Z'n Japanicorner

Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani.

Z'n Japanicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon.

Harumi Hiroyama

Raasto.comin yhdestoista kuukauden japanilainen on raaston kummitätinäkin tunnettu, jo pitkän uran kansainvälisillä radoilla ja maanteillä tehnyt Harumi Hiroyama (ks. raastogalleria)

Nopea naarashirvi

Harumi Hiroyama, silloiselta sukunimeltään Suzuki syntyi 2.9. Mexicon olympiavuonna 1968 Tokushiman läänissä Japanissa. Kyseinen alue japaninmaalla on tunnettu siitä, että se on tuottanut maalle lukuisia tähtijuoksijoita, ovathan mm. olympialaisissakin Japanin paidassa esiintyneet maratoonarit Takayuki Iubushi (maraton 2.06.57) ja Ari Ichihashi (MM-hopeaa v. 1999) kotoisin samalta seudulta. Koska Harumi-tytön kotiseutu siis suorastaan huokui kestävyysjuoksua, ei ollut ihme, että hänkin alkoi tuota pikaa harrastaa moista touhua. Suzukin lahjakkuus kestävyysurheiluun olikin ilmeinen, sillä ollessaan Oasan yläasteella hän juoksi 800 metriä aikaan 2.13,34, mikä oli 15-vuotiaalle tytölle varsin lupaava aika. Myös oppi upposi hänen kaaliinsa koulussa niin hyvin, että yläasteen jälkeen hän siirtyi lukioon, minkä jälkeen opiskelupaikka löytyi Kokushikan yliopistosta.

Ehkä panostaminen yliopisto-opiskeluun söi kuitenkin sen verran aikaa kestävyysjuoksuharjoittelulta, että 22-vuotiaana Suzuki ei päässyt 5000 metriä kovempaa kuin 17.18,21 ja seuraavana vuonna hän pisteli saman matkan 16.55:een. Samana vuonna oli edessä myös maratonkokeilu, joka toi ajan 2.51.36. Matka maailman huipulle oli pitkä, mutta Suzukin elimistö vain odotti sitä hetkeä, jolloin todellinen harjoittelu alkaisi, leikkiminen loppuisi ja tenttikirjat lentäisivät suohon. Syksyllä 1991 Suzuki alkoikin harjoitella toden teolla ja tulokset paranivat yhtä nopeasti kuin Nokian pörssikurssi.

Talven 1991-1992 Suzuki näet piiskasi itseään siihen malliin, että valtava kehitys suorastaan roikkui ilmassa. Tämän valossa ei ollut ihme, että vuonna 1992 Suzuki räjäytti pankin ravaamalla 1500 metriä Japanin ennätysaikaan 4.12,39 ja voittamalla maansa mestaruuden sekä 1500 että 3000 metrillä. Äkkiä hän oli maansa parhaita naisjuoksijoita, jonka valttina maannaisiinsa nähden oli oiva 1500 metrin nopeus. Niinpä firma nimeltä Shiseido tarjosi hänelle yliopistosta valmistumisensa jälkeen paikkaa juoksujoukkueessaan, minkä jälkeen Suzukin ei tarvinnut enää kantaa taloudellista huolta harteillaan. Nyt hän saattoi keskittyä vain ja ainoastaan hinaamaan itseänsä kohti maailman huippua yliopistotutkinto taskussaan.  

Harumi Suzukista tulee Harumi Hiroyama

Aivan pelkästään harjoitteluun Suzuki ei kuitenkaan Shiseidoon liittymisensä jälkeen keskittynyt. Ohjelmaan alkoi näet tulla yhä useammin tapaamisia erään uroshenkilön kanssa. Tuota pikaa Suzukin ja firman miesjuoksijan, Tsutomu Hiroyaman (maraton 2.11.37 v.1990) välille alkoikin kehittyä erinäistä teerenpeliä, eikä kulunut aikakaan kun romanssi riehui jo valtoimenaan. Tämän jälkeen pariskunta ei enää kaukaa vitkastellut, vaan jo vuonna 1993 soivat hääkellot kahden kestävyyskoneen avioliiton merkiksi. Niin kohtasivat maratonsielut vertaisensa.  

Jos joku kuvitteli naimisiin menon hidastavan entisen Harumi Suzukin, nyt Harumi Hiroyaman kehitystä, hän erehtyi katkerasti. Päinvastoin, avioliiton satamaan purjehtiminen sai Hiroyaman jalat kipittämään entistä kovempaa vauhtia ja vuonna 1993 hän juoksikin 5000 metriä jo 15.30:een ja edusti maataan yleisurheilun MM-kisoissa Stuttgartissa sekä 1500 että 3000 metrillä. Vaikka näissä kisoissa taival katkesikin vielä alkueriin, ei tie huipulle näyttänyt enää läheskään niin pitkälle kuin vielä muutamaa vuotta aiemmin. Sinne pääseminen tulisi tosin vaatimaan tappavan kovaa harjoittelua vuodesta toiseen, kesät talvet, satoi tai paistoi, tuuli tai oli tuulematta, oli kylmä tai kuuma. Tähän kaikkeen Hiroyama oli kuitenkin enemmän kuin valmis, eikä häntä perinteinen japanilaisen naisen rooli kotirouvana lapsia hoitamassa voinut vähempää kiinnostaa.  

