Chiba Ekiden maratonviesti vuosimallia 2009
Suomen maajoukkue sai vuosien tauon jälkeen tänä vuonna kutsun lähteä kilpailemaan Japaniin kuuluisaan maratonviestiin. Tuo viesti taivallettiin nyt kolmatta kertaa sekajoukkueella niin että kolme miestä ja kolme naista saavutti siis juosten maratonin mitan. Ekiden-viestejä on japanissa lukuisia ja niiden pituudet vaihtelevat. Ainut taattu asia niissä on japanilaisen yleisön valtava kiinnostus kyseisiä tapahtumia kohtaan.
Tämän vuoden Suomen joukkueessa juoksivat juoksujärjestyksessä: Tuomas Jokinen, Sandra Eriksson, Mårten Boström, Janica Mäkelä, Miika Takala ja Minna-Maria Kangas. Varalla olleista juoksijoista vain Minna Nummela juoksi 5000 metrin ratakisan Jonas Hammin ollessa toipilaana. Viestin osuuksien mitat olivat 5km + 5km + 10km + 5km + 10km + 7,195km.
Ennen Japanin matkaa Finnairin lakko juuri pahaan saumaan aiheutti hiukan lisäjännitystä. Se onneksi kuitenkin peruuntui pari päivää ennen matkaamme ja saimme aloittaa yhdeksän tunnin lentomatkan. Yölentona suoritettuna harva meistä onnistui nukkumaan paria tuntia enempään ja perjantaipäivällä Japanin aikaa paikalliselle urheiluopistolle saapui väsynyt porukka. Lounaan ja kevyen huilimisen jälkeen lähdimme ottamaan tuntumaa opiston mäkisiin maastoihin. Löysimme golfkentän, jota lähdimme ennakkoluulottomasti kiertämään. Pimeä kuitenkin yllätti jo tunnin juoksun jälkeen ja vasta seuraavan päivän lenkin aikana saimme kuulla kuinka vaarallista golfkentällä juokseminen on. Silloin nimittäin skootterilla ajellut ja Suomessa häämatkallakin ollut työntekijä kertoi golfpallojen sattuvan kovasti. Silti poistuttuamme kentältä hän sanoi ystävällisesti ”See you” eli nähdään taas!
Chiba-Ekidenissä juoksijat saavat ainutlaatuisen kohtelun, joihin vain harva on tottunut. Opiston ruokalan antimet tarjosivat länsimaisen ruuan lisäksi perinteistä japanilaista ja kursailematta maistelimme kaikkea tarjolla ollutta.
Juuri siitä syystä, kun pimeä tuli jo viideltä ja piti ehtiä kaksi lenkkiä tekemään tuntui kuin olisi parin päivän ajan vain syönyt ja lenkkeillyt. Jonkinlaisessa horroksessa tulikin ensimmäiset päivät liikuttua johtuen kuuden tunnin aikaerosta ja tästä aiheutuneista heikoista yöunista. Välillä useimmat meistä heräilivät yöllä kolmen aikoihin miettien mitä sitä tekisi, kun uni vain yksinkertaisesti loppui.
Majoituimme meille suomalaisille tutunoloisiin mökkikämppiin ja ihmetystä aiheutti ainoastaan vessanpönttö ja lämmityslaite. Opiston eli virallisesti Nihon Aeribics Centren puitteet olivat valtavat, sillä yläkerrassa kiersi 200m juoksurata, uimahalli ja se kuuluisa japanilainen saunaosasto. Kävimme siellä ennen ja jälkeen kisan. Ihmetystä aiheutti jälleen polven korkeudella olleet suihkut, saunan lämpötila sekä lämmitettävät hiuskammat.
Sunnuntaipäivänä meille tarjoutui tilaisuus harrastaa kulttuuria ja lähdimme suureen ostoskeskukseen shoppailemaan. Samalle reissulle aiottu temppeli-tournee keskeytyi vesisateen vuoksi. Tuomaksen ja Mårtenin kanssa kuitenkin lähdimme omatoimireissulle ja löysimme temppelin pienen harhailun jälkeen. Löysimme suitsukkeiden tuoksuisen ja munkkien biisien säveltämän temppelin, jonka arvioimme olevan Buddhalle omistetun. Paluumatkalla näimme paikallisen Baseball-matsin kiihkeän tunnelman sekä toripäivän erikoiset myyntiartikkelit. Mielenkiintoinen oli myös maatalousnäyttely, jonne oli roudattu elävä aasikin. Ostoskeskuksesta jokainen meistä osti jotain tuliaista itsellemme tai kotiin viemisiksi.
Maanantaiaamun koittaessa oli huumori kadoksissa. Tänään olisi se päivä, jolloin Suomea juostaisiin jälleen maailmankartalle. Jo opistolla oli oma calling room merkattuine istuimineen ja pääsin ystäväni Stefano Baldinin viereen. Esittelin hänelle Lassen Hölkästä saamaani pipoa ja mies poseerasi ystävällisesti kameralle. Bussimatkalla Chibaan kukaan ei puhunut sanaakaan ja väkisten yritin Erik ”iso” Sjögvistin kanssa heittää läppää. Saavuimme viidennen osuuden lähtöpaikalle lähes kaksi tuntia ennen oletettua juoksua ja meille esiteltiin henkilökohtainen avustaja, joka seurasi sinua lähes joka paikkaan. Vessassa sait silti olla rauhassa ja silloin kun juoksit alkuverryttelyä. Silti tämä kisatyttö nöyrästi kantoi laukkuasi, kiinnitti hakaneulat kisapaitaan ja hymyili vain kun yritit selittää jotain englanniksi.
Oman vaihdon lähestyessä oli aika lähteä verryttelemään, jota sitäkin varten oli tarkkaan määrätty alue. Yleisöä alkoi kertyä paikalle ja tunnelma nousta. Voi sitä riemun määrää kun japanilainen saapui ensimmäisenä vaihtoon; toisen osuuden kenialainen kun oli pahasti kantannut. Oman tukkoisen juoksuni jälkeen pääsimme bussilla kisastadionille, jossa oli menossa palkintojen jako. Japanin joukkueet ottivat kaksoisvoiton ennen Keniaa. Illalla vietettiin kevytmuotoista bankettia, jossa palkittiin eri osuuksien parhaat juoksijat. Ne olivat Craig Mottram (5km: 13.23), Yuriko Kobayashi (5km: 15.09), Kensuke Takezawa (10km: 29.07), Yukiko Akaba (5km: 15.34), Atsushi Sato (10km: 28.58) sekä Hikari Yoshimoto (7.195km: 23.12).
- Miika Takala