Raasto.com'n kolumneissa käsitellään kestävyysjuoksua koskettavia ajankohtaisia aiheita, tutkimuksia ja henkilökuvia.

Olympiamaratonin ennakko

Olympialaiset ovat jälleen ovella ja on aika raasto.comin maratonennakon. Z:n mielestä maraton on ehdottomasti olympiakisojen legendaarisin laji, onhan sillä pitkät perinteet ja nykyaikaisissa olympiakisoissa laji on ollut mukana alusta eli vuodesta 1896 lähtien. Naiset ovat kiskoneet maraa olympiakekkereissä vuodesta 1984 lähtien. Se hetki, kun kärki juoksee kohti edessä häämöttämää stadionia auringon säteiden joko noustessa tai laskiessa olympiastadionin takaa (riippuen siitä, juostaanko olympiamaraton aamulla vai illalla) on niin hienoa, että sitä ei voi ihmisjärki käsittää. Samoin se, kun maratoonareita tulee enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) uupuneina kohti maalissa sijaitsevaa paratiisia, on maratonfanien mielestä eräs ihmiselon sykähdyttävimmistä hetkistä. Mutta asiaan…

Naiset

Ensin maratoninsa Pekingin olympiakisoissa juoksevat tuttuun tyyliin naiset, jotka ovat tulessa tai oikeastaan savusaunassa 17.8. klo 02.30 Suomen aikaa. Tällöin ei ole onneksi muita yleisurheilulajeja häiritsemässä katsojain maratonnautintoa, mutta pelkona on toki se, että maratonjuoksua täydellisesti arvostamaton YLE näyttää kesken maratonin kuviokelluntaa tai jotain muuta vastaavaa.

Naisten Pekingin olympiamaratonkilpaan piti lähteä puolustavana olympiavoittajana Japanin Mizuki Noguchi (ennätys 2.19.12). Ateenan pätsissä neljä vuotta sitten kukaan ei mahtanut Noguchin 25 kilometrin paalulta alkaneelle vedolle mitään. Konemaisen varma Noguchi on maratonin Aasian ennätysnainen ja eräs niistä harvoista naisista maailmassa, jotka ovat juosseet maratonin alle 2.20. Hän on olympiavoiton lisäksi ottanut myös maratonin MM-hopeaa Pariisissa vuonna 2003. Onpa Noguchin palkintokaapissa myös puolimaratonin MM-hopeaa jo vuodelta 1999. Paikkansa Japanin olympiajoukkueeseen Noguchi varmisti jo viime syksynä juoksemalla Tokiossa itse lähdöstä maaliin vetäen 2.21.37. Aivan viime hetken tiedot jo kertoivatkin, että Noguchin olisi joutunut sairaalahoitoon ylirasitustilan takia ja pahin pelko toteutuikin eilen, mutta syy oli muuttunut vasemman jalan reisi- ja nivusvammaksi. Niin tai näin niin hän ei ole siis mukana ja näin muiden naisten tie palkintokorokkeen ylimmäiselle pallille helpottui huomattavasti. Vielä kun Japanin varaedustajakin joutuu jäämään pois startista niin Japanilla ei ole asettaa kuin kaksi naista lähtöviivalle.

Japanin muista naisista edellisissä olympiakisoissa viidenneksi juossut ja vuonna 2001 maratonin MM-hopeaa sekä viime vuonna MM-pronssia ottanut Reiko Tosa (ennätys 2.22.46) on Noguchin tapaan armottoman kova raastaja. Alkuvuodesta Tosa oli tosin pienoissa overconditionissa, mutta hänen valmistautumisleirinsä ovat menneet täysin puikkareihin. Onnistuessaan Tosa on mitaleilla. Sen sijaan Japanin kolmas edustaja Yurika Nakamura (tänä vuonna juostu oma ennätys 2.25.51) on melkoinen arvoitus, sillä hän on urallaan juossut vasta yhden maratonin, eikä hänen hellejuoksukyvyistään ole minkäänlaista käsitystä. Hän voi olla lopputuloksissa korkeallakin tai hyytyä kuin janoinen autiomaassa.

