Z'n Japanicorner

Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani.

Z'n Japanicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon.

Masako Chiba

Raasto.comin 13. japanilainen on ei enempää eikä vähempää kuin kaksinkertainen MM-mitalisti (10 000m – maraton) Masako “raastohurjimustar” Chiba

Sohin veljesten oppitytär

Heinäkuun 18. päivä vuonna 1976 pullahti japanilaiseen Chiban perheeseen tyttölapsi, joka sai etunimekseen Masako. Vuosien vieriessä kävi ilmeiseksi, että Masako-tytöstä olisi tuleva hirveä raastaja, siksi julma irvistys hänellä oli naamallaan jo pienestä pitäen. Niinpä vartuttuaan nuoreksi neitokaiseksi hän juoksi jo sellaisia tuloksia, että hänen edesottamuksensa alkoivat herättää tärinänomaista innostusta kestävyysjuoksupiireissä kautta japaninmaan. ”Chibahan on kuin ilmetty kestokonetar”, huusivat ihastuksissaan monet kestävyysjuoksulle sydämensä menettäneet japanilaiset (ja myös eräät muut).

Jo lukioiässä Chiban lähitulevaisuuden ammatinvalinta oli selvä. Hänestä tulisi juoksija, vain juoksija, eikä mikään muu kuin juoksija. Hänen juniorituloksensa olivat näet siksi lupaavia, että heti Ujin lukiosta Kiotosta valmistuttuaan keväällä 1995, Chiba liittyi Asahi Kasein kemiayhtiön leipiin, jonka maratonjoukkueen valmentajina häärivät entiset huippujuoksijat Takeshi ja Shigeru Soh. Sohin veljekset olivat havainneet erehtymättömällä vainullaan Chiban kyvyt, ja nyt nämä kyvyt olisi jalostettava arvometalliksi määrän ja laadun synteesin kera. 

Heti Kaseihin liittymisensä jälkeen Chiba kipittikin ratakympin aikaan 32.21,4 toukokuussa 1995. Muutaman kuukauden lisää Sohin veljesten ruoskan alla treenattuaan hän sitten räjäytti pankin loppuvuodesta 1995 juoksemalla silloisen Japanin tyttöjen kympin junioriennätyksen 31.43,7. Siitä oli hyvä lähteä harjoittelemaan kohti seuraavana vuonna pidettäviä Atlantan olympiakisoja, joihin Chiba ilman muuta tähtäsi. Hän oli kenties siihen mennessä lahjakkain koskaan Japanin kamaraa jaloillaan tallannut juoksijatar, mutta pelkällä lahjakkuudella ei pitkälle pötkittäisi, tiesivät Sohin veljekset sanoa.

Raastoa Atlantan olympiakisoissa

Nautittuaan Sohin veljesten valmennustaidosta, Asahi Kasein järjestämistä ihanteellisista harjoitusolosuhteista sekä tietenkin ensiluokkaisesta harjoitusseurasta talven 1995/1996, oli Chiba vain 20-vuotiskesänään valmis koviin tekoihin. Hänen kuntonsa kohosikin suoraviivaisen käyrän tavoin ja keväällä 1996 hänen koneestaan suorastaan huokui armoton vauhtikestävyys. Täten Sohin veljeksille ei tullutkaan yllätyksenä Chiban tuskaa pelkäämätön raasto huhtikuun 21. päivänä 1996 tämän ravatessa Kobessa ratakympin uuteen Japanin ennätykseen 31.28,15. Tämä oli kuitenkin vain alkusoittoa vielä kovemmalle serenadille, joka koitti kesäkuun 6. päivä Japanin mestaruuskisoissa Osakassa. Siellä 25 kierroksen raivotautisen raaston jälkeen voitiin havaita, että Chiba oli juossut kympin aikaan 31.20,46, mutta jäänyt siitä huolimatta pronssille hirveään hammasrivistön esittelyyn intoutuneiden Hiromi Suzukin ja Yuko Kawakamin jälkeen. Tämä upean näytöksen jälkeen Japanin olympiakomitea ei epäröinyt enää hetkeäkään, vaan löi olympialiput kisan kärkikolmikon kouriin. Niin Chiban keskittyminen uran ensimmäisiin arvokisoihin saattoi alkaa valtoimenaan.

