Toisella maratonilla alle 2.10

Vuoden 2001 debyyttimaransa jälkeen Suwa innostui harjoittelemaan aika lailla kovaa ja hänen kuntonsa paisuikin kuin bodaajan lihas. Niinpä vuoden 2002 koittaessa hän oli potkussa. Seuraavan maratoninsa hän tulisi juoksemaan Lake Biwassa keväällä 2002, päätti hänen mestarinsa. Siellä kaikki muu paitsi 2.10 alitus tulisi olemaan Suwalle valtava pettymys, siksi raikulimaista vauhtia hän oli pitänyt pitkillä ja kovilla lenkeillään.

Lake Biwan perinteikäs maraton lähti liikenteeseen 3.3.2002 runsaan 9 asteen lämpötilassa ilman kosteuden ollessa 60 %. Tuulikaan ei pahasti juoksijoita haitannut, sillä se puhisi vain 1,8 m/s. Niinpä Ecuadorin Silvio Guerran ja Meksikon Armando Quintanillan (jänikset) johdossa rymisteltiin 5 kilometrin muurille ajassa 15.09. Tämän jälkeen vauhti hieman kiihtyi ja kahteen seuraavaan vitoseen käytettiin kumpaankin 15.01. Tällainen vauhti ei monellakaan tuntunut missään ja tässä vaiheessa kilpaa kärkijoukossa mullisteli melkoinen maratonlauma.

Näin jatkettiin 17,5 kilometriin saakka, jolloin Guerra lähti omille teilleen ja ohitti 20 kilometrin merkin 1.00.30 kuluttua lähtölaukauksesta. Muu kärkiryhmä saalisti häntä tuossa vaiheessa 6 sekunnin päässä, mutta eivätpä juoksijat ehtineet kuin 22 kilometrin tolpalle kun jo koko kärkiryhmä oli taas yhdessä. Tästä harmistuneena Guerra lisäsi taas pökköä pesään ja irtaantui jälleen muusta porukasta täynnä maratonluottoa. Tällä kertaa hän sai sahata kärjessä aina 27 kilometrin kyltille saakka, mutta sitten hänen kantaansa nousi Suwa. "Kyllä 2.16-mies tuossa vauhdissa varmaan pian hyytyy", mietti moni Suwan juoksua seuratessaan.

30 kilometrin kohdalla Guerra hyppäsi reitiltä sivuun ja Suwa huomasi olevansa yksin kärjessä. Koska hänen jalkansa olivat kuitenkin kulkevaisessa vireessä, jatkoi hän monen mielestä uhkarohkeaa paahtoaan. Pian kuitenkin takaa-ajajista Ranskan Mohamed Ouaadi, Kenian Fred Kiprop sekä Japanin kaksikko Ryuji Takei ja Takeshi Hamano alkoivat kuroa Suwan etumatkaa umpeen lakkaamattoman herpaantumattomasti. 34 kilometrin kohdalla he lopulta saavuttivatkin saaliinsa. Kilvasta oli tulossa armoton taistelu, jossa maratoonarit tulisivat kärsimään kovemmin kuin kärisevä lihakimpale.

Pian Takei otti kisan johtopaikan haltuunsa ja alkoi tehdä eroa muihin. 40 kilometrin paalulla hän olikin jo 12 sekuntia Ouaadia edellä ja kilvan ratkaisu alkoi häämöttää. Hieman taaempana Suwa taisteli Kipropin ja Hamanon kanssa vailla pienintäkään sääliä ruumistaan kohtaan. Erinäisten hammasrivistöjen esittelyjen jälkeen maali koitti lopulta sitkulaisille maratonmiehille siten, että Takei voitti ajalla 2.08.35, Ouaadi ennätti maalilinjalle toisena (2.09.00) ennen Kipropia (2.09.08). Hänen maaliintulostaan ei puolestaan kulunut kuin pari sekuntia, niin Suwa (2.09.10) vaipui maalilinjan ylle. Kauan ei Suwakaan ehtinyt kieriskellä kanveesissa kun jo Hamanokin (2.09.18) tuupertui maaliviivoitukselle. Niin oli Lake Biwan maraton marailtu ja Suwa oli parantanut ennätystään "vaivaiset" 7 minuuttia. On aivan selvää, että kilvan jälkeen sekä Suwa että hänen mestarinsa olivat täydellisen maratontyytyväisyyden vallassa.

