Z'n Japanicorner

Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppuelämäkseen Japanifani.

Z'n Japanicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon.

Tomoaki Kunichika

Moni raasto.comin lukija on kenties ihmetellyt sitä, miksi Tomoaki Kunichika ei ole saanut esittelyään Japanicornerissa. Enää ei ole syytä ihmetellä moista, sillä seuraavana esittelyvuorossa on tämä Toshihiko Sekon kuuluisin oppilas.

Hikarin poika

Tomoaki Kunichikan mutsi oli varmaan täydessä onnellisuudessa putkauttaessaan Tomoaki Kunichikan ulos sisuksistaan 22.4.1973. Tämä tapahtui Hikarin kaupungissa, joka sijaitsee Yamaguchin prefektuurissa, mikä puolestaan sijaitsee Japanin pääsaaren, Honshun lounaisnurkassa. Koska Kunichikan kotipaikkaa ympäröi meri kolmelta puolelta, on ihme ettei Tomoaki-pojasta tullut uimaria. Hänestä ei tullut myöskään Aikidon huitojaa eikä Baseballin lätkijää, vaikka hän jostain merkillisestä syystä noita lajeja nuoruudessaan harrastikin.

Ehkä Kunichikan mielenkiinto muihin asioihin kuin kestojuoksuun johtui siitä, että hän ei ollut nuoruudessaan kummoinenkaan juoksija. Hän toki yritti juosta kilpaa koulunsa joukkueessa, mutta menestystä ei tullut kirveelläkään. Hänellä ei ollut asiaa finaaliin 3000 metrillä Japanin koulujen mestaruuskisoissa, eikä 1500 metriltäkään ollut niissä kisoissa saaliina kuin 13. sija. Menestymättömyydestään masentuneena Kunichika meinasi useaan otteeseen lopettaa juoksun harrastamisen ja keskittyä muihin asioihin elämässään, mutta onnekseen jokin sai hänet pysymään kestojuoksun parissa.

Peruskoulun suoritettuaan Kunichika meni lukioon, jossa menestymättömyys juoksuradoilla jatkui. Oppi kuitenkin upposi sen verran kaaliin, että hän suoritti ylioppilastutkinnon täydessä suorittavaisuudessa. Omapäinen Kunichika ei kuitenkaan halunnut jatkaa opintojaan yliopistossa, vaan hänen tavoitteenaan oli juosta jonkin firman väreissä muutama vuosi ja sen jälkeen panostaa työelämään täydessä työelämäpanostavaisuudessa. Juoksumenestymättömyydestään huolimatta Kunichika sai kuin saikin pestin Hiroshimassa sijaitsevan NTT West -nimisen firman juoksujoukkueeseen, joten jo nuorenna penikkana hän pystyi keskittymään määrän paukuttamiseen opin pänttäämisen sijaan. Niin kova määrähirviö hän ei kuitenkaan ollut, että olisi saanut täysammattilaissopimuksen. Ei suinkaan, vaan hän joutui myös tekemään toimistotyötä firman toimistossa ja sekös korpesi Kunichikaa kuin sauna palomiestä.  

Oma matka löytyy

Alku NTT Westin joukkueessa ei ollut Kunichikalta kummoinenkaan. Häneltä nimittäin kesti kolme vuotta ennen kuin hän pystyi juoksemaan 5000 metriä alle 14 minuutin. Tämän jälkeenkään kehitys ei ollut pariin vuoteen suurta ja vasta kun Kunichika päätti kokeilla maratonia, jonkinlainen tulppa hänen elimistöstään aukesi. Hänen koneensa alkoi suorastaan imeä kestoa. Ensimmäinen maratoninsa Kunichika juoksi vuonna 1998 Tokiossa, eikä kovin huonosti juossutkaan päätellen siitä, että 42195 metrin raivoamisen jälkeen maali koitti hänelle ajassa 2.11.28. Tämä aika oli kuin toiselta planeetalta hänen ratatuloksiinsa verrattuna ja se kertoi muun muassa Kunichikalle itselleen sen, että hän oli löytänyt tuosta kestävyysurheilun ehdottomasta kuninkuuslajista itselleen henkisen ja fyysisen kodin.