Pekingin kilvassa on mukana myös edellisten olympiakisojen hopeamitalisti ja maratonin kaksinkertainen maailmanmestari sekä yksinkertainen MM-hopeanainen, Kenian Catherine Ndereba (ennätys 2.18.47). Ndereba ei ole urallaan juossut vielä koskaan epäonnistunutta maratonia, vaikka on ollut kehissä jo kymmenen vuotta, eikä ole todennäköistä, että hän juoksisi huonoa maratonia nytkään. Viime vuoden Osakan maailmanmestaruudellaan Ndereba osoitti olevansa myös ilmiömäinen kuumuudessa juoksija, joten ehkä vain hänen ylitseen käy tie Pekingissä voittoon. Tämä vuonna Ndereban alimatkojen tulokset eivät kuitenkaan ole vakuuttaneet, sillä Sapporossa juostu puolimaraton 1.12.een ja Kenian vankeinhoitolaitoksen mestaruuskisoissa juostut päälle 16 minuutin 33 minuutin tulokset 5000 ja 10 000 metrillä eivät hirveästi anna pelivaraa maratonia ajatellen. Kokeneena juoksijattarena Ndereba osaa kuitenkin todennäköisesti ajoittaa kuntonsa niin, että Pekingissä on odotettavissa vähintään yhtä julma taistelu hänen ja Noguchin välillä kuin neljä vuotta sitten. Kenian muut edustajat Pekingissä ovat Martha Komu (tänä vuonna juostu oma ennätys 2.25.33) ja Selina Kosgei (ennätys 2.23.22), jotka voivat onnistuessaan löytää myös itsensä kilvan jälkeen mitalipallilta täydessä maratononnellisuudessa.

Kovat odotukset naisten maratonilla on Japanin ja Kenian tapaan isäntämaa Kiinalla. Heidän kovin tykkinsä lienee viime kesän MM-hopeamitalisti ja vuoden 2007 Lontoon maratonin voittaja Zhou Chunxiu (ennätys 2.19.51). Tänä vuonna Chunxiu on ollut muuten hiljaa, mutta puolimaratonilla juostu 1.08.59 kertoo hänen olevan kunnossa ja valmiina taistoon. Myös viime kesän MM-kisojen nelonen, Zhu Xiaolin (ennätys 2.23.57) on varteenotettava tekijä maratonin mitaleista taisteltaessa. Tänä vuonna hän on jo kipaissut ratakympin alle 32 minuutin. Kiinan kolmas edustaja on joko parikymppinen Chen Rong (ennätys 2.27.05) tai Zhang Shujing (ennätys 2.23.17). Tämä tarkoittaisi sitä, että tänä vuonna 2.22.38 juossut Yingying Zhang olisi ulkona joukkueesta.

Kovat ässättäret lyö pöytään myös kestävyysjuoksun mahtimaa, Etiopia. Heidän edustajistaan Gete Wami (ennätys 2.21.34) on voittanut Wold Marathon Majors –sarjan ja ollut kaksissa olympiakisoissa mitaleilla ratamatkoilla. Wami on ilman muuta voittajaehdokas, sillä kaupunkimaratoneilla hän on osoittanut äärimmäistä varmuutta. Voittoon on mahdollisuuksia myös Berhane Aderella (ennätys 2.20.42), joka tänä vuonna kipaisi Dubaissa nykyisen mielimatkansa aikaan 2.22.42. Läheskään yhtä varma kilpailija kuin Wami Adere ei kuitenkaan ole, mistä osoituksena viime vuonna Lontoossa juostu 2.42. Kolmannen edustajansa Etiopia valitsee viime hetkellä kaksikosta Bezunesh Bekele (tänä vuonna juostu oma ennätys 2.23.09) ja Dire Tune (tänä vuonna juostu oma ennätys 2.24.40). Näistä Tune on selvästi kokeneempi maratoonari, sillä Bekelellä on vyöllään vasta yksi maratonin päänahka.

