|
Z'n japsicorner Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani. Z'n japsicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon. Ari Ichihashi Raaston joulukuun 2007 japanilainen on Ari Ichihashi, naisten maratonin MM-hopeamitalisti. Ichihashi mikä Ichihashi Japanissa Ari on naisen nimi toisin kuin Suomessa. Näin voidaan päätellä siitä, että Ari Ichihashi -niminen tyttö syntyi 22. marraskuuta vuonna 1977 Tokushiman hallintokunnassa, Japanissa. Tämä paikka sijaitsee Shikokun saarella, Japanin pääsaaren Honshun eteläpuolella. Siellä Ichihashi kasvoi merihenkisessä ympäristössä täydessä kasvavaisuudessa, eivätkä monet tainneet aavistaa, kuinka kova maratonjuoksija hänestä oli tuleva. Vuodet vierivät, koulu alkoi, eikä tästä kulunut enää montaakaan vuotta siihen, kun Ichihashi aloitti yläasteen Naruton kaupungissa, Oasan koulussa. Kyseisellä koululla oli perinteitä kestävyysjuoksun saralla, sillä samaa koulua aikoinaan oli käynyt myös Harumi Hiroyama, maratonin 2.22.56:een vuona 2000 taittanut maratonkonetar. Kerran Ichihashi myös tapasi Hiroyaman, silloiselta sukunimeltään Suzukin, joka oli tullut koululle tapaaman sen aikaista valmentajaansa Kazuyuki Saijoa. Myöhemmin Hiroyama muisti tästä tapaamisesta sen, että Ichihashi oli jäänyt häneen mieleensä perin aktiivisena tytön tyllerönä. Ei siis voida pitää suurenakaan yllätyksenä, että Ichihashi ajautui kestävyysjuoksun pariin. Lopullisen sysäyksen tälle antoi, kun hän katsoi 13-vuotiaana vuoden 1991 Tokion MM-kisojen maratonia televisiosta. Se teki häneen sellaisen vaikutuksen, että siitä päivästä lähtien hän halusi maratoonariksi, vain maratoonariksi, eikä miksikään muuksi kuin maratoonariksi. Myös lahjakkuutta tuntui hänellä kestojuoksuun olevan, sillä vuonna 1992 hän sijoittui 800 metrillä viidenneksi Japanin koulumestaruuskisoissa ja 1500 metrillä neljänneksi maan junioriolympialaisissa. Käsitys Ichihashin lahjakkuudesta vain vahvistui, kun hän 3000 metrin kokeilussaan juoksi 9.38.3, mikä oli sen vuoden paras yläasteikäisten tytön juoksema aika Japanissa. Ichihashin juoksut tekivät vaikutuksen myös hänen isäukkoonsa, joka tietenkin toivoi tyttärestään maailmanluokan juoksijaa. Niinpä Ichihashin isä otti yhteyttä tunnettuun Tokiolaiseen valmentajaan Yasunori Hamadaan (maraton 2.13.04), joka oli valmentanut Sachiko Yamashitan maratonin MM-hopealle vuonna 1991. Tavoitteena isäukolla oli saada tyttärensä mestari Hamadan oppilaaksi. Hamada suostuikin tapaamaan Ichihashin ja heti ensi tapaamisella tämä valmentajavelho huomasi, että tytöllä on kaunis juoksutyyli. Myös Ichihashin raastoasenne taisi tehdä mestariin vaikutuksen, sillä tuon tapaamisen jälkeen ei kulunut enää kauaakaan, kun Ichihashi liittyi Hamadan talliin ja muutti Tokioon. Tämä oli melkoinen elämänmuutos nuorelle tytölle, mutta tullakseen huippujuoksijaksi hän oli valmis tekemään sen. Elämää juoksun ehdoilla Muutettuaan Tokioon Ichihashi ei juossut minkään lukion väreissä, vaikka toki koulua Tokiossa kävikin. Kaiken harjoittelunsa hän teki mestari Hamadan johtaman Tokyo Runners Clubin juoksujoukkueessa. Koska Ichihashi