|
Z'n Japanicorner Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppuelämäkseen Japanifani. Z'n Japanicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon. Hiromi Ominami Kuka on raasto.comin seuraava japanilainen? No kukapa muukaan kuin pitkän linjan maratonsahaajatar Hiromi Ominami, jonka ura kansainvälisillä maratonniityillä on verraton. Naarasmaratonkaksoset Kaksostytöt Hiromi ja Takami Ominami syntyivät Ominamien perheeseen äitinsä ja isänsä alullepanemina jossain päin Japania 15.11. vuonna 1975. Eipä kulunut kauaakaan, kun he jo aloittivat telmimisen muiden kotinsa lähistöllä asuvien nuorten kanssa ja tuota pikaa kestojuoksun harrastamisen. Raasto.comilla ei ole tietoa heidän nuoruusvuosistaan ja esimerkiksi siitä, kuinka he menestyivät kouluaikoinaan kilparadoilla ja opintiellä. Todennäköisesti he kuitenkin olivat jo ennen 20 ikävuoden täytymistä aika kovia ruumiinsa kurittajia kestävyysjuoksun säälimätöntä säännöllisyyttä korostavassa maailmassa. Tämä tarkoitti sitä, että tytöt ulkoilivat kaksi kertaa päivässä aamuin illoin, päivästä toiseen, säässä kuin säässä, tiellä, radalla, ylämäessä ja joskus myös ruohokentällä. Vuodet kuluivat ja vartuttuaan täyteen ikään ja kestoon Ominamin tyttäret saivat ammattilaissopimuksen UFJ pankin kestävyysjuoksujoukkueessa. Opiskelut oli siis opiskeltu ja nyt he saivat keskittyä vain, ainoastaan ja pelkästään kestävyysjuoksuun. UFJ:n valmentajana toimi mies nimeltään Shinya Takeuchi, joka oli omistanut elämänsä maratonille. Tämä tarkoitti luonnollisesti sitä, että mestari Takeuchi tiesi maratonista kaiken. ”Jo on kumma ellei Ominamien maratonura ala tuota pikaa urjeta”, mietti moni kuultuaan sisarusten siirtymisestä Takeuchin ruoskittaviksi. Kenenpä veri ei maratonille vetäisi? Liityttyään UFJ:n talliin Ominamit eivät aikaansa kauaa tuhlanneet 400 metrin pituisen ringin kiertämiseen päälajinaan, vaan heidän verensä veti ennen kaikkea maratonille. Niin kului aika, kunnes Ominamit olivat mestari Takeuchin mielestä vetäneet riittävästi laatua ja ennen kaikkea määrää koneeseen ensimmäistä maratoniaan varten. Paikaksi sille valittiin Nagoya 14.3. vuonna 1999. Eivätpä Ominamit ensimaratoniaan hullummin juosseetkaan, sillä kun lähtölaukauksesta oli kulunut 2.30.19, maaliin saapui Takami ja ajassa 2.33.05 Hiromi. On tarpeetonta mainitakaan, että nämä olivat aika hyviä tuloksia ensimaratoonareille. Tästä innostuneena tyttäret alkoivat vetämää hillitöntä määrää koneeseen, sillä he olivat jääneet maratonkoukkuun jo yhdestä kokeilusta. Niinpä vuoden kuluttua samassa paikassa he olivat valmiita tekemään 2.30-rajasta silkkaa hakkelusta, silppua ja paloittelua. ”Hakkaamme 2.30-rajan kilon kimpaleiksi”, saattoivat Ominamit ajatella seistessään Nagoyan naisten maratonin lähtöviivalla 13.3.2000 täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Tämä maraton ei ollutkaan mikä tahansa kilpa, sillä se oli viimeinen Japanin karsintamaratoneista Sydneyn olympiamaratonille. Nagoyan maratonin lähdettyä liikkeelle oli selvää, että kilvassa ei ollut kyttäilyllä mitään sijaa. Olympiamaratonin lippua himoava Naoko Takahashi nimittäin ampaisi kärkeen täynnä maratonluottoa. Hän painoi yhdessä Puolan Malgorzata Sobanskan ja Venäjän Irina Safarovan sekä muutaman muun kanssa vitosen kyltistä ohi ajassa 16.51. Ominamin siskokset olivat tässä vaiheessa noin 30 metriä perässä, mutta jo 12,5 kilometrin vitjalla he olivat ottaneet kärkijoukon kiinni. ”Eivät kai Ominamit ole aloittaneet liian kovaa”, mietti moni UFJ-pankin työntekijä hirvittävän maratonjännityksen riivaamina. Niin juostiin, kunnes 20 kilometrin peitsi saavutettiin 1.08.47 kuluttua lähtölaukauksesta ja puolimaraton ajassa 1.12.39. Takahashi ei kuitenkaan kestänyt tällaista hidastelua. Hän rynnisti kärkeen ja 25 kilometrin kävyllä omille teilleen. Loppu olikin häneltä uskomatonta maratonnäytöstä kohti voittoa ja olympialippua. Sen sijaan taaempana Ominamit kärvistelivät maratontuskissaan kuin isoäiti Cooperin testissä. He taistelivat maannaistensa Reiko Tosan ja Midori Fumoton kanssa lenkkeilijän pohkeeseen hampaansa iskeneen koiran tavoin. Hirvittävän piinan jälkeen, jossa jokainen metri tuntuu kymmeneltä kilometriltä, saavuttiin lopulta maaliin järjestyksessä Takahashi (2.22.19), Tosa (2.24.36), Takami Ominami (2.26.58), Fumoto (2.27.55) ja Hiromi Ominami (2.28.32). Ominamien kohdalla tämä tarkoitti siis sitä, että he olivat murskanneet 2.30-rajan rikki kuin umpiluu tilliseinän. Olympialaisiin heillä ei kuitenkaan ollut näillä näytöillä mitään asiaa. Vaikka Omimit juoksivat kilvassa reilusti omat ennätyksensä, ei tämä aina vaativaa mestari Takeuchia tyydyttänyt alkuunkaan. Ennen kilpaa hän oli nimittäin todennut lehdistölle täynnä maratonluottoa: ”Odotan Hiromin juoksevan 2.25. Jos näin ei tapahdu, kisa on pettymys.” Ei siis Ominamin tytärten auttanut muu kuin alkaa kerätä hyvällä määrällä juostua laatua koneeseen täyttääkseen valmentajansa heille asettamat kivikovat odotukset. Maraton & maraton Nämä odotukset eivät kuitenkaan keväällä 2001 ainakaan Hiromin kohdalla täytyneet. Hän nimittäin juoksi maratonin Nagoyassa 2.33.03, kaukana toiseksi sijoittuneen Takamin (2.26.04) takana. Vieläkään Hiromille ei tullut siis palkkiota vuosien uurastuksestaan. Hän ei voinut muuta kuin yrittää keväällä 2002 Nagoyassa uudestaan. Jo neljännen kerran peräkkäin kampesi siis Hiromi itsensä Nagoyan lähtöviivalle täydessä hiilihydraattilatingissa. Hänellä oli myös aika lailla maratonluottoa, sillä hän totesi ennen kilpaa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa: ”Olen aivan älyttömässä lyönnissä. Toisin kuin edellisinä vuosina, nyt harjoitteluni on mennyt täysin puikkareihin. En malta odottaa kilpaa.” Tällä kertaa mukana ei ollut enää kaksossisko Takamia, joka tähtäsi Rotterdamin maratonille täydessä maratontähtääväisyydessä. Muutenkin siskosten tiet erkaantuivat niin, että he tulisivat jatkossa juoksemaan eri maratoneja. Heidän uransa erkaantuivat myös sillä tavoin, että Takami, joka juoksi Rotterdamissa 2.23.43, oli keväällä 2002 uransa huipulla ja hänen loppu-uransa tulisi olemaan enemmän tai vähemmän alamäkeä, kun taas Hiromilla tulisi käymään päinvastoin. Vuoden 2002 Nagoyan naisten maraton pistettiin liikkeelle aamutuimaan 10.3. Alkuvauhti ei ollut kauhean kovaa, mutta ei kauhean hiljaistakaan päätellen siitä, että 5 kilometrin kerän ohi laukattiin ajassa 16.55. Tästä vauhti hiljeni siten, että seuraava vitonen kesti 17.18. Huoleen ei kuitenkaan ollut syytä, sillä jälkimmäinenkin vitonen oli selvästi alle 3.30 -kilometrivauhtia. 10 kilometrin pellillä kärkiryhmässä oli enää neljä maratonpsykoosissa kärvistelevää naarasta. He tottelivat nimiä Mizuki Noguchi, Megumi Tanaka, Sakiko Kato ja tietenkin Hiromi Ominami, kaikki Japanista. Nelikon kaikki muut jäsenet paitsi Ominami höyläsivät debyyttimaratoniaan. Niin jatkettiin, kunnes 15 kilometrin naulalla (51.34) Kato alkoi jäädä kärkikolmikosta vääjäämättömästi kuin kohtalo. Seuraavat 10 kilometriä Noguchi, Tanaka ja Ominami taittoivat sulassa sovussa täydellisessä maratonkeskittyneisyydessä juosten, mutta 25,5 kilometrin sahalla Ominamin oli antauduttava. Tuota pikaa oli antauduttava myös Tanakan, sillä 26 kilometrin rasvalla Noguchi meni menojaan. 28 kilometrin ryystölle saavuttiin siten, että Noguchi johti 10 sekunnilla ennen Tanakaa, joka oli puolestaan 10 sekuntia edellä Ominamia. Eipä kulunut kuitenkaan kuin pari kilometriä, jolloin sekä Tanaka että Ominami suorastaan romahtivat Noguchin uljaan maratonvedon seurauksena. Nyt naaraat vetivät maratonin tuskallisimpia kilometrejä aivan täpöillä välittämättä piiruakaan sen aiheuttamasta valtavasta tuskasta. Noguchin mentyä menojaan Tanaka ja Ominami kamppailivat toisesta sijasta kuin rokkarit viinasta. Yhdeksän kilometrin päässä maalista Ominami saavutti Tanakan ja painoi hetkeä myöhemmin ohi vailla pienintäkään armon tunnetta kilpasisartaan kohtaan. Joidenkin raastoisten hetkien jälkeen saavuttiin maaliin järjestyksessä Noguchi (2.25.35), Ominami (2.27.29) ja Tanaka (2.28.19). Heidän perässään myös Chihiro Tanaka (2.29.30) ja Tomoko Kai (2.29.47) alittivat 2.30-rajan. Ominamille Nagoyan suoritus saattoi olla kovista ennakko-odotuksista johtuen jonkinlainen pettymys, mutta tästä huolimatta hänet nähtiin saman vuoden syksyllä jälleen maratonia juoksemassa. Hän nimittäin otti Etelä-Korean Pusanissa järjestetyissä Aasian kisoissa pronssisen mitalin ajalla 2.37.48, Pohjois-Korean Ham Bong-Silin (2.33.35) ja legendaarisen maannaisensa Harumi Hiroyaman (2.34.44) takana. Tytärten ajat kertovan päivän säätilan olleen