Hell raportoi Hampurin juoksuaan ja suunnittelee tulevaa.

Hampurissa aloitin tosi rennosti ja siinä ensimmäistä kilometriä juostessa mietin, että pitäisikö ottaa hieman vauhtia pois, sillä olin käytännössä samassa letkassa kuin T ja Ertsi. Katsoin taakse ja huomasin, että siellä ei ollut oikeastaan ketään. Muutama juoksija tuli noin 3-5 sekunnin päässä noin nopsasti arvioiden. Sitten päätin , että jään pois T:n letkasta, sillä olin takonut päähäni, että koitan juosta mahdollisimman lähelle ja tasaisesti 3.17-3.18-vauhtia niin pitkälle kuin kone kestää. Niinpä sainkin kolmosen kohdalla pari jätkää peesiini ja samalla tuntui, että juoksu hieman rentoutui.

Kilsa-aikoja oli todella vaikea arvioida kun tolpat olivat missä sattui. Maha oli aivan täynnä ja päätinkin, etten juo yhtään vitosessa. Siinä vitosen jälkeen näin, että Ertsi alkoi jäämään T:n letkasta ja pian se T:n letka katosikin horisonttiin. Ertsi oli koko ajan siinä 5-20 sekunnin päässä ja mietin monta kertaa, että juoksenko kiinni kun
peesissäni juosseista kavereista ei ollut mitään apua, vaikka monesti pyysin heitä vetämään. Pysyin kuitenkin päätöksessäni ja pyrin noudattamaan alkuperäistä aikataulua. Tosin olin sitä koko ajan hieman edellä, mutta juoksu tuntui melko hyvälle, joten en ollut siitä huolissani. Panostin sitä enemmän juoksun rentouteen enkä ajatellut sen kummemmin mitään. Kympissä join ekan kerran ja siitä eteenpäin joka pisteellä. Tosin se mun juominen oli hyvin vähäistä, koska pelkäsin koko ajan mahapistosta. No sellaista ei tullut kuin muutaman kerran ihan lievänä ja siitä ei ollut mitään haittaa.

Jossain puolikkaan kohdalla huomasin, että Ertsi juostaan nyt kiinni. Oma juoksu tuntui edelleen siltä, että ajattelin juoksevani vähintään sen 2.21:n alle. 22 km:n paalu oli positiivinen yllätys. Siinä tuli jotenkin hieno tunne, kun juoksu tuntui hyvälle ja ajattelin, että alle puolet reissusta on jäljellä. 23 km:n kohdalla juoksin Ertsin kiinni. Ertsi ilmoitti välittömästi, että anna mennä vaan, ja että hän ei pysty auttamaan. Yritin siinä sanoa Ertsille jotain, mutta Eris keskeytti mut ja sanoi, että "Anna mennä äläkä selitä!" Selvä! Minähän menin. Noh, eipä kestänyt kauaa kun tuli 27 km:n paalu ja aloin tuntemaan väsymystä.

Aivan siinä paalun kohdalla ajattelin, että voi räkä! Meikä alkaa väsymään ja vielä olis TV KO 15km. Samassa tämä yks peesari, joka oli himmaillut siinä peesissä koko ajan käymättä kertaakaan vetämässä, lisäsi vauhtia ja viskoi ohi. En pystynyt seuraamaan ollenkaan ja kaveri katosikin horisonttiin. Tuli ekat kilsat, kun vauhtia laski yli 3.30:n. Noh, voi olla, että kilsat olivat jälleen väärässä paikassa, kelailin. Juoksinhan vielä myöhemmin lähes 3.20 kilsoja, mutta siinä kohtaa lannistuin jo hieman kun näin sen lähes 3.40-vauhtisen tonnin.

30km:n kohdalla laskin, että nyt ei ole enää kuin negative split kympillä saumat siihen 2.21 aikaan. Samalla alkoi epätoivoinen vilkuilu taaksepäin, josko sieltä tulisi kirittäjiä. Eipä tullut. Silmissä oli putkikatse ja katse ei etsinyt muuta kuin kilometritolppia. Kuuntelin kannustusta ja taistelin. Mutta ei siinä väsymyksen iskiessä ja yksin rytmiä pidellessä auttanut mikään. Mä vaan katkesin. Kilsat pitenivät ja yritin miettiä, että ei tunnu missään sen Singaporen jälkeen, mutta vauhtia se ei tuonut lisää. Tuska oli vain henkisellä puolella sillä lihaksistossa ei ollut singaporemaisia fiiliksiä. Väsymys vain.