Maratononnistumisestaan Kunichika sai sen verran luottoa, että myös muut matkat alkoivat kulkea aika mukavasti. Näin voitiin päätellä siitä, että vuonna 1999 hän retosteli 10 000 metriä aikaan 28.13,74. Kaikki maratonista poikkeavat kestävyysjuoksukilvat olivat Kunichikalle kuitenkin vain flirttailua hänen todellisen intohimonsa, maratonin kanssa. Joka tapauksessa nämä flirttailut nostivat Kunichikan vireen sellaiseksi, että loppuvuonna 1999 hänen kuntonsa oli silkkaa karkaistua terästä. Fukuokan maratonilla 5.12. hän näet pieksi tietä siihen malliin, että jopa 2.10 -alitus oli lähellä. Aivan siihen Kunichika ei kuitenkaan yltänyt, vaan löysi itsensä maalin jälkeisestä kanveesista ajalla 2.10.10. On silkkaa itsestäänselvyyttä, että tuohon tulokseen ei Kunichikan ollut syytä olla pienimmässäkään määrin pettynyt, olihan hän järsinyt maratonrekordiaan ohuemmaksi kuin orava sähköjohtoa.

Sekon oppilas

”Kun olen jo näin kova maratonhylkiö, minun on turha enää tehdä muuta työtä kuin juosta”, päätteli Kunichika jonkin ajan kuluttua Fukuokan juoksunsa jälkeen. Niinpä hän teki rohkean ratkaisun ja otti lopputilin NTT Westistä ja muutti Tokioon. Kunichikasta alkoikin muodostua todellinen maratonuhkapeluri, sillä maratonin vuoksi hän oli valmis panostamaan jalkojensa ulkoiluttamiseen 100 prosenttisesti. Enemmänkin hän olisi ollut valmis panostamaan, mutta kun prosentit loppuvat sataan, enempää ei voinut olla enää pelissä. Miksi Kunichika muutti Tokioon? No miksipä muutenkaan, kuin liittyäkseen legendaarisen määräeläimen Toshihiko Sekon valmentaman S & B Foods -yhtymän juoksutalliin. Kunichika oli aina ihannoinut Sekoa ja nyt hänen eräs unelmansa toteutui hänen päästessään Sekon oppilaaksi ja sellaisten kestohirviöiden, kuin Katsuhiko Hanadan ja Takayuki Nishihan harjoituskavereiksi.

S & B Foodsiin liittymisensä jälkeen Kunichikan ei tarvinnut enää tehdä muuta työtä juoksemisen ohella, mutta ei siihen olisi ollut enää aikaakaan, sillä valmentaja Seko vannoi tunnetusti valmennusmetodeissaan määrän nimeen. Seko tunsi vain yhden tavan tehdä maratontulosta. Se oli juokseminen aamusta iltaan, yleensä kovaa. Valitettavasti Kunichikan jalat eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä kuin hänen päänsä moisen määrärallatuksen tarpeellisuudesta, joten eipä kulunut aikaakaan, kun vammat jo alkoivat riivata häntä kuin hyeena kasvissyöjää.