maratonjuoksun kannalta kaikkea muuta kuin optimaalisen. Ulkomaan maratonniityt kutsuvat Juostuaan neljänä perättäisenä vuonna Nagoyan maratonilla, Ominami päätti juosta maratonin keväällä 2003 vaihteeksi jossain muualla. Koska Takami-sisko oli juossut 2.23 edellisvuonna Rotterdamissa, tähtäsi Hiromikin nyt sinne täynnä maratontoivoa, jälleen kerran. Hän pääsikin talven 2002-2003 aikana siksi hyvään maratonpotkuun, että saattoi astua Rotterdamiin vievään koneeseen varmana maratonennätyksensä särkymistä tietäen samalla, että maratonilla mikään ei ole varmaa. Rotterdamin maratonilla 13.4.2003 näytti pitkään siltä, että Ominami vie kyseisen kilvan voiton, sillä vielä 35 kilometrin väijyllä (2.00.00) hän oli 15 sekuntia edellä Serbian Olivera Jevticiä. Tämän jälkeen matka alkoi kuitenkin painaa, energiat loppua ja askel jyystää, joten 40 kilometrin veräjällä Jevtic painoi Ominamin ohi hurmioitunut maratontuijotus silmissään. Viimeisen 2 kilometrin ja 195 metrin aikana eroa juoksijattarien välillä tuli sen verran, että lopulta he vajosivat maalinjan ylle ajoin 2.25.23 (Jevtic) ja 2.26.17 (Ominami). Jälleen oli yksi maraton Ominamin osalta päätöksessään ja jälleen hän oli hionut rekordiaan paremmaksi. Rotterdamin jälkeen ei ollut epäselvää, mikä oli Ominamin seuraava tavoite. Hän näet tähtäsi vuoden 2004 Ateenan olympiamaratonille kuin tikka tikkatauluun. Sinne pääsy edellytti kuitenkin valtaisaa juoksua jollain kolmesta Japanin naisten olympiakarsintamaratonilla. Hän harjoittelikin kesän ja syksyn 2003 Osakan olympiakarsintamaraton tähtäimessään. Valtava pettymys olympiakarsintamaratonilla osa 1 Valitettavasti Osakan olympiakarsintamaratonilla 24.1.2004 sää oli helvetillinen, mikäli helvetissä on lunta. Lumisade lakkasi juuri ennen starttia, eikä myöskään helteen voinut sanoa riivaavan naarasmaratonhylkiöitä (lämpötila 3,8 astetta). Myrskytuulessa mielellään purjehtiville keli tosin oli ihanteellinen. Kenties näiden syiden vuoksi 10 kilometrin väliaika oli vain 36.35. Tässä vaiheessa kärkijoukko sisälsi 21 täydellisessä maratontranssissa juoksevaa naista. Tämän jälkeen Yoko Shibui ryntäsi kärkeen ja veti seuraavan kilometrin 3.20:een, minkä johdosta kärkijoukko kutistui 13 juoksijattareen. Hitaasta vauhdista huolimatta tai ehkä juuri sen takia jännitys riivasi maratonfaneja kuin sikainfluenssa meksikolaisia. Tämän jälkeen monikin yritti irtiottoa, mutta hirveässä tuulessa siitä ei tullut mitään. Sitten, 26,6 kilometrin köydellä Masako Chiba, edellisvuoden MM-maratonin pronssimitalisti iski maratonkaasun pohjaan. Hän veti 27-28 kilometrin välisen tonnin 3.12:een ja kaksi seuraavaa kilometriä 3.16 ja 3.19. Näin kovassa rallatuksessa ei pysynyt enää kukaan muu mukana kuin Naoko Sakamoto, Yoko Shibui ja Ominami. Kamppailu olympiapaikoista riehui kuin hurrikaani New Orleansissa. 30 kilometrin jälkeen edellisvuoden MM-maratonin nelonen Sakamoto siirtyi kärkeen, eikä seuraavaan kilometriin kulunut aikaa kuin 3.04. Silti 31 kilometrin kaivolla hänen völjyssään roikkuivat vielä Ominami ja Chiba. Eivät kuitenkaan roikkuneet kauaa, sillä Sakamotolta kului seuraavaan kahteen vitoseen vain 15.48 ja 16.30. Niin hän juoksi ylivoimaiseen voittoon ja olympialaisiin ajallaan 2.25.29. Takana Chiba ja Ominami kävivät raivoisan taistelun toisesta sijasta, joka päättyi Chiban voittoon ajoin 2.27.38 ja 2.27.40. Kamppailulla toisesta sijasta ei kuitenkaan ollut siinä mielessä merkitystä, että ainoastaan kilvan voittajalle oli tarjolla lippu olympiakisoihin, siksi kovaa muut Japanin maratonnaaraat olivat muilla olympiakarsintamaratoneilla viilettäneet. Olympiapaikan lipeäminen oli tietenkin Ominamille valtava pettymys, mutta maraton oli juostu, joten hänen ei auttanut muu kuin keskittyä juoksemaan syksyllä mahdollisimman kova maratonaika. Jonkin ajan asiaa harkittuaan hän päätti juosta sen Berliinissä. Upea juoksu Berliinissä Kesällä 2004 Ominami harjoitteli Berliinin maraton mielessään. Hakeakseen maratonkovuutta hän kilpaili säännöllisen epäsäännöllisesti. Japanin mestaruuskisoissa kesäkuussa hän pieksi rataa siihen malliin, että 5000 metrillä tuloksena oli viides sija ajalla 15.20.75 ja puolta pidemmässä radankierrossa käteen jäi seitsemäs sija (31.55.32). Ominami alkoi lisääntyneen nopeuden myötä päästä raivoisaan