Naiskestävyysjuoksun suurvalta Venäjä luottaa valinnoissaan varsin kokeneisiin maratonjyrättäriin, sillä heidän kisakolmikkonsa muodostavat Galina Bogomolova (ennätys 2.20.47), Irina Timofejeva (ennätys 2.24.14) ja Svetlana Zakharova (ennätys 2.21.31). Tänä vuonna Bogomolova on juossut 2.22.53, Timofejeva ennätyksensä 2.24.14 ja Zakharova 2.24.39. Pitkän uran juossut ja tuota pikaa 38 vuotta täyttävä Zakharova on ollut kerran maratonin MM-pronssilla (Edmonton 2001) ja viime olympialaisissa hän sijoittui yhdeksänneksi. Saman ikäisellä Timofejevalla moisia saavutuksia ei ole, mutta kokeneena maratonketuttarena hänellekin 42195 metrin kilvanjuoksu ei ole outoa puuhaa.

Monille maratonfaneille suuri jännityksen paikka Pekingissä on, kuinka kestää ME-naisen Paula Radcliffen (ennätys 2.15.25) jalka. Parhaassa kunnossaan viileässä säässä kukaan ei voi Paulalle mitään, mutta nyt hän ei jalkavamman jälkeen voi missään nimessä olla parhaassa kunnossaan, eikä sääkään ole viileä. Kysymys on siitä, riittääkö Radcliffen hieman huonompikin kunto olympiavoittoon asti ja kestääkö hänen jalkansa. Luultavasti Radcliffe joko voittaa tai keskeyttää. Yllättävän kova voi olla myös Ison-Britannian toinen edustaja, Japanissa asuva Mara Yamauchi (tänä vuonna juostu oma ennätys 2.25.10). Yamauchista on kehittynyt viimeisten vuosien aikana tasainen 2.25-jyrä, mutta riittävätkö hänen välityksensä mitaleille asti? Kolmantena naisena Brittien joukkueessa juoksee Radcliffen paras ystävä jo lapsuudesta saakka sekä hänen häidensä kaaso Liz Yelling (tänä vuonna juostu oma ennätys 2.28.33).

Missä kunnossa Pekingin kilpaan ilmaantuu viime olympiakisojen pronssimitalisti USA:n Deena Kastor (ennätys 2.19.36)? Todennäköisesti hyvässä, sillä keväällä USA:n olympiakarsintamaratonilla juostu 2.29 ei kerro hänen kunnostaan mitään. Neljä vuotta sitten Ateenassa Kastor teki täysin oman juoksunsa, eikä seurannut kovassa kuumuudessa alkumatkasta kärjen vauhtia. Sen sijaan lopussa hän nousi heittämällä pronssille juoksemalla toisen puoliskon minuuttitolkulla ensimmäistä nopeammin. Samanlainen kylmäpäinen taktikointi saattaa riittää Pekingissä vaikka voittoon, jos kunto on terästäkin kovempi. Muut USA:n edustajat Blake Russell ja Magdalena Lewy Boulet ovat 2.29-2.30-tasoisia juoksijoita, joten heidän nousunsa mitalikahinoihin olisi monelle shokki.

Eräänä suosikeista kilpaan lähtee monen muun ohella Saksan Irina Mikitenko, joka voitti keväällä Lontoon maratonin ajalla 2.24.14. Mikitenkon heikkous voi kuitenkin piillä siinä, että 36 vuoden iästään huolimatta hän on maratoonarina kovin kokematon, sillä Lontoon maraton oli vasta hänen toinen maransa.

Italian juoksijattarista jonkinlaiset mahdollisuudet hätyytellä kärkisijoja saattaa olla Bruna Genovesella (ennätys 2.25.28). Genovese on kiertänyt arvokisoja jo 2000-luvun alusta lähtien, mutta mitalia ei hänelle ole suotu. Neljä vuotta sitten Ateenan olympiamaratonilla Genovese ehti maaliin kilvan kymmenentenä. Sen sijaan Vincenza Sicarin ja Anna Incertin yltäminen lähelle kärkeä olisi yllätys. Sama pätee myös muihin olympiamaratonin osanottajiin, mutta kuten maratonfanit ja varsinkin itse maratonia juosseet tietävät, maratonilla kaikki on mahdollista.

Miehet

Miesten olympiamaraton juostaan perinteisesti kisojen päätöspäivänä, jolloin muita yleisurheilulajeja ei ole enää ohjelmassa. Liikkeelle lähdetään 24.8. varhain aamulla paikallista aikaa eli kello 2.30 Suomen aikaa ja maratonin palkintojenjako suoritetaan kisojen päättäjäisissä koko kisojen viimeisenä mitaliseremoniana miljardien ihmisten seuratessa sitä pala kurkussaan.

