Z'n Japanicorner

Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani.

Z'n Japanicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon.

Shinji Kawashima

Raasto.comin 18. japanilainen on sitkeä maratonpuurtaja Shinji Kawashima, periksiantamattomuuden perikuva.

Shinji Kawashimampi kuin Shinji Kawashima

Kawashiman perheeseen syntyi poika nimeltään Shinji 4. kesäkuuta vuonna 1966. Tämä tapahtui Moroyaman kaupungissa, Saitaman maakunnassa hieman Tokion pohjoispuolella. Siellä piti Shinjin telmimän. Koska Shinji oli lapsuudessaan liikkuvaista sorttia, harrasti hän monia urheilulajeja. Hän pelasi ensin baseballia (missä ei tosin juuri liikuntaa tule), aloitti hieman myöhemmin judon harrastamisen ja juoksipa hän koulunsa väreissä myös erinäisiä Ekiden-viestejä. Lopulta yläasteella hän päätti tehdä judopuvustaan rättejä ja keskittyä juoksemiseen. Kuitenkaan hänen tuloksensa tuolloin eivät olleet kaikkein lupaavimpia mahdollisia, sillä 3000 metriä kesti häneltä jopa 10.30. Tästä Kawashima ei kuitenkaan masentunut, vaan jatkoi urheilemistaan.

Yläasteen jälkeen Kawashima meni Hannoun lukioon, jonne hän kulki joka päivä polkupyörällään, vaikka matka sinne kesti 50 minuuttia yhteen suuntaan ja vaikka matkalla hänen piti kiivetä erään vuoren yli. Tämä arkiliikunta juoksuharjoittelun lisäksi teki hänelle terää ja lukiossa hän kipaisi jo 1500 metriä aikaan 3.52,4 ja sijoittui toiseksi Japanin lukiolaisten mestaruuskisoissa samalla matkalla. Tuolloin elettiin vuotta 1984 ja alkoi näyttää siltä, että Kawashiman pojassa olisi sittenkin aineista hyväksi juoksijaksi.

Lukion jälkeen tämä käsitys vain vahvistui, sillä yliopisto-urallaan Nipponin yliopiston väreissä (Kawashima opiskeli liikuntakasvatusta kurssitoverinaan mm. kaksinkertainen olympiamitalisti Yuko Arimori) hän voitti Japanin yliopistomestaruuden 3000 metrin esteissä ja juoksi 5000 metriä 14.07,6. Näiden tulosten perusteella hän heti yliopistotutkinnon suoritettuaan pääsi Asahi Kasei -kemiayhtiön leipiin, jonka urheiluseuran valmentajina toimivat maineikkaat Sohin veljekset.

Maratonia maratonin perään 1

Maratonin itse aikoinaan 2.08.55 ja 2.09.06 juosseet Sohin veljekset olivat itsekin omalla aktiiviurallaan edustaneet Asahi Kaseita, jonka valmentajina he nyt siis häärivät. Kun he vuonna 1971 olivat liittyneet kaseihin, he olivat sanoneet: ”haluaisimme juosta olympiamaratonin yhdessä”. Tämä tavoite toteutui vuonna 1984 Los Angelesin olympiamaratonilla, jossa veljekset juoksivat 42 km 195m Japanin paidassa. Sen sijaan Kawashima sanoi vuonna 1989 Kaseihin liityttyään: ”Haluan voittaa maratonin kerran elämässäni”. Kawashima oli päättänyt, että nimenomaan maraton olisi hänen päämatkansa, sillä muiden juoksulajien arvostus on Japanissa vain hyttysen pisto maratoniin verrattuna. Niin lähdettiin Kawashimasta muovaamaan maratonkonetta Sohin veljesten määrän lakiin perustuvilla valmennusohjelmilla.

Debyyttimaratonillaan Hofussa vuonna 1990 Kawashima joutui kuitenkin keskeyttämään, joten maratonuran alku ei ollut lupaava. Seuraavalla maratonillaan Nobeokassa maaliskuussa 1991 hän pääsi kuitenkin maaliin, juoksi 2.17.58 ja voitti. Uran tavoite tuli siis jo täytettyä. Kolmannella maratonillaan Gold Coastissa, Australiassa heinäkuussa 1991 irtosi sitten jo voiton lisäksi aika 2.14.01. Tasaisen kehityksen merkeissä oli siis alkanut Kawashiman maratonura, joten mikäs oli hänen laittaessa uutta maratonia suoleen Sohin veljesten lyödessä vettä lisää kiukaalle täydessä maratoninnossa.