ei kilpaillut lukiolaiskisoissa, olivat hänen kilpakumppaninsa järjestään häntä vanhempia ja usein myös parempia. Tämä olisi saattanut syödä heikompiluontoisen juoksijan itseluottamuksen, mutta Ichihashi tiesi kovempia kilpakumppaneita vastaan kilpailemisen olevan hyvä asia hänen kehityksensä kannalta. Hänellä oli näet selvät tulevaisuuden suunnitelmat: hän ottaisi mitalin Ateenan olympiakisoista vuonna 2004 tai itkisi ja ottaisi mitalin. Ensimmäisenä vuonna (1993) Tokyo Runners Clubissa Ichihashi keskittyi hiomaan nopeuttaan ja juoksi pääasiassa 1500 metriä. Sitä seuraavana vuonna mestari Hamada antoi hänelle luvan kilpailla myös pidemmillä matkoilla. Harjoitus ja kilpaileminen vanhempia kanssasisaria vastaan alkoivat purra nuoreen Ichihashiin kuin Dracula verenluovutustilaisuuteen ja vuonna 1995, vain 18-vuotiaana hän kipaisi 5000 metriä 15.49.92:een ja 10 000m 32.48.03:een. Nämä olivat tietenkin tuon ikäiselle nuorelle naiselle erittäin kovia tuloksia ja kympin aika oli jopa juniorien Japanin ennätys. Kuin juna (tai junatar) kulki siis Ichihashi kohti kestävyysjuoksun kivenkovaa huippua. Puolimaratonin debyyttinsä Ichihashi juoksi joulukuussa 1995 Okayamassa, missä hän pettymyksekseen käytti 21,1 kilometriin aikaa 1.15.00. Tämä pettymys ajoi hänet harjoittelemaan vuoden 1996 niin kovaa, että vuonna 1997 puolimaratoniin kului Tokiossa aikaa enää 1.09.23. Nyt oli Ichihashi noussut Japanin naisjuoksuhuipulle. Noin kovan puolikaan ajan jälkeen ilmaan alkoi maratonfanien keskuudessa nousta väkisinkin kysymys siitä, koska Ichihashi juoksisi ensimmäisen maratoninsa. Se päivä koitti nopeammin kuin monet aavistivatkaan. Heti alle 2.30 Heti loistavasti menneen Tokion puolimaratonin jälkeen mestari Hamada sanoi Ichihashille: ”oppilaani, olet valmis maratonille”. Niinpä Nagoyan maratonilla maaliskuussa 1997 koitti Ichihashin ensimaratonin hetki. Hän oli harjoitellut hyvin ja niinpä Ichihashi saapui Nagoyaan täydessä maratonpotkussa. Tuossa kilvassa hän juoksi alle 20-vuotiaalle tytölle verrattoman kovan maratonin. Hän nimittäin saapui 42,2 kilometrin laukan jälkeen maaliin kilvan neljäntenä 2.29.50 kuluttua lähtölaukauksesta. Heti ensimmäisellä maratonilla juostu 2.30-alitus sai japanilaiset maratonfanit valtoihinsa ja vesi kielellä he odottivat Ichihashin seuraavaa maratonia kuin kehonrakentaja hormoniampullia. Kesällä 1997 Ichihashi juoksi Sapporossa puolimaratonin 1.11.03:een huolimatta surkeasta maratonsäästä. Tämän jälkeen hän harjoitteli erittäin kovaa muutaman kuukauden, kunnes ilmaantui marraskuussa 1997 Tokion naisten maratonin lähtöviivalle täynnä maratonintoa. Ehkä hän kuvitteli olevansa kovemmassa potkussa kuin olikaan juoksemalla Tokion kilvassa erittäin aggressiivisesti (mikä lähes aina johtaa maratonilla turmioon). Hän seurasi Etiopian olympiavoittaja Fatuma Roban jokaista liikettä kuin punkki veritilkkaa, kunnes 35 kilometrin kohdalla selvisi karu totuus: kaikki energia oli hävinnyt Ichihashin kehosta alkumatkan säntäilyssä kuin oksennus vessanpönttöön. Niinpä hänen juoksunsa hyytyi pahemman kerran ja 5 kilometrin pätkä 35 kilometristä 