maratonpiiskaan. Sapporon puolimaratonilla 4.7. hän otti paikkansa kilvan kärjessä heti kilvan alusta alkaen ja tikutti ohi viiden, kymmenen, 15 ja 20 kilometrin paaluista ajoissa 16.05, 32.22, 48.55 ja 1.05.19. Sitten hän raastoi viimeiset 1 km ja 96,5 metriä siihen malliin, että maalissa kello kertoi aikaa kuluneeksi 1.08.45. Moisessa rallatuksessa taakse jäi mm. edellisvuoden maratonin maailmanmestari, Kenian Catherine Ndereba. ”Halusin todella juosta tämän kisan, joten olen onnellinen, että voitin. Käytän tätä voittoa ponnahduslautana aloittaessani maratonkeskittymisen syksyn maratonia varten”, tuumi Ominami maalissa täydessä puolimaratononnellisuudessa. Kun loppukesän ja alkusyksyn aikana suoritettu maratonin erikoisharjoittelujakso meni Ominamilta myös puikkareihin, saattoi hän saapua Berliiniin syyskuun lopulla maratonkeskittyneisyyden lisäksi myös pullollaan maratonluottoa. Berliinin maraton starttasi 26.9.2004 klo 9.00 paikallista aikaa hyvissä olosuhteissa. Lämpötila oli yhdeksän astetta, eikä tuulta ollut nimeksikään. Pieni sade tosin pieksi Euroopan maratonjuoksun pääpaikan katuja, mutta se ei juoksijoita haitannut. Ominami lähti liikkeelle kovaa, mutta ei niin kovaa kuin maannaisensa Yoko Shibui. Hän huristeli 10 kilometrin laatalle ajassa 33.38 ja jatkoi siitä puolimatkaan, jonka väliaika oli 1.10.54. Ominami aikoi selvästikin murskata siskona maratonennätyksen (2.23.43) kappaleiksi. Kun maratonin toinenkin puolisko sujui Ominamilta lopun normaalista hirviötuskasta huolimatta hyvin, ei ollut mikään ihme, että hän vaipui lopulta maalilinjan ylle toisena ajalla 2.23.26, jonkin verran alle 2.20 huristelleen Shibuin (2.19.41) takana. ”Olen hyvin onnellinen tulokseeni, koska rikoin perheemme maratonrekordin”, Ominami sanoi maalissa. Niin oli vuoden 2004 Berliinin maraton juostu ja Ominami saattoi lähteä kotimatkalle täydessä maratontyytyväisyydessä. Kautensa hän päätti marraskuussa maajoukkueiden väliseen Chiba ekiden -viestiin. Siellä Japanin tyttäret sijoittuivat toiseksi heti Etiopian jälkeen käyttämällä maratonin mittaiseen viestiin aikaa 2.14.15. Valtava pettymys MM-karsintamaratonilla Vuonna 2005 tummia pilviä alkoi ilmaantua Ominamien ylle. UFJ -pankki nimittäin lopetti jostain käsittämättömästä syystä maratontiiminsä sponsoroinnin, joten siskosten ei auttanut muu kuin etsiä itselleen jalkatyöläisen pestiä muualta. Onnekseen he saivat verrattoman tarjouksen Toyota Shatai -yhtymältä ja sen ansiosta maratonin pieksentä saattoi jatkua valtoimenaan. Tytärten valmentaja oli nyt mies nimeltään Masahiko Takahashi, joka tiesi 42 kilometrin ja sen päälle juostavan 195 metrin kilvanjuoksusta kaiken lisäksi täysin kaiken. Näiden oppien mukaan harjoitellen Hiromi Ominamin oli hyvä tähdätä vuoden 2005 Osakan naisten maratonille täynnä maratonodottavaisuutta. Tämä kilpa oli samalla yksi kolmesta tapahtumasta, joiden perusteella Japanin karsisi juoksijattariaan Helsingin MM-maratonille. Kun äärimmäisen kovakuntoiset maratonhylkijättäret kokoontuivat Osakan maratonin lähtöviivalle 30.1.2005, Ominami tiesi olevansa vähintään normaalissa maratonjyräyspotkussaan. Kokonaan eri asia oli, tulisiko se riittämään MM-lippuun, jolloin hänellä olisi mahdollisuus juosta maraton raasto.comin toimituksen kannustamana. Osakan kilpa lähti matkaan aika mukavanoloista vauhtia, sillä 5 kilometrin silmukka saavutettiin 17.02 kuluttua lähdöstä, eikä 10 kilometrin kairallakaan aikaa oltu käytetty enempää kuin 33.46. Tämä ei kuitenkaan täynnä maratonvauhti-intoa olevalle Ominamille riittänyt, vaan hän hyökkäsi kärkeen. Tämän seurauksena kahteen seuraavaan kilometriin kului 3.20 ja 3.16. Tällaista rallatusta eivät muut kestäneet ja niinpä Ominami sai sivuuttaa 15 kilometrin veitsen ajassa 50.51. Tämä tarkoitti samalla sitä, että edelliseen vitoseen oli kulunut aikaa vaivaiset 16.35. Tästä ei Ominami kuitenkaan välittänyt, vaan jatkoi edelleen hullunrohkeaa paahtoaan. 