Johtuiko asia Sohin veljesten tunnetusti vaatimasta kovasta harjoittelusta vai mistä, mutta seuraavat vuodet Kawashiman kehitys polki paikoillaan. Bebbu-Oitassa helmikuussa 1992 hän juoksi 2.14.45 ja sijoittui 10:nneksi aika kaukana mm. 2.08 jyränneen tulevan olympiavoittajan ja kuolemaraastajan Hwang Young-Chon takana. Vain kuukauden kuluttua tästä kello näytti Lake Biwan maalissa 2.14.22 (sijoitus 3.) ja syksyllä Fukuokassa sarakkeeseen tuli katkera keskeytys. Kawashiman luottamus omiin maratonkykyihinsä alkoi murskaantua särkyvän posliinimaljakon tavoin, eikä harppaus 2.14-ajoista kovempiin aikoihin käynytkään kuin elokuvissa.  

Kun keväällä 1993 Kawashima juoksi täysin kulkemattomana Lake Biwassa 42:nneksi ajalla 2.20.31, alkoi hän olla lopen kyllästynyt maratonin tahkoamiseen, sillä nyt hänen neljä viimeisintä maratoniaan olivat olleet enemmän tai vähemmän pettymyksiä. Kun kova työnteko maantiellä ei tuntunut tuottavan tulosta, teki Kawashima tästä omat raa’at johtopäätöksensä. Niinpä elokuussa 1993 hän päätti turhautuneena maratontahkoamiseensa lopettaa juoksemisen ja siirtyä valmentajaksi. Hänen viimeisen kisansa tarkoitus oli olla Pekingin maraton syksyllä 1993.

Kawashima ei kuitenkaan pystynyt ei jalkavamman takia juoksemaan Pekingissä, joten hän siirsi jäähyväiskisansa parilla kuukaudella eteenpäin joulukuuhun 1993 Fukuokan maratonille. Sinne hän lähti vailla tietoa omasta kunnostaan. Täydeksi yllätyksekseen hän juoksi kuitenkin siellä 2.10.41, millä hän paransi ennätystään minuuttitolkulla. Tämä pisti hänet miettimään, pitäisikö uraa sittenkin vielä jatkaa, eikä luovuttaa muutaman epäonnistuneen maran tähden. Vaikeaksi tilanteen teki se, että Kawashima oli jo ottanut täydessä maratonmasennuksessaan vastaan kouluvalmentajan pestin Saitamassa ja ilmoittanut Asahi Kaseille lopettavansa firman leivissä juoksemisen. Lopettamispäätöstä ei yhtään tehnyt helpommaksi se, että Sohin veljekset tiukkasivat Kawashimalta Fukuokan jälkeen: ”Kai jatkat juoksemista, jatkathan”. Mietittyään asiaa tovin, päätti Kawashima sittenkin jatkaa uraansa, koska hänen mestarinsa, Sohin veljekset yhä uskoivat häneen. Niinpä hänen ei auttanut muu kuin käydä Saitamassa (Takeshi Soh mukanaan) sopimassa, ettei hän aloitakaan siellä valmentajan pestiä, vaan jatkaa juoksemista täyttä raikua.

Maratonia maratonin perään 2

Seuraavien vuosien ajan Kawashina treenasi kuin Samurai, kuljetti seuransa värejä menestyksellisesti lukuisissa Ekiden-viesteissä kuin Samurai, mutta maratonilla 2.10 ei tuntunut alittuvan kirveelläkään. Vuonna 1994 matka kulki Hiroshimassa 2.11.53, vuoden 1995 helmikuussa Tokiossa 2.12.17 ja joulukuussa Fukuokassa 2.13.44. Nämä tulokset kertoivat sen, että Kawashimasta oli kehittynyt tasaisen luotettava maratonjyystäjä, vailla huipputulosta tosin. Tästä innostuneena hän tähtäsi vuoden 1996 olympiamaratonille kuin herkeämätön ampiainen ja Tokiossa helmikuussa 1996 hän juoksikin maansa olympiakarsintamaratonilla ennätystään sivuten 2.10.41. Koska hän kuitenkin sijoittui tuossa kilvassa vasta 6:nneksi, eivät olympiajoukkueen portit auenneet. Varamieheksi hän tosin pääsi. ”Pääsisikö Kawashima ikinä edustamaan maataan arvokisoihin”, mietti moni hänen maratonsarjaansa läheltä seurannut.  