40 kilometriin kesti 19.41. Niin raahautui Ichihashi maaliin täydessä maratonenergiahukassa ajalla 2.31.25. Tämä oli tietenkin hänelle valtava pettymys, mutta siihen ei ollut siinä mielessä syytä, että hänen rohkea juoksutapansa teki vaikutuksen moniin maratonin asiantuntijoihin. ”Tyttöhän on rohkea kuin samurai taistelussa”, mietti kisan jälkeen moni . Kulkevaisuus seuralaisena Sevillan MM-maratonilla Kun Ichihashi oli saanut Tokion hiukan epäonnistuneen maratonin jälkeen taas koneeseensa energiaa, alkoi hän ruoskia kehoaan uuteen maratonkuosiin. Tämä kuului luonnollisesti pitkiä kovia lenkkejä, pidempiä kovia lenkkejä ja pisimpiä kovimpia lenkkejä unohtamatta tappavan kovia vetoharjoituksia olemattomalla palautuksella. Kesäkuussa 1998 hän kipittikin Sapporossa puolimaratonin 1.11.46:een ja voitti tuon kilvan vailla väsymyksen tuntemuksia kehossaan. Tästä harjoittelu jatkui tuimana aina siihen asti, kunnes koitti marraskuu ja Tokion naisten maraton. Tämä kisa toimi samalla ensimmäisenä Japanin karsintamittelönä seuraavan vuoden Sevillan MM-maratonille. Tokion maratonilla 15.11.1998 Ichihashi oli kunnossa. Tiukassa taistelussa vuoden 1993 maratonin maailmanmestari Junko Asarin kanssa hän syöksyi 42 kilometrin ja 195 metrin ravaamisen jälkeen maaliin ajassa 2.28.29, mutta hävisi Asarille niukasti (molemmat saivat saman ajan). 90 metrin päässä maalista näytti jo siltä, että Ichihashi voittaisi, mutta Asari puski väkisin rinnalle ja juuri ennen maaliviivaa hiuksenhienosti ohi. Tämä tietenkin korpesi voittoa, vain voittoa eikä mitään muuta kuin voittoa tavoitellutta Ichihashia kuin viiltävä terä, mutta suruun ei ollut siinä mielessä aihetta, että molemmat taistelun osapuolet valittiin Sevillan MM-maratonille täynnä maratonluottoa. On itsestään selvää, että Ichihashi keskittyi Sevillan MM-maratonille koko kevään ja kesän 1999 täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Toki hän myös koneestaan jonkin verran karstoja irrotteli kovilla harjoituksilla. Välillä tehtiin toki myös kovia harjoituksia, puhumattakaan kovista harjoituksista. Harjoitus St Morizin vuoristoleirillä alkoikin tuottaa sen verran tulosta, että matkustaessaan Sevillaan, oli jokseenkin selvää, että Ichiahsi oli elämänsä potkussa. Vain hänen ylitseen kävisi Sevillassa naarasmaratoonareiden tie voittoon. Viimeiset päivät ennen MM-maratonia Ichihashi tärisi täydessä maratonmalttamattomuudessa. Sevillan naisten MM-maraton lähetettiin liikkeelle 29.8.1999 klo 9.05. Vaikka oli vielä aamutuima, oli lämpötila tappavan kuuma, niin kuin asia Espanjassa tuohon aikaan vuodesta on. Niinpä 5 kilometrin poijulle tultiin varsin maltillista vauhtia kellojen näyttäessä kuluneeksi 17.58. Tässä vaiheessa kärkijoukossa oli mukana vielä runsaat 30 naista. Niin jatkettiin kympin puulle ajassa 35.26. Vauhti oli siis selvästi kiristynyt, mutta tästäkös Ichihashi veisasi viis. Täydessä maratonpsykoosissa hän julmisteli kilvan kolmantena varjostaen kärkinaisen jokaista liikettä mustasukkaisen vahtaajan tavoin. 