2.08 on halpaa

Loistavan läpimurtomaratoninsa jälkeen Suwa jatkoi kovaa harjoitustaan Nissin Foodsin juoksijaryhmän kanssa. Harjoitusleirit seurasivat harjoitusleirejä, Ekiden viestit Ekiden-viestejä, kunnes koitti vuosi 2003. Kyseisen vuoden keväällä Suwa aikoi juosta jälleen Lake Biwassa, olihan sen reitti nopea, eikä kovista kilpakumppaneistakaan ja täten vetoavusta ollut siellä puutetta. Kenraaliharjoituksena Lake Biwaa varten Suwa kipaisi 10 mailin maantiekisan helmikuussa aikaan 46.55.

Lake Biwan maratonin lähtiessä liikkeelle 2.3.2003 oli sää maratonjuoksua ajatellen hyvänpuoleinen. Lämpöä oli 12 astetta ja kosteutta 63 prosenttia. Niinpä kisassa alettiin heti alusta pitäen latomaan 3 minuutin kilometrejä halki, poikki ja pinoon. Jäniksenä toimineiden Steve Moneghettin ja Silvio Guerran johdolla 5 km sivuutettiin ajassa 15.04 ja 10 kilometrin kivellä aikaa oli kulunut 30.01. Suuri kärkijoukko pysyi reippaasta rallatuksesta huolimatta hyvin kasassa ja puolimatkaan saavuttiin ajassa 1.03.44.

Näin jatkettiin, kunnes 27 kilometrin lipulla kärkijoukko oli supistunut kymmeneen juoksijaan. Valitettavasti heidän joukossaan ei ollut enää Suwaa, jolle kisapäiväksi oli sattunut kulkemattomuus. Niin ratkoi kärki välinsä Kenian Japhet Kosgein sännätessä ykkösenä maaliin 2.07.39 kuluttua lähtölaukauksesta, parhaan japanilaisen (Masakazu Fujiwara, 2.08.12) heittäydyttyä maaliin kilvan kolmantena. Sen sijaan Suwaa saatiin odotella maaliviivoitukselle hyvän tovin ennen kuin hän leikkasi elektronisen Chip-maton kilvan kymmenentenä ajassa 2.11.47. Tämä oli tietenkin hyvää aikaa ja samalla Pariisin MM-maratonpaikkaa himonneelle Suwalle pettymys, mutta täydellinen waterloo se ei ollut. Nyt hän pystyi keskittymään joulukuiselle Fukuokan olympiakarsintamaratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä, kun ei tarvinnut keskittyä MM-kisoihin täydessä maratonkeskittyneisyydessä.

Kesällä 2003 Suwa nähtiin harjoittamassa kestävyysjuoksua siellä sun täällä, siksi paljon hän veti määrää. Välillä hän haki koneeseen myös hieman nopeutta, mistä osoituksena Sapporossa kesäkuussa juostu puolimaratonin aika 1.03.00. Juoksipa hän syksyn koittaessa myös puolimaratonin MM-kisoissa Portugalin Vilamourassa, missä aikaa kului 1.04.18 ja 31 miestä ehti ennen Suwaa maalilinjan ylle. Puolimaratonin MM-kisa oli Suwalle kuitenkin vain hyvä harjoitus Fukuokan maratonia varten.