Kovaa rataraastoa

Avioliiton solmimisen jälkeen Tsutomu Hiroyama alkoi valmentaa vaimoaan ja hänen määrää ja tehoa yhdisteleväiset ohjelmansa tehosivatkin nuorikkoon kuin lihakirves ruhoon. Vuonna 1994 Harumi-rouva olikin valtaisassa vedossa. Hän juoksi maansa ennätykset sekä 1500 metrillä (4.11,10) että 3000 metrillä (8.50,40), eikä häpeämistä ollut myöskään hänen sen vuoden 5000 metrin ajassaan (15.33,53). Loistavan kauden huipensi sijoittuminen Hiroshimassa järjestetyissä Aasian kisoissa 3000 metrin hopealle. Ei ollut ihme, että tällaisen kauden jälkeen Hiroyaman pariskunnan tavoitteet seuraavalle kaudelle olivat entistä kovemmat ja ylimenokauden jälkeen harjoittelu seuraavaa kautta varten alkoi into piukassa. Japanilaiset maratonfanit tosin jo varmaan suorastaan kerjäsivät uutta naispuolista ratatähteään siirtymään maratonille, mutta hän pysyi tiukkana: ensin hinkataan tarpeeksi rataa ja vasta sitten on maratonin vuoro.

Ehkä into loistavasti sujuneen edelliskauden jälkeen oli kuitenkin liian kova ja kaudesta 1995 tuli pettymys. Hiroyaman kunto ei nimittäin puhjennut esiin lainkaan oikeaan aikaan ja Japanin mestaruuskisoissa 5000 metriin kului aikaa 15.47,74 (sijoitus 8.), eikä tällaisella esityksellä tietenkään ollut mitään asiaa yleisurheilun MM-kisoihin Ruotsin Göteborgiin. Kauden pelasti osittain rääppiäiskisoissa juostu 5000 metrin oma ennätys 15.28,17 ja 10 000 metrin debyytti 32.03,35. Tämä oli koviin tavoitteisiin nähden kuitenkin laiha lohtu ja tiukan kritiikkipalaverin jälkeen kaksikko Hiroyama-Hiroyama punoi uudet juonet kauden 1996 pään menoksi. Se olisi olympiavuosi ja innosta täristen alkoi Hiroyama vetämään syksyllä 1995 lenkkejään, silmissään haave edustaa synnyinmaataan olympian kentillä.

Vuonna 1996 hän olikin lyönnissä. Ensinnäkin hän jolkotti 5000 metriä Japanin ennätysaikaan 15.09,69 ja toiseksi puolta pidempi matka vei aikaa vain 31.43,99. Ei siis ollut ihme, että Japanin olympiakomitea valitsi tyttärensä suurin toivein Atlantan olympiakisoihin.  Olympiakisoissa Hiroyaman kohtalona oli kuitenkin armoton putoaminen 5000 metrin alkuerissä, ja suuren pettymyksen kera joutui hän poistumaan miehensä kanssa kisakaupungista ilman finaalipaikkaa. Selvää kehitystä oli kuitenkin kauden aikana tapahtunut, joten Hiroyama x 2 tiesivät harjoittelun linjan olleen oikean. Ei muuta kuin lisää määrää ja tehoa koneeseen, niin hyvä tulisi, ajattelivat kenties he.

Tämä resepti tehosikin ja vuonna 1997 Hiroyaman juoksu kulki paremmin kuin koskaan. Sheffieldissä kesäkuun lopussa hän ryntäsi Japanin naisten 5000 metrin ennätyksen kimppuun täynnä naarasraivoa. Pölyn laskeuduttua tulostaululta voitiin lukea, että 12 ja puoli kierrosta oli taittunut uuteen ennätysaikaan 15.07,75. Tästä oli hyvä lähteä yleisurheilun MM-kisoihin Ateenaan, missä Hiroyama raivasikin tiensä 5000 metrin finaaliin juoksemalla alkuerissä naurettavan helposti 15.27,75. Pari päivää myöhemmin finaalissa kulki vielä paremmin ja kauhean raastamisen jälkeen löysi Hiroyama itsensä maalista maailman kahdeksanneksi parhaana naispuolisena vitosen juoksijana 15.21,19 kuluttua starttipistoolin puhumisesta. Hieno kausi huipentui vielä lokakuisiin Japanin mestaruuskisoihin, jossa Hiroyama kiri 10 000 metrillä viimeiset 200 metriä 30 sekuntiin ja kukisti Ateenassa 10 000 metrillä pronssia voittaneen Masako Chiban ja maratonilla kultaa vieneen Hiromi Suzukin loistavalla ajalla 31.22,72. Hänen nopeutensa oli maannaistensa joukossa vertaansa vailla, eikä kestävyydessäkään ollut valittamista. Niinpä moni maratonhullu odottikin Hiroyaman ensimmäistä kunnon maratonia entistä innostuneempana, eikä tätä heidän tarvinnutkaan enää odottaa kauaa.