20 kilometrin sirkkelillä (1.06.56) hän oli yli minuutin edellä takaa-ajajiaan. ”Ei kai meidän Hiromimme vaan ole aloittanut liian raikulimaista vauhtia”, miettivät monet hänen faninsa seuratessaan kilpaa jännityksestä hervottomina ja ylenpalttisen maratonkiinnostuneisuuden vallassa. Puolimatkan jälkeen takaa-ajojoukossa alkoi tapahtua, kun Latvian Jelena Prokopcuka lähti omille teilleen tavoittaman Ominamia. Kuitenkin 25 kilometrin kettingillä (1.23.41) eroa näiden kahden raastajatarhurjimuksen välillä oli minuutti. Ominami oli noin 2.21-vauhdissa, mutta valitettavasti hän oli sillä kertaa iskenyt valttinsa pöytään liian aikaisin. Hän alkoi hyytyä kuin poliitikko valheenpaljastuskokeessa. Hän käytti seuraavaan vitoseen yli 17 minuuttia. Tämän seurauksena tasaisesti viilettänyt Prokopcuka alkoi saavuttaa häntä kuin alaikäinen veteraania. 30 kilometrin juustolla (1.40.40) Ominami oli vielä 32 sekuntia edellä Prokocukaa, mutta ennusmerkit eivät olleet hyvät. Vielä oli 12 pitkää kilometriä maaliin, eikä hiilihydraattivarastoista ollut alun rallatuksen jälkeen paljoakaan jäljellä. Kymmenen kilometrin päästä maalissa vääjäämätön tapahtui. Prokopcuka saavutti Ominamin, eikä epäröinyt yhtään lähtiessään ylhäiseen yksinäisyytensä. 35 kilometrin kirveellä (1.58.16) hän oli jo 50 sekuntia edellä Ominamia, joka puolestaan oli täysin poikki. Ei siis ollut yllätys, että 35,7 kilometrin korrella myös Mari Ozaki ohitti Ominamin. Tästä ei kulunut kauaakaan, kun yksi jos toinenkin maratonveijaritar sivuutti tervassa tarpovan Ominamin. Niin Prokopcuka juoksi voittoon ajalla 2.22.56, ennen Ozakia (2.23.59), Harumi Hiroyamaa (2.25.56), Miki Oyamaa (2.26.55), Lidia Simonia (2.27.01) ja vihdoin hervottomana maalilinjan ylle vaipunutta Ominamia (2.28.07). On turha väittää, etteikö kisa olisi ollut Ominamille pettymys, mutta ainakin hän oli yrittänyt kaikkensa, vain kaikkensa eikä enempää eikä vähempää kuin kaikkensa. MM-maratonille Ominamilla ei kuitenkaan ollut tämän juoksun perusteella mitään asiaa ja sekös korpesi häntä kuin viinaton takahuone rokkaria. Kovaa kilvanjuoksua ympäri planeettaamme osa 1 Kovin pitkäksi aikaa Ominami ei jäänyt murehtimaan MM-maratonilta karsiutumistaan, vaan alkoi harjoittaa tuskansiedätystä yhä tihenevään tahtiin. Tämä resepti nostikin hänen kuntonsa sellaiseksi, että kesäkuun alussa hän juoksi Japanin mestaruuskisoissa 5000 metrillä hopealle (15.25.59) ja 10 000 metrillä pronssille (31.35.18). Viimeksi mainittu oli hänen uusi rekordinsa. Kovatasoisessa kilvassa kahdeksan japanitarta ehti maaliin ennen 32 minuutin täyttymistä. Tuskan syleileminen jatkui. Heinäkuun alussa Ominami kulutti Sapporon puolimaratoniin aikaa 1.10.28. Tämän jälkeen hänet nähtiin elokuussa Helsingin MM-kisojen kympillä, jolle hänet oli valittu Japanin mestaruuskisojen esityksensä perusteella. Maamme pääkaupungissa hän käytti 10 000 metrin kilvanjuoksuun aikaa 32.02.38 ja sijoittui 21:nneksi. Kilvan alussa Ominami otti tuntumaa stadionimme ratapinnoitteeseen oltuaan hetken aikaa kumollaan. Kuulemma häntä myös kannustettiin voimakkaasti maamme urheilupyhätössä ainakin yhden suomalaiskatsojan voimin. Ominami nähtiin myös toisen kerran MM-kisoissa vuoden 2005 aikana. Luottaen tyttäreensä kuin kiveen Japanin liitto valitsi hänet puolimaratonin MM-kisoihin Kanadan Edmontoniin. Siellä 1.10. juostussa kilvassa Ominamin saaliksi tuli 13. sija ajalla 1.11.57. Kausi päättyi Itä-Aasian kisoissa marraskuussa Kiinan Macaossa, missä Ominami veivasi kympin aikaan 32.36.62 ja vitosen vähän päälle 16 min. Näillä esityksillä hänelle tuli kaulansa painoksi kotimatkaa varten kaksi hopeista metallin palaa. Kovaa kilvanjuoksua ympäri planeettaamme osa 2 Jos joku luuli maratonhimoisen Ominamin pitävän kilpautaukoa alkuvuoden 2006 aikana, hän erehtyi kuin taloustieteilijä talousennustuksissaan. Heti tammikuussa maratonriippuvuutta sairastava Ominami veti maran Phoenixissa, Arizonassa, USA:ssa aikaan 2.36.08 (sijoitus 3.) Tästä taas ei kulunut kuin pari kuukautta, kunnes Ominami oli taas reilun 42 kilometrin juoksun lähtöviivalla. Hän päätti juosta pitkästä aikaa Nagoyan naisten maratonin, kenties vanhoja muistoja verestääkseen. Siellä maaliskuun 12. päivä hän juoksi 2.30.23 ja sijoittui kilpailun kahdeksanneksi. Tällainen 2.30-päällitys oli varmasti Ominamille katkera pala, mutta yhä edelleen kestävyysjuoksu veti häntä puoleensa kuin magneetti hevimetallia. Heinäkuussa 2006 Ominami juosta ralatti Sapporon puolimaratonin täyttä raikua. Vauhtihullulla tuulella ollut Mizuki Noguchi lähti liikkeelle alle 3 min kilometrivauhtia, mutta Ominami seurasi völjyssä kuin öljy. 5 kilometrin LP:llä (15.56) hullu vauhti oli jo jonkun verran rauhoittunut, mutta 10 kilometrin CD:n Noguchi ja Ominami saavuttivat ajassa 32.26. Tämän jälkeen Noguchi lähti omille teilleen ja ohitti 15 kilometrin pukin 48.27 kuluttua lähtölaukauksesta. ”Kun Noguchi erkaantui minusta, hän ei edes juuri hengittänyt”, ihmetteli Ominami kilpailun jälkeen. Loppukisa olikin silkkaa Noguchin näytöstä ja kenties edelleen ilman happea hän saapui voittajana maaliin ajassa 1.08.14. Hyvin juoksi myös toiseksi sijoittunut Ominami, eikä kukaan voinut sanoa hänen loppuaikansa 1.09.19 olevan huonon. On sanomattakin selvää, että tällainen suoristus 21096,5 metrin voimainkoetuksessa lupasi Ominamille hyvää syksyn 42195 metrin piinaa ajatellen. Sen hän oli juokseva Chicagossa. Kyseinen paikka sijaitsi ja sijaitsee edelleen Amerikan yhdysvalloissa. Vedettyään loppukesän ja alkusyksyn jonkin verran lenkkiä, Ominami saapui Chicagoon maratonpiiskaa uhkuen. Viimeiset päivät ennen kisaa hän kenties keskittyi hotellihuoneessaan peiton alla täydessä maratonkeskittyneisyydessä, nousten keskittymismajastaan ainoastaan luonnollisille tarpeilleen, kuten lenkille. Hetki lähestyi vääjäämättä ja vain kohtalo pystyi varmuudella kertomaan kuinka Ominamin oli tulevassa maratonkoitoksessa käyvä. Chicagon maraton 22.10.2006 lähti liikkeelle hirveää vauhtia Romanian vauhtisekon Constantina Tomescu-Ditan vetämänä. Dita himosi 2.20-alitusta kuin suunnistaja suota. Niinpä hän saapui 15 kilometrin käppänälle ajassa 48.14, mikä ei ollut kaukana Paula Radcliffen ME-vauhdista. Kovasta alusta huolimatta vauhti ei osoittanut juuri talttumisen merkkejä puolimatkassakaan (1.08.07). Tässä vaiheessa Dita oli jo yli kaksi minuuttia edellä takaa-ajoryhmää, johon kuuluivat Venäjän Galina Bogomolova ja Ludmila Petrova, Etiopian Berhane Adere, Australian Benita Johnson, Meksikon Madai Perez ja tietenkin Ominami. Valtava maratonkiinnostuneisuuden aalto löi läpi kilpaa seuraavien sielujen. Vaikka Ditan vauhti alkoi puolimatkan jälkeen hyytyä, vielä 30 kilometrin terälläkin hän oli 1.42 edellä Aderea ja Bogomolovaa. Sen sijaan Ominami oli jo pudonnut reestä, mutta edelleen hän kamppaili kohti maalia kuin verta jahtaava vampyyri. Tämän jälkeen Dita hyytyi, moni ohitti hänet ja hirveän maratonjyystön jälkeen maali koitti naaraille järjestyksessä Adere (2.20.42), Bogomolova (2.20.47), Johnson (2.22.36), Perez (2.22.59), Tomescu-Dita (2.24.25), Nuta Olaru (2.25.37) ja Ominami (2.26.04). Kisan kovuudesta kertoo jotain se, että neljä ensimmäistä juoksivat uudet maansa ennätykset. Kenties Chicagon juoksu oli omaa enkkaansa tavoitelleelle Ominamille pettymys, mutta asia unohtui tuota pikaa, sillä heti Chicagon jälkeen hän aloitti keskittymisen joulukuisiin Aasian kisoihin, jotka pidettiin Qatarin Dohassa. Sinne valmistautuessaan Ominami pääsikin aika hyvään rataiskuun, mihin oli tosin syytä päästäkin, sillä hän hinkui mitalia 25 kierroksen voimainkoetuksessa kuin metallisyöjä metallia. Sitä hänen kaulaansa Aasin kisoissa ripustettiinkin pronssisen mitskun arvoisesti ajalla 32.18.02. Valtava pettymys olympiakarsintamaratonilla osa 2 Vuonna 2007 Ominami tähtäsi tietenkin jo seuraavan vuoden olympialaisiin täydessä treenipsykoosissa. Hakeaseen jälleen vaihtelua maratonreitteihinsä hän halusi juosta maran kolmen vuoden tauon jälkeen Rotterdamissa. Harjoittelu kyseistä maratonia varten sujui alkuvuoden aikana niin hyvin, että Ominami oli Rotterdamiin saapuessaan täynnä maratonluottoa. Näin voitiin päätellä siitä, että kilpaa edeltävässä lehdistötilaisuudessa hän tuumi: ”Olen tosi hyvässä piiskassa ja toivon pystyväni viilamaan rekordiani paremmaksi”. Viimeiset kaksi viikkoa ennen kisaa hän oli harjoittelut Hollannin valtiollisessa harjoituskeskuksessa, Papendalissa. Valitettavasti Rotterdamissa oli 15.4.2007 hirveä helle. Jo startissa lämpötila oli 20 astetta ja nousi kilvan aikana yli 25 asteeseen. On täysin turha mainitakaan, että tällainen keli ei maratonilla vetele. Jotain Ominamin kovasta vireestä kuitenkin kertoo, että liian kuumasta säästä huolimatta hän juoksi ylivoimaiseen voittoon ajalla 2.26.37. Hän oli niin kovassa ruoskassa, että sopivassa maratonsäässä hän olisi kenties hätyytellyt maratonenkkaansa. ”Meitsin täytyy kiittää jäniksiä, sillä he tekivät verratonta työtä. Sain juomani