15 kilometrin tikulla (53.06) kärkiryhmässä kipitti enää 16 naista, joukossaan Ichihashi. Jo tässä vaiheessa hänelle oli käynyt selväksi, että hänellä on kisassa päällä täydellinen kulkevaisuus. Vauhti ei tuntunut missään ja koko ajan Ichihashi vain odotti sitä hetkeä, kun joku iskee. Niinpä puolimatkassa (1.14.30) Ichihashille oli selvää, että ellei kukaan muu kilvassa juokse toista puolikasta negatiivisena splittinä, hän tekee sen. Kisaa ympäri maailman seuraavien maratonjännitys alkoi kohota kuin paine ydinvoimalassa. Kun juoksijattaret saapuivat 25 kilometrin tolpalle (1.28.28), kärkijoukossa oli mukana vielä 15 maratonjuoksijatarta, joista neljä oli japanilaisia. ”On ihme, jos ei joku tyttäristämme ota mitalia”, mietti kotona kisaa seuraavista moni. 30 kilometrin pallolla (1.46.03) tosin yksi japanilainen, Mayumi Ichikawa oli joutunut antautumaan kärkiryhmän vauhdista, mutta muilla tuntui kulkevan. Ainakin Ichihashi veteli edelleen mukana vailla minkäänlaista heikotusta koneessaan. Kova harjoittelu oli jalostanut hänen vauhtikestävyytensä sellaiseen kuosiin, että hän joutui suorastaan pidättelemään menoaan. Tämän jälkeen alkoivat ratkaisut. Etiopian olympiavoittaja Fatuma Roba nykäisi, eivätkä häntä pystyneet enää seuraamaan muut kuin Jong Song-Ok Pohjois-Koreasta, Lidia Simon Romaniasta ja Ichihashi. Nyt naarasmaratoonarit eivät enää pidätelleet, vaan vetivät aivan täpöillä kohti maalia mitalinkuvat silmissään. Kun kärki saapui 35 kilometrin paalulle, Roba (2.02.51) oli pari sekuntia karussa muilta. Tämän jälkeen ero vain kasvoi ja parhaimmillaan Roba oli jo 50 metriä edellä muita. Oliko hän kulkemassa kohti maailmanmestaruutta? Ei suinkaan, sillä Ichihashi sanoi myöhemmin tienneensä tuossa vaiheessa kykenevänsä saavuttamaan Roban. Hän aloitti yhdessä Pohjois-Korean Song-Ok:n kanssa armottoman takaa-ajon ja 38 kilometrin pisteellä he saavuttivat saalinsa ja painoivat ohitusvilkun kera ohi. Tämän jälkeen oli selvää, että kultamitali oli kahden kauppa. 40 kilometrin viistalle saavuttaessa kaksikko Song Ok-Ichihashi (2.19.38) oli jättänyt Robaa jo runsaat 20 sekuntia ja nyt Simonkin oli noussut saalistamaan katkinaista Robaa. Vaikka Ichihashi taisteli kuin hyeenatar, stadionille tultaessa kävi selväksi, että sinä päivänä hän ei voinut Pohjois-Korean tyttärelle mitään. Niin valtavan taistelun jälkeen saavuttiin maaliin järjestyksessä Song-Ok (2.26.59), Ichihashi (2.27.02), Simon (2.27.41) ja Roba (2.28.04). Pian tämän jälkeen muista japanilaisista maaliin saapuivat 8:nneksi sijoittunut Kayoko Obata (2.29.11), 16:nneksi taistellut Junko Asari (2.31.39) ja heti hänen peräänsä maalilinjan ylle vaipunut Mayumi Ichikawa (2.32.01). On edes turha mainita, että tällä joukkiolla Japani voitti maailmancupin joukkuekilvan ylivoimaisesti. Rohkea yritys Sydneyn olympiamaratonilla Sevillan MM-maratonin jälkeen Ichihashi oli tietenkin täydessä maratononnellisuudessa, olihan hän ottanut MM-hopeaa, juossut kuumassa säässä oman ennätyksensä, ollut osa maailmancupin voittanutta maratonjoukkuetta ja varmistanut samalla paikan seuraavan vuoden olympiamaratonille. Niin sai Ichihashi aloittaa olympiamaratonille keskittymien jo yli vuotta ennen