa juoksemassa Ribeiron ja kumppaneiden kanssa, niin heti siitä kirjoiteltiin ja asiasta innostuivat monet. Kun tuollaisia hetkiä tulisi miestenkin puolelle, niin olisihan se tosi mahtavaa. Kyllä, muutaman huipun varassa se on ja heillekin jos/kun tulee vammoja, niin vähiin käy. - Niin, mistä se sitten mahtaa johtua? Eikö ole tarpeeksi motivaatiota vai onko niin paljon lajikirjo lisääntynyt, ettei ole enää kiinnostusta kestävyysjuoksuun. Vai onko sillä tavalla, että katsotaan koko ajan, ettei noiden hirmujen kanssa pysty kilpailemaan… Onhan Suomessa onneksi muutamia, jotka tosissaan tekevät työtä kehittyäkseen. Mitenkäs sitten kun kohdalle osuu myös vähän tummempia hetkiä. Miltä tuntui, kun uutinen Martti Vainion dopingkärystä tuli julki? - Se oli aika hämmästyttävä juttu. Marttihan oli juossut kympin Alberto Covan kanssa. Sitten tuli vitonen eikä Marttia näkynyt lähtöviivalla lainkaan. En ollut silloin selostusvuorossa, ja me olimmekin Jokisen Juhan kanssa sitten lähdössä siitä kun Marttia ei näkynyt. Otimme kummissamme yhteyttä kansainväliseen lehdistökeskukseen. Sitten kuulimme, että Vainion Martti on kärähtänyt dopingista. ”Ei, ei voi, älä nyt viitti kuule”, pohdittiin. ”Älä nyt viitti kuule valehdella, että tuo nyt ei voi olla ihan totta.” Se meni sitten siihen, että seuraava yö valvottiin ja keskusteltiin ja huokailtiin. Sen verran järisyttävältä se tuntui. Ei sitä voinut millään uskoa. Onhan sitä sen jälkeen sitten tapahtunut kaikenlaista, Hemohes-jupakka ja sellaista. Kyllä, jos palataan taas selostuspuuhiin. Muistelin lämmöllä Atlantan olympialaisten miesten kuulan karsintaa, muistatko itse siitä mitään ihmeellistä? - Kyllä vaan. Ukrainan Roman Virastyukin. Pistin siihen aika kovan vauhdin päälle, ja sukulaiset sanoivat, että nyt tuo ukko pistää liian kovan vauhdin päälle, ja että nyt pitäisi saada sähkettä sinne menemään, että ukon pitää pikkuisen painaa jarrua. Mä kuitenkin katsoin, että siinä oli sellainen tilanne, että siihen pitää puuttua. Se kaveri sen magnesiumin kanssa siinä touhusi ja piti sitten niin pitkän puheen, että punainen lippu nousi ja hän menetti yhden työntönsä. Taisin siihen sitten todeta, että nyt pitää mennä Venäjälle Niedro-Petrovskiin ottaa pikkuisen vodkua. Olihan se ... heh … Muistan sen kyllä ihan elävästi. Joskus tulee tietty vähän ammuttua yli ja niistä tulee vähän palautettakin. Stuttgartin vuoden kisojen 1986 estejuoksussa puolalainen juoksija muljautti itsensä vesihautaan, ja sille kävi ihan pahasti siinä. Se vähän jälkeenpäin harmitti, kun menin laittamaan siihen, että ensiapujoukot ja hengenpelastajat tulevat paikalle, kun se kaveri oli sukelluksissa hieman aikaa. Lisäsin vielä, että jos tuota tyyliä käyttää, niin on muistettava, että syvässä päässä on 60 cm vettä tai jotain… Sain siitä palautetta ja Vodekin vähän nuhteli, mutta se oli tarkemmin ajatellen pikkuisen liikaa. Mutta se kuulahomma oli kyllä ihan paikallaan, niin kova se kaveri oli puhumaan. Mitenkäs nyt sitten, vaikka selostuksia kuullaan ensi kesänäkin, niin miten muistelet tähänastista touhua, tuleeko muistelmia tai jotain? - Ei nyt varmaan mitään muistelmia. En itse ainakaan niitä kirjoita. Mahtaako siihen olla mitään aineistoakaan, että siitä juttua mitään saisi. Mutta näitä kaikennäköisiä kokemuksia on sekä omalta lyhyeltä urheilu-uralta että näistä selostushommista. Nöyrä ja kiitollinen saan olla, että tässä hommassa olen mukana. Mielenkiintoisia vuosia nämä ovat olleet. Alku itse asiassa oli rankka. Sohvanreunalta luulin, että nämä ovat ihan helppoja hommia, mutta ura meinasi katketa jo ensimmäiseen selostushommaan silloin 82, kun se oli niin takkuista touhua. Sanoin, että en enää jatka, enkä teitä myöskään enää sohvanreunalta arvostele. Voitto Liukkosta saan kiittää siitä, että ura on jatkunut näin pitkään. Jos hän ei olisi sen ensimmäisen homman jälkeen siihen jotain naureskellut tai ollut samaa mieltä, niin homma olisi loppunut siihen. Siihen meinaisin kompastua, mutta näin mielenkiintoisia vuosia ja hienoja reissuja on sen jälkeen tullut koettua. Aivan ja jo se, millä tämän haastattelun avasit, oli kuulijakunnalle varmasti mieluisa uutinen. - Hyvä. Kyllä jotain ensi kesänä varmasti tulee. Kyllä vain. Kiitän sinua erinomaisen paljon itseni, edustamani tahon ja varmaan kaikkein puolesta. - Kiitoksia samoin sulle ja hyvää jatkoa ja terveisiä sinne teidän tiimille. Kiitos ja hei. Tilastotiedot: Suorat lainaukset
selostuksista: Haastattelu by ste |