Z'n Japanicorner

Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani.

Z'n Japanicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon.

Atsushi Sato

Raasto.comin maaliskuun 2008 Japanilainen on Atsushi Sato

10 000 metrin hitsaaja

Atsushi Sato sai syntymäkäskyn 8.5.1978 Aizuwakamatsun kaupungissa, Fukushiman hallintokunnassa. Jo nuorena poikana hän juoksi päämäärättömästi sinne tänne, joten koulunsa aloitettuaan hän ajautui pikku hiljaa kestävyyspitoisen juoksun pauloihin. Tämän vuoksi ei ollut ihme, että maantie maittoi Satolle siihen malliin, että hänen tuloksensa paranivat vuosi vuodelta. Lopulta viimeisenä vuonnaan 19-vuotiaiden juniorien sarjassa hän tempaisi ratakympin aikaan 29.05,20. Tämä tapahtui Konosun kaupungissa 4.10.1997, missä Sato sijoittui tuolla kympin ajallaan 11:nneksi, tosin seitsemännessä erässä. Silloin(kin) Japanin kansallisissa vedettiin kympin eriä aamusta iltaan, eikä niissä kovin montaa päälle 30 minuutin tulosta nähty. 

Lukiossa oppi ilmeisesti upposi Saton kaaliin sen verran hyvin, että sieltä valmistuttuaan hän pääsi opiskelijaksi maineikkaaseen Wasedan yliopistoon, Tokioon. Kyseisessä opinahjossa olivat aikoinaan opiskelleet mm. Toshihiko Seko ja joitain Japanin pääministerejä. Toki opiskelun lisäksi Sato myös urheili. Urheilun saralla häntä miellyttivät hieman pitkäkestoisemmat suoritukset kuin vain pari-kolme kierrosta radalla ja niinpä hän hitsasi kymppiä Wasedan yliopiston logo rinnassaan into piukassa. 22-vuotiaana häneltä kului 25 ratakierrokseen 28.25,84, 23-vuotiaana 28.13,84 ja 24-vuotiaana 28.23,64. Toki hän myös 5000 metrillä juoksi ajan 13.37,97. Tämä oli tietenkin tasaista takomista, mutta Satolle valkeni jo aika pian, että maailman huippumenijää ei hänestä radalla tulisi. Niinpä maraton alkoi vetää häntä puoleensa kutkuttavan jännittävästi, eikä hän pian voinut enää vastustaa maratonin kutsua. Niinpä hän teki maratondebyyttinsä vuonna 2000 vain 22 vuoden iässä täynnä maratoninnoitusta.

Ensimmäisellä maratonilla alle 2.10

Paikaksi Saton maratondebyytille valittiin Lake Biwan olympiakarsintamaraton maaliskuussa 2000. Tätä varten Sato veti määrää mittariin ja niinpä hänelle Lake Biwaan saapuessaan ei ollut mitään muuta tavoitetta kuin Japanin yliopistojen maratonennätyksen rikkominen. Tämä rekordi (2.10.07) oli Atsushi Fujitan hallussa ja kerran sitä oli pitänyt nimissään itse Toshihiko Seko.

Tuota pikaa Lake Biwan maratonin lähtiessä liikkeelle 5.3.2000 jänikset lähtivät vetämään 2.08 -vauhtia. Tasainen noin 3.01/km-vauhti aiheutti sen, että mies toisensa jälkeen joutui jättäytymään kärkiryhmän vauhdista ja niinpä 29 kilometrin kohdalla kärjessä oli enää yhdeksän kivenkovaa miestä: Martin Fiz Espanjasta ja Toshiyuki Hayata, Akira Manai, Shinji Kawashima, Ryuji Takei, Takayuki Nishida, Kazuhiro Matsuda, Shigeru Aburaya ja Sato Japanista. Lienee turha mainitakaan, että jännitys riehui valtoimenaan.

30 kilometrin jälkeen Kawashima heitti maratonlöylyä kiukaalle ja Sato joutui menettämään otteensa kärkijoukkoon. Vaikeata oli tosin monella muullakin ja loppukilometrin hampaiden esittelyn jälkeen miehet rynnistivät lopulta maaliin järjestyksessä Fiz (2.08.14), Kawashima (2.09.04), Takei (2.09.23) ja Sato (2.09.50). Vaikka Sato ei tuolla suorituksella olympiajoukkueeseen päässytkään, heti ensimmäisessä maratonkilvassaan juostu alle 2.10 -aika rikkoi Japanin yliopistojen maratonennätyksen. Tämä oli niin hyvä suoritus Satolta, että takaisin Tokioon ja yliopistoonsa palattuaan hänen kelpasi mennä juomaan pullakahvit Wasedan yliopiston rehtorin kanssa, mikäli rehtori sellaiset Satolle tarjosi.  