olympiakisoja. Motivaatiovaikeuksia aloittaa harjoittelu syksyllä 1999 olympiakisoja varten ei Ichihashilla varmaan ollut, sillä kukapa maratonari(tar) ei olympiamitalia kaulaansa himoaisi? Harjoittelua ei haitannut edes se, että Ichihashi valittiin Japanissa vuoden 1999 parhaaksi yleisurheilijaksi. Hän harjoitteli valmentaja Hamadan ruoskan alla kuin rääkätty rääkkä. Niin seurasivat päivät toisiaan, viikot viikkoja ja kuukaudet kuukausia, kunnes koitti olympiavuosi 2000. Harjoitusleireillään Ichihashi otti koneestaan irti kaikki mitä otettavissa oli. Ratakaudella 2000 hän oli kenties kovasta harjoittelusta johtuen aika jumissa, päätellen siitä, että vitoseen ja kymppiin kului aikaa 15.57.93 ja 33.05.60. Luultavasti hän näistä varoitusmerkeistä huolimatta luuli syksyn 2000 ja olympiakisojen koittaessa olevansa ylenpalttisen verrattomassa lyöntipotkussa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ollut. Sydneyn olympiamaraton laukaistiin liikkeelle 24.9.2000 kello 9.00 aamulla. Heti lähtöpaukun jälkeen Belgian Marleen Renders lähti omille teilleen luullen kykenevänsä jättämään muut heti alussa. Hän ohitti 5 kilometrin ja 10 kilometrin tolpat ajassa 16.48 ja 34.08. Mukana oli kuitenkin niin kovia maratonkonettaria, että se mikä onnistui Joan Benoitille vuonna 1984, ei onnistunut Rendersille vuonna 2000. Päinvastoin, hänen yrityksensä oli tuomittu epäonnistumaan. Niinpä 15 kilometrin kannolla (51.19) Renders oli saalistettu kiinni. 20 kilometrin pisteen (1.08.10) jälkeen Japanin Naoko Takahashi kiihdytti kärkeen ja 25 kilometrin ketjulla (1.24.48) kärkijoukossa juoksi enää kolme naista: Takahashi, Romanian Lidia Simon ja Ichihashi. Nyt Ichihashi oli mitalissa kiinni, mutta matkaa maaliin oli vielä paljon, liian paljon. Ennen 30 kilometrin paalua Ichihashi joutuikin huomaamaan, että hänen eväänsä sen päivän kisassa olivat armottomasti syödyt. Takahashin völjyssä roikkuminen oli vienyt kaikki hiilihydraatit Ichihashin koneesta ja nyt energiatankki kumisi tyhjyyttään kuin kumisevainen tynnyri. Tämä tarkoitti sitä, että hänellä ei ollut enää mitään mahdollisuutta pysyä Takahashin ja Simonin völjyssä. Hän alkoi hyytyä piiputtavan venäläisen mossen tavoin ja 30 kilometrin oksalla hän oli jo 45 sekuntia Takahashia ja Simonia jäljessä. Peli alkoi olla pelattu. Tuota pikaa Ichihashin ohitti myös Kenian Joyce Chepchumba ja sitten naista alkoi lapata hänen ohitsensa lakkaamattomana virtana. Kisan toisesta puoliskosta tulikin Ichihashille täydellinen waterloo ja hänen vauhtinsa romahti minuuttitolkulla. Lopulta kaukana, perin kaukana olympiakultaa voittaneen Takahashin (2.23.14) takana Ichihashi hiipparoi maaliin sijalla 15 kellojen näyttäessä aikaa kuluneeksi 2.30.34. Paljon ei tällaisella hetkellä häntä varmaan lohduttanut edes Japanin hyvä kokonaispanos (Takahashi kultaa, Eri Yamaguchi 7). Peli oli täydellisesti pelattu ja Ichihashin mitalihaaveet olivat sulaneet Sydneyn asfalttiin kuin viina maksaan. Uran loppu Olympialaisten jälkeen Ichihashi jatkoi juoksemistaan tappavasta olympiapettymyksestä huolimatta. Marraskuussa 2000 hän tikutti Nagoyassa