Maratonin ennustaminen on aina äärimmäisen vaikeaa, sillä matkan aikana voi tapahtua paljon ja maratonille valmistautuessa vielä enemmän. Etukäteen ajatellen kovimman maratonkolmikon paikalle marssittaa Kenia, tuo kestävyysjuoksun mahtimaa aina 1960-luvulta alkaen. Arvokisamaratoneilla Kenian pojat eivät tosin ole juuri juhlineet vuoden 1987 maailmanmestaria ja vuoden 1988 olympiakisojen hopeamitalistia Douglas Wakiihuria ja viime vuonna Osakassa muille jauhot suuhun lyönyttä Luke Kibetiä lukuun ottamatta. Tällä kertaa heidän joukkueensa on kuitenkin niin armottoman kova, että mikä tahansa on mahdollista. Joukkueeseen kuuluvat kolminkertainen Lontoon ja kaksinkertainen New Yorkin maratonin voittaja Martin Lel (tänä vuonna juostu oma ennätys 2.05.15), Fukuokan maratonin voittaja ja puolimaratonin ME-mies Samuel Wanjiru (tänä vuonna juostu oma ennätys 2.05.24) ja ties kuinka moninkertainen Bostonin ja Chicagon maratonin voittaja Rober Kipkoech Cheruiyot (ennätys 2.07.14). Kenellekään ei olisi yllätys voiton mennessä jollekin heistä tai heidän ottavan jopa kolmoisvoiton. Joukkueen heikkous voi kuitenkin piillä siinä, että kukaan heistä ei ole juossut urallaan kesämaratonia. Lisäksi raasto.comin saamien tietojen mukaan he tulevat kisoihin suoraan Kenian vuorilta, jossa on kyllä kuumaa, mutta ei kosteaa. Kuumuuteen he toki ovat Keniassa tottuneet, mutta kenties tukalan kosteuden kestää kolmikosta parhaiten vuosia Japanissa asunut Wanjiru.

Maailman maratonhulluin maa, Japani heittää kehiin kokeneen maratontrion, johon kuuluvat Atsushi Sato (ennätys 2.07.13), vuoden 2005 MM-kisojen pronssipoika ja taannoinen Fukuokan maratonin voittaja Tsuyoshi Ogata (ennätys 2.08.37) sekä Satoshi Osaki (tänä vuonna juostu oma ennätys 2.08.36). Kaikilla Japanin kolmikosta on kokemusta kesämaratonista ja Ogatalla ja Osakilla jopa erittäin kuumasta sellaisesta, sijoittuivathan pojat viime kesän Osakan MM-pätsissä sijoille 5. ja 6. Jos kovina harjoittelijoina tunnetut japanilaiset eivät ole treenanneet itseään yli, tulevat he olemaan Pekingin olosuhteissa kovia. Liian kovan keskinäisen kilpailun ja täten yliharjoittelun estämiseksi koko kolmikko on valmistautunut olympiamaratonille kukin omilla harjoitusleireillään, vaikka Sato ja Ogata ovat seurakavereita ja vaikka heillä on sama valmentaja. Parhaimmat välitykset Japanin kolmikosta omaa Sato, onhan hän parhaimmillaan kipaissut puolimaratonin tuntiin, mikä on Aasian ennätys. Huolestuneena japanilaiset maratonfanit ovat kuitenkin seuranneet tietoja Saton puhkinaisuudesta kesän aikana. Tämän vuoksi hänen valmentajansa ja mestarinsa Yasushi Sakaguchi teki päätöksen, että Sato jättää viimeistelyvaiheessa yhden vuoristoleirin kokonaan pois ohjelmastaan.