Vastaus tähän kysymykseen saatiin parin maratonin jälkeen. Sapporon helteessä elokuussa 1996 Kawashima juoksi 2.17.28 ja Tokiossa helmikuussa 1997 hän heittäytyi maalilinjan ylle ajassa 2.11.13. Viimeksi mainittu esitys hyvän sijoituksen kera (3.) teki sen verran suuren vaikutuksen Japanin yleisurheiluliittoon, että Kawashima valittiin kesällä 1997 juostavalle Ateenan MM-maratonille vailla epäilyksen häivääkään. ”Kyllä meidän Shinjimme Ateenassa leiviskänsä hoitaa”, saattoivat yleisurheiluliiton valitsijat tuumia. Liukuhihnamaisen maratonsahaamisen jälkeen Kawashima oli vihdoin selvittänyt tiensä maailmanlaajuisiin arvokisoihin.

Tämä luonnollisesti innosti häntä harjoittelemaan kesän 1997 into piukassa MM-kisat tähtäimessään. MM-kisoissa Ateenan hellepätsissä elokuussa 1997 ei maraton kuitenkaan ottanut Kawashimalta kulkeakseen. Kaukana koneen lailla kaksoisvoittoon tappavassa säässä takoneiden Espanjan Abel Antonin ja Martin Fizin takana hän sitkuili maaliin sijalla 25 kellon näyttäessä maalilinjalla aikaa 2.22.33. Tämä oli luonnollisesti valtava pettymys sekä Kawashimalle että Sohin veljeksille, mutta koskapa maraton olisi kenellekään armoa antanut?

MM-kisojen jälkeen Kawashima jatkoi yhä uraansa harjoittelun ja maratonien seuratessa toisiaan säännöllisessä syklissä. Tuota pikaa hän sai huomata olevansa Asahi Kasein vanhin miesjuoksija Hiromi Taniguchin ja muiden seuransa kokeneiden kettujen heittäessä kisakenkänsä kaivoon. Sen sijaan nuoria maratonlupauksia tuli jatkuvalla syötöllä Kaseihin Sohin veljesten tarunhohtoisen maineen saattelemina. Näistä 24-vuotias Nozomi Saho veti Fukuokassa vuonna 1997 2.08.47, Muneyuki Ojima seuraavan vuoden Lake Biwan maratonilla 2.08.43 ja Hiroshi Miki Tokiossa vuonna 1999 2.08.05. Tällaisten nuorten huimapäiden kanssa harjoittelu antoi myös Kawashimalle lisää puhtia harjoitteluun ja niin vain kävi, että hänen parhaat juoksunsa olivat vasta tulossa.

Olympiamaraton kutsuu

Kenellekään ei ollut yllätys, että Kawashima nähtiin tuttuun tyyliin vuoden 1998 alussa ties monettako kertaa maratonin kimpussa. Helmikuussa Tokion maratonin maalissa kellot näyttivät hänelle aikaa 2.15.13. Hän alkoi totta vieköön tuntea maratonin kuin Samurai miekkansa. Erinäisten lenkkien, vetoharjoitusten, näiden yhdistelmien ja harjoitusleirien jälkeen Kawashima päätti juosta maratonin vaihteeksi jossain muualla kuin Japanissa. Niinpä hän ilmaantui lokakuussa Chicagon maratonin lähtöviivalle ylen vetoisassa iskussa. Siellä hirveän kawashimamaisen raaston jälkeen maali koitti hänelle omassa ennätysajassa 2.10.07. Tämä antoi tietysti hänelle uskoa siihen, että vielä koittaa hänenkin hetkensä, eivätkä tätä uskoa ainakaan vähentäneet Sohin veljekset, nuo maratonmotivoinnin mestarit.  

Kawa rallattaa numerolla 20.

Edelleen siis jatkui Kawashiman taivallus maratonin viitoittamalla tiellä. Hänen oli tarkoitus juosta maaliskuussa 1999 Lake Biwan maratonilla, mutta ollessaan pyöräilemässä auto ajoi hänen päälleen, minkä seurauksena Lake Biwa oli jätettävä väliin. ”Onneksi nyt ei ole olympiavuosi”, tuumi hengissä kolarista selvinnyt Kawashima. Lake Biwan sijaan hän vetäisi maran kuukautta myöhemmin

Naganossa aikaan 2.13.38.