MM-kympin neljäs sija Sevillassa

Maaliskuussa 1998 Nagoyassa koitti maratonhullujen rääkyen odottama Hiroyaman ensimmäisen tosissaan juostun maratonin aika (vuoden 1991 2.51 oli ollut huvikseen juostu lenkki). Nagoyan maratonkilvassa hän juoksikin kohtalaisesti, sijoittuen kolmanneksi ajalla 2.28.12. Kovimmille maratonintoilijoille tämä saattoi kuitenkin olla Hiroyaman ratatulosten valossa pettymys, varsinkin kun kesällä hän paranteli Japanin 5000 metrin ennätystään jälleen lukemiin 15.03,67. Se oli jo kuudes Hiroyaman juoksema Japanin ennätys, joista kaksi oli tullut 1500 metrillä, kaksi 3000 metrillä ja kaksi 5000 metrillä. Maraton kangasteli kuitenkin Hiroyaman ja hänen valmentajamiehensä mielissä entistä tiiviimmin ja seuraavan vuoden Sevilla MM-kisoissa hänen oli tarkoitus juosta maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton.

Kestävyysjuoksun armottomassa maailmassa asiat menevät kuitenkin joskus toisin kun on suunniteltu ja vuoden 1999 keväällä kävi ilmeiseksi, että Hiroyaman haave maratonin juoksemisesta MM-kisoissa piti hylätä. Kovasta harjoittelusta johtuen hänen veriarvonsa olivat näet laskeneet anemian puolelle, eikä 42 kilometrin ja 195 metrin kilvanjuoksuun ollut tämän vuoksi keväällä järkevää startata. Kun lisäksi jalkavammat ilmaantuivat riivaamaan juuri maratonin kannalta pahimpaan aikaan, siirsivät Hiroyamat katseensa takaisin radan kiertämiseen. Huhtikuussa harjoittelu alkoikin vaikeuksien jälkeen taas onnistua täydellä teholla ja kesän kääntyessä loppupuolelleen kuntokin oli jälleen paisunut aika lailla hyvälle mallille veren kiertäessä Hiroyaman suonissa jälleen rautaisesti.

Silti Hiroyaman juoksu Sevillan MM-kisojen kympillä 26.8.1999 yllätti monet. Paula Radcliffen johdolla kärkikolmikko meni tosin jo kisan aikaisessa vaiheessa menojaan, mutta kakkosryhmä eteni omaa vauhtiaan tasaisesti jyskyttäen power-metalbändin rumpalin tavoin. Näin jatkui kilometri toisensa perään, kunnes alettiin kirimään. Tässä välienselvittelyssä Hiroyaman kiri osoittautui kakkosryhmän terävimmäksi ja hän ylitti maalilinjan upean juoksun jälkeen neljäntenä olosuhteisiin nähden loistavalla ajalla 31.26,84. Tämä innosti myös Japanin liittoa ja vaivoin housuissaan pysyen se valitsi tyttärensä tämän juoksusta pillastuneena suoraan seuraavan vuoden olympiakisojen kympille. Siellä Hiroyama kuitenkin halusi juosta kympin sijaan maratonin. ”Sydneyssä viileän kelin takia kympin kisasta tulee todennäköisesti tappavan kovavauhtinen, joten ainoa mahdollisuus voittaa kultamitali on juosta siellä maraton”, päätteli hän, ja alkoi takoa määrää masiinaan maraton tähtäimessään.

2.22.56 ja ulos olympiamaratonjoukkueesta

Hiroyama otti tavoitteekseen antaa olympianäyttö tammikuussa 2000 Osakan naisten maratonilla, mikä toimi yhtenä Japanin virallisista näyttöpaikoista olympialaisiin. Sevillan MM-kisojen jälkeen maratonjoukkueessa oli jäljellä enää kaksi paikkaa, sillä Ari Ichihashi oli sijoittunut MM-maratonilla hopealle, joten hänen kisapaikkansa oli selvä. Kun sitten Eri Yamaguchi juoksi marraskuisella Tokion maratonilla huippuajan 2.22.12, tarkoitti tämä käytännössä sitä, että jäljellä oli enää yksi olympialippu, jota tavoittelemassa oli hurja joukko japanilaisia naarasmaratonsusia. Paineet kahdella jäljellä olevalla karsintamaratonilla (Osaka, Nagoya) olivat siis monen harteilla kovat.

Hiroyamaa riivasi vielä sekin, että hänen harjoittelunsa loppuvuodesta 1999 ei sujunut lainkaan suunnitelmien mukaan. Joulukuussa hän loukkasi polvensa kaatuessaan pyörällä ja uudenvuodenaattona hänen runkoonsa iski kavala kuume. Näistä vastoinkäymisistä huolimatta hän kuitenkin toipui Osakan maratonille ja kyyristyessään 30.1.2000 kyseisen maratonin lähtöviivalle edessään 42 km 195 metriä kovaa tietä ja hieman rataa Hiroyama tiesi, että pelkkä voitto ei olympialippuun riittäisi, vaan hänen olisi juostava myös kova aika. Kaikki oli laitettava yhden kortin varaan ja paahdettava urku auki alusta lähtien luottaen siihen, että vauhti kestää maaliin asti.