Heikko ei ole myöskään Etiopian ryhmä, sillä siihen kuuluvat tämän vuoden Pariisin maratonin voittaja Tsegaye Kebede (tänä vuonna juostu oma ennätys 2.06.40), viime vuoden Fukuokan maratonin kakkonen ja tämän vuoden Lontoon maratonin kuutonen Deriba Merga (2.06.38) sekä joko Gudisa Shentema (2.07.34) tai Gashaw Melese (ennätys 2.08.03). Kuka tahansa Etiopian triosta voi juosta voittoon, elleivät sitten Shentema ja Melese viime hetken karsintakisoissaan vedä vietereitään suoriksi. Etiopialaiset osaavat kunnon ajoituksen, eivätkä he ole yhtä kovia rahan perässä juoksijoita kuin kenialaiset, joten ainakin joku heidän miehistään on taatusti olympiamaratonilla iskussa. Täytyy muistaa myös maan pitkät maratonperinteet aina Abebe Bikilan ajoista lähtien, eikä maan viimeisimmästä maratonin olympiakullastakaan ole aikaa kuin kahdeksan vuotta (Gezahegne Abera, Sydney 2000).

Mukana kilvassa on myös puolustava olympiavoitaja, Italian Stefano ”Stefu” Baldini, joka lähes poikkeuksetta on arvokisoissa parhaimmillaan, vaikka hänen arvokisauralleen mahtuukin kaksi keskeytystä (Sydney 2000, Helsinki 2005). Stefu vienyt olympiakullan lisäksi palkintokaappiinsa kaksi MM-pronssia ja kaksi Euroopan mestaruutta. Parhaimmillaan Stefu on suorastaan pitelemätön maratonin loppukilometreillä, mistä osoituksena on Ateenan kuumalla olympiamaratonilla juostu 30-40 kilometrin välinen kymppi 28.59 ja 35-40 km:n välinen vitonen 14.13 sekä viimeiset 2195m 6.06. Vuonna 2006 voitetun Euroopan mestaruuden jälkeen Stefu ei kuitenkaan ole ollut iskussa, joten hän lähtee olympiakilpaan melkoisena arvoituksena. Italian kaksi muuta miestä, Ottavio Andriani ja Ruggero Pertile ovat kovia kansainvälisen luokan 2.09-2.11 jyriä, jotka voivat yltää järkevällä juoksulla lopputuloksissa korkeallekin.

Italian ohella toinen Euroopan kestävyysjuoksun mahtimaa, Espanja lähettää Pekingin saasteeseen kokeneen kolmikon, jolle maraton tahkoaminen ei ole vierasta puuhaa. Heistä kovimmin on urallaan juossut Julio Rey (ennätys 2.06.52), joka ei kuitenkaan ole ollut sitten vuoden 2006 jälkeen vireessä. Urallaan Rey on toki juossut MM-hopeaa vuonna 2003 ja kaksi EM-pronssia vuosina 2002 (häviten Janne Holmenille) ja 2006. Kaikki Reyn arvokisamenestykset ovat kuitenkin tulleet viileässä kelissä, eikä hänellä ole hellejuoksuista minkäänlaisia näyttöjä (Edmontonissa 37., Ateenassa 58. ja Osakassa keskeytys). Jose Rioksella (ennätys 2.07.42) puolestaan kaikki arvokisamarat ovat menneet pieleen (17. Osakassa, 27. Ateenassa, Helsingissä keskeytys), mutta kympillä hän on ollut MM-kisoissa kuudes vuonna 2001 ja EM-kisoissa kolmas vuonna 2002. Ehkä kovin Espanjan kolmikosta tuleekin Pekingissä olemaan Jose-Manuel ”Chema” Martinez (ennätys 2.08.09), joka viime vuonna Osakan MM-kisoissa sijoittui heti meidän Jannemme perässä kymmenenneksi. Onnistuessaan Martinez hätyyttelee kärkeä kuin vahtikoira murtovarasta.

Kovan kolmikon saa viivalle myös USA, jolla on puolustettavanaan Meb Keflegzighin hopea neljän vuoden takaa. Tällä kertaa Keflegzighi ei joukkueeseen mahtunut epäonnistuttuaan maansa karsinnoissa, mutta USA:n miehistö on ilman häntäkin raudanluja. Heidän ykköstähtensä on tänä vuonna Lontoossa 2.06.17 hurjastellut Ryan Hall. Kun viime vuonna Hall vielä juoksi Lontoossa kuumahkossa kelissä 2.08.24 ja täydellisenä soolona maansa karsinnoissa 2.09, niin on selvää, että onnistuessaan hänellä on mahdollisuuden mihin vain. Halliin pätevät kuitenkin samat sanat kuin Kenian poikiinkin: Kuinka häneltä sujuu kesämaraton? USA:n kolmikon täydentävät 2.10-2.11-miehet Brian Sell ja Dathan Ritzenhein, jotka saattavat ”pöljänä päivänä” sijoittua lähelle kärkeä.