Vauhti tippui ja tippui. Sitten 41km:n kohdalla joku kaveri juoksi mut kiinni ja menin sen selän taakse. En tajua, mutta siinä oli helppo pysyä. En ollut edes väsynyt. Silloin kun muutin rytmin niin juoksu alkoi tuntumaan helpolta ja mielestäni minulta irtosi ihan hyvä kirikin.

Maalissa oli tietty väsynyt, mutta en osannut olla oikeastaan edes pettynyt. Realiteetit olivat heti pinnalla ajatuksissani ja oikeastaan mara meni hyvin siihen nähden, miten vaikea talvi mulla oli alla. Vois sanoa, että treenin puolesta huonoin mitä taas muistan.. Tai no ainakin kaksjakoisin. Ensin se mara Singaporessa, jonka jälkeen totaalinen kolmen viikon treenitauko. Tammikuun alussa treenin makuun ja kovat treenit alkoi maistumaan tammikuun lopulla ja juuri silloin tuli tämä mun hiihtoleiri. Siellä tuli sit mätettyä pk:ta hiihtäen ihan VI**s*i ja sen jälkeen mulla iskikin se mysteeri selkään. Sen kanssa painin reilun viikon ja sen perään flunssa eli siinä tuli 3vko taukoa juoksusta. No, sen jälkeen taas treenit tuntui hyvältä juoksumatolla, mutta sitten tuli se surullisen kuuluisa hallikolmonen, joka näytti, että ihan paskassa kunnossa tässä ollaan. Vielä kun sen jälkeen olen ollut kerran flunssassa (5 kertaa yhteensä Singaporen maran jälkeen), niin kyllä olinkin jo hieman epävarma maran suhteen. Aluksi päätinkin Japin kanssa, etten edes lähde Hampuriin, jollei SM-maantiellä mene alle 1.08. Ei se mennyt. En siis edes tiedä miksi sitten tuli lähdettyä. Mut lähdin kuitenkin ja olen oikeastaan nyt ihan tyytyväinen, että lähdin. Jäi mulle sieltä käteen oma ennätys, vaikka parempaa hainkin. Ehkä voisin olla kovempi juoksija jos olisin olla vielä ankarampi itseäni kohtaan huonosti menneiden suoritusten jälkeen, mutta en vaan osaa. Liian lunkki luonne. Positiivinen ajattelutapa kulkee kai suvussa. Tai sit vähän lyhyemmässä polvessa se on periytynyt meidän ukolta, kun sen kanssa tossa lapsuuteni olen elänyt ja kattonut sen toimintaa :)

Noh, joka tapauksessa nyt ei vituta mikään vaan mieli on intoa täynnä. Vaan kun edes malttais pm-maastoihin asti niin painan siellä taas täysillä. Jalat on aivan erinomaisessa kunnossa. En tajua miten ne voi olla näin hyvässä kunnossa. Ero viime vuoden Hampurin jälkeiseen oloon on kuin yöllä ja päivällä. Koputan puuta. ja päätäkin.

Nyt mietin et meniskö tänä vuonna vuorijuoksun EM-kisoihin vai lähtiskö Bornholmiin suoraan Kalevan kisoista vai mitä tekis. Jos koittaisi kesällä ihan huvikseen vaikka nelosen kisoja : =) Tai jos vielä innostuisin, niin voisin vaikka lähteä syksyllä jenkkeihin opiskelemaan tai Australiaan siskon luo talveks, mutta pm-maastot ainakin voitan! Mutta Toho ei saa tulla sinne!! Ja nukkuakin vois, mutten tiedä. Ehkä etin vielä ennen nukahtamista jotain kisoja netistä. Jos menisin, vaikka Bermudan maratonille jänikseksi?

- Maraton on parasta, mutta ei sarjatuotantona

- Hell