Fukuokan lähestyessä Suwa harjoitteli erittäin kovaa. Kerran hän juoksi viiden päivän aikana 40 km, 30 km ja taas 40 km (todennäköisesti kovaa), sitten hän harjoitteli kevyesti neljä päivää, kunnes veti taas 40 km, 30 km ja 40 km (todennäköisesti kovaa). Tämän harjoitusjakso ja sen kestäminen antoi Suwalle ja hänen mestarilleen lopullisen luottamuksen siihen, että Fukuokan maratonilla joulukuussa Suwa olisi muille vaikea pala purtavaksi.

58. Fukuokan maraton laukaistiin liikkeelle 7.12.2003. Valitettavasti maratonkaupungissa puhalsi tuona päivänä kova tuuli maratoonareiden kiusaksi. Tästä huolimatta kärkijoukko sivuutti 5 kilometrin taulun ajassa 15.06, minkä jälkeen ei kulunut kauaakaan, kun jo ohitettiin 10 km:n (30.02), 15km:n (44.57) ja 20 km:n (59.51) pylväät. Tämän jälkeen kuitenkin vauhti alkoi hidastua, sillä seuraavaan vitoseen kului 15.11 ja sitä seuraavaan 15.32. Vauhdin hidastuminen ei kuitenkaan ollut vielä saavuttanut kliimaksiaan, sillä kahteen seuraavaan kilometriin käytettiin 3.10 ja 3.13. Selvää oli, että jonkun olisi tehtävä pian jotain, muuten ajoista ei olisi tätä menoa olympianäytöiksi.

Onneksi 10 kilometrin päässä maalista Etiopian Hailu Negussie ryntäsi kärkeen ja vauhti alkoi kiristyä. 35 kilometrin paalulla kärkijoukossa olikin enää 7 miestä, joukossa tietenkin täynnä maratonluottoa oleva Suwa. Noin 5 kilometrin päässä maalista Suwa aloitti vetonsa, mutta vajaata kilometriä myöhemmin hänen ohitseen johtoon säntäsi Toshinari Takaoka, Aasian ennätysmies maratonilla (2.06.16). Nyt mentiin jo alle 3 minuutin kilometrejä Takaokan takoessa kaksi seuraavaa tonnia 2.57:ään ja 2.58:aan.

Suwa ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan rallatteli mukana raikulimaisessa vauhti-iloittelussa. 38,5 kilometrin langalla kärkiryhmä koostuikin enää kolmesta herrasta: Takaokasta, Suwasta ja Toshihiko Sekon oppipojasta Tomoaki Kunichikasta, joista viimeksi mainittu ampaisikin vetotöihin hieman ennen 40 kilometrin täyttymistä. Yllätys maratonfanien keskuudessa oli suuri, kun Takaoka alkoi jäädä 40,3 kilometrin viivalla. Tämä antoi tietenkin Kunichikalle valtavasti lisää voimia ja hän vetäisi 40-41 kilometrin välisen tonnin 2.56:een, ainoana seuralaisenaan enää takiaisen tavoin perässään roikkuva Suwa. Vauhti alkoi kuitenkin olla jo niin kovaa ja juoksua oli jatkettu jo niin kauan, että Suwan oli pakko antautua Kunichikan völjystä 41,3 kilometrin tikulla. Niin juoksi Kunichika voittoon ja samalla olympiakisoihin ajalla 2.07.52, perässään maaliin loistavalla ennätyksellään (2.07.55) saapunut Suwa. Kolmantena maalilinjan leikkasi Takaoka, hänkin alle 2.08 juosten (2.07.59). Valitettavasti viimeksi mainitun juoksu ei riittänyt viemään häntä olympiakisoihin, sillä kolmannen paikan maratonkisakoneeseen vei MM-kisoissa viidenneksi sijoittunut Shigeru Aburaya.