On selvää, että olympiakilvassa kovan kovaa vastaan tulee laittamaan Sveitsin Viktor Röthlin (tänä vuonna juostu oma ennätys 2.07.23), joka on vuosi vuodelta hinannut itsensä lähemmäs maailman kärkeä. Röthlinillä on ”hieman” kalavelkoja olympiamaratonin kanssa, sillä neljä vuotta sitten Ateenassa hän joutui keskeyttämään täydessä maratonpettyneisyydessä. Sen jälkeen Röthlin on napannut EM-hopeaa ”Stefun” takana ja viime kesänä MM-pronssia, millä juoksulla hän osoitti epäilijöille kestävänsä hellettä ja kosteutta kamelin tavoin. Tänä keväänä Röthlin liitti meriittilistaansa myös Tokion maratonin voiton. Hänellä on onnistuessaan mahdollisuudet jopa voittoon.

Entä mitä tekevät Etelä-Korean kovat maratonmiehet Kim Yi-Yong (ennätys 2.07.49) ja Lee Bong-Ju (ennätys 2.07.20, 10 x alle 2.10)? Heistä Bong-Ju on jo saanut maistaa olympiamitalin makeutta sijoittumalla Atlantassa vuonna 1996 hopealle. Tämän jälkeen hän on voittanut mm. pari Bostonin maratonia ja vielä viime vuonnakin hän pisteli mielimatkansa aikaan 2.08.04. Korean kaverit ovat vaarallisia kun matkana on 42195m, mutta riittävätkö heidän välityksensä mitaleille?

Kovat miehet eivät kuitenkaan lopu tähän. Marokolla on näet iskeä peliin erittäin kova nippu maantiekiitäjiä. Heistä viime aikoina parhain on ollut Abderrahhim Goumri, tämän vuoden Lontoon maratonin kolmonen omalla ennätysajallaan 2.05.30. Viime vuonna Goumri juoksi toiseksi sekä Lontoon että New Yorkin maratoneilla, joten hän omaa kyvyt miten hurjimusmaiseen tulokseen tahansa. Kuumuuteen Goumri on toki kotimaassaan tottunut, mutta kuinka hänen koneensa sietää kosteutta? Viime vuonna Osakassa se ei sietänyt ja Goumri hyppäsi reitiltä sivuun ennen aikojaan. Kaverikseen Goumri saa todennäköisesti ainoana miehenä kahdesti maratonin maailmanmestaruuden voittaneen Jaouad Gharibin (ennätys 2.07.02). On selvää, että Gharib himoaa nyt olympiamenestystä kuin poliitikko lahjuksia, sillä neljä vuotta sitten Ateenassa hän hyytyi yllättäen maratonin loppukilometreillä vasta sijalle 11. Kolmanneksi edustajakseen Marokko todennäköisesti heittää kehään Abderrahime Bouramdanen (ennätys 2.08.20). Tänä vuonna Bouramdane sijoittui Bostonin maratonilla toiseksi ajalla 2.09.04, mutta hyytyi viime vuonna Osakan MM-kisoissa niin, että ylitti maalilinjan vasta kilvan 45. parhaana maratoonarina ajalla 2.33.26.

Brasilialla on pistää kehiin myös kova mies, sillä kyseistä maata edustaa vuoden 2006 New Yorkin maratonin voittaja Marilson dos Santos (ennätys 2.08.37). Hän osaa ainakin raastaa, sillä New Yorkin voittojuoksussaan hän veti itsensä kalpeaksi kuin lakana. Myös arvokisoissa dos Santos on taittanut 42 km 195m sijoittuessaan Helsingin MM-kisoissa vuonna 2005 kymmenenneksi. Sen sijaan neljän vuoden takainen olympiapronssimies Vanderlei de Lima ei ilmeisesti ole tällä kertaa kehissä miehen jalkojen sanottua yhteistyösopimuksen irti. Ilmeisesti Brasilian toisena edustajana matkaan lähtee Osakan MM-kisoissa 18:nneksi sijoittunut Jose de Souza.