Viimeisteltyään kuntoaan erinäisten vetoharjoitusten, kevyiden ja kovien lenkkien kera, matkusti Chiba Atlantan olympiakisoihin aikamoisessa iskussa. Hänen itseluottamustaan nosti vielä se, että juuri ennen kisamatkan alkua hän oli juossut 5000 metrillä oman ennätysaikaansa 15.20,13. Kympin alkuerät juostiin 27.7. ja niiden perusteella voitiin sanoa, että Chiban kunto oli kauden tärkeimpiin kisoihin tultaessa paisunut entisestään. Leikittelevän, suorastaan perhosmaisen höyhenenkevyesti hän lasketteli alkuerässään neljäntenä maaliin ajassa 31.37,03, joten pullat olivat olympiafinaalia ajatellen paremmin kuin hyvin uunissa.

Niin koitti olympiafinaalin hetki ja ainakin Japanissa tuota 2.8.1996 juostua kilpaa seurattiin tiedotusvälineiden äärellä lakkaamattoman herpaantumattomasti. Kuumasta ja kosteasta säästä huolimatta kärkinaiset pitivät tuskaa täysin pilkkanaan ja ankaran taistelun jälkeen Portugalin Fernanda Ribeiro vei kultaa ajalla 31.01,63 ennen Kiinan ME-juoksija Wang Yungxiaa (31.02,58) ja Etiopian Gete Wamia (31.06,65). Tämän ylivoimaisen kärkikolmikon takana taisteli viidentenä maaliin olosuhteisiin nähden elämänsä siihen mennessä parhaan kympin kisan juossut Chiba (31.20,62). Tämän hienon arvokisadebyytin jälkeen hänellä ei voinut olla enää mielessään kuin yksi tavoite: mitali seuraavan vuoden MM-kisoissa.

Hammasrivistön esittelyä Ateenan MM-kisoissa

Japanin kansa osasi luonnollisesti arvostaa Chiban olympiakisojen viidettä sijaa, mutta samalla se tietenkin toivoi tyttärensä nousevan jatkossa arvokisojen mitaleille, mieluiten maratonilla. Maratonjuoksu on kuitenkin se, mitä Japanissa arvostetaan enemmän kuin mitään muuta. Kuitenkin ainakin seuraavan vuoden Ateenan MM-kisoihin asti Chiba päätti pysyä 25 kierroksen kiertäjänä, eihän hänellä niiden aikaan olisi ikää kuin 21 vuotta. Harjoittelussaan hän jatkoikin tutulla laadukkaan määrän tiellä Sohin veljesten kaiken näkevien kotkansilmien alla. Loppuvuoden 1996 ja alkuvuoden 1997 kisoihin hän ilmestyikin käsittämättömässä lyönnissä.

Ensimmäinen merkki tästä nähtiin Tokion lähellä Chibassa juostussa ekiden-viestissä, missä Chiba tykitti kautta aikain ensimmäisenä japanittarena 10 km:n osuuden alle 31 minuutin (30.55). Vieläkin kovemman juoksun hän teki tammikuussa 1997 Tokion puolimaratonilla, missä hurjan 10 kilometrin väliajan (31.17) jälkeen hän raivosi perille kaikkien aikojen toiseksi kovimmassa puolikkaan ajassa 1.06.43 (tosin reitillä oli laskua 33 metriä). Toukokuussa 1997 hän puolestaan sooloili Itä-Aasian kisoissa ratakympin aikaan 31.31,85. Tällaisen ilotulituksen jälkeen ei ollut ihme, että Ateenan MM-kisojen lähestyessä häneltä alkoi odottaa kympiltä mitalia yksi jos toinenkin.

Ateenan MM-kisat kisat Chiba aloitti juoksemalla kympin alkueristä 2.8. helposti jatkoon ajalla 32.05,76, mutta kolme päivää myöhemmin finaalissa oli selvää, että tahti tulisi olemaan toinen. Tosin silloin 1000 metrin pylväälle ei saavuttu kuin ajassa 3.25, mutta 5000 metrin väliajan (16.12,81) jälkeen vauhti alkoi kiihtyä kiihtymästä päästyään. Vielä 6000 metrin paalulla Chiba sahasi joukon kärjessä, mutta sitten Kenian Sally Barsosio ja Portugalin Fernanda Ribeiro paahtoivat ohi. Kuitenkaan tuumaakaan periksi antamatta Chiba juoksi maaliin kaikki pelissä MM-kisojen pronssimitalistina, eikä ajassakaan 31.41,93 ollut hitaan alkuvauhdin vuoksi häpeämistä. Tämä oli siinä mielessä historiallinen mitsku, että edellisen kerran japanilaisnainen oli ollut maailmanlaajuisten arvokisojen mitalisti ratajuoksussa vuonna 1928, jolloin moisen uroteon teki Kinue Hitomi 800 metrillä.