Vammojen kaluamaa Kunichikaa ei vuosina 2000-2001 kilpakentillä juuri näkynyt. Esimerkiksi Fukuokan maratonilla vuonna 2000 hän poistui kilpailureitiltä ennen maalia. Harjoituksissa hän tosin pystyi aika-ajoin vetämään aikamoista rallatusta, mutta aina ennen kisaa vammat iskivät häneen epäreilun kieroilijan lailla. Kerran hänen koipensa tosin kestivät puolimaratonin lähtöviivalle ja sen jälkeen 21096,5 metriä aikaan 1.02.14. Tämä ei kuitenkaan maratonhimoista Kunichikaa lohduttanut sen enempää kuin vitsiniekka hautajaisseuruetta. Paineet Kunichikan päässä alkoivat kasvaa, sillä hänen oli näytettävä kaikille, ettei siirto S & B Foodsiin ollut virhe. Onneksi mestari Seko luotti oppilaaseensa kuin tiedemiehet edistykseen. ”Näen kuinka kovaa harjoittelet. Tiedän kuinka nopea olet”, vakuutti Seko Kunichikalle kerta toisensa jälkeen.

Vihdoin vuonna 2002 jatkuvan pään seinään hakkaamisen jälkeen jonkinlaista valoa alkoi näkyä Kunichikan tunnelin päässä. Sinä kesänä hän näet pystyi kipittämään 10 000 metriä Ruotsin Karlstadissa aikaan 28.33,41. Samana syksynä hän teki myös comebackinsa maratonille, tosin Fukuokassa juostu 2.15.59 tuskin tyydytti sen enempää Kunichikaa kuin Sekoakaan. Pääasia kuitenkin oli, että nyt Kunichikan jalat olivat sopeutuneet Sekon valmennusmenetelmiin 300 kilometrin harjoitusviikkoineen.

Maratonhuipulla

Kun Seko huomasi Kunichikan jalkojen kestävän hyvin, hyvin, hyvin, hyvin kovia ohjelmiaan, hän oli kenties varma, että kovin kauaa ei kuluisi siihen, kun hänen S & B Foodsin maratonrekordinsa (2.08.27) olisi muisto vain. Myös Kunichikan itseluottamus alkoi palautua sen jälkeen, kun hän oli rikkonut vanhan enkkansa 10 mailin maantiekisassa (46.47) alkuvuonna 2003. Vielä keväällä 2003 Lake Biwan maratonilla Sekon seuraennätys ei rikkoutunut, mutta pitkän vammakauden jälkeen Kunichika juoksi silti hyvän juoksun. Kello nimittäin kertoi maratonin mittaisen taipaleen jälkeen sen, että hän oli taittanut matkan aikaan 2.10.42. Tämäkös innosti Kunichikaa halajamaan lisää määrälaatua ylenpalttisen lenkillä käynnin muodossa ja pian hän olikin LP:mäisessä vireessä.

Tästä kertoo se lahjomaton tosiasia, että ensinnäkin hän kaunisteli kesällä 2003 5000 metrin rekordiaan aikaan 13.38,81. Toiseksi hän otti silveriä Japanin mestaruuskisoissa 10 000 metrillä. Kolmanneksi hän juoksi syyskuussa 10 000 metriä aivan 28 minuutin pintaan heittäytyessään hervottomana kanveesiin 25 kierroksen piinahurmion jälkeen ajalla 28.05,38. Nämä suoritukset vakuuttivat maratonasiantuntijat siitä, että kunhan syksyn mara juostaan, tulee Kunichika juoksemaan sen kovaa. Tämän käsityksen asiantuntijat saattoivat perustaa siihen, että aiemminkin, kun Kunichika ei päässyt radalla ”mihinkään”, maratonilla hän teki aivan toisenlaista jälkeä.

Kunichika ja Seko tai pikemminkin Seko ja Kunichika päättivät, että Kunichika tulisi juoksemaan joulukuussa 2003 Fukuokan maratonin. Tämä maraton oli yksi Japanin kolmesta olympiakarsintamaratonista, joiden perusteella tuo maratonhullujen maa valitsisi miehensä seuraavan vuoden Ateenan olympiamaratonille. Kun Sekon johdolla tehty maratonviritys onnistui Kunichikalta täydellisesti, oli hän Fukuokan maratonin koittaessa niin valmis maratonille kuin ihminen maratonille voi olla. Jos joku oli selvää, niin ainakin se, että määrän puutteeseen Kunichikan maraton ei tulisi kaatumaan. Esimerkiksi lokakuussa Fukuokaa varten valmistautuessaan hän oli juossut 1350 km.

