Kloppen kierros juostiin Uudessakaupungissa 29.7.2006. Lue kisaraportti siitä vain raasto.comista.

Joukko raastajia kokoontui jälleen Lepäisiin, Uudenkaupungin saaristoon heinäkuun viimeisenä lauantaina Kloppen kierroksen merkeissä. Kyseisessä kilvassahan ovat vuosien varrella juosseet mm. Samuli Vasala, Annemari Sandell-Hyvärinen, Juha Hellsten, Jaakko Kero, Marko Vaittinen, Teppo Syrjälä, Mikko Virta ja A-P Leppänen vain muutamia mainitakseni. Tämän vuoden kisaan promoottori Markku Varjo oli houkutellut reittiennätyksen haltija Hellstenin lisäksi myös raastomestari Jari Jaakkolan sekä allekirjoittaneen (joka oli mukana Kloppessa jo viidettä kertaa). Luvassa olisi siis yhteensä 9,4 kilometrin mittainen raasto kahtena kierroksena pääosin hiekka-/metsäautotiellä, jossa armoa ei olisi luvassa himpunkaan vertaa.

Ikään kuin runsaan yhdeksän kilometrin juoksukilvassa ei olisi tarpeeksi tuskaa, mollotti aurinkokin pilvettömältä taivaalta tappavan kuumasti, mikä teki raastajien olon jo valmiiksi veteläksi ennen kuin kilvasta oli ehditty juosta metriäkään. Niinpä kisan startatessa kauniissa merenrantamaisemissa kello 14 oli tuskakin käsin kosketeltava. Hellsten ja Jaakkola veisasivat tästä kuitenkin viis ja lähtivät heti ensi metreistä alkaen omille teilleen meikäläisen yrittäessä sitkutella lähituntumassa kuin kuivalle maalle joutunut kala.

Aurinko saattaa Kloppen kierroksen juoksijat matkaan. (kuva: Hell U)

Ensimmäiset 600 metriä juostiin asfalttia, minkä jälkeen reitti kääntyi peltoaukean keskellä olevalle hiekkatielle. Noin kilometrin jälkeen reitti sukelsi hetkeksi metsän siimekseen tullakseen jälleen valtoimenaan paistavan auringon armoille. Tämä aukean ja metsän vuorottelu jatkuikin aina noin kolmen kilometrin paalulle saakka, jolloin raastajat joutuivat (saivat) juosta parisataa metriä metsäpolkua, kunnes reitti saapui metsäautotielle, jossa oli kaksi uraa. Tässä vaiheessa Hellsten ja Jaakkola olivat vielä näköpiirissä, mutta ylenpalttisesti raastaen tämä kaksikko loittoni koko ajan siitä huolimatta, että meikäläinenkin sahasi minkä jaloista pääsi.

Aikamme metsäautotietä raastettuamme tulimme jälleen hiekkatielle, jossa santa vain pöllysi Hellstenin ja Jaakkolan päästellessä voimainsa tunnossa kaukana meikäläisen edellä. Vain edellä menevä pölypilvi kertoi tämän hurjapääkaksikon sijainnin. Ennen viiden kilometrin täyttymistä Hellsten näkyi ennen maalia allekirjoittaneen horisontissa viimeisen kerran, jolloin Jaakkola roikkui tämän kannassa kuin viimeisillään vetelevä moottorisaha. Pian Jaakkola alkoikin jäädä Hellstenin kyydistä, mutta ainut toivo, jolla minä hänet voisin hänet saavuttaa, olisi negative split.