Vaikeudet alkavat

Vuoden 1997 lopussa, vain 21-vuotiaana Masako Chiba oli ottanut MM-kisoista mitalin, ollut olympiakisoissa viides, juossut maailman kaikkien aikojen toiseksi nopeimman puolimaratonin ja juossut Japanin junioriennätyksen kympillä. Kuitenkin urheilussa, kuten elämässä yleensäkin tulee ennen pitkää väistämättä myös vastoinkäymisiä. Näin tapahtui myös Chiballe. Vielä vuoden 1997 syksyllä hän tosin juoksi Japanin mestaruuskisoissa oivan kympin (31.33,69), mutta se jäikin hänen viimeiseksi hyväksi juoksukseen pitkään aikaan.

Syksyllä 1997 Chiba ja Sohin veljekset tekivät sen koko Japanin kansan kuolaten odottaman päätöksen, että seuraavana vuonna Chiba siirtyisi maratonille. Kävi kuitenkin niin, että kun harjoitteluun alettiin lisätä 40 kilometrin lenkkejä, sanoivat Chiban jalat yhteistyösopimuksen irti. Vammat alkoivat riivata häntä kuin rutto keskiajalla. Maratondebyytiksi suunniteltu Osakan maraton vuoden 1998 tammikuussa oli pakko jättää väliin, koska rikkinäisillä työkaluilla ei ollut mahdollista juosta siellä. Sen sijaan katse siirrettiin myöhemmin keväällä juostavalle Rotterdamin maratonille, mutta sielläkään ei Chibaa lähtöviivalla nähty. Lopulta hän juoksi Sydneyn maratonilla harjoitusjuoksuna ajan 2.37.44.

Paineet alkoivat Chiban hentoisilla harteilla kasvaa, sillä sekä media että maratonfanit odottivat hänen ensimmäistä tosissaan juostua maratoniaan suoranaisen hysterian vallassa. Tammikuussa 1999 hän kykenikin juoksemaan Fukuokassa puolimaratonin 1.09.27, mutta hän oli kaukana parhaasta kunnostaan. Lisää lunta tupaan tuli helmikuussa Osakan puolimaratonilla, jossa Chiba joutui särkevine jalkoineen hyppäämään reitin sivuun ennen aikojaan. Jo toista vuotta kestänyt taistelu vammojen kanssa alkoi syödä Chiban itseluottamusta rotan lailla. Hänen lahjakkuudestaan kertoi kuitenkin jotain se, että kesällä 1999 hän pystyi hyvin kevyellä harjoittelulla juoksemaan 10 000 metriä aikaan 31.38,02.

Syksyllä 1999 Chiban jalat alkoivat vihdoin kestää sen verran, että hän otti tavoitteekseen marraskuussa 1999 juostavan Tokion naisten maratonin, mikä toimi Japanin naisten ensimmäisenä karsintajuoksuna Sydneyn olympialaisiin. Kuitenkin jatkuva vammojen riivattavana oleminen oli vienyt hänen ilonsa juoksemista kohtaan niin alas, että harjoittelu ei tahtonut millään maittaa. Usko omiin kykyihin ja harjoitusmenetelmiin ei ollut kohdallaan ja koska näitä ei ollut, ei myöskään juoksu kulkenut. Siitä huolimatta Chiba kuitenkin lähti mukaan Tokion olympiakarsintakisaan, mutta pettymyksekseen (vaan ei yllätyksekseen) hän hyytyi siinä perusteellisesti ja saapui täysin maansa myyneenä maaliin viidentenä ajalla 2.29.00. Tammikuussa 2000 Chiba juoksi vielä puolikkaan 1.10.25:een, mutta tämän jälkeen hän oli niin kurkkuaan myöten täynnä juoksua, että ura näytti olevan vääjäämättä päätöksessään. Chiba heitti kisakenkänsä menemään, jätti Asahi Kasein ja Sohin veljekset taakseen ja muutti takaisin synnyinkaupunkiinsa Kiotoon. Syksyllä 2000 Asahi Kasei julkaisi tiedotteen, jossa Chiban sanottiin lopettaneen uransa. Oliko kenties kaikkien aikojen lahjakkaimman japanilaisjuoksijattaren ura todellakin ohi vain 24-vuotiaana, kysyi moni kestävyysjuoksufani pala kurkussaan.