Alle 2.09

Opiskeluvuosinaan Sato oli luotettava maantiejyrä ja niinpä ei ollut ihme, että Wasedan yliopisto keikkui aika usein yliopistojen välisten Ekiden -viestien kärjessä. Kuitenkin maraton oli se, mikä Satoa himotti eniten ja niinpä hän päätti juosta syksyllä 2001 maratonin Fukuokassa. Valitettavasti Satolla oli kuitenkin siellä 2.12.2001 päällä joltinenkin kulkemattomuus ja niinpä häntä saatiin odotella lähtölaukauksen ampumisesta maaliin 2.14.41 mittaisen ajan. Kenties tätä korpesi Satoa niin, että seuraavana vuonna ei häntä maratonilla nähty. Sen sijaan puolimaratonin MM-kisoissa Brysselissä toukokuussa 2002 hän sijoittui kahdeksanneksi ajalla 1.01.37.

Koska Sato oli juossut ”aika” kovia tuloksia yliopistossa opiskellessaan, ei ollut ihme, että tutkinnon suoritettuaan hänelle riitti ottajia monenkin firman juoksutallista. Näistä Sato valitsi Chugoku Electric Powerin joukkueen, jossa juoksivat mm. sellaiset maratonhirmut kuin Tsuyoshi Ogata, Shigeru Aburaya, Noriaki ”arashi” Igarashi ja Kurao Umeki, kaikki alle 2.10 maratoonareita. Myös firman valmennus oli kunnossa, sillä Chugokun mestari ja Sensei oli hurjimus nimeltään Yasushi Sakaguchi, joka tiesi nuoresta iästään huolimatta maratonista kaiken. Tällaisessa porukassa Saton oli hyvä harjoitella ja vuoden 2003 koittaessa hän olikin eläimellisessä kunnossa.

Niinpä monellekaan ei tullut yllätyksenä Saton maratonin mittaisen matkan raivoaminen Lake Biwassa 2.3.2003 aikaan 2.08.50. Tällä ajalla Sato tosin sijoittui hurjavauhtisessa kilvassa vasta viidenneksi, mutta se ei estänyt Japanin yleisurheiluliittoa valitsemasta häntä Pariisin MM-maratonille innosta täristen. Lyhyellä maratonurallaan Sato oli siis jo alle 2.09 maratonmies, mutta parempaan veti hänen verensä ja MM-maratonilla hänen tavoitteenaan oli vastaansanomattoman yksiselitteisesti voitto.

Paris kills

Pariisin MM-maratonille Sato viritteli konettaan juoksemalla sekä kesä- että heinäkuussa 1200 kilometriä, yleensä kovaa. Kovavauhtisen määrän ohessa hän juoksi myös puolimaratonin kesäkuussa Sapporossa aikaan 1.02.15. Määrä ei siis Satoa juurikaan kangistanut, päinvastoin se tuntui tekevän hänen lihaksistonsa entistä norjemmaksi. Kun ennen Pariisia Sato juoksi vielä yhden 50 kilometrin lenkin, todennäköisesti kovaa, oli hän niin valmis MM-taistoon kuin valmis MM-taistoon voi olla.

Pariisin MM-maraton kohtasi lähtökomennon iltapäivällä 30.8.2003. Keli ei ollut kuuma, joten kilvassa lähdettiin laukkaamaan arvokilvaksi kovaa vauhtia. 5 kilometrin muuraus sivuutettiin ajassa 15.10, 10 kilometrin rappaus 30.20 kuluttua lähtölaukauksesta, eikä 15 kilometrin valullakaan aikaa ollut kulunut kuin 45.40. Tämä sopi aina vauhti-intoiselle Satolle, jonka kone hyrisi jo tyytyväisenä siitä, että hidas vauhti ei karstoittanut putkia. Puolimatkassa kellot näyttivät 1.04.45.

