|
Z'n Japanicorner Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani. Z'n Japanicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon. Japanilaisten maratoonareiden harjoittelu Raasto.comin lukijoilta on tullut toiveita siitä, että voisimme kertoa jotain japanilaisten maratonharjoittelusta. Näin teemme, mutta haluamme kuitenkin varoittaa nuoria ja innokkaita tai vain innokkaita juoksijoita siitä, että japanilaisten ohjelmia ei ehkä kannata alkaa suoraan toteuttamaan omassa harjoittelussaan. On näet muistettava, että kaikki japanilaiset huippumaratoonarit ovat ammattilaisia maailman huipulta, joilla huolto ynnä muut seikat on viimeisen päälle järjestetty. Heidän ei myöskään tarvitse juosta liukkaalla. Lisäksi heillä on usean vuoden nousujohteinen harjoittelu takanaan. Valitettavasta meillä ei ole käytössämme laajemmin Japanin naisjuoksijoiden harjoitusohjelmia, mutta todennäköisesti harjoitteluperiaatteet ovat heillä samat kuin miehilläkin eli ohjelmassa lienee runsaasti määrää ja pitkiä kovia lenkkejä. Siitä osoituksena on ainakin Naoko Takahashin hurja harjoittelu olympiavoiton jälkeen, jolloin hän juoksi 70 km:n harjoituspäiviä ja enimmillään jopa 400 km:n harjoitusviikkoja. Japanilaisten harjoittelu 1960–1970-luvulla Aloittakaamme japanilaisten harjoittelun käsittely 1960–1970-lukujen taitteesta. Jo tuolloin Japani oli eräs maailman johtavista maratonmaista huolimatta siitä, että Tokion vuoden 1964 olympiamaratonin pronssipoika Kokichi Tsuburaya olikin riistänyt vuonna 1967 hengen itseltään jalkavammoistaan masentuneena. Tuon ajan japanilaisia huippujuoksijoita olivat vuoden 1968 Mexico Cityn olympiamaratonin hopeamitalisti Kenji Kimihara, Fukuokan maratonilla vuosikymmenen lopussa kärkipäässä keikkuneet 2.11–2.12 -miehet Seiichiro Sasaki, Hayumi Tanimura, Yoshiaki Unatani sekä vuonna 1970 kautta aikojen kolmanneksi nopeimman ajan (2.10.38) juossut Akio Usami. Kuten seuraavasta esimerkistä nähdään, oli japanilaisten maratonharjoittelu jo tuohon aikaan määräpainotteista, vaikkakaan ei niin määräpainotteista kuin myöhemmin. Vielä 1960–1970-luvun taitteessa Japanissa ei näet ollut samanlaista firmojen sponsoroimaa maratontiimijärjestelmää kuin nykyisin. Akio Usamin harjoittelu leirillä vuonna 1970 (lähde: Akio Usami, juoksija-lehti 8 / 1989) 1. Päivä 2. Päivä 3. Päivä 4. Päivä 5. Päivä 6. Päivä 7. Päivä 8. Päivä Yhteensä 8 päivän aikana 259 km (keskimäärin 32,4 km päivä)
Japanilaisten harjoittelu 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa 1970-luvun lopulla huipulle nousi Japanissa uusi maratonsukupolvi Toshihiko Sekon ja Sohin veljesten johdolla. Firmat alkoivat sponsoroimaan maratonjuoksua, jolloin juoksijat tekivät niiden palveluksessa maratonharjoittelun lomassa korkeintaan puolipäivätyötä. Tällöin myös harjoittelu muuttui kovuudessaan armottomaksi varsinkin Uudessa-Seelannissa ja muissa juoksuparatiiseissa tehtyjen harjoitusleirien myötä. Myös tulokset paranivat entisestään Sekon, Sohin veljesten ja Kunimitsu Iton pitäessä 2.10-rajaa pilkkanaan. Ohessa pari pätkää erään harjoitusryhmän leiriohjelmasta. Raasto.comilla ei ole tarkempaa tietoa, minkä firman juoksutallin harjoitusryhmästä on kyse, mutta todennäköisesti se on SB Foods–yhtymän kuuluisan valmentajaguru Kiyoshi Nakamuran juoksutallin (johon Seko kuului) ohjelma. 11. päivän ohjelma Uudessa Seelannissa 1982 (lähde: Tapio Pekola, Juoksija-lehti 8 / 1982) 1. Päivä 2. Päivä 3. Päivä 4. Päivä 5. Päivä 6. Päivä 7. Päivä 8. Päivä 9. Päivä 10. Päivä 11. Päivä Yhteensä 340 km Viiden päivän leiri Japanissa 1982 (lähde: Tapio Pekola, juoksija-lehti 8 / 1982) 1. Päivä 2. Päivä 3. Päivä 4. Päivä 5. Päivä Toshihiko Sekon tyypillinen päiväohjelma harjoitusleirillä (lähde: Michael Sandrock 1996. Running with the Legends – Training and Racing Insights from 21 Great Runners. USA: Human Kinetics) 6.30 Herätys. Aamulenkki.