Niinpä kilpa alkoi kamalan kovavauhtisena, eikä ensimmäisen kilometriin aikaa kulunut kuin 3.22. Vauhti jatkui hurjana ja niinpä naisia alkoi pudota kärkijoukon kelkasta kuin kärpäsiä saunassa. Ensin tippui vuoden 1993 maailmanmestari Junko Asari (joka oli treeneissä vetänyt 2700 metrin korkeudessa 40 km aikaan 2.32), sitten samojen kisojen pronssimitalisti Tomoe Abe, eikä tämän jälkeen tarvinnut odottaa enää kuin 15 kilometrin paalulle, kun jo kaksinkertaisen maratonin olympiamitalistin Yuko Arimorin tuska yltyi liian suureksi. 20 kilometriä suhahti ohi ajassa 1.06.59 ja 22 kilometrin kohdalla kärkiryhmässä olivat enää Hiroyaman lisäksi Kenian Esther Wanjiru, Romanian Lidia Simon, Etiopian Elfenesh Alemu sekä Japanin tyttäret Kayoko Obata ja Nojiko Geri. Naarasjoukon tehoharvennuksesta huolimatta armoa ei edelleenkään tunnettu ja 25 kilometriä ohitettiin ajassa 1.24.16. Nyt alkoi Geri piehtaroida sellaisessa piinassa, että hänen oli ennen 30 kilometrin paalua (1.41.47) antauduttava ja 33 kilometrin kohdalla uunista ulos joutui Obata. Tästä ei puolestaan kulunut enää kuin pari kilomeriä ja Alemun tankista loppui bensa. Ratkaisun hetket lähestyivät ja maratonfanit kirkuivat hysteerisinä ylenpalttisen jännityksen kourissa.

Viiden kilometrin päässä maalista Hiroyama iski, eivätkä kärkijoukossa jäljellä olevat Wanjiru ja Simon pystyneet enää häntä seuraamaan. Nyt hän oli yksin kärjessä maantien levittäytyessä hänen eteensä koko leveydellään, sinisen maratonviivan halkoessa sitä pitkälle horisonttiin. Yleisön pauhu kaikui Osakan talojen seinistä ja Hiroyama tiesi, että nyt jos koskaan hänen tulisi raastaa itsensä henkihieveriin. Hän paahtoikin 40 kilometrin paalusta ohi ajassa 2.15.30 Simonin ja Wanjirun saalistaessa häntä 11 sekunnin päässä. Simonilla oli kuitenkin vielä voimia jäljellä ja heti 40 kilometrin jälkeen hän laittoi lisää painetta koneeseen, erkani Wanjirusta ja alkoi lähestyä Hiroyamaa uhkaavan ukkosrintaman lailla. 41,2 kilomerin kohdalla Simon oli enää viiden sekunnin päässä saaliistaan ja 500 metrin päästä maalista hän painoi vastustamattomasti Hiroyaman ohi. Kun tämä hurja naarasmaratonkonetarkaksikko saapui Osakan stadionille, eroa oli Simonin hyväksi muutama metri. Radalla käydyn tuiman taiston jälkeen maaliin saapui ensimmäisenä Simon ajalla 2.22.54 vain kaksi sekuntia ennen Hiroyamaa, jonka voimat loppukiriä ajatellen olivat huvenneet 37 kilometrin kohdalla tehtyyn nykäykseen. Joka tapauksessa tuloksena oli fantastinen aika 2.22.56, joka olisi missä tahansa muussa maassa riittänyt olympiapaikkaan, mutta ei Japanissa. Runsasta kuukautta myöhemmin Naoko Takahashi näet juoksi Nagoyassa 2.22.19, mikä tiesi sitä, että Sydneyn olympiamaraton jäi Hiroyamalta vain utuiseksi haaveeksi olympiapaikkojen livetessä Ichihashille, Yamaguchille ja Takahashille.

Tuskaa Sydneyn olympiakympillä

Lienee turha sanoakaan, että olympiapaikan livettyä Hiroyama oli kuin maansa myynyt. Pettymys oli sanoin kuvaamaton, eikä sitä helpottanut ainakaan se, että loistava juoksukaan ei olympialaisiin riittänyt. Olympiamaraton ja mitali siellä oli kangastelut hänen unelmissaan useilla niistä lukemattomista lenkeistä, joita hän oli kuluneena harjoituskautena vetänyt oksennuksen ja veren maku suussaan. Paljon lohtua ei tuonut edes se, että koko Japanin kansa oli hänen puolestaan aidosti pahoillaan. Uran lopettaminen olikin tuolloin Hiroyaman aatoksissa enemmän kuin lähellä ja vasta huhtikuussa hän pystyi kokoamaan itsensä harjoitteluun Boulderissa, Coloradon vuorilla.

Maratonin mentyä sivu suun Hiroyaman ei auttanut muu kuin ottaa jälleen tähtäimeensä 10 000 metriä olympiakisoissa ja alkuvaikeuksien jälkeen harjoittelu alkoikin maittaa. Lopullinen päätös olympialaisiin lähtemisestä syntyi, kun hän jo alkukesästä pystyi helposti juoksemaan kympin alle 32 minuutin (31.59,60). Tämä sai Japanin kansan hurraamaan valtoimenaan kovia kokeneen tyttärensä puolesta.