Maratonin toisella puoliskolla kovimmat maratonkoneet alkoivat erottua vähemmän kovista maratonkoneista, sillä 30 kilometrin (1.32.32) jälkeen kärkiryhmä pirstoutui kappaleiksi. Kärjessä nimittäin Marokon Jaouad Gharib, Espanjan Julio Rey ja Kenian Michael Rotich laittoivat oikean puoleisen pedaalin pohjaan, eivätkä heidän völjysään pysyneet monet. Niinpä 35 kilometrin vaijerilla (1.47.16) Gharib, Rey ja Rotich olivat omilla teillään. Sato puolestaan saavutti saman kohdan muutamaa sijaa myöhemmin 1.47.53 kuluttua lähtölaukauksesta. Mitalit olivat menossa Satolta menojaan, mutta silti hän taisteli jokaisesta sijoituksesta kuin orava.

Loppumatka oli kaikilta melkoista rallatusta, mutta viimein piina oli ohi ja maali koitti väsyneille miehille. Ensimmäisenä maalilinjan leikkasi Gharib ajalla 2.08.31 ennen Reytä (2.08.38) ja pronssille sijoittunutta Italian Stefano Baldinia (2.09.14). Kymmenentenä maalilinjan ylle vaipui Sato (2.10.38) raivoisassa kiritaistelussa Korean Lee Bong-Jun (sama aika) kanssa. Lopulta voitiin myös todeta se, että Japani voitti kisan yhteydessä käydyn maratonin maailmancupin joukkuekilvan, sillä Shigeru Aburaya oli sijoittunut viidenneksi (2.09.26), Sato siis kymmenenneksi, Tsuyoshi Ogata 12:nneksi (2.10.39) ja Koji Shimitsu Koji Shimizu 21:nneksi (2.13.19). Niin oli MM-kisa kilpailtu ja vaikka Sato ei kisaa voittanutkaan, saattoi hän olla kohtalaisen tyytyväinen esitykseensä maratonin arvokisadebyytissään.

Valtava pettymys olympiavalinnoissa   

Pariisin MM-kisojen jälkeen Saton seuraava tavoite oli tietenkin päästä Japanin joukkueeseen seuraavan vuoden olympiakisoihin ja menestyä olympialaisissa. Vuosi 2004 alkoikin häneltä mukavasti, kun Chugoku Electric Power voitti Japanin yritysten välisen Ekiden –viestin tammikuun 1. päivänä. Tämän kilvan voittoa arvostetaan Japanissa suuresti, ovathan siellä yleensä mukana kaikki Japanin parhaat juoksijat ja koko kansakunta seuraa viiden tunnin mittaista suoraa lähetystä tapahtumasta henkeään jännityksestä pidätellen.

Olympianäyttönsä Sato antoi Lake Biwan maratonilla, jota varten hän juoksi kahden kuukauden aikana 2500 kilometriä. Niinpä Lake Biwan lähtöpaikalle saapuessaan hänen koneessaan oli ainakin kestoa. Kokonaan toinen asia oli, oliko valtava kestävyysharjoittelu syönyt hänen vauhtiominaisuuksiaan niin, että normaali noin 3 minuutin kilometrivauhti tuntuisi maratonilla hänelle liian kovalta rallatukselta.

Lake Biwan olympiakarsintamaraton laukaistiin liikkeelle 7.3.2004 huonossa kelissä, sillä taivaalta satoi lunta ja tuuli oli kova. Juoksijoiden onneksi huono sää kuitenkin kesti ainoastaan kilvan 15 ensimmäisen minuutin ajan ja tämän jälkeen sää kirkastui ja tuuli tyyntyi. Vitosen paalulle saavuttiin ajassa 15.10 ja silti kärkijoukossa oli noin 70 miestä! Kilvasta oli mitä ilmeisimmin tulossa huikea spektaakkeli. Kovanpuoleinen vauhti alkoi kuitenkin harventaa joukkoa kuin pokasaha metsää ja 10 kilometrin rastilla (29.55) joukko oli pienentynyt jo 32 juoksijaan. Tässä porukassa omaa rallatustaan rallatti myös Sato. Niin jatkettiin ja 20 kilometrin maalilla (1.00.20) joukko pieneni edelleen. Alkoi käydä ilmeiseksi, että loppujen lopuksi harvoja olivat ne, jotka pystyivät taivaltamaan 3 minuutin kilometrejä enemmän kuin kone antaa myöden.