joka asemalla ja yleisön kannustus oli huimaa. Ensi vuonna tulen tänne takaisin siskoni Takamin kanssa, joka voitti täällä 2002”, Ominami sanoi kilvan jälkeen. Rotterdamin jälkeen Ominami alkoi keskittyä syksyllä juostavalle Tokion olympiakarsintamaratonille täydessä keskittyneisyydessä, maratonkeskittyneisyydessä nimittäin. Hän jätti kesän 2007 aikana aika paljon maantietä taakseen, pääosin kovalla vauhdilla. Hän himosi olympialippua kuin puutarhuri heinänkortta. Ehkä hän kuitenkin himosi olympialippua liian pakkomielteenomaisesti, sillä syksyn jo saapuessa pohjoiselle pallonpuoliskolle, hänen kevään vireensä oli enää varjo entisestään. Kun Tokion naisten olympiakarsintamaraton starttasi 18.11.2007, Ominami huomasi tuota pikaa, että hänellä ei ollut kulku päällänsä. Hän roikkui väkisin kärkiryhmän mukana kovassa vauhdissa 15 kilometriin saakka (50.23), mutta sitten peli oli pelattu. Loppumatka oli häneltä silkkaa henkistä ja fyysistä tuskaa, mutta lopulta armollinen maali tuli Ominamille vastaan viidentenä ajassa 2.30.24, aika kaukana voittaja Mizuki Noguchin (2.21.37) takana. Tällainen suoritus ei riittänyt alkuunkaan olympialippuun ja jälleen Ominamin kohtalona oli katsoa yhdet arvokisat kotinsa lattialta. Maratoneja liukuhihnalta Keväällä 2008 Ominami ei lupauksistaan huolimatta juossut Rotterdamin maratonia. Hän näet yritti olympiajoukkueeseen 10 000 metrillä. Hän juoksi Kalifornian Palo Altossa toukokuussa 25 ratakierrosta aikaan 32.17.48, mutta se ei kuitenkaan riittänyt olympialippuun. Kohtalo oli Ominamille olympialaisten suhteen julma. Myöhemmin kesällä hänet tavoitettiin puolimaratonin kimpusta heinäkuussa Sapporosta. Siellä hän viritteli viluaan nelistämällä matkan aikaan 1.11.33. Se ei kuitenkaan jäänyt hänen kauden parhaaksi tuloksekseen kyseisellä matkalla. Loppuvuodesta hän näet ilkkui jälleen kerran 1.10-rajalle juoksemalla Nagoyassa 1.09.31. Viimeksi mainittu tulos merkitsi sitä, että Ominami oli jälleen pääsemässä hyvään vireeseen maratonia ajatellen. Olympialaisten mentyä sivu suun hän tähtäsi vuoden 2009 Berliinin MM-maratonille täynnä toivoa, mutta… …Osakan MM-karsintamaratonilla 25.1.2009 Ominami ei ollut vireessä. Se ei ole tosin siinä mielessä ihme, että vain kuukautta aiemmin hän oli juossut maratonin 2.35.16 Kakogawassa. Hän kylläkin seurasi kärkeä lähes 30 kilometriin saakka, mutta sitten kaikki maratonkesto oli sillä kertaa käytetty. Täydessä tuskassa Ominami hiipparoi lopulta maaliin kilvan 11. parhaana juoksijattarena kellon näyttäessä aikaan kuluneeksi 2.32.30. Ei siis Ominamia paljon naurattanut Osakan maalissa, mutta eipä naurattanut hänen fanejansakaan. Tästä vimmastuneena Ominami päätti juosta maratonin tuota pikaa uudestaan. Tokion maratonilla 22.3. hän pisteli jalkaa toisen eteen siihen malliin, että 42 kilometrin ja 195 metrin päässä kilvan aloituksesta hän löysi itsensä maalista ajassa 2.32.11. Tällaisella suorituksella tuloksena oli seitsemäs sija. Kilvan jälkeen voitiin todeta, että Ominamin maratonit vuoden 2007 Rotterdamin jälkeen olivat kulkeneet aika tasapaksun jyystön merkeissä. Elämä kuitenkin jatkui. Vuoden 2009 kesällä Ominamien firma, Toyota Shattai ilmoitti, että se lakkauttaa maratonjoukkueensa. Samalla firma kuitenkin totesi, että se jatkaa Ominamin kaksosten ja heidän valmentajansa Takahashin sponsorointia. Mitä ilmeisemmin Hiromi Ominamin ura tulee siis edelleen jatkumaan kansainvälisillä maratoneilla. Tämä ei ole siinä mielessä minkäänlainen ihme, sillä mihinpä maratonriippuvainen maratoneista pääsisi? Hiromi Ominamin maratonit (tilanne lokakuu 2009) 2.23.26 (2.) Berliini 26.9.2004 2.26.04 (7.) Chicago 22.10.2006 2.26.17 (2.) Rotterdam 13.4.2003 2.26.37 (1.) Rotterdam 15.4.2007 2.27.29 (2.) Nagoya 10.3.2002 2.27.40 (3.) Osaka 24.1.2004 2.28.07 (6.) Osaka 30.1.2005 2.28.32 (5.) Nagoya 13.3.2000 2.30.23 (8.) Nagoya 12.3.2006 2.30.24 (5.) Tokio 18.11.2007 2.32.11 (7.) Tokio 22.3.2009 2.32.30 (11.) Osaka 25.1.2009 2.33.03 (?) Nagoya 2001 2.33.05 (?) Nagoya 14.3.1999 2.35.16 (?) Kagokawa 23.12.2008 2.36.08 (3.) Phoenix 15.1.2006 2.37.48 (3.) Pusan 13.10.2002. Asian kisat