Kun lähettäjän pistooli puhui peruuttamatonta kieltään Fukuokan maratonin lähdön merkiksi 7.12.2003, moni piti Japanin ennätysmiestä Toshinari Takaokaa (2.06.16) kilvan suurimpana voittajasuosikkina. Sen sijaan Kunichikan voiton puolesta ei monikaan pistänyt jenejään likoon, vaikka miehen tiedettiinkin olevan verrattomassa maratonruoskassa ja olevan valmis kovaan tulokseen. Jäniksenä toimineet Pablo Olmedo ja Armand Quintanilla Meksikosta sekä Eliud Lagat Keniasta lähtivät heti laukkaamaan 3 minuutin kilometrejä. Tosin 5 kilometrin paalu saavutettiin ajassa 15.06, mikä tekee kilometrivauhdiksi 3.01. Kenties tämän hidastelun vuoksi japanilaiset juoksijat himosivat kovempaa menoa. Näin tapahtuikin, sillä 10 kilometrin, 15 kilometrin ja 20 kilometrin pylväät ohitettiin ajoissa 30.02, 44.57 ja 59.51. Piinaava maratonjännitys sai monen kotikatsomoissa kilpaa seuraavan kaivamaan nitropurkin taskustaan.

Niin juosta jolkotettiin, mutta kärkijoukko pysyi yhdessä kuin liimattuna. Olisiko tähän vaikuttanut se, että 20 kilometrin peitsen jälkeen vauhti alkoi hidastua? Seuraava vitonen nimittäin löysäiltiin 15.11:een ja sitä seuraava peräti 15.32:een. Tämäkään ei kuitenkaan riittänyt, vaan sen jälkeen, kun jänikset hyppäsivät tien pientareelle 30 kilometrin vastalla, kaksi seuraavaa tonnia kestivät 3.10 ja 3.11. Oli täysin selvää, että ellei pian tapahtuisi vauhdin suunnatonta kiihtymistä, olympialippu tulisi jäämään kaikille kilvassa mukana oleville Japanin pojille utuisen unelmoinnin kaltaiseksi haaveeksi.

Onneksi Etiopian Hailu Negussiella oli kuitenkin sen verran “munaa”, että kymmenen kilometrin päässä maalista hän ampaisi kärkeen täyttä raikua. Tämä pirstoi maratonhyeenat atomeiksi ja 35 kilometrin traktorilla kärkijoukossa oli enää seitsemän kivikovaa miestä. Heidän syntymätodistuksissaan lukivat Hailu Negussie, Etiopia, Antonio Pena, Espanja sekä Toshinari Takaoka, Tadayuki Ojima, Tsuyoshi Ogata, Toshinari Suwa ja Tomiaki Kunichika, Japani. Kunichika siis oli siis vielä taistelemassa olympialipusta siinä missä kuka tahansa muukin.

Lopulliset ratkaisut alkoivat tapahtua 37 kilometrin kivellä, kun Suwa kiihdytti kärkeen. Tästä ei puolestaan kulunut kuin 700 metriä ennen kuin Takaoka sivuutti Suwan. On täysin tarpeetonta mainitakaan, että nyt mentiin alle kolmen minuutin kilometrejä. Kaksi seuraavaa kilometriä kulkivat 2.57 ja 2.58. Tässä vaiheessa moni uskoi 2.06-mies Takaokan jättävän kaikki muut, mutta Suwa ja Kunichika pysyivät kuin ihmeen kaupalla hänen völjyssään. Jokainen maratonin joskus juossut tietää, että näin lähellä maalia matka ja usein myös vauhti tuntuvat kehossa, lihaksistossa, luissa, jänteissä ja ennen kaikkea päässä.