Paluu huipulle

Mitäpä muuta ihminen elämässään tekisi kuin juoksi? Tätä kysymystä Chiba varmaan joutui pohtimaan mielessään vuoden 2000 lopulla rypiessään juoksu-uransa pohjamudissa. Pikku hiljaa hän alkoi kuitenkin nousta aallonpohjastaan ja lenkkeilykin alkoi taas maittaa. Hän muutti juoksumanageri Hideshi Okamoton avustamana Boulderiin, Coloradoon ja löysi siellä todellisen kipinän juoksemiseen uudelleen. Niin liittyi Chiba Naoko Takahashin maratonin olympiakultaan valmentaneen Yoshio Koiden valmennukseen ja tuota pikaa hän harjoittelikin taas täyttä raikua.

Chiban comeback nähtiin elokuussa 2001 Hokkaidon maratonilla Sapporossa, missä hän juoksi 30 asteen lämpötilasta ja 60 prosentin kosteudesta huolimatta voittoon ajalla 2.30.39. Uusi ura oli alkanut. Talvella 2001-2002 Chiba harjoittelikin jälleen juoksemisen palo sydämessään roihuten ja talven kääntyessä kevääksi hän huomasi olevansa lyönnissä. Niinpä hän päätti juosta maratonin Rotterdamissa huhtikuun 21. päivä vuonna 2002, juoksisihan Hollannin maratonkehdossa myös kaksi muuta kovaa japanilaista maratonkonetarta Takami Ominami ja Junko Akagi nimiltään. 

Rotterdamin kisassa nämä kolme japanitarta juoksivatkin yhdessä alkumatkan (5 km 17.05, 10 km 34.19, 15 km 51.44, 20 km 1.08.35, puolimatka 1.12.16), minkä jälkeen Ominami laittoi lisää höyryä koneeseen ja Agakin oli antauduttava. 25 kilometrin paalulla myös Chiba katsoi parhaimmaksi olla seuraamatta väkisin Ominamia, sillä se voisi maksaa hänelle liian kovan hinnan maratonin loppupuoliskolla. Niin raivosi Ominami voittajana maaliin (2.23.43) ennen toiseksi sijoittunutta Chibaa (2.25.11) ja Akagia (2.29.10). Neljä ja puoli vuotta maratonille siirtymiseen johtavan päätöksensä jälkeen Chiba oli onnistunut juoksemaan kaikin puolin ehjän maratonin.

2.21.45

Liekö Chiba innostunut liikaa onnistumisestaan Rotterdamissa, sillä samana syksynä maraton osoitti hänelle jälleen armottomuutensa. Chicagon maratonilla hän nimittäin palasi tylysti maan pinnalle sitkuteltuaan väkisin maaliin ajalla 2.34.46 täydessä kulkemattomuudessaan. Ura kuitenkin jatkui ja Chiban huikea lahjakkuus odotti vain puhkeamistaan 42 kilometrin ja 195 metrin mittaisella matkalla. Hänen kohdallaan tämän lahjakkuuden puhkeaminen kovista nuorena juostuista alimatkojen tuloksista huolimatta oli vienyt yllättävän kauan, mutta pian palkkio vuosien uurastuksesta olisi käsillä.

Chiba ja täydellinen
kulkemattomuus (kuva: Bob Ramsak)

Hyvin sujuneen harjoittelun jälkeen Chiba päätti juosta seuraavan maratoninsa jo tammikuussa 2003 Osakassa, olihan Osakan maraton toinen kolmesta Japanin MM-karsintamaratonista elokuisiin Pariisin MM-kisoihin. Ratkaisu juosta Osakassa oli ilmeisen oikea, sillä kisapäivänä 26.1.2003 siellä vallitsi ihanteellinen maratonsää (8 astetta lämmintä, 40 % kosteutta, ei tuulta). Nyt kaikki riippui ainoastaan siitä, kuinka Chiban kone kestäisi maratonin tappavaa rynkytystä.

Hyvistä olosuhteista innostuneina naarasmaratoonarit ampaisivat Osakassa lähtölaukauksen kuultuaan liikkeelle tautisen kovaa (1 km 3.20, 5 km 16.41). Tämäkään ei kuitenkaan vauhti-intoiselle Mizuki Noguchille riittänyt, vaan jalat pyörien hän paahtoi ohi jäniksenä toimineesta Venäjän Olga Romanovasta jo vitosen pylvään jälkeen. Yksi jos toinenkin alkoi jo tässä vaiheessa kärsiä, mutta Chiba vain kyttäsi tyynenä kärkiryhmän hännillä tilaisuuttaan kuin saalistaan vaaniva naaraspeto.

