Suomen kestävyysjuoksun tila

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua kestävyysjuoksijoidemme nykytilasta. Yleensä ne, jotka siitä viitsivät avautua ovat haukkuneet juoksijoita. Tosin viimeksi Helsingin Sanomien mielipidepalstalla syitä vieritettiin lääkäreiden ja valmentajien kontolle.

Olemmeko me juoksijat vain kerta kaikkiaan niin huonoja ja lahjattomia? Ja treenaavatko ne tarpeeksi, joilla lahjoja olisi? Tunnen tämän hetken Suomen kärkijuoksijoista lähes kaikki kohtalaisen hyvin ja varmasti tiedän, että lähes kaikki heistä harjoittelevat aivan äärirajoilla ja jotkut jopa enemmän. Itsekin olen tällä hetkellä telakalla ja varmasti siihen osasyynä on hetkellisesti tehty harjoittelujakso yli omien rajojen – ja tiedän, että se syö miestä, kun ei pääse harjoittelemaan. (Avopuolison kommentti: ”Minua myös! Henkilökohtaisena huomautuksena, että on äärimmäisen naista syövää katsella vierestä valittavaa juoksijaa, joka ei pääse purkamaan energiaansa juoksemalla.”) Ja vaikka pääsisi harjoittelemaan, mutta ei pääse juoksemaan, niin sekin syö. On siis aivan turha rutista, että Suomessa ei treenata. Se on kyllä totta, että treenaajia on aivan liian vähän.

Sen lisäksi, että kestävyysjuoksijoita mollataan lehdistössä niin televisioselostajat tekevät kaikkensa, jotta hyvä kilpailu saadaan katsojan silmissä näyttämään aivan surkealta. Esimerkiksi Kalevan kisoissa 2004, jotka juostiin Vaasassa. Kilpailu oli erittäin hidasvauhtinen ja kärkiryhmässä oli vielä kolmosen kohdalla reilusti toistakymmentä miestä. Kärki juoksi aurana niin, että jopa kaarteissa jotkut käyttivät kolmatta rataa. Kilpailu oli siis minun silmiini ihanteellinen, jännä ja ennen kaikkea voittajaehdokkaita oli useita, niin eikö tämä selostaja-herra voivotellut ja inissyt mikrofonin edessä kuin hänellä olisi joku hätänä. Jatkuvasti jaksoi muistuttaa, miten paljon kovempaa GP-kisoissa mennään ja kuinka paljon ollaan Suomen ennätystä jäljessä, eikä tällä vauhdilla aliteta edes viittätoista minuuttia. Eikö edes mestaruuskilpailuissa saa juosta taktiikkajuoksua? Nykyään kello on pääroolissa ja aina pitäisi tulla ennätys. Tämän vuoksi varmasti myös osa yleisöstä on vieraantunut lajimme parista ja sen vuoksi varmasti myös osa sponsoreista. No vauhtiin kun päästiin niin toinen esimerkki saman selostajan repertuaarista. Vuonna 2000 juostiin Kalevan kisat Lahdessa. Silloin kärki ei juossut taktiikkajuoksua. Laji oli 10000m. Eräs Euroopan mestari juoksi omalla vedolla ajan 28.38,42. Aika oli lähes 50 sekuntia kovempi kuin toiseksi tulleella Kotilalla. Seuraavat sijat muuten menivät järjestyksessä: Utriainen, Hautala, Mäkinen, Mattila. Viivalla oli siis kotimaisittain kovatasoinen joukko. Silti ääni televisiossa jaksoi itkeä koko juoksun ajan siitä miten heikko taso Suomessa on, vaikka voittoajalla oltaisiin oltu mitaleilla jopa silloin kovasti kehutulla 70-luvulla. Voittoajat 70-luvulla olivat seuraavat: 29:12.6, 28:12.8, 28:54.0, 28:28.6, 28:26.0, 28:58.6a, 28:18.6, 28:20.65, 28:21.0 ja 28:23.27.  Tällä vuoden 2000 voittoajalla oltaisiin siis oltu voittajia kolmena vuotena 70-luvulla eikä mediassa anneta suoritukselle mitään arvoa, mutta kun epäonnistutaan, niin palstatilaa löytyy.

Tästä pääsemmekin hyvin juoksijoiden tuki- ja sponsoriasioihin. Monella juoksijalla urheilupaidassa ei ole muita merkkejä kuin seuran nimi ja paidan valmistajan merkki. Välillä olen kilpailuissa ihmetellyt että sentään niitä ei teipata yli. Itselläkin tällä hetkellä ainoat sponsorit ovat juuri nämä kyseiset eli seura ja varustevalmistaja. En tiedä mistä se johtuu, että yhä useampi urheilija joutuu tekemään leirinsä omalla kustannuksella. Siihen kun lisätään, että näistä urheilijoista suuri osa on opiskelijoita, joiden tulot eivät ole edes maamme keskitasoa ja lähes jokaisella heistä on myös muita menoja kuin ne leirikustannukset. Kukaan ei voi tulla sanomaan ettei panosteta. Totta on se, että se on oma valinta, mutta se ei ole totta ettei panosteta.

Suomen Urheiluliiton tuki juoksijoille on myös tipahtanut kymmenessä vuodessa ruhtinaallisesti ja nykyään sillä rahalla ei saada kustannettua leireille muutamaa urheilijaa enempää. Päävalmentaja ei voi muuta kuin kannustaa yrittäjiä tässä tilanteessa.

Tämän jutun kirjoittamiseen löytyi helposti energiaa, kun luin palstaltamme kuinka Tampereen un-kestävyysjuoksufani oli antanut Hesariin kommentin, että Suomesta ei tällä hetkellä löydy kestävyysjuoksijoita. En tiedä tarkoittiko hän, että suuri osa kestävyysjuoksijoistamme on tällä hetkellä ulkomailla harjoittelemassa, vai tarkoittiko hän, että kerta kaikkiaan Suomessa ei vain ole kestävyysjuoksijoita. Minulle se on aivan sama kumpaa hän tarkoitti. Pistää sylettämään aivan s**ta**sti, kun kyseinen herra mainitsee puhuessaan sanan kestävyysjuoksu. Ihmettelen kovasti, että miksi tällainen herra on valittu Suomen Urheiluliiton liittovaltuustoon, jos ei halua viedä yleisesti yleisurheilua eteenpäin. Muistan elävästi päivän, kun Tampereella järjestettiin Eliittikilpailut ja taas kyseinen henkilö ei suostunut päästämään Keskisaloa 1500metrin A-erään. Vuosi oli 2002 ja sinä vuonna Keskisalo oli toinen kyseisellä matkalla Kalevan kisoissa. Vielä paremmin muistan kerran jolloin en itse päässyt edes viivalle Tampereen eliittikilpailuissa ja päätöksen teki tietenkin sama henkilö. Asiaan ei auttanut silloin edes päävalmentajan kyselyt asian tiimoilta.

Nyt Tähtien kisoissa ei ole mukana perinteistä 3000 m:ä, joten hallikaudelle jää kestävyysjuoksijoille kaksi kilpailua -  pm- ja SM-hallit.
...jotkut väittävät, että Suomessa ei ole juoksijoita, mutta erään mielestä niitä on liikaa tai liian vähän... Ota siitä nyt sitten selvää!

- Hell