BIG in JAPAN
- Maantieviestit – mennyttä aikaako?

Lauantaina lähdetään poikain kanssa Japanin maalle tutustumaan kestävyysjuoksun henkeen ja -kulttuuriin. Suomen joukkue ottaa pitkästä aikaa osaa maailman arvostetuimpaan maantieviestiin Chiba-Ekideniin. Paikan päällä pitäisi olla karnevaalimeininki ja juoksun juhla, jossa on sitä paljon huudeltua fiilistä. Kansa huutaa ja mediaa kiinnostaa. Äijät vetää hurmiossa raastoilme naamalla.

Suomessahan meillä ei ole kuin joka keväinen Karhu-viestimme, joka omalta osaltaan mukavasti piristää ja elävöittää kevään juoksutoimintaa. Mutta missä helvetissä ne muut samanlaiset tapahtumat ovat? Ja kuka keksi lopettaa SM-maantieviestien olemassaolon? Tuon tapahtuman jälkeenhän Saarijärven legendaarinen juoksupoppoo piti paikan päällä symbolisia kestävyysjuoksun hautajaisia. Siihen aikaan kavereille ehkä hymisteltiin, mutta melkoinen profetia oli poikien tekojen takana. Harrastajamäärät ovat laskussa, eikä tänä päivänä montaa seuraa edes löytyisi, joilla olisi heittää viivalle 6-7 kovaa juoksijaa. Tilannetta tuskin helpottaisi pelkästään se, että pistettäisiin taas pystyyn maantieravurien maantien joukkue SM-kilpailut, mutta ainakin se voisi olla seurojen kannalta jonkinlainen piristysruiske. SM-kilpailujen arvo saisi ehkä seuratkin entistä paremmin kiinnostumaan juoksemisesta ja juoksijoista, koska silloin olisi porkkanana kuuluisat Kalevan malja -pisteet. SM-kilpailujen arvo myös motivoisi kansallisen kärjen takana olevia naisia ja miehiä treenaamaan motivoituneemmin. Monelle totisemman uransa jo lopettaneelle kilpailu olisi hyvä paikka vielä kerran kouluttaa junioreita. Junnujen kannalta se taas toimisi toisinpäin. Muistan kun itse hyppäsin aikanani ensimmäistä kertaa Raumalta Poriin vievälle tielle ja pääsin haastamaan kokeneita kavereita 16-vuotiaana koltiaisena. Fiilis oli hieno ja se kantoi aina pitkälle kesään asti. Huomasi, että ei tarvitse aivan hirveästi häpeillä edes kovassa seurassa. Nuorille ravureille SM-maantieviesti toimisikin matalana kynnyksenä aikuisten sarjaan hyppäämiselle.

Aina parempi jos sitä kautta saataisiin vielä jonkinlaista yhteishenkeä ja
-toimintaa luotua seuran juoksijoiden kesken. Tämä on asia, jossa juoksuihmisten pitäisi ottaa mallia suunnistuksen parista. Seurojen juoksutoiminnan aktivoiminen, urheilijoiden kokoaminen säännöllisesti yhteen ja valmennuksen kehittäminen kovien yhteisten treenien avulla ovat avain parempiin tuloksiin. Kova keskinäinen kilpailu auttaa jokaista eteenpäin. Niiden kautta tasoa saadaan korkeammalle. Tallitoiminta 5 vuotta sitten oli hienoa aikaa, mutta aika useat niistäkin hyvistä asioista ovat nyt hiipuneet. Turhan monet meistä painavat kaikki treenit yksin pimeydessä.

Maantieviesteissä on oma erityinen henkensä. Fiilis on rento, mutta samalla kilpailullinen. Ennakkospekulaatiot, juoksujärjestyksen salassapidot, sippaamiset, koomailut ja yllättäjät ovat niiden arkipäivää. Toisille sama kilpailu voi toimia kovana treeninä, jollekin testinä, toisille jokavuotisena piinana, jollekin yhteishengen kohottajana, ja onpa joukossa kavereita jotka ylittävät itsensä juuri viesteissä. Heille SM-maantieviesti voisi olla koko juoksukauden kovin juttu. SM-maantieviestit voisivat olla kaikkea tätä – jos vain kyseinen kilpailu löytyisi kalenterista.

Japanissa saamme tuulahduksen hienon viestin tunnelmasta. Kyyti on varmasti kylmää, mutta kouluttavaa. Hana pohjaan ja menoksi. Treenaamalla siitä selviää. Ja onhan siellä mukana myös Ruotsin joukkue. Niillehän me ei hävitä.