Sydneyn olympialaisten kympillä Hiroyamalla oli kuitenkin toivoton tehtävä päästä mitaleille, sillä kilvassa oli mukana aina vauhti-intoisen Radcliffen lisäksi erittäin kiriherkkiä Etiopialaisia Gete Wamin ja Derartu Tulun johdolla. Näkyipä maisemissa myös puolustava olympiavoittaja Fernanda Ribeiro sekä muuten vain edustava joukko kovia juoksijattaria. Koska hellekään ei ollut sekoittamassa pakkaa, tuli kisasta julman kovavauhtinen, aivan kuten Hiroyama oli runsasta vuotta aiemmin ennustanut. Alkueristä 27.9. hän tosin selvisi helposti jatkoon eränsä viidentenä ajalla 32.07,68, mutta jostain syystä finaalissa kolme päivää myöhemmin juoksu ei kulkenut enää yhtään. Tuskaisen väkisinraaston jälkeen tuloksena olikin viimeinen sija ajalla 32.24,17 kaukana hirveällä kirillään voittoon viilettäneen Derartu Tulun (30.17,49) takana.

”Näinhän tässä pitikin käydä”, saattoi Hiroyama ajatella epäonnisen kautensa päätteeksi. Ehkä hänen pettymystään lievitti kuitenkin se, että hänet viime hetkellä olympiamaratonilta syrjäyttänyt Naoko Takahashi juoksi Sydneyssä vastustamattomasti maratonin olympiakultaan ajalla 2.23.14. Sen sijaan Eri Yamaguchilla (sijoitus 7, aika 2.27.03) ja Ari Ichihashilla (sijoitus 15, aika 2.30.34) ei kulkenut yhtä hyvin. Japanilaisten maratonfanien ikuiseksi spekulaation kohteeksi jäikin, kuinka Hiroyama olisi olympiamaralla pärjännyt. Jotain kertoo se, että hänet Osakassa kahdella sekunnilla voittanut Simon otti olympialaisissa Takahashin takana hopeaa.

Elämä kuitenkin jatkui ja äärettömän pettymyksen jälkeen Hiroyamalla oli valittavanaan periaatteessa kaksi vaihtoehtoa: piehtaroida loppuikänsä armottomassa katkeruudessa tai jatkaa teenpäin. Hän valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Tässä asiassa varmaan auttoi se, että Hiroyamalla oli rinnallaan valmentaja-miehensä, joka tunsi kestävyysjuoksun salat kuin omat taskunsa. Niin jatkoi Hiroyama kestävyysjuoksun harjoittamista Shiseidon väreissä miehensä osaavaisessa valmennuksessa. Näin ei ainakaan kiikkustuoliin vanhana jäänyt jossiteltavaa siitä, kuinka juoksu olisi myöhemmin kulkenut.

Raastoa kansainvälisillä maratoneilla

Vuonna 2001 Hiroyama tekaisi tulossarjan 15.29.73, 31.39.80 ja 2.29.01. Näistä viimeksi mainittu syntyi Lontoon maratonilla, jossa tuloksena oli kuitenkin vasta 12. sija Derartu Tulun voittaessa (2.23.57). Tietyllä tapaa vuosi 2001 olikin Hiroyamalle välivuosi, sillä Edmontonin MM-kisatkaan eivät häntä kiinnostaneet. Harjoitus kuitenkin maittoi, treeni puri ja koneen matkamittariin kertyi jälleen lisää määrää.  Niinpä vuonna 2002 maratonjuoksun ystävät näkivätkin taas nälkäisesti maantietä nuoleva Hiroyama lähes parhaiden päiviensä vedossa.

Lyötyään mietintämyssynsä yhteen, päätti Hiroyaman pariskunta, että Harumi-rouva olisi juokseva seuraavan maratoninsa tammikuussa 2002 Osakassa. Siellä hänen tavoitteensa ei luonnollisestikaan ollut mikään muu kuin voitto ja mieluummin kovalla ajalla. Vaikka keli Osakassa 27.1.2002 oli lämpötilansa puolesta maratonille oiva (lähdössä 9,5 astetta), oli maratoonarittarien vitsauksena kovanpuoleinen tuuli. Kilvan lähdettyä liikkeelle, oli kuitenkin selvää, että armoa ei tunnettaisi, sillä 5 km ohitettiin ajassa 16.50. Tämän jälkeen vauhti vain kiihtyi kärkijoukon hurjastellessa 10 kilometrin paalun ohi ajassa 33.21. Yksi jos toinenkin nainen alkoi huomata vauhdin itselleen liian julmaksi, mutta tästäkös kärkiryhmä vähät välitti paahtaessaan 20 kilometristä ohi 1.07.19 kuluttua lähtölaukauksesta, eikä puolimatkan kohdallakaan kello näyttänyt kuin 1.11.06. Tästä pillastuneena Atlantan vuoden 1996 olympiavoittaja Fatuma Roba Etiopiasta painoi vain lisää kaasua ja veti 23. ja 24. kilometrit 3.15 ja 3.12. Tämän jälkeen kärkijoukossa oli mukana enää neljä naista: Roba ja Elfenesh Alemu Etiopiasta, Lornah Kiplagat Keniasta ja viimeisenä Japanin toivona Hiroyama. Tulossa olisi jännittävät loppukilometrit, jossa naisesta otettaisiin mittaa irvistyksen kera.