Lienee turha sanoakaan, että Suwa oli maalissa täydessä maratononnellisuudessa. Tämä onnellisuus vielä vahvistui keväällä 2004 kun kävi ilmi, että muilla Japanin olympiakarsintamaratoneilla ei enää kukaan juossut häntä kovempaa. Niin sai Suwa ylpeänä pukea ylleen maansa olympiajoukkueen edustusasun. Pelkästä osanotosta olympiamaratonille Suwa ei kuitenkaan saanut kiksejä, vaan oli selvää, että hänen tasoiseltaan alle 2.08-maratoonarilta odotettiin olympiakisoissa myös menestystä.

Armotonta taistelua Ateenan olympiapätsissä

Ateenan olympiamaratonia varten Suwa harjoitteli erinäisillä harjoitusleireillä, todennäköisesti välillä vuoristossakin ohutta ilmaa keuhkoihinsa haukaten. Koska hän oli harjoittelut tappavan kovaa jo edellisvuoden Fukuokaa varten, ei ole mitään syytä olettaa, että hänen harjoittelunsa oli löysempää ennen olympiakisoja. Suwa taiteilikin varmaan jatkuvasti ylikunnon partaalla, mutta pysyi onnekseen ylikunnon paremmalla puolella. Niinpä olympiamaratonin lähtiessä liikkeelle kisojen viimeisen päivän iltana 29.8.2004 klo 18.00 marathonin kylästä kohti Ateenaa, oli Suwa potkussa.

Sää Ateenassa oli tietenkin tuohon aikaan vuodesta tappavan kuuma, eikä auringon paahde ollut vielä juurikaan helpottanut. Päinvastoin, aurinko porotti juoksijoiden lähtiessä liikkeelle vielä täyttä raikua. Lämpöä oli tietenkin myös varastoitunut tulikuuman kadun pintaan päivän mittaan niin, että kenenkään maratoonarin ei tarvinnut hioa koipiinsa tiikerisalvaa paleltumisen pelossa. Koska Ateenan klassinen maratonreitti ei kuulu kaikkein nopeimpiin mahdollisiin lukuisine mäkineen, ei ole ihme, että kärkijoukko karautti 10 km:n pisteelle vasta juuri ja juuri ennen 32 minuutin täyttymistä. Tässä joukossa oli tietenkin mukana koko Japanin kolmikko Suwa, Aburaya, Kunichika. Viimeksi mainittu oli tosin vetänyt treeneissä itsensä niin pihalle, että hän sitkutteli joukossa mukana väkisin.

10 kilometrin paalun jälkeen kärkijoukko supistui jatkuvasti. Tässä porukassa Suwa yritti valua mukana mahdollisimman rennosti ja voimiaan säästäen, sillä maratonin toisella puoliskolla voimia tultaisiin totta vieköön tarvitsemaan, kun tappelu olympiamitaleista alkaisi. 20 kilometrin pisteelle kärki saapui 1.03.54 kuluttua lähtölaukauksesta sisältäen parisenkymmentä kestävyysurheilun kuningasta eri puolilta maapalloa. Joukossa rallatti myös Suwa.

Niin jatkui olympiamara ja mies toisensa jälkeen alkoi huomata, että kuumuus oli vienyt voimat, jalat olivat kuin vetelää kumia ja kone alkoi huutaa armoa. Suwalla kuitenkin kulki kuin tyhjää vain ja niinpä hän rillutteli 30 kilometrin tolpalle kilpailun yhdeksäntenä (1.35.57). Tässä vaiheessa kilpailun kärjessä oli tapahtunut sellainen asia, että Brasilian Vanderlei de Lima oli lähtenyt omille teilleen ja oli lähes 50 sekuntia edellä takaa-ajavaa ryhmää, josta yksinään juokseva Suwa oli puolestaan 7 sekunnin päässä. Tämä ei häntä kuitenkaan huolettanut ja niinpä televisiokatselijat ympäri maailmaa saivat nähdä Suwan tyytyväisen irvistyksensekaisen hymyn noin 10 kilometrin päässä maalista hänen pysyessään takaa-ajoryhmän tuntumassa. Aivan kuin Suwa olisi ilmeellään halunnut sanoa: "meitsi on mukana olympiamaratonilla kärjen tuntumassa 10 kilometrin päässä maalista, enkä ole vetänyt itseäni treeneissä yli".

