Raasto.comin henkilökuvassa Liedon Parman taistelija Tuomas Jokinen. 18-vuotias hurjapää, jonka menossa yhdistyvät suomalainen sisu ja raastajan asenne parhaimmillaan.

Moro Tuomas! Mikä meininki?
- Meininki on hyvä ja treenit sen mukaiset. Lähtöasetelmat tulevaan ja jo meneillä olevaan harjoituskauteen näyttävät olevan hyvät, ja jalatkin ovat vielä pysyneet vauhdissa mukana.

Harjoituskausi on jo pitkällä. Mies takoi kovan taistelun jälkeen PM-maastoista mestaruuden, kävi Japanissa haistelemassa tunnelmaa Ekiden-viestissä ja pian ovat edessä EM-maastot.

Millä mielellä itse olet kauden suhteen?
- Päätavoitteena on päästä Pekingiin 5000m:lle (10 000m ei poissuljettu) ja eihän sieltä voi ainakaan finaalipaikkaa huonompaa
suoritusta lähteä hakemaan. Aion juosta 800m:stä lähtien kaikkia matkoja ylöspäin, mutta päämatkana tuo 5000m. Se pitäisi saada mahdollisimman lähelle 14min, 1500m 3.50 tuntumaan ja jos sitä kymppiä kokeilen niin puolen tunnin alitusta haetaan. (Nuorten MM-kilpailut Pekingissä. toim. huom.)

Talvi saapui myös Varsinais-Suomen alueelle. Toiset juoksevat kaikki treeninsä ulkona, toiset käyttävät mattoa ja hallia apuna.

Mikä on Tuomas Jokisen kanta asiaan?
- Talvi kylmine tuulineen ja liukkaine keleineen tekevät joskus lenkeistä liiankin raastavia, joten matto on kyllä käytössä, mutta kuitenkin vain kovissa treeneissä. Halleissa tulee tehtyä vain jokunen vetoharjoitus, koska jalat eivät oikein pidä Turun kaarteista. Muutenkin tahtoo tuo pää mennä pyörälle siitä kiertelystä. Peruslenkit olen pyrkinyt tekemään ulkona aina kun mahdollista.

Mikä on miehen harjoitusfilosofia?
- Kaikessa yksinkertaisuudessaan....."Periksi ei anneta perkele!" Tervettä kroppaa ei treeni tapa, joten ei muuta kuin kohti tuskaisia treenejä ja todellista nautintoa.

Kaverin asenteesta kiertää kylillä mielenkiintoisia tarinoita. Pitääkö paikkansa, että pari vuotta sitten EM-maastoissa tuuperruit kesken kisan maahan ja vannoit kostoa heti herättyäsi?
- Kyllä se pitää paikkansa. Sairastelun ja liian innokkaan alun takia tuli noutaja kisassa. Viimeisen 500m aikana tuli kaaduttua viisi kertaa kun jalat eivät enää kantaneet ja kaikki näkyi kahtena. Jollain ihmeen kaupalla sain raastettua itseni maaliin asti, kaatuen kuudennen kerran. Ja jos nyt en ihan ollut pyörtyneenä, niin aika hämärän rajoilla. Kyllä siinä tuli luvattua, että joskus minä olisin se joka näyttää kantapäitä muille ja siihen tähdätään edelleen. Tuossa kisassa olen ollut lähinnä todellista raastoa ja vaikka kisa menikin ihan pieleen, voin kuitenkin olla ylpeä, koska taistelin itseni maaliin. Kertaakaan en ole vielä kisaa keskeyttänyt.

Hahhah! Urbaanilegenda ei siis ole legendaa. Olet päässyt jo nuorella iällä varsin koviin tuloksiin. 17-vuotiaana olet selvästi edellä muita junioreitamme sekä 17– että 19-vuotiaissa. Lukijoita varmasti kiinnostaa paljonko harjoittelet tällä hetkellä?
- Määrällisesti lähennyttiin 5000km:ä vuositasolla, joten eivät nuo mitään ihmeellisiä määriä ole. Tämän vuoden tuloskunto saavutettiinkin satsaamalla tehoihin ja vetoihin. Lopputulos ei täysin miellyttänyt joten parannuksia ja muutoksia on luvassa.

Nuoren miehen esikuvat? Keiden juoksuja katsot ylöspäin?
- Kyllä se on minulle ollut aina Lasse Viren - todellinen lentävä suomalainen! Myös tämän hetkiset valkoiset soturit Craig Mottram ja Marius Bakken ovat osoittaneet, että myös valkoinen mies voi pärjätä.

Valmentajasi on Mikko Mattila. Kerropa vähän yhteisestä taustastanne?
- Olen tuntenut Mikon hyvin pienestä pitäen ja valmentajana hän on ollut minulla 12-vuotiaasta asti. Mikko on yhtä tosissaan hommassa mukana kuin minäkin ja pyrkii aina oppimaan uutta kehittymisen varalle. Tähän asti se onkin onnistunut varsin mukavasti. Mikko ei päästä helpolla meikäläistä, ihan kuten ei pidäkään. Silti hän osaa kuunnella tuntemuksiani. Meillä onkin toimiva valmennussuhde.

Juoksutyylistäsi on jauhettu paljon ja hartaasti erilaisten tahojen toimesta. Haistatatko pitkät arvostelijoille vai mitä oikein ajattelet tästä asiasta?
- No en minä kyllä ketään kehottaisi matkimaan tyyliäni. Mutta eipä se ole ainakaan vielä estänyt minua menestymäänkään. Koko ajan teen työtä parantaakseni tekniikkaani ja taloudellisuuttani. Tosin, esimerkiksi maratonille tyylini ei minusta olisi lainkaan hassumpi ja liiallisesta muutoksen yrittämisestä voi jopa koitua enemmän haittaa kuin hyötyä, joten tätä tyyliä on lisää tarjolla! Pahimmille ruikuttajille sanoisin, että sopii tulla haastamaan!

Näinhän se menee. Koirat haukkuu, mutta karavaani se vaan jatkaa vankkumattomasti eteenpäin. Paljastapa vielä suosikkitreenisi ja vastaavasti ne ei niin mieluisat?
- Ei minulla oikeastaan ole yksittäistä lempiharjoitusta, mutta jos treenin jälkeen olo on sellainen että hyvä kun eteensä näkee ja pystyssä pysyy, niin silloin tietää  jotain tehneensä. Siitä tulee todella mahtavat jälkifiilikset. Lyhyet vedot hieman arveluttavat välillä, kun ovat sen verran raastavia akilleksille ja pakaralle.

Tulevaisuuden suunnitelmasi sekä siviilin että urheilun puolella?
- Turun oikeustieteelliseen olisi tarkoitus pyrkiä. Tosin nyt lukion jälkeen mennään pitkälti juoksun ehdoilla, mutta olisihan tuo opiskelupaikka tärkeä kuitenkin saada. Aion kuitenkin juoksun saralla katsoa mihin rahkeet riittävät!

Iso käsi Tuomakselle. Ei muuta kuin kovaa ajoa. Hyviä kilometrejä ja jatkuvaa kehitystä myös jatkossa. Pidähän paikkasi kunnossa ja jatka mieleenpainuvia taistelujasi. EM-maastoja silmälläpitäen lainaan Suurta tamperelaista ajattelijaa: ”Kotiin on paljon kivempi lähteä mitali kuin pelkkä kravaatti kaulassa.” (Copyright: Raipe)

-T