Olympiamaratonista on todellakin tulossa huima spektaakkeli, sillä kovia miehiä on mukana kuin mutaa järvessä. Eräs ennakkosuosikeista on myös Qatarin viime vuoden MM-hopeamies Mubarak Hassan Shami (ennätys 2.07.19). Osakan hopeajuoksullaan Shami osoitti olevansa kova kosteassa hellesäässä ja hänen vauhdinsietokyvystään on puolestaan osoituksena viime vuoden Pariisin maratonin voitto ja tämän vuoden Lake Biwan maratonin voitto. Erittäin vaarallinen kaveri on siis kyseessä.

Sitä on myös Eritrean kaksikko Yared Asmerom (tänä vuonna juostu oma ennätys 2.08.34) ja Yonas Kifle (ennätys 2.07.34). Näistä Asmeron sijoittui viime vuonna Osakan MM-kisoissa neljänneksi ja Kifle on jo ehtinyt tänä vuonna juosta Lontoossa 2.08.51. Miesten kovuudesta kertoo myös se, että Asmeron on juossut puolimaratonin hieman päälle tunnin ja Kifle 59.30. Mikäli Eritrean pojilla on Pekingin kilvassa päällä täydellinen kulkevaisuus, voi kumpi tahansa heistä olla kilvan jälkeen korkeimmalla korokkeella kuuntelemassa maansa kansallislaulua täydessä laulavaisuudessa.

Afrikasta kisapaikalle saapunee myös kova Tansanian ryhmä, jonka tähtiä ovat Samson Ramadhani (ennätys 2.08.01) ja Chistopher Isegwe. Kuten kaikki varmaan muistavat, Helsingin MM-kisoissa pojat ottivat sijat kaksi (Isegwe) ja viisi (Ramadhani). Heidän koneillaan ei ole tapana hylkiä vauhtia, joten Pekingin uunissa he ovat varmaan kotonaan kuin hyeenat saunassa.

Kova maratonmaa, Etelä-Afrikka pistää tuleen ainakin Hendrick Ramaalan (ennätys 2.06.55), jonka pitkään maratonuraan mahtuu mm. New Yorkin maratonin voitto vuonna 2005 sekä unohtumaton kaksinkamppailu Paul Tergatin kanssa samassa paikassa vuotta myöhemmin. Ramaala oli mukana olympiamaratonilla jo kahdeksan vuotta sitten Sydneyssä, missä hänen sijoituksensa oli 12. Parhaimmillaan Ramala juoksee kuin orhi, mutta huonoimmillaan hänen perässään tulosluettelossa lukee DNF. Muista Etelä-Afrikan edustajista ei ole tätä kirjoitettaessa tietoa, mutta todennäköisesti maalla on Pekingin maratonilla täysi kolmen miehen edustus.

Myös Ukrainalta ja Kiinalta löytyy ennätyksiltään kova miestrio kisoihin, mutta tuloksensa he ovat juosseet pienemmän luokan maratoneilla, eikä arvokisoista heillä ole viime vuosina juostuista 2.07-2.08-ajoista huolimatta minkäänlaisia näyttöjä.

Lopuksi on vielä mainittava Suomen kaksikko Janne Holmen ja Francis Kirwa, jotka ovat tänä vuonna juosseet 2.10.46 ja 2.11.01. Janne on tästä kaksikosta ollut arvokisoissa huomattavasti varmempi, sillä vuoden 2002 EM-kullan lisäksi hän on sijoittunut vuoden 2006 EM-kisoissa seitsemänneksi, viime vuoden MM-kisoissa komeasti yhdeksänneksi ja edellisissä olympialaisissa 22:nneksi. Onnistuessaan hänellä on mahdollisuudet jopa mitaleille, kun taas Francikselle sopiva tavoite voisi olla sijoittuminen 20 parhaan joukkoon. Sekin olisi erässä maailman eniten harrastetussa lajissa äärimmäisen kova suoritus ja vastaisi ainakin kymmentä jääkiekon olympiamitalia ja 17 formula ykkösten maailmanmestaruutta.

Teksti: Z