puolimaratonin aikaan 1.11.22. Mikäs oli uran jatkuessa kun ikää ei vielä ollut paljoakaan ja kun uran päätavoite odotti Ateenassa 2004. Vuoden 2001 keväällä tummia pilviä alkoi kuitenkin kasaantua Ichihashin ylle, sillä äkkiä hänen juoksu-uralleen ei löytynyt enää sponsoreita. Lähes kaikista japanilaisista eliittijuoksijoista poiketen Ichihashi ei ollut koskaan juossut minkään firman joukkueessa, vaan hänen juoksu-uransa rahoitus oli tullut Japanin yleisurheiluliiton lahjakkaiden juoksijoiden erikoisohjelmasta. Nyt tämä rahoituskuvio loppui kuin seinään ja Ichihashi jäi tyhjän päälle. Hän yritti hetken aikaa jatkaa urheilua ilman minkään firman tukea ja joulukuussa 2001 hän juoksikin maratonin Nahassa aikaan 2.35.59. Tästä ei kuitenkaan paljon iloa ollut ja Ichihashin motivaatio kovaan työhön maantiellä alkoi rakoilla seulaksi ammutun puuseinän tavoin. Tästä huolimatta vuoden 2002 marraskuussa Ichihashi ilmestyi Tokion naisten maratonin lähtöviivalle tavoitteenaan tietenkin paikka seuraavan vuoden Pariisin MM-maratonille. Hänen harjoittelunsa oli kuitenkin ollut enää vain varjo entisestään. Tätä taustaa vaste ihmeenä ei voida pitää, että Tokion kilvassa hän putosi kärkijoukosta jo 5 km:n kohdalla ja kisa oli sillä selvä. Peli oli pelattu ja shakista oli tullut matti. Niin Ichihashi heitti kisakenkänsä sirkkeliin ja teki kisanumeroistaan nenäliinoja. Vain haaveeksi jäi mitalin juokseminen Ateenan olympiakisoissa, kun Ichihashi lopetti juoksu-uransa täydessä lopettavaisuudessa. Raasto.comin tietojen mukaan Ari Ichihashi toimii tätä nykyä valmennustehtävissä ja nauttii maratonfanien keskuudessa edelleen suurta arvostusta. Hänen legendan maineestaan kertoo jotain se, että vuoden 2007 helmikuussa hänet kutsuttiin Tokion maratonille kunniavieraaksi sellaisten vanhojen mestarien kuin Kenji Kimiharan, Yuko Arimorin ja Sachiko Yamashitan kanssa. Vaikka Ichihashin parhaat tulokset saattoivat jäädä juoksematta, saavutti hän kuitenkin urallaan MM-mitalin, minkä vuoksi hänen ei ole syytä muistella raastouraansa katkeruudella. Ari Ichihashin parhaat maratonit
Lisäksi puolimaraton 1.09.23 Lähteet IAAF. Biography: Ari ICHIHASHI. http://www.iaaf.org/athletes/athlete%3D115327/ [15.11.2007] Marathonguide.com. Sydney Olympics 2000 - Women's Marathon. Naoko Takahashi wins Marathon - Sets new Olympic Record. http://www.marathonguide.com/news/exclusives/womolympics_000924.cfm [15.11.2007] Nakamura, K. 2000. Spotlight on Ari Ichihashi. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=15166.html [12.2.2007] Nakamura, K. 2001. Shizuoka International Meet. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=13618.html [20.11.2007] Nakamura, K. 2002a. Can Naoko Takahashi keep winning streak alive in Tokyo? http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=20011.html [20.11.2007] Nakamura, K. 2002b. Banuelia Mrashani of Tanzania wins Tokyo International Ladies Marathon. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=20023.html. [20.11.2007] Wikipedia 2007. Tokushima Prefecture. http://en.wikipedia.org/wiki/Tokushima_Prefecture [28.10.2007] Teksti: Z |