Tästä huolimatta Kunichika kiihdytti 39,7 kilometrin siimalla kärkeen. Kaikkien yllätykseksi Takaoka ei kestänyt enää tällaista rallatusta, vaan alkoi jäädä. ”En tajunnut heti että Takaoka jää”, Kunichika muisteli kilvan jälkeen ja jatkoi: ”Sitten aloin ihmetellä, että missä hän on ja katsoin taakse. Kun näin, että hän ei ollut enää völjyssä ajattelin, että nyt täytyy laittaa kaikki mahdollinen peliin”.  Niin Kunichika tekikin. Hän veti 40-41 kilometrin välisen tonnin 2.56:een ja enää hänen völjyssään roikkui yksinäisenä maratonsutena Suwa. Peli alkoi mennä kovemmaksi kuin betoni, mutta tästä Kunichika ei välittänyt piiruakaan. Päinvastoin edelleen hän lisäsi kierroksia jo muutenkin ulvovaan koneeseensa. Tätä ei Suwa enää kestänyt, vaan 41,3 kilometrin puukolla hänen oli antauduttava. Tämän jälkeiset viimeiset 0,9 kilometriä olivat hirveää raastoa, mutta kukaan ei pysynyt sinä päivänä voittamaan elämänsä juoksun tehnyttä Kunichikaa. Niin hän juoksi voittajana maaliin ajalla 2.07.52 kolme sekuntia ennen Suwaa. Myös kolmantena maalilinjan ylle vaipunut Takaoka alitti 2.08 (2.07.59). Tämän jälkeen miehiä alkoi lapata maaliin järjestyksessä Pena (2.08.10), Negussie (2.08.21), Ogata (2.08.37) ja Ojima (2.08.48) ja moni muu. Se ei Kunichikaa kuitenkaan enää kiinnostanut, vaan hän, eikä kukaan muu kuin hän oli vuoden 2003 Fukuokan maratonin voittaja.

Maalissa Kunichika oli tietenkin täydessä maratononnellisuudessa, paransihan hän rekordiaan yli kahdella minuutilla. ”En ajatellut rekordia tänään. Aiemmin hyydyin aina siinä vaiheessa, kun kilpailun ratkaisut alkavat tapahtua, joten tänään ajattelin pysyä kärjen mukana vaikka mitä tapahtuisi. Vaikka olen aiemmin harjoittelut todella kovaa, en ole saanut siirrettyä sitä kisaan. Tänään kuitenkin juoksin se ajatus mielessäni, että hyvä harjoittelu tulee näkymään myös kilvassa”, tuumi Kunichika kisan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Tuo hetki oli Kunichikalle niin tunteikas, että tarkkasilmäisimmät olivat näkevinään roskan hänen silmässään ja tarkkakorvaisimmat kuulevinaan kutisevan palan hänen kurkussaan.

Onnellinen suojattinsa juoksusta oli myös valmentaja Seko. ”Jo 15 vuoden ajan meitsin elämä valmentajana on ollut aika kivikkoinen, joten olen onnellinen siitä, että Kunichika viimeinkin teki sen”, sanoi Seko ääni väristen. Kunichika todellakin rikkoi Sekon seuraennätyksen kuin vasara pähkinän. Kun Japanin muut olympiakarsintamaratonit oli saatu päätökseen selvisi myös, että Kunichika valittiin maansa edustajaksi Ateenan olympiamaratonille yhdessä Suwan ja Shigeru Aburayan kanssa. ”Olen nyt onnellisempi kuin silloin kun minut itse valittiin olympiamaratonille”, sanoi Seko sydän täynnä maratontunnetta Kunichikan valinnasta kuultuaan. Olympiamaratonilla ei Kunichikalle luonnollisestikaan tulisi riittämään mikään muu kuin voitto. Se oli kuitenkin selvää, että siihen päästäkseen hänen olisi kestettävä tuskaa enemmän kuin 999999999 keskivertoihmistä pystyy kestämään.