Tappava meno jatkui Noguchin harventaessa joukkoa julmalla vauhdillaan (10 km 33.12, 15 km 49.57, 20 km 1.06.40, puoliväli 1.10.21). Tällaisen vauhti-iloittelun jälkeen ei ollut ihme, että puolimatkan jälkeen kärkiryhmään kuuluivat enää Noguchin ja Chiban lisäksi Mari Ozaki ja Naoko Sakamoto Japanista sekä Lornah Kiplagat Keniasta. Kovasta vauhdista huolimatta kärjessä takovalla Noguchilla ei ollut aikomustakaan hidastaa vauhtia, mutta niin ei ollut muillakaan. Yleisön joukosta kuuluikin valtava kohahdus kun debyyttimaaraansa höyläävä nuori Sakamoto nousi 25 kilometrin paalulla (1.23.40) kärkeen Noguchin rinnalle. Tämän seurauksena vauhti alkoi tuntua siksi paljon muiden jäsenissä, että 30 kilometrin viitalla Noguchi ja Sakamoto huomasivat olevansa enää kahdestaan kärjessä Chiban, Ozakin ja Kiplagatin jäädessä taakse.

Chiban peli oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pelattu ja yhdessä Kilpagatin kanssa hän pysytteli iskuetäisyydellä kärkikaksikosta. Sen sijaan Ozakin oli antauduttava. Lisää voimia Chiballe antoi varmaan se, että hän tiesi kärkikaksikon pienenkin hyytymisen tarjoavan hänelle saaliin. Näin juosta kipitettiin aina 38,5 kilometrin kohdalle saakka, jolloin alkoi tapahtua. Noguchi iski kärjessä eroon Sakamotosta ja taaempana Chiba teki saman tempun Kiplagatista. Nyt Chiba alkoi saalistaa Sakamotoa toden teolla ja niin vain kävi, että kilometrin päässä maalista hän painoikin vastustamattoman lumivyöryn tavoin Sakamon ohi. Kärjessä Noguchi jyräsi koko puolitoistametrisen pituutensa voimalla voittajana maaliin 2.21.18 kuluttua lähtölaukauksesta, eikä tämän jälkeen kulunut enää kauaakaan, kun toisena maaliviivan ylitti Chiba (2.21.45). Valittamista ei ollut myöskään seuraaviksi sijoittuneiden Sakamoton (2.21.51), Kiplagatin (2.22.22) ja Ozakin (2.23.30) ajoissa.

Luultavasti kaikkein iloisin kärkinaisista oli maalissa Chiba, sillä pitkän, kivisen ja välillä epätoivoiseltakin tuntuneen tien jälkeen hän oli vihdoin onnistunut maratonilla kykyjensä edellyttämällä tavalla. Kisan jälkeisessä haastattelussa hän sanoi. ”Olen äärimmäisen onnellinen, sillä porukka on puhunut meitsin juoksevan alle 2.22 siitä asti, kun olin 22-vuotias. Tahdonkin kiittää Noguchia hänen raisusta vauhdinpidostaan kilvan aikana”. Kuin kruununa kaiken hyvän päälle sekä Noguchi, Chiba että Sakamoto valittiin Osakan kisan perusteella Pariisin MM-maratonille. Siellä heidän ja heidän lisäkseen joukkueeseen valittujen Hiromi Ominamin ja Rie Matsuokan tavoitteena ei voinut olla mikään muu kuin viitoisvoitto

Kaikki pelissä Pariisin MM-maratonilla

Japanin maratonjoukkue harjoitteli kesän 2003 hyvin, mutta ei liian hyvin ja niinpä se matkusti Pariisin MM-kisoihin vireessä. Naisten MM-maraton oli ohjelmassa kisojen viimeisenä päivänä 31.8. kello 14.20. Ajankohdasta huolimatta sää oli maratonjuoksuun inhimillinen ja niinpä Romanian vauhtihullu Constantina Tomescu ampaisi heti lähtölaukauksen jälkeen keulaan ja vaappui vitosen paalulle kärjessä ajassa 16.45. Sen sijaan takana tulevat ottivat huomattavasti rauhallisemmin pääjoukon väliajan ollessa noin 17.20. Vielä 10 kilometrin pylväälläkin (34.02) Tomescu oli kärjessä, mutta muu joukko vaani häntä jo runsaan 10 sekunnin päässä. Niinpä ei ollutkaan yllätys, että 15 kilometrin viitalla (51.19) Tomescu oli jo ajettu kiinni. Tässä vaiheessa kärkiryhmässä juoksi vielä 20 maratoonaritarta, joukossaan tietysti Japanin tyttäret Noguchi, Chiba, Sakamoto ja Ominami. Sen sijana Rie Matsuokalla ei kulkenut mihinkään. Selvää oli, että kauaa ei enää yhtä suuri joukko kasassa pysyisi, siksi kovia maratonkonettaria joukossa oli.