Lisäksi 10 000m 31.35.18, puolimaraton 1.08.45 Lähteet Chong C. 2005. China Tops Medal Tally - East Asian Games, Day Four Report. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=32509.html [1.10.2009] Chong, C. & Turner, C. 2005. China Reigns! East Asian Games, Day One. http://berlin.iaaf.org/news/kind=100/newsid=32479.html [1.10.2009] IAAF 2002. North Korea takes victory in the women’s Marathon - Asian Games, Athletics, Day Six. http://berlin.iaaf.org/news/kind=100/newsid=19844.html [1.10.2009] IAAF 2009. Ominami Hiromi
http://www.iaaf.org/athletes/biographies/letter=o/country=jpn/athcode= Frestle, J. 2006. Men's winner and several women's national records tumble in Chicago Marathon – UPDATED. http://berlin.iaaf.org/news/kind=100/newsid=36599.html [28.9.2009] Larner, B. 2009. Toyota Shatai team to eliminate women’s team. http://japanrunningnews.blogspot.com/2009/08/toyota-shattai-to-eliminate-womens-team.html [2.10.2009] Nakamura, K. 2000. Naoko Takahashi selected for the Olympic team. http://www.iaaf.org/aboutiaaf/news/newsid=15023.html [1.10.2009] Nakamura, K. 2001. Kazumi Matsuo remains undefeated in Nagoya marathon. http://www.iaaf.org/aboutiaaf/news/newsid=13467.html [1.10.2009] Nakamura, K. 2002. Great Marathon debut by Mizuki Noguchi in Nagoya International Women’s Marathon. http://berlin.iaaf.org/aboutiaaf/news/newsid=12320.html [1.10.2009] Nakamura, K. 2003. With Osaka on their minds. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=23700.html [1.10.2009] Nakamura, K. 2004a. Ethiopia three-peat in Chiba. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=27873.html [1.10.2009] Nakamura, K. 2004b. Sakamoto defeats cold and wind to take Osaka win. http://berlin.iaaf.org/news/kind=100/newsid=23912.html [1.10.2009] Nakamura, K. & Onishi, A. 2004a. Japanese Championships – report. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=25523.html [1.10.2009] Nakamura, K. & Onishi, A. 2004b. Ndereba
and Wainaina fare badly in Sapporo.
http://www.iaaf.org/history/OLY/season=2004/eventCode=3201/news/ Nakamura, K. & Onishi, A. 2005a. Highlights of JPN National Championships - Day 1 and 2. http://berlin.iaaf.org/news/kind=100/newsid=29624.html [1.10.2009] Nakamura, K. & Onishi, A. 2005b. Murofushi and Tamesue defend titles - Japanese National Championships – Day 3. http://berlin.iaaf.org/news/kind=100/newsid=29646.html [1.10.2009] Nakamura, K. & Onishi. A. 2005c. Ndereba
and Mogusu victorious at Sapporo Half Marathon.
http://www.iaaf.org/history/WHM/season=2005/eventCode=3368/ Nakamura, K., Onishi, A. & Terada, T. 2005. Prokopcuka comes from behind for 2:22 win in Osaka Marathon. http://berlin.iaaf.org/news/kind=100/newsid=28361.html [1.10.2009] Nakamura, K. & Onishi, A. 2006a. Hiroyama over Shibui in Nagoya Marathon. http://berlin.iaaf.org/news/kind=100/newsid=33890.html [28.9.2009] Nakamura, K. & Onishi, A. 2006b. Noguchi wins in Sapporo as Ndereba's challenge never materalizes. http://berlin.iaaf.org/news/kind=100/newsid=35257.html [28.9.2009] Nakamura, K. & Onishi, A.2007. With solid Tokyo win, Noguchi ready for Olympic title defence - Tokyo Women’s Marathon report. http://www.iaaf.org/OLY08/news/kind=100/newsid=42414.html [28.9.2009] Nakamura, K. & Onishi, A. 2008. Mogusu, Kano take Sapporo Half Marathon wins. http://www.iaaf.org/WHM08/news/kind=100/newsid=45322.html [28.9.2009] Nakamura, K. & Onishi A. 2009a. Battling winds, Kipsang and Nasukawa take Tokyo Marathon victories. http://www.iaaf.org/LRR09/news/newsid=49889.html [21.4.2009] Nakamura, K. & Onishi, A. 2009b. Shibui breaks her four year victory drought with 2:23 win at Osaka Ladies Marathon. http://www.iaaf.org/LRR09/news/newsid=49018.html [21.4.2009] Negash, E. 2006. Zhang throws Asian Hammer Record - Asian Games, Day Two. http://berlin.iaaf.org/news/kind=100/newsid=36994.html [28.9.2009] Rosenthal, B. 2006. Gebrselassie slices 21 seconds off World Half Marathon record and breaks 20km mark en route. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=33157.html [28.9.2009] Van Hemert, W. 2003. Kiplagat and Jevtic win in Rotterdam. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=20992.html [1.10.2009] Van Hemert, W. 2007. Strongest field ever to gather at Rotterdam Marathon on Sunday. http://berlin.iaaf.org/news/kind=100/newsid=38298.html [28.8.2009] Wenig, J. 2004. Shibui breaks 2:20 in Real Berlin Marathon. http://berlin.iaaf.org/news/kind=100/newsid=27549.html [1.10.2009] Teksti: Z |