Täydellinen waterloo Ateenan olympiamaratonilla

Sen jälkeen, kun Kunichika sai keväällä 2004 tiedon valinnaistaan olympiamaratonille, hän aloitti täydellisen maratonvalmistautumisen. Usein kuitenkin täydellinen maratonvalmistautuminen tarkoittaa sitä, että harjoitus riistäytyy yli äyräidensä ja ylikunto saapuu inhottavaksi vieraaksi ihmispololle. Niin taisi käydä myös Kunichikalle Ateenaan treenatessaan.

Huhtikuussa hän kävi Ateenassa tutkimassa olympiareittiä ja totesi sen mäkiseksi. Niinpä huhtikuussa Kunichika juoksi 1000km tappavan mäkisessä maastossa. ”Näiden mäkien jälkeen olympiamaran mäet tuntuvat helpoilta”, hän sanoi lehdistölle ennen kuin lähti lenkille. Toukokuussa hän juoksi 1300 km, todennäköisesti kovaa, todennäköisesti mäkisessä maastossa. Kunichika oli määrästä huolimatta myös suhteellisen norjassa kunnossa, sillä toukokuun lopussa hän juoksi 5000 metriä aikaan 13.39,62.

Seko yritti välttää samat virheet Kunichikaa olympiamaralle virittäessään, kuin hän itse oli aikoinaan tehnyt Los Angelesin olympiamaratonille valmistautuessaan. Silloin Seko harjoitteli aina kuumassa kelissä päivän kuumimpaan aikaan tottuakseen helteeseen, mikä johti overconditioniin. Niinpä Kunichika veteli määrää koneeseen kesällä 2004 Hokkaidossa, Pohjois-Japanissa, missä sää on viileämpi.

Seko pyysi myös vanhan oppilaansa Katsuhiko Hanadan luennoimaan Kunichikalle helteen vaikutuksesta suorituskykyyn maratonilla. Hanada oli näet itse juossut samaisella Ateenan reitillä MM-maratonin vuonna 1997, jolloin keli oli kuumaakin kuumempi. ”On tärkeää säästää energiaa ekalla puoliskolla. Erityisen varovainen pitää olla reitin alamäkivoittoisella jaksolla. Henkilökohtaisesta olen sitä mieltä että Ateenan reitti on helpompi kuin Barcelonan, Atlantan ja Sydneyn olympiamaroilla”, filosofoi Hanada. ”Kunichika saattaa sijoittua kahdeksan parhaan joukkoon, mutta päästäkseen mitskuille, hän tarvitsee lisäksi onnea,” päätteli Hanada kauhtunutta parransänkeään raapien.

Seko puolestaan tuumi olympiamaratonista: ”Kaikkein parasta olisi lähteä omille teilleen kärkijoukosta 25 km:n paalulla. Ja vaikka ei pystyisikään siihen, on tärkeää olla kärkimiesten mukana 32 km:n saakka, jolloin ylämäkiosuus päättyy. Alamäkiosuudella ei näet ole mahdollista saavuttaa kärkimiehiä, jos on sitä ennen jäänyt kelkasta. Itse epäilen, että 32 km:n vitjalla kärkijoukossa on mukana vielä viidestä kuuteen sälliä. Voittoaika tulee olemaan kovimmillaan 2.13 ja hitaimmillaan 2.15”.

Tämä ennakkospekulointi nosti maratonjännityksen huippuunsa, johon vielä Kunichikakin lisäsi lusikkansa soppaan tuumimalla silmät maratonkeskittyneisyydestä viiruina: ”On tärkeää juosta käyttämällä mahdollisimman vähän energiaa ensimmäiset 25 km. Odotan, että kisa lähtee liikkeelle hitaasti ja mun suunnitelmissa on juosta tätä vauhtia käsijarru pohjassa. On selvää, että kilvan toisella puoliskolla tulee tapahtumaan taktisia iskuja ja silloin vedän täyttä raikua.”