Niin jakoi naarasmaratonjuna kulkuaan ja 20 kilometrin pisteellä (1.08.59) kärkijoukko oli supistunut 18 juoksijattareen, joista viimeisenä taivalsi omia kenkiään miettiväisesti katseleva Chiba. Ei kai hänellä vaan ollut päällä kulkemattomuus, miettivät Japanilaiset ja ainakin yksi suomalainen kotona televisiovastaanottimien ääressä. Puoliväliin saavuttiin edelleen sulassa sovussa ajassa 1.12.46, eikä 25 kilometrin merkilläkään (1.26.34) muutosta kärkiporukan kokoonpanossa ollut tapahtunut. Chiba vaani edelleen kärkiryhmän hännillä täydessä maratonpsykoosissaan. Tämän jälkeen Noguchi laittoi lisää pökköä pesään, eikä tämän jälkeen tarvinnut odottaa enää kauaakaan, kun yksi jos toinenkin tytär alkoi kärsiä. 30 kilometrin viivalla (1.44.01) kärkiryhmä olikin supistunut jo 13 sahaajattareen, joiden joukkoon ei enää kuulunut Hiromi Ominamin pitkänhuiskeaa hahmoa. Sen sijaan Noguchi, Sakamoto ja Chiba vetivät edelleen porukassa kuin tyhjää vain. Ratkaisun hetket lähestyivät.

Noin kymmenen kilometrin päässä maalista Noguchi ja Kenian Catherine Ndereba iskivät. Tämä isku pirstoi kärkijoukon kappaleiksi ja äkkiä jokainen maratoonaritar veti kuin henkensä hädässä. Lähimpänä kärkikaksikkoa seurasivat Sakamoto ja Chiba, mutta muutkaan eivät olleet kaukana. 35 kilometrin kohdalle (2.00.47) tultaessa Ndereba ja Noguchi olivat noin 10 sekuntia edellä Sakamotoa ja Chibaa, joiden niskaan puolestaan hengittivät Pohjois-Korean Bong-Sil Ham ja Etiopian Elfenesh Alemu. Hirvittävä raasto oli meneillään.

35-40 kilometrin välisellä pätkällä Ndereba karkasi vastustamattomasti Noguchilta, joka puolestaan teki eroa Sakamotoon ja Chibaan. Niinpä 40 kilometrin kyltin ohi hurautettiin järjestyksessä Ndereba (2.16.45), Noguchi (2.17.05), Sakamoto (2.17.48), Chiba (2.17.49) ja Bong-Sil Ham (2.17.57). Kulta ja hopea olivat aika lailla ratkenneet, mutta pronssista taisteltiin sitäkin verisemmin. 40 kilometrin jälkeen Chiba laittoi kaiken mahdollisen ja mahdottoman peliin ja karkasi Sakamotolta. Tämän jälkeiset sadat metrin olivat enää kivun höystämä muodollisuus ja maaliin saavuttiin järjestyksessä Ndereba (2.23.55), Noguchi (2.24.14), Chiba (2.25.09), Sakamoto (2.25.25) ja Bong-Sil Ham (2.25.31). Jo toisen kerrallaan urallaan Chiba oli siis sijoittunut MM-kisoissa mitaleille, mutta erotuksena näille mitaleille oli se, että kun ensimmäinen MM-mitali oli tullut vain 21-vuotiaana nousukiitoisen uran lakivaiheessa, toiseen mitaliin vaadittiin vuosien kova työnteko vaikeuksista nousemiseksi. Chiban hyvää mieltä kisan jälkeen lisäsi vielä se, että Japani voitti ylivoimaisesti kisan yhteydessä käydyn maratonin maailmancupin joukkuekisan.