25 kilometrin paikkeilla Hiroyama siirtyi kärkeen vastatuulesta huolimatta ja nyt Etiopian kaksikko alkoi kärsiä. 30 kilometrin (1.41.15) jälkeen heidän olikin suunnattomaksi pettymyksekseen antauduttava. Nyt kärjessä oli enää japanilais-kenialainen kaksikko ja siellä se aikoi myös pysyä. 35 kilometriä sivuutettiin ajassa 1.58.54, minkä jälkeen Kiplagat hivuttautui kärkeen pahat mielessään. Hän alkoikin hitaasti, mutta varmasti irtaantua japanilaisesta seuralaisestaan ja 37 kilometrin paalulla eroa oli jo 30 metriä. Tämän jälkeen ero vain kasvoi Kiplagatin raastaessa eroon hirvittävissä tuskan lieskoissa kärsivästä Hiroyamasta. Niinpä 40 kilometrin paikkeilla ero oli ”revennyt” jo 24 sekuntiin ja pian kävi ilmeiseksi, että kilvan loppu oli kärkitaistelun osalta silkka muodollisuus. Niin Kiplagat juoksi voittajana maaliin ajassa 2.23.55 selvällä erolla ennen Hiroyamaa (2.24.34). Muut jäivätkin sitten tästä kovasta raastajatarkaksikosta enemmän, sillä kolmantena maalilinjan ylitti Haruko Okamoto vajaat kolme minuuttia myöhemmin. Toisesta sijasta huolimatta Hiroyaman juoksu oli kuitenkin hyvä ja niinpä hänet valittiin maratonille syksyllä kilpailtaviin Aasian kisoihin. Siellä hänen tavoitteenaan oli tietenkin kotimaanosansa mestaruus.

Sitä ei kuitenkaan kuumissa olosuhteissa Korean Busanissa lokakuussa 2002 tullut. Juostuaan pitkään kärjessä yhdessä Pohjois-Korean Ham Bong Silin kanssa, joutui Hiroyama jäämään tämän seurasta 25 kilometrin jälkeen ja älyttömän raaston hän saapui maaliin hopeamitalistina ajalla 2.34.44 aika lailla Silin (2.33.35) takana. Hopeamitali oli kuitenkin verraton päätös kaikin puolin hyvälle kaudelle 2002 ja siitä olikin hyvä lähteä harjoittelemaan tulevia koitoksia varten.

Uusi yritys olympiamaratonille

Koska Hiroyamalla alkoi olla jo ikää mittarissa jonkun verran, ihmetteli varmaan moni, mikä sai hänet vuodesta toiseen jatkamaan sitkeää raastoaan kestävyysjuoksun ankarassa maailmassa. Eräs tärkeä siihen vaikuttava tekijä saattoi olla se, että hänen edustamassaan Shiseidossa oli niin hyvä naisjuoksijaporukka. Kansallisissa Ekiden–maantieviesteissä Shiseido keikkuikin vuodesta toiseen aivan kärkipäässä, mikä tietenkin nosti yhteishenkeä firman juoksijattarien keskuudessa. Esimerkiksi vuonna 2003 Shiseido oli kansakunnan suunnattomasti arvostamassa Japanin yritysten mestaruusmaantieviestissä (corporate ekiden) kolmas Hiroyaman juostessa tuolloin avausosuuden toiseksi nopeimmin.  

Toinen Hiroyamaa maantieviestien ohella motivoiva seikka oli tietenkin olympiakisat. Koska hän ei olympiamaratonille vuonna 2000 päässyt, oli neljä vuotta myöhemmin jälleen aika yrittää uudelleen. Ateenan olympiamaratonilla Hiroyamalla voisi hyvinkin olla saumoja, olihan hän vuosien varrella osoittanut kestävänsä hellettä hyvin, tuumi moni. Paikaksi Ateenan olympianäytölle valittiin tuttu ja turvallinen Osaka tammikuussa 2004. Taas uuden harjoittelukauden jälkeen Hiroyama astui jälleen kerran toivoa täynnä olympiakarsintamaratonin lähtöviivalle.

Kohtalo oli kuitenkin päättänyt, että tälläkään kertaa ei Hiroyamaa olympiamaratonilla nähtäisi. Osakassa oli nimittäin 25.1.2006 kaamea keli. Lämpötila oli lähdön hetkellä 3,8 astetta ja hevi lumisade lakkasi vasta juuri ennen lähtölaukauksen pamahtamista. Ikään kuin tässä ei olisi ollut vielä tarpeeksi, vitsauksena oli vielä hirveä tuuli. Tämä myötä oli selvää, että mikään muu kuin voitto ei olympialippuun riittäisi.