Kunichika saapui hyvissä ajoin ennen olympiamaratonia Eurooppaan tottumaan aikaeroon ja olosuhteisiin. Viimeiset päivät ennen olympiamaratonia hän vietti Ateenassa totaalisessa maratontärinässä. Paineet hänen harteillaan olivat kamalat, sillä Japanissa tultaisiin tuttuun tyyliin seuramaan oman maan maratonjuoksijoiden edesottamuksia tarkemmin kuin tapettavia vaaniva tarkka-ampuja. Juoksijoiden kokoontuessa Marathonin kylään, jossa olympiakilvan startti tapahtuisi, tunnelma oli sanoinkuvaamattoman maratonjännittynyt.

Ateenan olympiamaraton lähti liikkeelle 102 miehen voimin Marathonin kylästä kohti Ateenaa 29.8.2004 klo 18.00. Sää oli kuuma, mutta ei niin kuuma kuin pahimmillaan pelättiin, sillä lämpömittari näytti 26 astetta ja kosteusmittarista voitiin todeta ilman suhteellisen kosteuden olevan 40 prosenttia. Riittävän kuumaa kuitenkin oli ja niinpä 5 kilometrin kumpu sivuutettiin ajassa 15.57. Eipä vauhti osoittanut juuri kiihtymisen merkkejä 10 kilometrin (31.54) paalullakaan. Joka tapauksessa Kunichika juoksi eleettömän näköisesti mukana näyttäen siltä, että voisi iskeä koska tahansa keulaan ja raadella suurena mullistelevan pääjoukon riekaleiksi. Valitettavasti totuus oli kuitenkin toinen. Hänellä oli nimittäin päällä täydellinen kulkemattomuus ja siitähän ei koskaan eikä varsinkaan olympiamaratonilla hyvää seuraisi.

Niin jatkettiin juoksua ja 15 kilometrin risukko hyökkäsi vastaan ajassa 48.15. Tällainen vauhti ei tietenkään ennustanut loppuajasta kummoistakaan, mutta silti jo jotkut olivat pudonneet joukosta vääjäämättömän loppumattomasti. Puolimatkaan (1.07.23) tultaessa Kunichikalle oli viimeistään selvää, että kunnian kukko ei hänelle Ateenan olympiamaratonilla laulaisi. Tämän jälkeen ei kulunut enää kauaakaan, kun hän alkoi jo sakata pahemmin kuin pikajuoksijalla 800 metrillä. Hän hyytyi kuin eskimo saunassa. Hän katkesi kuin lipputanko myrskyssä. Hän kanttasi kuin ajokoira jänisjahdissa. Kilvan loppu olikin Kunichikalta silkkaa selviytymistaistelua kohti maalia sekä keskeyttämisen halveksimista. Lopulta, kaukana voittaja Stefano Baldinin (2.10.55) sekä viidenneksi ja kuudenneksi sijoittuneiden joukkuetovereidensa Aburayan (2.13.11) ja Suwan (2.13.24) takana Kunichika hiipparoi maaliin olympiamaratonin 42. parhaana juoksijana ajassa 2.21.13. Eipä Kunichikaa ja Sekoa sinä iltana paljon naurattanut olympiakisojen päättäjäisiin osallistuessaan. Peli oli täydellisesti pelattu ja kenties uutta mahdollisuutta juosta olympiamaratonia ei enää 31-vuotiaalle Kunichikalle ilmaantuisi.

Uran iltarusko häämöttää

Olympialaisten mentyä Kunichikalta täysin pieleen, hän oli luonnollisesti jonkin aikaa niiden jälkeen täysin ”ranteet auki”. Sitten hän alkoi kuitenkin taas juosta, koska juoksemisesta oli Sekon valmennuksessa tullut hänen toinen luontonsa. Olympiavuoden marraskuussa hän onnistuikin juoksemaan 10 000 metriä aikaan 28.18,74 ja 20 km maantiellä 59.14:een. Ilmeisesti juoksumäärän pudottaminen olympialaisten jälkeen oli putkauttanut Kunichikan kunnon esiin, mutta uran tärkeintä kilpailua ajatellen se oli armottomasti liian myöhäistä.