Päivät seurasivat toisiaan ja kuukaudet vierivät, mutta faniensa ihmetykseksi Kawashimaa ei nähty lainkaan syksyisellä maratonilla 1999. Mistä oli kyse? Mistäpä muustakaan kuin siitä, että Kawashimaa oli alkanut riivata pirullinen nilkkavamma. Niinpä lokakuussa hän kävi nilkkaleikkauksessa. ”Jos Kawashima olisi nuorempi, en olisi suositellut hänelle nilkkaleikkausta. Suostuin kuitenkin tekemään sen, koska se oli hänen juoksu-uransa kannalta elämän ja kuoleman kysymys”, tuumi Kawashimaan puukkoa viiltänyt lääkäri. Tässä lekuri oli oikeassa, sillä keväällä 2000 olisi kenties Kawashiman viimeinen mahdollisuus päästä olympiakisoihin.

Kun nilkka oli toipunut juoksukuntoon, nähtiin Kawashima jälleen pieksemässä määrää koneeseen täydessä maratonkeskittyneisyydessä tavoitteenaan paikka Sydneyn olympiakisoihin. Moni ei hänen olympiapaikkaansa uskonut, mutta Sohin veljekset uskoivat. Tämä usko ei ollut vailla perusteita, sillä kun kevät 2000 koitti, oli Kawashima elämänsä kunnossa. Aiemmasta poiketen hän oli jättänyt talvella kokonaan väliin Ekiden-viestit ja keskittynyt niiden sijaan kovavauhtiseen määrään. Kun hän veti harjoituksissa 40 km:n tv-kovan 2.06, tiesi hän olevansa kunnossa.

Lake Biwan maraton 5.3.2000 oli viimeinen Japanin neljästä olympiakarsintamaratonista Sydneyn olympiakoitokseen. Kawashiman seuratoveri Asahi Kaseista, Nobuyuki Sato oli valittu olympiajoukkueeseen, koska oli sijoittunut edellisvuoden MM-maratonilla pronssille. Takayuki Inubushi oli puolestaan juossut helmikuussa Tokiossa 2.08.16, mutta muuten japanilaiset eivät olleet esittäneet karsintamaratoneillaan ihmeitä. Kolmas paikka olympiakisoihin oli nyt Kawashiman otettavissa ja nyt se oli otettava jos koskaan. Niinpä hän päätti juosta olympiakarsintamaratonilla aggressiivisesti kuin tappaja. ”Raasto kuolemaan saakka”, saattoi Kawashima ajatella ennen Lake Biwan juoksua. Tähän asenteeseen oli syynä myös se, että Japanin olympiavalitsijat tarkkailivat paitsi sitä, ketkä juoksevat hyvin, myös sitä, ketkä taistelevat hyvin. Huuliaan rennosti vielä maratonin loppuvaiheessakin lerputtelevilla antiraastajilla ei siis olisi mitään asiaa Japanin joukkueeseen, juoksivatpa he miten kovaa tahansa. 

Kilvan lähdettyä liikkeelle jänikset Silvio Guerra ja Abner Chipu tekivät oivaa työtä, minkä ansioista vauhti oli alusta pitäen tasaista 2.08-rallatusta. Kuitenkin 29 kilometrin kohdalla jäniksiltä alkoi loppua potku ja niinpä Espanjan Martin Fiz säntäsi kärkeen estääkseen vauhdin hiljentymisen. Tässä vaiheessa kärkiryhmässä juoksi vielä yhdeksän miestä: Fiz ja Japanin pojat Toshiyuki Hayata, Akira Manai, Ryuji Takei, Takayuki Nishida, Atsushi Sato, Kazuhiro Matsuda, Shigeru Aburaya ja tietenkin Kawashima. Selvää oli, että pian alkaisivat ratkaisut tapahtua.

30 kilometrin kohdalla Kawashima ampaisi lupauksensa mukaisesti kärkeen julmasti irvistäen. Hän laittoi kaiken peliin olympiapaikan tähden. Vain Fiz, Hayata ja Nishida pystyivät seuraamaan. Nyt äärimmäinen maratonkiinnostuneisuus valtasi kilpaa seuraavien mielet. ”Kuinka meidän sitkeälle Kawashimallemme käy”, mietti moni. Näin edettiin jonkin aikaa, kunnes olo alkoi yhdellä jos toisellakin tulla liian tuskaiseksi. Niinpä 33,5 kilometrin laatalla myös Hayata ja Nishida putosivat. Nyt ainoana Kawashiman völjyssä vaani enää Espanjan sonni Martin Fiz.