Hellstén ja Jaakkola karussa, puolet juostu. (kuva: Hell U)

Puolimatkan väliaika lupaili allekirjoittaneelle noin 32.30-vauhtia, mutta nyt alkoi kuumuus painaa lyijyn tavoin. Jo ennestäänkin vetelät jalat alkoivat mennä suorastaan hervottomiksi ja loppumatka tulisi ilman epäilyksen häivääkään olemaan tuskaista raastoa, jossa vauhti tulisi ylen todennäköisesti hiipumaan pahemman kerran. Tuskanhikinen kuumuushorkka nosti elimistön lämpötilan sellaisiin sfääteihin, että jäähdyttäjä alkoi keittää kuin vailla voidetta oleva masiina, jolloin juoksu muutti suossa tarpomiseksi. Noin 7 kilometrin kohdalla olevalla pitkällä suoralla arvelin olevani Jaakolasta noin 50 sekunnin päässä, mutta tämä aikoinaan maratonin 2.21:een juosseen kestävyyskoneen selkä loittoni nopeaan tahtiin. Toisen kerran metsäautotielle tullessani yritin kaikin keinoin säilyttää vauhdin edes jonkinlaisena, mutta tämä toivoton yritys kärvensi jo ennestäänkin karrelle palanutta elimistöä kuivaksi kuin korppu. Henki vinkui jokaisen askeleen tahdissa ja jalat alkoivat täyttyä maitoisalla hapolla puhumattakaan veren kiehumisesta suonissa.

Kilpa kuitenkin läheni loppuaan. Metsäautotieltä kurvattiin hiekkatielle ja siitä sitten maaliin vievälle asfalttitielle. Viimeiset sadat metrit ovat Kloppen kierroksella onneksi alamäkeä, tosin jos jalat ovat tarpeeksi happoisat, ne vain läpsyvät tiehen täydellisessä rullaamattomuudessa. Tästä huolimatta yritin vielä viimeisillä sadoilla metreillä jonkinlaista loppukiriä tässä kuitenkaan onnistumatta. Irvistys naamalla oli tosin häijyn puoleinen, mutta vauhti ei kasvanut nimeksikään.

Z matkalla kanveesiin. (kuva: Hell U)

Heti maalilinjan ylitettyäni vajosin kanveesiin, jossa aikani kieriskeltyäni vilkaisin ranteessani olevaa kelloa, joka oli pysähtynyt aikaan 33.17. Se oli toiseksi hitain Kloppessa koskaan juoksemani aika, mutta lieventävänä asianhaarana todettakoon kilvan aikana vallinnut, mielestäni vuoden 2003 ohella kuumin Kloppen kierroksella vallinnut keli.

Tänä(kin) vuonna kilpa päättyi Hellstenin (30.41) voittoon, joka otti jo kolmannen voittonsa tässä legendaarisessa kilvassa. Toisin kuin Jaakkola (31.50) ja allekirjoittanut, Hellsten oli vetänyt negative splitin, toisen puoliskon 20 sekuntia kovempaa kuin ensimmäisen. Reittiennätyksestään hän tosin jäi selvästi, mutta seuraavana päivänä tämä veijari vetäisikin Vammalassa 1500 metriä 3.54:ään. Tullaanko Hellstenin Kloppen kierroksen reittiennätystä koskaan rikkomaan, siinä tulevaisuuden haaste raastajille ympäri Suomen.

Kloppen kierroksen kaikkien aikojen parhaat:

9,4km Miehet
1. Juha Hellsten 29.24 (2002)
2. Teppo Syrjälä 29.59 (2000)
Juha Hellsten 29.59 (2005)
3. Marko Vaittinen 30.10 (2005)
4. Samuli Vasala 30.41 (2003)
Juha Hellsten 30.41 (2006)
5. Mikko Virta 31.06 (2002)
6. Tuomas Zacheus 31.33 (2001)
7. Jari Jaakkola 31.52 (2006)
Tuomas Zacheus 31.56 (2004)
8. Ari-Pekka Leppänen 32.33 (2003)
9. Mika Kilpeläinen 33.02 (2004)
10. Hannu Rahikka 33.08 (2001)

Huom. Jaakko Keron juostessa ensimmäisellä Kloppen kierroksella matka oli 5,2 km. Tämän vuoksi hän ei esiinny kaikkien aikojen tilastossa.

5,2km Naiset
1. Anne-Mari Sandell 17.18 (2005)
Anne-Mari Sandell 17.48 (2003)
2. Päivi Satto 20.55 (2006)
3. Taina Laine 21.08 (2000)
4. Jenni Suomi 21.13 (2001)
5. Mirva Asp 21.24 (2006)

Teksti: Z