Kurjan sään takia kilpa lähti liikenteeseen erittäin hitaasti (5 km 18.19, 10 km 36.35), joten ei ollut ihme, että kympin jälkeen vuoden 2001 MM-maratonin nelonen, Yoko Shibui otti vetotyöt kapeille harteilleen. 15 kilometrin jälkeen kärkeen jyräsi puolestaan Naoko Sakamoto, edelliskesän Pariisin MM-maratonin nelonen. Näin kisa jatkui erinäisten tyttärien kokeillessa vuorotellen kärjessä, josko vauhtia pystyisi lisäämään, mutta silti se säilyi hitaanpuoleisena. Kun saavuttiin 27 kilometrin paikkeille Masako Chiba, edelliskesän Pariisin MM-maratonin kolmonen venytti harppaansa ja vauhti kiihtyi selvästi. Hiroyaman kohdalla tämä valitettavasti tarkoitti sitä, että peli oli pelattu, vastustaja oli tehnyt shakkimatin ja olympialipusta haaveilu oli syytä unohtaa. Naoko Sakamoton jyrätessä voittoon ja samalla olympiajoukkueeseen ajalla 2.25.29 (30-35 kilometrin väli 15.48) saapui Hiroyama jälleen kerran läpeensä pettyneenä maaliin kisan viidentenä itselleen vaatimattomalla ajalla 2.31.07.

Olympiakisoissa Hiroyama kuitenkin tästä huolimatta jälleen nähtiin, edellisten olympiakisojen tapaan kympillä. Kuumissa olosuhteissa 27.8.2004 hän juoksikin toistaiseksi parhaan olympiajuoksunsa sijoittumalla suoraan finaalina juostussa 25 ratakierroksen piinassa 18:nneksi ajalla 32.15,12. Tämä ei ollut läheskään niin paha pettymys kuin neljä vuotta sitten juostut olympiakisat ja kisojen jälkeen Hiroyama ottikin tähtäimeensä Helsingin MM-maratonin ja mitskun siellä, juostaisiinhan kyseinen kilpa raasto.comin toimituksen silmien edessä.

Tiukkaa sahausta Helsingin MM-maratonilla

Ensin oli kuitenkin lunastettava matkalippu Helsinkiin. Hiroyama oli sitä mieltä, että se onnistuisi parhaiten jälleen kerran Osakassa 30.1.2005. Niinpä vedettyään ensin määrää, laatua, pitkiä lenkkejä, vetoja ja palauttavia lenkkejä oli Hiroyama niin valmis MM-karsintamaratonille kuin naaramasmaratonpeura voi olla. Leikittelevän kevyesti hän seurasikin Osakassa maannaisensa Hiromi Ominamin raisun puolesta vetoa (5 km 17.02, 10 km 33.46, 15 km 50.21), tosin kolmannen vitosen jälkeen jo 25 sekunnin päässä. Tämän jälkeen ero vain kasvoi, sillä 20 kilometrin kohdalla kamikaze-tyyliin juossut Ominami oli jo yli minuutin edellä takaa-ajajiaan, eikä hän aikonut antaa armoa sen paremmin itselleen kuin muillekaan.

Tämän jälkeen Latvian raastokonetar Jelena Prokopcuka lähti takaa-ajoon ja 25 kilometrin paalulla hän oli jo yli 30 sekuntia edellä sitä porukkaa, jossa Hiroyama juoksi. Kärjessä Ominami alkoi selvästi hyytyä ja väliin 25-30 kilometriä kului häneltä jo yli 17 minuuttia. 30 kilometrin (1.40.50) kohdalla Prokopcuka olikin enää 32 sekunnin päässä Ominamista ja Hiroyaman ryhmästä Mari Ozaki oli puolestaan lähtenyt saalistusretkelle. Eipä siis kulunut kauaakaan, kun ensin Prokopcuka ja hieman myöhemmin Ozaki painoivat ohi täysin kuolleesta Ominamista. Niin juoksi Prokopcuka voittoon ajalla 2.22.56 ennen 2.23.59 juossutta Ozakia. ”Kolmosryhmän” taistelun puolestaan selvitti edukseen Hiroyama lakkaamattoman herpaantumattoman raaston ansiosta ja hänen saapuessaan maaliin kolmantena oli aikaa kulunut 2.25.56.

Kisan tulokset luettuaan Japanin yleisurheiluliiton virkailijat valitsivat ilman epäilyksen häivääkään sekä Ozakin että Hiroyaman Helsingin MM-maratonille. Seurakseen he saivat muilla karsintamaratoneilla loistaneet Yumiko Haran, Megumi Oshiman ja Ryoko Edan. Aivan itsestään selvää oli, että tällaisella naaraslaumalla oli Helsingissä tavoitteena vain ja ainoastaan maratonin maailmancupin joukkuekisan ylivoimainen voitto.