Fiz seurasi Kawashimaa aina 38 kilometrin paalulle ja paahtoi tämän jälkeen tutun viirusilmäirvistyksensä kera omille teilleen. Tähän härkämäiseen vetoon ei Kawashima pystynyt enää vastaamaan. Hän ei kuitenkaan luovuttanut taistelua, vaan hoki yksin askeltensa tahdissa: ”olympialaiset, olympialaiset, tämä on olympiakarsinta”. Hänen oli pakko kestää, muuten olympiapaikka lentäisi taivaan tuuliin. 40 kilometrin viitalla Fiz oli jo 23 sekuntia Kawashimaa edellä (2.01.37 – 2.02.00) ja Kawashiman takana muutkaan eivät olleet järin kaukana. Kuinka hänen kävisi?

Niin vetivät juoksivat viimeisillään ja muutamien tuskaisten minuuttien jälkeen Fiz ylitti maalilinjan voittajana ajassa 2.08.14. Fizin takana Kawashima puolestaan raastoi kuin riivattu sarvikuono ja kesti kuin kestikin perille saakka toisena. Verisen taiston jälkeen hän vaipui maalilinjan ylle 2.09.04 kuluttua lähtölaukauksesta, mikä oli yli minuutin parempi kuin hänen entinen ennätyksensä ja suorastaan repi 2.10-rajan repaleiksi. Ero kolmanneksi sijoittuneeseen Ryuji Takeihin (2.09.23) ei ollut suuri, mutta kuitenkin selvä. Lienee turha sanoakaan, että maalissa sekä Kawashima, että Sohin veljekset, nuo hänen vankkumattomat tukijansa vuosien varrella, olivat täydessä maratononnellisuudessa. Kawashiman aika, sijoitus ja taistelutahto tekivät vaikutuksen myös valitsijoihin, mikä tarkoitti sitä, että hänet valittiin Japanin edustajaksi olympiamaratonille yhdessä Saton ja Inubushin kanssa. Vihdoinkin Kawashiman pitkä ja kova maratontie oli saavuttanut palkintonsa.

Maraton on maraton

Pelkkä osanotto olympiamaratonille ei tietenkään riittänyt Kawashimalle, vaan hänellä oli tavoite myös menestyä olympialaisissa, mikä luonnollista 2.09-miehelle olikin. Tuskin olympiavalinta oli varmistunut, kun Kawashima jo matkusti yhdessä Nobuyuki Saton kanssa Australiaan harjoittelemaan. Siellä ”veljekset” opettelivat tulevan olympiareitin jokaisen mutkan ja nyppylän ja juoksivatpa pojat olympiareitillä myös maratonkisan pitkänä lenkkinä (Kawashima 2.17.16, Sato 2.21.12). Tämän jälkeen parivaljakko siirtyi harjoittelemaan Australian pohjoisosaan, missä he juoksivat yhden 50 kilometrin lenkin (todennäköisesti kovaa) ja kolme 40 kilometrin lenkkiä (todennäköisesti vielä kovempaa). Tämän jälkeen leiripaikka vaihtui jälleen ja nyt määrä taottiin kovien tehojen kera Japanin pohjoisosassa Hokkaidossa.

Tämä armoton ralli alkoi kuitenkin pitkään kestäessään todennäköisesti syödä ”veljesten” kuntoa verta imevän loisen tavoin, eikä harjoittelu ollut enää rakentavaa, vaan kuluttavaa. Niinpä kesän kääntyessä kohti syksyä ja olympialaisten saapuessa ovelle heidän vireensä oli enää varjo entisestään. Heidän astuessaan Sydneyn olympiamaratonin lähtöviivalle 1.10.2000 klo 16.00, olivat he varmaan täysin katkipuhkipoikki.