Tämän jälkeen de Limaa saalistavasta ryhmästä erityisesti Italian Stefano Baldini, USA:n Meb Keflegzighi, Marokon Jaouad Gharib ja Kenian Paul Tergat sekä Erick Wainaina alkoivat jahdata Brasilian poikaa. Kuitenkin 35 kilometrin jälkeen alkoi käydä selväksi, että Gharibista, Wainainasta ja Tergatista ei olisi mitalimiehiksi. Sen sijaan Britannian Jon Brown ja Japanin Aburaya jyystivät maantietä vailla väsymyksen häivääkään kehoissaan. Valitettavasti vain heidän välityksenä sinä päivänä eivät olleet aivan mitalin ottamiseen vaadittavassa kuosissa, mutta heittämällä he kuitenkin ohittivat Wainainan, Gharibin ja Tergatin. Saman teki 40 kilometrin jälkeen myös viisaasti voimansa jakanut Suwa. Nyt kaksi Japanin poikaa taisteli hyvistä sijoituksista olympiamaratonilla kun taas heistä kolmas, Kunichika oli jäänyt johonkin kauas taakse.

Viimeisten kilometrien armottoman tykityksen jälkeen voittajana vanhalle marmoristadionille juoksi Baldini olosuhteisiin ja reittiin nähden todella kovalla ajalla 2.10.55. Hopeisen mitskun arvoisesti juoksi Keflegzighi (2.11.29) ennen hullun katsojan kaltoin kohtelemaa de Limaa (2.12.11). Neljäntenä maalilinjan ylitti jo toisen kerran peräkkäin olympiamaratonilla Brown (2.12.26). Tämä jälkeen maaliin saapuivatkin peräkanaa Japanin pojat Aburaya (2.13.11) ja Suwa (2.13.24). Kuudes sija erittäin kovatasoisella olympiamaratonilla oli tietenkin Suwalle loistava saavutus ja täydessä maratononnellisuudessa hän tuulettikin maalilinjan ylitettyään. Hetkeä myöhemmin Japanin television haastattelussa Suwa virnusi veijarimaista hymyään kuin mikäkin virnu. Lopulta maaliviivan jälkeiseen kanveesiin vajosi myös Japanin kolmas edustaja Kunichika sijalla 42 (2.21.13). Kunichika hävisi siis selvästi myös 22. sijoittuneelle Suomen Janne Holménille (2.17.50). Niin oli olympiamaraton juostu ja mikäpä oli Suwan osallistuessa myöhemmin illalla olympiakisojen päättäjäisiin täydessä päättäväisyydessä.

Toinen Tergatin päänahka peräkkäin

Olympialaisten jälkeen Suwa ei kauaa lepäillyt laakereillaan. Hänelle nimittäin osui Japanin paidan edustajana toinenkin kansainvälinen kilpa. Suwa näet valittiin hyvän olympiamaratoninsa ansiosta Japanin joukkueeseen maajoukkueiden väliseen Chiban Ekiden viestiin. Siellä Japanin pojat juoksivat hyvin sijoittuen Etiopian ja Kenian jälkeen kolmanneksi ajalla 2.01.43, eikä Suwan panoksessakaan viestin kolmannella osuudella ollut häpeämistä. Niin alkoi olla olympiavuosi 2004 Suwan osalta paketissa.