Kuten maratonilla yleensä, 30 kilometrin jälkeen (1.30.42) ratkaisut alkoivat tapahtua. Ensin iski Sin-Ichi Watanabe ja 33 kilometrin tullessa mittariin omaa ratkaisuaan yritti Yuko Matsumiya.  Näiden yritysten seurauksena 35 kilometrin poterolla vain seitsemän miestä oli enää kestänyt vauhdin. He olivat Jose Rios Espanjasta, Wilson Onsare Keniasta sekä Tadayuki Ojima, Yuko Matsumiza, Kazutoshi Takatsuka, Muneyuki Ojima ja tietenkin Sato Japanista. Valitettavasti Sato oli kuitenkin tässä vaiheessa kilpaa liian väsynyt taistellakseen voitosta, minkä olympiapaikan lunastaminen olisi vaatinut. Hän ei pysynyt enää mukana voittotaistelussa. Siinä ei kuitenkaan pysynyt moni muukaan ja niinpä kovan tuskan jälkeen maalilinjan ylle vaivuttiin järjestyksessä Rios (2.07.42), Ojima (2.08.18), Onsare (2.08.33) ja Sato (2.08.36).  Vaikka Sato juoksikin oman ennätyksensä, ei hänen suorituksensa ollut olympiapaikan arvoinen, sillä Tomoaki Kunichika ja Toshinari Suwa olivat juosseet Fukuokassa alle 2.08 ja Shigeru Aburaya oli valittu kisoihin suoraan Pariisin MM-maratonin perusteella. Niin oli olympiakarsinnat karsittu ja Sato ulkona kisoista. Tämä oli hänelle tietenkin valtava pettymys, mutta muut olivat parempia ja sillä selvä.

Kesällä 2004 Sato purki pettymystään juoksemalla ennätyksensä 3000 metrillä (8.00.83), 5000 metrillä (13.33.62) ja 10 000 metrillä (27.56.86). Hän oli aika hyvässä kunnossa ja ikuiseksi arvoitukseksi jää, kuinka hän olisi Ateenan olympiamaratonilla juossut, jos sille olisi päässyt.

Lisää pettymyksiä

Vuonna 2005 Sato sanoi: ”Juoksen seuraavan maratonini Chicagossa.” Sitä varten hän viritteli vehkeitään juoksemalla 5000m 13.37.10 ja 10 000m 28.14.26. Hän olikin varsin mukavassa potkussa, mutta Chicagon maratonilla 9.10.2005 ei juoksu sujunut lainkaan. Täydessä kulkemattomuudessa Sato ylitti lopulta sillä maalilinjan ajassa 2.19.44, joten eipä paljon Satoa kisahotellille palattuaan naurattanut. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut arvokisamaraton eikä karsinta sille, joten tuo pettymys varmaan pyyhkiytyi nopeasti pois Saton mielestä hänen palattuaan kotiin normaalin harjoittelun pariin. Ogatan, Aburayan, Umekin, Iagarashin ja Saton tähdittämä Chugoku Electric Power menestyikin jälleen loistavasti Uuden vuoden Ekidenissä, missä he sijoittuivat toiseksi.

Tämä antoi Satolle luonnollisesti uskoa omiin kykyihinsä, mutta lisää lunta hänen tupaansa tuli maaliskuussa 2006. Lake Biwan maratonilla Sato hyytyi reippaahkon alkuvauhdin (25 km 1.15.27) jälkeen kuin liikaa jauhoa saanut taikina. Toista kertaa ei Sato halunnut raahautua maratonia väkisin maaliin kuten Chicagossa, vaan hän keskeytti kisan täydessä maratonsurussa. Muutenkin vuosi 2006 oli aika hiljainen Satolle, tosin 10 000 metriä hän sentään kipitti 28.20,77. Saton mestari Sakaguchin mukaan syy Saton matalapaineeseen oli, että Satolla oli liian kovat vaatimukset itselleen, joten harjoituksissa hän rankaisi lihaansa liian kovaa.