Japanilaisten harjoittelu 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Sekon ja Sohin veljesten uran ehtoopuolella pinnalle Japanissa nousivat Takaeyuki Nakayama (2.08.15, 2 x olympia 4. Fukuokan ja Tokion maratonin voitto, Aasian mestaruus, 4 x alle 2.09), Taisuke Kodama (2.07.35) ja Hiromi Taniguchi (2.07.40). Nämä miehet olivat juoksevia koneita, mutta heidän ohjelmansa ei kenties ollut aivan yhtä kova kuin Sekon (joka kerran juoksi 1200 km kahdeksassa päivässä eli 150 km päivässä) tai Sohin veljesten (jotka kerran juoksivat yli 120 km:n pitkän lenkin alle 4 min/km). Ohessa esimerkki Nakayaman harjoitelusta. Takayuki Nakayaman harjoittelu leirillä vuonna 1985 (lähde: Akio Usami, Juoksija-lehti 8 / 1989) 1. Päivä 2. Päivä 3. Päivä 4. Päivä 5. Päivä 6. Päivä 7. Päivä 8. Päivä 9. Päivä Yhteensä 9 päivän aikana 426 km (keskimäärin 47,3 km päivä, 353 km viikko, 1410 km kuukausi)
Japanilaisten harjoittelu 1990-luvun lopussa 1990-luvun alussa maratontähtiä Japanissa olivat Hiromi Taniguchi (maailmanmestari 1991) ja Koichi Morihita (olympiahopeaa 1992). 1990-luvun lopulla pinnalle nousivat puolestaan Nobuyuki Sato (MM-pronssia 1999) ja Takayuki Inibushi (2.06.57). 2000-luvun alun tunnetuimpia nimiä puolestaan olivat Atsushi Fujita (2.06.51), Toshinari Takaoka (2.06.16) ja Tsuyoshi Ogata (MM-pronssia 2005). Se, miksi japanilaisten huippujen vaihtuvuus on niin suurta, johtuu siitä, että armottoman harjoittelun takia juoksijoiden urat jäävät siellä usein perin lyhyiksi. Äärimmäisen kovaa harjoittelua ei yleensä kestetä montaa vuotta. Koska tulijoita maratonin suuresta harrastajamäärästä johtuen kuitenkin riittää (Japanissa kaikki kestävyysjuoksijat haluavat maratoonareiksi) totaalinen harjoitussysteemi on mahdollinen. Ohessa Inubushin avainharjoitukset viimeisten 3 kk ajalta ennen Berliinin maratonia 1999. Raasto.com ei laita tähän kokonaan tuota ”Inun” ohjelmaa, koska se löytyy osoitteesta http://www.bunnhill.com/BobHodge/TrainingLogs/inubushi.htm) Takayuki Inubushin (maraton 2.06.57) harjoittelu heinäkuu-syyskuu 1999 (lähde:http://www.bunnhill.com/BobHodge/TrainingLogs/inubushi.htm) 36k 3.40/km Yhteismäärät:
Yhteenveto japanilaisten maratoonarien harjoittelusta Japanilaisten maratoonareiden harjoittelu on armottomuudessaan vertaansa vailla. Teksti: Z & P |