Olympiakisan lähdettyä liikkeelle Kawashima huomasi tuota pikaa, että hänen seuralaisenaan kilvassa on täydellinen kulkemattomuus. Kokeneena maratonarina hän teki asiasta omat johtopäätöksensä ja ymmärsi, että vauhtia on pakko hiljentää, muuten ei maaliin ole pääsyä. Niinpä hän jättäytyi kärkiryhmästä jo ennen 10 kilometrin täyttymistä tietäen samalla että peli kärkisijoitusten suhteen on pelattu. Tämän jälkeiset runsaat 32 kilometriä olivat varmaan hänelle silkkaa raastoa sekä henkisesti että fyysisesti, mutta koska suurin osa muustakin porukasta oli aloittanut päivän kuntoonsa ja tuuliseen säähän nähden liian kovaa (kärkiryhmän puolikas hieman alle 1.05), ohitteli Kawashima loppumatkalla sen verran porukkaa, että saapui lopulta olympiastadionilla sijaitsevaan maaliin 21. parhaana maratoonarina ajassa 2.17.21. Tämä oli tietenkin hänelle raaka pettymys, mutta vielä huonommin kävi Japanin edustajista Satolle, joka raahautui väkisin maaliin sijalla 41 (2.20.52) ja keskeyttämään joutuneelle Inubushille. Olympiamaratonista tuli siis Japanin miehille totaalinen waterloo.  

Olympialaisten jälkeen Kawashiman ura alkoi olla enää viimeistä sinettiä vailla. Vielä oli kuitenkin aika jäähyväiskilvan. Raasto.comin tietojen mukaan viimeisen tosissaan juostun maratoninsa Kawashima juoksi Bebbu-Oitassa helmikuussa 2001. Siellä hän ennätti kolmantena maaliin, eikä ajassakaan 2.10.36 ollut häpeämistä. Siihenpä oli oiva hetki päättää ura maratonjuoksun huipputasolla ja vetää kisakengät samuraimiekalla riekaleiksi. Uudet kengät hän kuitenkin hankki vielä ja käväisi rallattelemassa 2004 2.17.18 Sapporossa ja vuonna 2005 Nobeokassa 2.18.14. Ihan vaan vanhojen muistojen vuoksi. Raasto.comilla ei ole tietoa siitä, mitä Kawashima nykyisin puuhailee, mutta koulutuksensa perusteella ei olisi mikään ihme, jos hän työskentelisi jonkin japanilaisen koulun kestävyysjuoksuvalmentajana, olihan hän menossa niihin hommiin jo aiemmin. Valmentajaksi valtavan juoksukokemuksen omaava Kawashima varmaan sopiikin kuin kuminauha ritsaan.

Shinji Kawashiman maaliin juostut maratonit paremmuusjärjestyksessä:

2.09.04 (2.) Lake Biwa 3.5.2000
2.10.07 (8.) Chicago 10.10.1998
2.10.36 (3.) Bebbu-Oita 4.2.2001
2.10.41 (6.) Tokio 12.2.1996
2.10.41 (5.) Fukuoka 5.12.1993
2.11.13 (3.) Tokio 9.2.1997
2.11.53 (4.) Hiroshima 6.3.1994
2.12.17 (9.) Tokio 12.2.1995
2.13.38 (2.) Nagano 18.4.1999
2.13.44 (14.) Fukuoka 3.12.1995
2.14.01 (1.) Gold Coast 21.7.1991
2.14.22 (3.) Lake Biwa 15.3.1992
2.14.45 (10.) Beppu-Oita 2.2.1992
2.15.13 (10.) Tokio 8.2.1998
2.17.16 (3.) Sydney 30.4.2000
2.17.18 (9.) Sapporo 28.8.2004
2.17.21 (21.) Sydney 1.10.2000 Olympiakisat
2.17.28 (4.) Sapporo 25.8.1996
2.17.58 (1.) Nobeoka 3.3.1991
2.18.14 (8.) Nobeoka 20.2.2005
2.20.31 (42.) Lake Biwa 14.3.1993
2.22.33 (25.) Ateena 10.8.1997 MM-kisat

Lisäksi 10 000m 28.28,7 (1995), puolimaraton 1.02.07 (1995)

Lähteet

Nakamura, K.2000a. Nobuyuki Sato, a front runner. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=14403.html [19.6.2007]

Nakamura, K. 2000b. Profile of Shinji Kawashima, an Olympic marathon runner. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=14342.html [19.6.2007]

Nakamura, K.2000c. Shinji Kawashima second to Fiz in Lake Biwa marathon. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=15013.html [19.6.2007]

Nakamura, K. 2001. Takayuki Nishida wins Beppu-Oita Mainichi Marathon. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=13834.html [19.6.2007]