Pyrkimys olympiamaralle

Hopealle MM-kisoissa sijoittunut Noguchi valittiin suoraan Japanin edustajaksi seuraavan vuoden olympiamaratonille, mutta pronssille sijoittunutta Chibaa ei. Peli oli raakaa, mutta säännöt selvät: vain MM-maratonin paras japanitar saisi suoran valinnan, muut joutuisivat karsimaan. Niinpä Chiban ei auttanut muu kuin alkaa latoa syksyllä 2003 määrää koneeseen kevään 2004 olympiakarsintamaraton mielessään.

Koska Osakassa oli ollut edellisvuonna loistavat olosuhteet, päätti Chiba antaa olympianäyttönsä siellä. Paineet olivat sikäli kovat, että toisin kuin MM-kisoihin, olympiamaratonille maata kohti voitiin valita vain kolme juoksijatarta, joista yksi paikka oli jo mennyt Noguchille. Niinpä oli selvää, ettei mikään muu kuin voitto Osakassa riittäisi olympialippuun.

Huonoksi onneksi Osakassa maratonpäivänä 25.1.2004 oli aivan surkea keli. Lämpötila lähdössä oli 3,8 astetta, tuuli kova ja lumisade loppunut juuri ennen starttia. Kilvan lähdettyä liikkeelle Chiba pysyttelikin edellisvuoden tapaan kärkiryhmän häntäpäässä keskittyen mahdollisimman taloudelliseen etenemiseen. Näin jatkettiin aina puolimatkaan, minkä jälkeen hän alkoi kohentaa asemiaan ja hieman ennen 27 kilometrin pistettä hän ampaisi kärkeen. Tappoleikki oli alkanut.

27 ja 28 kilometrin välinen pätkä vedettiin 3.12:een ja kärkiryhmä supistui neljään. Mukana olivat Chiban lisäksi Naoko Sakamoto, Yoko Shibui ja Hiromi Ominami. Seuraavat kaksi kilometriä veivät 3.16 ja 3.19 ja tämän jälkeen iski Sakamoto. Hän raastoi seuraavan kilometrin 3.04:ään ja mukana roikkui enää ainoastaan Chiba ja hänkin väkisin. Tämä kostautui hetkeä myöhemmin, kun Ominami jyräsi takaa Chiban ohi. Sen sijaan Sakamoto meni ilman armoa menojaan, jyskyttäen seuraavan vitosen 15.48:aan. Viimeiseen vitoseen hänellä oli varaa käyttää aikaa 16.30 ja siltikin hän saapui maaliin ja olympiajoukkueeseen ylivoimaisena voittajana ajalla 2.25.29. Runsasta kahta minuuttia myöhemmin maaliin saapuivat Chiba (2.27.38) ja Ominami (2.27.40), mutta tällä ei ollut siinä mielessä merkitystä, että olympiapaikat olivat heidän osaltaan kaikonneet taivaan tuuliin. Niin Japanin olympiajoukkueeseen valittiin Noguchin ja Sakamoton lisäksi Nagoyan karsintamaratonilla säväyttänyt Reiko Tosa. 

Uran viimeiset vuodet?

Olympiamaratonilta karsiutuminen oli luonnollisesti Chiballe pettymys, mutta sikäli pettymykseen ei ollut syytä, että hän oli yrittänyt parhaansa ja vain parhaansa. Ateenan olympiakisoissa Noguchi raastoi olympiavoittoon, Tosa oli viides ja Sakamoto seitsemäs. Kisajoukkueen varanainen Chiba sen sijaan juoksi elokuun lopussa 2004 voittoon Hokkaidon maratonilla ajalla 2.26.50. Tämä kertoi, että olympiakisojen aikaan hän olisi ollut kunnossa, mikäli hänet joukkueeseen olisi valittu. Hokkaidon maratonilla Chiban kolme viimeistä vitosta veivät 17.14, 17.16 ja 17.03.

Nyt Chiba valmensi itse itseään. Hän tähtäsi täysillä Helsingin vuoden 2005 MM-kisoihin ja juoksikin Tokiossa marraskuussa 2004 ajan 2.27.02, mutta joutui viime hetkellä vetäytymään polvivamman takia kevään Nagoyan MM-karsintamaratonin lähtöviivalta. Niin jäivät Helsingin MM-kisat Chibalta käymättä. Sen sijaan polvivammasta toivuttuaan hän lähti kesällä 2005 jälleen mukaan Hokkaidon maratonille, missä hän lähti omille teilleen jo 5 kilometrin (17.04) jälkeen ja juoksi selvään voittoon reittiennätyksellä 2.25.46. Vuoden 2005 toisen maratoninsa Chiba juoksi Chicagossa, missä hän sijoittui ajallaan 2.26.00 kolmanneksi Deena Kastorin ja Constantina Tomescu-Ditan jälkeen. Tuskinpa kukaan tuolloin aavisti, että Chiban juoksu-uraa oli enää vajaa vuosi jäljellä.