Heti vuoden 2005 ensimmäisenä päivänä Suwa oli kuitenkin jälleen kehissä. Kyseisenä päivänä näet Japanissa juostiin 100 kilometrin mittainen uuden vuoden Ekiden –viesti, joka on samalla Japanin yritysten mestaruusmaantieviesti. Tämä kilpa televisioidaan koko maahan suorana lähetyksenä, kuinkas muuten. Suwan edustama Nissin Foods oli täynnä niin kovia maantiejyriä, että se lähti kilpaan eräänä ennakkosuosikeista. Kun taisto oli tauonnut ja 100 km maantietä jäänyt taakse huomattiin, että Nissin Foods oli sijoittunut kolmanneksi ajalla 4.50.41, parisen minuuttia voittajan Konica-Minoltan takana. Oman 22 kilometrin osuutensa Suwa oli juossut 1.03.32 ja ollut osuutensa seitsemänneksi nopein. Tästä Suwan olikin hyvä alkaa keskittyä kevään Lontoon maratonille, sillä 3 minuuttia / km tuntui olevan hänelle helppoa ruista.

Suwa harjoitteli alkukevään 2005 suwamaisen armottomasti, kunnes tuli aika nousta Lontoon koneeseen. Lontooseen hän saapuikin jälleen kerran täynnä maratonluottoa. Lontoon maratonilla 17.4.2005 Suwa lähti matkaan kohtalaisen kovaa, mutta ei mitään yltiöpäistä vauhtia. 10 kilomerin kohdalla hänen väliajakseen merkkautui 30.18 ja 20 kilometrin pisteellä 1.00.37. Tästä ei kulunut enää kauaakaan, kun hän saapui jo puolimatkaan 1.03.57 kuluttua lähtölaukauksesta. Toisella puoliskolla Suwa taivalsi pitkään yhdessä Italian ”Stefu” Baldinin ja Britannian Jon Brownin kanssa, sivuuttaen 30 kilometriä ajassa 1.31.19. Hän oli alle 2.10-vauhdissa, mutta sitten Stefu ja Brown lähtivät omille teilleen ja Suwa joutui raastamaan ilman seuraa. Tämä kostautui niin, että loppumatkalla hän hieman hyytyi, ohittaen tosin täysin katkenneen ME-mies Paul Tergatin 40 kilometrin jälkeen. Kovanlaisen raaston jälkeen Suwa saapui Lontoon maaliin kilvan seitsemäntenä ajassa 2.10.23. Vaikka kilvan voittanut Kenian Martin Lel (2.07.26) jättikin Suwaa selvästi, ei hänen juoksunsa ollut missään nimessä huono, voittihan hän Tergatin jo toisen kerran peräräkkäin.

Lontoon maratonin jälkeen Suwa hieman palautteli, ennen kuin alkoi jälleen harjoittamaan ruumiinkuristusta ja lihan piiskaamista kestävyysjuoksun perin juurin antoisassa maailmassa ylenpalttisen herpaantumattomasti. Kuitenkaan Suwaa ei enää maratonilla vuoden 2005 aikana näkynyt. Hän keskittyi jo kauteen 2006 täydessä keskittyneisyydessä, jos oli keskittyäkseen.

MM-maratonjoukkueeseen

Vuoden 2006 keväällä maantiejyrä Suwa päätti kokeilla, kuinka häneltä sujuupi maastojuoksu. Hän osallistui Fukuokan maastojuoksukisoihin, jotka olivat eräänlaiset esikisat Japanissa myöhemmin keväällä pidettäville MM-maastoille. Siellä 10 kilometrin matkalla Suwa sijoittui 41:nneksi ja hävisi voittaja Kazuyoshi Tokumotolle aika reippaasti. "Suutari pysyköön lestissään ja Suwa maantiellään", mietti tämän jälkeen moni.

Suwalla oli kaudeksi 2006 vain yksi tavoite, Fukuokan maraton. Siellä nimittäin jaettaisiin ensimmäiset paikat Japanin joukkueeseen seuraavan vuoden Osakan kotikisoihin ja niissä geimeissä Suwa halusi tulenpalavasti olla mukana. Niinpä hän piiskasi mestarinsa ruoska selkänahassaan itsensä jälleen oivaan maratonvireeseen ja mitä pidemmälle vuosi 2006 eteni, sitä paremmassa maratonkuosissa Suwa alkoi olla.