Sitä ei kuitenkaan Helsingin kaduilla 14.8.2005 tullut Yumiko Haran sijoittuessa kuudenneksi (2.24.20), Harumi Hiroyaman kahdeksanneksi (2.25.46), Megumi Oshiman kymmenenneksi (2.26.29), Mari Ozakin 15:nneksi (2.30.28) ja Ryoko Edan 17:nneksi (2.31.16), sillä Kenian tyttäret juoksivat sillä kertaa paremmin. Hopeasija joukkuekilvassa oli kuitenkin hyvä saavutus. Erityisesti Hiroyaman tasaisen vahva juoksu lämmitti kilpaa reitin varrella Japanin lippujen kanssa seuranneiden kolmen raasto.comin toimituksen jäsenen mieltä. Intoutuipa yksi heistä jopa juoksemaan Japanin lipun kanssa jonkun matkaa Hiroyaman (ja muiden japanittarien) rinnalla heidän juoksuaan kuitenkaan häiritsemättä. Hiroyaman juoksu oli myös siinä mielessä hyvä, että se oli vauhdinjaoltaan suhteellisen tasainen (puolikaan väliaika 1.11.53), eikä pahaa hyytymistä tapahtunut. Niin sai Hiroyaman Ateenan MM-kisojen 5000 metrin kahdeksas ja Sevillan MM-kisojen neljäs sija jatkoksi varsin kunniakkaan kahdeksannen sijan Helsingin MM-maratonilla maailmancupin joukkuekisan hopeasijan kera.

Siinä hän on, huusi raasto.comin
toimitus elokuisessa Helsingissä (kuva: Ste)

Jos joku luuli lähes 37-vuotiaan Hiroyaman lopettavan uransa Helsingin MM-kisoihin, hän erehtyi pahemman kerran. Vuoden 2006 hän nimittäin aloitti juoksemalla uransa ensimmäisen maratonvoiton Nagoyan maratonilla 12.3., eikä aikakaan ollut hullumpi, 2.23.26. ”Se oli kova kilpa jo puolimatkasta alkaen, mutta en luovuttanut”, sanoi Hiroyama tyytyväisenä maalissa. Ensimmäinen maratonvoitto totta vieköön vaatikin aimo annoksen raastoa, sillä Nagoyan kisassa hän tavoitti siihen asti kärjessä hurjastelleen, Saavapetenkin tunteman Yoko Shibuin vain kilometri ennen maalia, mutta voitti silti yli 30 sekunnilla.

Nagoyan voitto maistui makealta (kuva: Iaaf)

Pekingin olympiakisojen lähestyessä maratonjuoksun ystävien kannattaakin pitää edelleen mielessään jo huikean uran kansainvälisillä kilpakentillä juosseen Harumi Hiroyaman nimi. ”Tulen juoksemaan maratoneja myös tulevaisuudessa, joten toivon, että fanini kannustavat minua maratonreitin varteen myös jatkossa”, tuumi Hiroyama Nagoyan maratonin jälkeen. Raasto.comin toimitus ainakin toivoo tämän kovasti yrittävän juoksijattaren olevan Japanin kisajoukkueessa Pekingin olympiamaratonilla, sillä hän jos kuka sen olisi ansainnut.

Harumi Hiroyaman parhaat (tilanne 23.10.2006)
Maraton
2.22.56 (2.) Osaka 30.1.2000
2.23.26 (1.) Nagoya 12.3.2006
2.24.34 (2.) Osaka 27.1.2002
2.25.46 (8.) Helsinki 14.8.2005 MM-maraton
2.25.56 (3.) Osaka 30.1.2005
2.28.12 (3.) Nagoya 18.3.1998
2.29.01 (12.) Lontoo 22.4.2001

10 000 m
31.22,72 (1.) Tokio 5.10.1997
31.26,84 (4.) Sevilla 26.8.1999 MM-kisat
31.32,27 (5. erä 2) Okayama 27.9.2003
31.34,08 (3.) Tottori 4.6.2004
31.34,79 (2.) Tokio 2.6.2005
31.39,80 (1.) Kobe 14.10.2001
31.43,99 (4.) Osaka 9.6.1996
31.44,86 (1.) Kagoshima 5.10.1996

Lisäksi 800m 2.06,19 (94), 1500m 4.11,10 (94), 3000m 8.50,40 (95), 5000m 15.03,67 (98), puolimaraton 1.09.41 (01)

Lähteet:

Athletics 2003. The International Track & Field Annual. The Association of  Tarck & Field Statisticians. Matthews, P. (ed.) Cheltenham: Sports Books.
IAAF 2002. North Korea takes victory in the women’s Marathon - Asian Games, Athletics, Day Six. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=19844.html. [18.10.2006]
Nakamura, K.2000a. Japan's hope in the 10,000m. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=14458.html. [13.10.2006]
Nakamura, K. 2000b. Osaka Marathon: Lidia Simon's hat trick. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=15503.html. [13.10.2006]
Nakamura, K. 2002. Lornah Kiplagat wins 2002 Osaka International Ladies Marathon. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=12822.html. [17.10.2006]
Nakamura, K. 2003. Sakamoto in fine form ahead of Osaka - Mitsui-Sumitomo Kaijyo wins Corporate Ekiden. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=23706.html. [17.10.2006]
Nakamura, K. 2004. Sakamoto defeats cold and wind to take Osaka win. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=23912.html. [19.10.2006]
Nakamura, K. 2005. Prokopcuka comes from behind for 2:22 win in Osaka Marathon. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=28361.html. [20.10.2006]
Namakura, K. 2006. Hiroyama over Shibui in Nagoya Marathon. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=33890.html. [20.10.2006]
Track and Field all-time Performances Homepage 2006. http://www.alltime-athletics.com/w_10kok.htm [30.10.2006]

Teksti: Z