Vuonna 2005 Kunichikaa ei paljon kisoissa näkynyt, mitä hän nyt pisteli maaliskuussa Soulissa maratonin aikaan 2.11.32. Tämä aika oli varmaan Kunichikalle pettymys, sillä tuossa kilvassa hän lähti liikenteeseen terävästi ja oli vielä 25 kilometrin muurilla (1.14.43) todella kovassa ja 30 kilometrin seinälläkin (1.30.29) kovassa vauhdissa. Saman vuoden syksyllä Kunichika ilmestyi maran lähtöviivalle myös Fukuokassa, mutta putosi siellä kärkijoukosta 20 kilometrin (1.00.28) jälkeen ja taipui kuin kumi, vaikkakin rynnisti maaliin ajassa 2.13.49. Tämän jälkeen hänestä ei juuri kuultu, kunnes hän juoksi Kiotossa maaliskuussa 2007 puolimaratonin aikaan 1.03.20 ja kuukautta myöhemmin 5000 metriä 13.54.12. Vuonna 2009 hän puolestaan juoksi Himejijon 10 mailin kisan, mutta raasto.comilla ei ole tietoa hänen tuloksestaan. Tällä haavaa jo veteraani-ikäisen Kunichikan juoksu-uran jatko on hämärän peitossa, mutta kävi sen suhteen miten hyvänsä, on tuo raastokone ainakin yrittänyt juoksu-urallaan kaikkensa ja vain kaikkensa, eikä mitään muuta kuin kaikkensa. Vanhan seurakaverin Takayuki Nishidan mukaan Kunichika on ainoa, joka on pystynyt vetämään läpi kaikki Sekon teettämät harjoitukset. Hänen on siis syytä olla uraansa tyytyväinen.

Tomoaki Kunichikan maratonit:

2.07.52 (1.) Fukuoka 7.12.2003

2.10.10 (6.) Fukuoka 6.12.1999

2.10.42 (8.) Lake Biwa 2.3.2003

2.11.28 (?) Tokio 8.2.1998

2.11.32 (3.) Soul 13.3.2005

2.13.49 (6.) Fukuoka 2005

2.15.59 (8.) Fukuoka 1.12.2002

2.21.13 (42.) Ateena 29.8.2004 olympiamaraton

Lisäksi: 10 000m 28.05,38 ja puolimaraton 1.02.14

Lähteet

IAAF 2009. Kunichika, Tomoaki. http://www.iaaf.org/athletes/biographies/country=JPN/athcode=12398/index.html [9.11.2009]

Larner, B. 2009. Atsushi Sato Headlines Himejijo 10 Miler. http://japanrunningnews.blogspot.com/2009/02/atsushi-sato-headlines-himejijo-10.html [9.11.2009]

Marathonguide.com. 2004. Athens Olympics 2004 - Men's Marathon Report. http://www.marathonguide.com/news/exclusives/Olympics2004/
MensOlympicsMarathonRace.cfm [9.11.2009]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2003. Kunichika wins Fukuoka Marathon in 2:07. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=23662.html [20.10.2009]

Nakamura, K. 2004. Seko’s Olympic dream lives on in Kunichika’s ambitions. http://www.iaaf.org/OLY04/news/Kind=2/newsId=26736.html [29.6.2006]

Nakamura, K. & Onishi. A. 2005. Baranovskiy surprises with 2:08 win in Fukuoka. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=32841.html [9.11.2009]

Zacheus, T, Larner, B. & Tokairin, M. 2009. Life After 2:08 - An Interview With Takayuki Nishida. http://japanrunningnews.blogspot.com/2009/07/life-after-208-interview-with-takayuki.html [10.11.2009]

Teksti: Z