Vuoden 2007 aluksi moni luuli Saton vaikeuksien olevan takanapäin, sillä uuden vuoden Ekidenissä hän juoksi 15,9 kilometrin osuutensa niin kovaa, että otti edellä olevan joukkueen 2 minuutin ja 17 sekunnin etumatkan kiinni ja teki vielä lisää eroa 22 sekuntia. Tämä sai kisaa seuranneen Toshihiko Sekon sanomaan kilvan jälkeisessä haastattelussa Satolle: ”Jos juokset niin kuin tänään juokset, sinun pitäisi pystyä juoksemaan maraton 2.05:een.”. Pitkälti Saton suorituksen ansiosta Chugoku Electrin Power voitti kilvan.  

Ei ihme, että Sato lähti helmikuiselle Bebbu-Oitan maratonille täynnä maratontoivoa. Jostain syystä vielä Ekiden –viestissä jyrännyt killeri-Sato oli kuitenkin Bebbu-Oitassa enää vain varjo entisestään. Niinpä hän hävisi siellä selvästi etunimikaimalleen Atsushi Fujitalle (2.10.23) ja juoksi maaliin toiveet murskattuna 2.11.16 kuluttua lähtölaukauksesta. Tämä ei riittänyt alkuunkaan Japanin MM-kisajoukkueen valitsijoille ja niin jäi Sato rannalle Osakan kotikisoista.

Nousu kuopasta

Vaikka epäonnistuminen Bebbu-Oitassa söi varmaan Satoa kannibaalin lailla, oli siinä se hyvä puoli, että nyt Sato saattoi keskittyä syksyn olympiakarsintamaratoniin täydessä keskittyneisyydessä. Hän alkoikin hinkata kuntoaan koko ajan parempaan suuntaan. Muuta ajateltavaa Sato sai myös siitä, että hän meni naimisiin Miho Suginorin kanssa, joka on Japanin naisten 800 metrin ennätyksen haltija. Vuoden 2007 edetessä Sato alkoi saada taas juonen päästä kiinni, mistä kertoivat hänen 5000 metrin (13.36,13) ja 10 000 metrin (28.13,12) aikansa. Itse asiassa hän alkoi päästä hirvittävään kuntoon, koska ei harjoitellut enää liian kovaa.

Vaikka Saton nousukunto tiedettiin, silti monelle tuli yllätyksenä hänen loistelias juoksunsa puolimaratonin MM-kisoissa Italian Udinessa 14.10.2007. Siellä Sato sivuutti 10 kilometrin ja 15 kilometrin pylväät aavemaisissa ajoissa 28.05 ja 42.36 ja jatkoi samaa vauhtia 20 kilometrin tolpalle (57.24). Sitten hän rallatti viimeiset 1,1 kilometriä 3 minuutissa ja saapui maaliin Japanin ennätysajassa 1.00.25, jolla hän sijoittui kovatasoisessa kilvassa yhdeksänneksi. Tämä kertoi Satolle sen, että hänen pullansa olivat hyvin uunissa joulukuista Fukuokan olympiakarsintamaratonia ajatellen.

Viimeiset viikot ennen Fukuokaa Sato tyytyi vain virittelemään konettaan. ”On ollut aikoja, jolloin ennen maratonia minusta on tuntunut, että voin kuolla pelkoon”, avautui Sato hieman ennen h-hetkeä. Hänellä oli ollut aiemmin liikaa paineita. Avain Saton paineiden vähenemiseen oli hänen vasta vihitty vaimonsa. ”Tapa millä hän keskittyy treeniin ja tapa millä hän unohtaa treenin ajattelemisen heti sen tehtyään on opettanut minulle, kuinka rentoutua. Nyt meitsi ei ole enää yhtä ärsyyntynyt kuin ennen. Paine on poissa”, Sato jatkoi.

Fukuokan olympiakarsintamaraton lähti liikkeelle 2.12.2007 kovaa kyytiä. Vauhtineula pysyi koko ajan noin kolmen minuutin kilometrivauhdissa, mistä kertoi puolimatkan väliaika 1.03.30. Niinpä 25 kilometrin muurilla vain kahdeksan juoksijaa oli enää jänisten lisäksi kärkiryhmän matkassa. He olivat Deriba Merga Etiopiasta, Daniel Yego ja Wanjiru Keniasta, Atsushi Fujita, Yuko Matsumiya, Kensuke Takahashi, Shigeru Aburaya ja Sato Japanista. Kovan vauhdin johdosta osa näistäkin roikkui mukana viimeisillään.