Chiba ja Zen Chicagon maratonilla 2005 (kuva: epochtimes.com)

Huhtikuussa 2006 Chiba lähti mukaan Naganon maratonille, mutta asiat eivät olleet hänen kohdallaan kunnossa. Niinpä hän keskeytti 22 kilometrin kohdalla. Kaksi päivää ennen elokuista Hokkaidon maratonia Chiba sitten piti lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoitti monien maratonfanien pettymykseksi uransa loppuvan huipputasolla Hokkaidon kisaan. Näillä näkymin uran viimeisen kilpailunsa hän siis juoksi Hokkaidon maratonilla 27.8.2006, jossa hän hipsutteli maaliin itselleen vaatimattomalla ajalla 2.48.58. Ylä- ja alamäkiä sisältänyt hieno juoksu-ura oli nyt mitä ilmeisimmin lopullisesti päätöksessään, vai oliko? 

Masako Chiban parhaat

Maraton
2.21.45 (2.) Osaka 26.1.2003
2.25.09 (3.) Pariisi 31.8.2003 MM-maraton
2.25.11 (2.) Rotterdam 21.4.2002
2.25.46 (1.) Sapporo 28.8.2005
2.26.00 (3.) Chicago 9.10.2005
2.26.50 (1.) Sapporo 28.8.2004
2.27.02 (4.) Tokio 21.11.2004
2.27.38 (2.) Osaka 25.1.2004
2.29.00 (5.) Tokio 21.11.1999

10 000 metriä
31.20,46 (3.) Osaka 9.6.1996
31.20,62 (5.) Atlanta 2.8. 1996 Olympiakisat
31.28,15 (1.) Kobe 21.4.1996
31.31,85 (1.) Pusan 15.5.1997
31.33,69 (4.) Tokio 5.10.1997
31.37,03 (4. alkuerä 2) Atlanta 27.7. 1996 Olympiakisat
31.38,02 (5.) Villeneuve d’Ascq 13.6.1999
31.41,93 (3.) Ateena 5.8.1997 MM-kisat
31.43,7   (1.) Nobeoka 11.11.1995
31.49,44 (1.) Kobe 20.4. 1997

Lisäksi puolimaraton 1.06.43 alamäkireitillä

Lähteet

Ferstle, J. 2005. Limo and Kastor secure victories in Chicago. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=32292.html. [20.12.2006]

IAAF 2002. Biwott takes Rotterdam men’s title, as Japanese sweep women’s honours. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=12427.html [22.12.2006]

Nakamura, K. 2000. Masako Chiba, a front runner retires. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=14268.html [14.12.2006]

Nakamura, K. 2001. Masako Chiba is back.  http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=13103.html [14.12.2006]

Nakamura, K.2003a. Noguchi sets 2:21:18 course record and leads home sweep in Osaka.  http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=20278.html [22.12.2006]

Nakamura, K.2003b. Noguchi to join Marathon elite in Osaka? http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=20279.html [22.12.2006]

Nakamura, K. 2004. Sakamoto defeats cold and wind to take Osaka win. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=23912.html [22.12.2006]

Nakamura, K. 2005a. Hokkaido Marathon – Preview. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=31872.html [20.12.2006]

Nakamura, K. 2005b. One woman show by Shibui? - Nagoya Women’s Marathon PREVIEW. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=28836.html [20.12.2006]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2004. Chiba takes 2:26 win in Hokkaido Marathon. http://www.iaaf.org/WHM04/news/Kind=2/newsId=27267.html [22.12.2006]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2006a. Kinyanjui, Ivanova the winners in Nagano. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=34290.html [20.12.2005]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2006b. Yoshida and Watanabe win Hokkaido Marathon. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=35998.html [20.12.2006]

Nakamura, K., Onishi, A. & Terada, T. 2005. Watanabe and Chiba win the 2005 Hokkaido Marathon. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=31891.html [20.12.2006]

Track and Field all-time Performances Homepage 2007 http://www.alltime-athletics.com/w_10kok.htm [2.1.2007]

Teksti: Z