30 kilometrin (1.30.01) jälkeen kärkeen ryntäsivät Sato ja Wanjiru. He vetivät seuraavan kilometrin 2.58:aan, sitä seuraavan 3.01:een, sitä seuraavan 2.57:ään ja sitä seuraavan 2.58:aan. Tämä laittoi muut kärsimään, mutta kun Wanjiru vetäisi seuraavan tonnin 2.52:aan, ei hänen völjyssään pysynyt enää kukaan muu kuin Merga. Sato kuitenkin roikkui tuntumassa ja 35 kilometrin metallilla hän oli vain 7 sekunnin päässä. Lopussa ei enää ihmeempiä tapahtunut ja miehet nuolivat maantietä ja lopussa hieman rataa niin, että maaliin saavuttiin Wanjirun (2.06.39) johdolla. Sitten tulivat Merga (2.06.50), Sato (2.07.13), Matsumiya (2.09.40) ja Aburaya (2.10.30). Sato juoksi siis komean ennätyksensä ja varmisti tällä hyvin todennäköisesti paikkansa Japanin olympiajoukkueeseen Pekingin maratonille. ”Vaikka en voittanutkaan kisaa, pystyin kamppailemaan hyvin Wanjirua vastaan ja juoksin lähelle 2.07:ää. Kisa olin siis minulta hyvä. Meikäläisellä on ollut sen verran vaikeuksia vuoden 2004 jälkeen, että yhdessä vaiheessa oli jo luovuttaa koko homman. Onneksi mestarini Yasushi Sakaguchi auttoi minua hädän hetkellä ja pystyin nousemaan huipulle”, sanoi Sato maalissa täynnä maratontunnetta ääni liikutuksesta väristen. Raasto.com uskoo, että Pekingin olympiamaratonilla Sato henkisesti aiempaa vahvempana tulee olemaan erittäin sitkeä voitettava.

Sato pistää menemään (kuva: Kazutaka Eguchi/Agence SHOT)

Atsushi Saton maratonit vuoden 2007 loppuun mennessä

2.07.13 (3.) Fukuoka 2.12.2007
2.08.36 (4.) Lake Biwa 7.3.2004
2.08.50 (5.) Lake Biwa 2.3.2003
2.09.50 (4.) Lake Biwa 5.3.2000
2.10.38 (10.) Pariisi 30.8.2003 MM-maraton
2.11.16 (2.) Bebbu-Oita Helmikuu 2007
2.14.41 (?) Fukuoka 2.12.2001
2.19.44 (?) Chicago 9.10.2005

Lisäksi 5000m 13.33,62, 10 000m: 27.56,86, puolimaraton 1.00.25.

Lähteet:

IAAF 2008: Sato Atsushi. http://www.iaaf.org/athletes/biographies/letter=S/athcode=174998/index.html [29.2.2008]

Larner, B. 2007. On to Beijing! Atsushi Sato Ready for Fukuoka International Marathon. http://japanrunningnews.blogspot.com/2007/11/on-to-beijing-atsushi-sato-ready-for.html [29.2.2008] Alkup.lähde: http://www.sanspo.com/tohoku/top/th200711/th2007112805.html

Nakamura, K. 2000. Shinji Kawashima second to Fiz in Lake Biwa marathon. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=15013.html [21.2.2008]

Nakamura, K. 2007. Leading Japanese continue Beijing chase, while Wanjiru set for debut – Fukuoka Marathon preview. http://www.iaaf.org/OLY08/news/kind=100/newsid=42543.html [18.2.2008]

Nakamura, K. & Onishi A. 2004a. Rios wins Lake Biwa Marathon in debut finish. http://www.iaaf.org/news/kind=2/newsId=24476.html [26.2.2008]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2004b. World marathon trio help Chugoku to Maebashi victory. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=23766.html. [10.12.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2007a. Chugoku Electric Power wins New Year Ekiden in Maebashi. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=37151.html [18.2.2007]

Nakamura, K. & Onishi, A. 2007b. 2:06:39 debut victory for Wanjiru in Fukuokahttp://www.iaaf.org/OLY08/news/kind=2/newsid=42557.html [18.2.2008]

Tokairin, M. & Larner, B. 2007. Team Chugoku Denryoku`s Aces Aburaya and Sato Face Off in Fukuoka in Bid for Beijing Ticket [27.2.2008] Alkup. Lähde: http://www.chugoku-np.co.jp/sports/Sp200711280135.html

Teksti: Z