Fukuokan maratonin 3.12.2006 ampui liikkeelle itse elävä maratonlegenda, kaikkien himoharjoittelijoiden isä, Toshihiko Seko. Valitettavasti kilvan alku oli kuitenkin aivan liian hiljainen, sillä ensimmäiseen kilometriin käytettiin 3.06 ja 5 kilometrin kohdalla aikaa oli kulunut 15.44. Tästä vauhti kuitenkin vetreytyi miesten hiilihydraattitönkön hellittäessä ja 10 kilometriä sivuutettiin 30.56 kuluttua, 15 kilometriä 45.57 kuluttua ja 20 kilometriä 1.00.59 kuluttua lähtölaukauksesta. Tästä kipaistiin puolimatkaan kellojen näyttäessä aikaa kuluneeksi 1.04.18. Tässä kyydissä juoksi myös Suwa täydessä maratonkeskittyneisyydessä.

Puolimatkan jälkeen maraton alkoi vaatia veroaan ja 25 kilometrin viivoituksella (1.15.54) kärkiryhmän muodosti enää 10 juoksijaa, joukossaan Suwa. 30 kilometrin viitan ohi juostiin puolestaan 1.30.47 kuluttua Sekon pistoolin puhumisesta. Tässä vaiheessa Suwan kone alkoi ilmoitaa, että mikäli vauhdin radikaali hyytyminen loppumatkalla aiotaan välttää, on hänen jättäydyttävä kärkijoukosta. Näin Suwa 31,6 kilometrin viivalla tekikin. Nyt kyse oli siitä, kuinka monta kärjen mukana väkisin roikkuvaa, mutta myöhemmin tästä kalliisti maksamaan joutuvaa maratonveljeä hän pystyisi ohittamaan loppumatkalla.

Kärkiryhmä pienenikin koko ajan ja 9 kilometrin päässä maalista siihen kuului enää neljä miestä: Haile Gebrselassie Etiopiasta, Dimitri Baranovski Ukrainastra, Jaouad Gharib Marokosta ja Wataru Okutani Japanista. Pian kuitenkin Okutanin kone alkoi piiputtaa ja hän putosi kärkiryhmästä täydessä putoavaisuudessa. Nyt Suwa haistoi saaliin ja hän aloitti Okutanin takaa-ajon kuin jänistä saalistava kotka. 40 kilometrin kivellä Suwa oli vielä 16 sekuntia Okutanina jäljessä, mutta ero kapeni silmissä. Loppukilometrien voimakkaasta hammaskaluston esittelystä huolimatta Suwa ei kuitenkaan aivan ehtinyt saada Okutani kiinni, vaan japanilaiskaksikko syöksyi maaliin kilvan neljäntenä ja viidentenä ajoin 2.08.49 (Okutani) ja 2.08.52 (Suwa). Koska Okutani oli kisan paras japanilainen ja alitti 2.09.30, valittiin hänet suoraan Japanin MM-joukkueeseen seuraavan vuoden kotikisoihin. Lopulta myös Suwa valittiin kisoihin, sillä kukaan muu japanilainen ei juossut enää kevään 2007 karsinnoissa kovempaa. Jälleen oli Suwa osoittanut olevansa verraton maratonhinkkaaja.

Lievää kulkemattomuutta Oskan MM-maratonilla

MM-vuosi 2007alkoi Suwan osalta tuttuun tapaan uuden vuoden Ekidenissä. Suwan seura Nissin Foods oli sijoittunut vastaavassa kilvassa joka kerta neljän parhaan joukkoon viimeisen kuuden vuoden aikana, joten olisiko nyt heidän voittovuoronsa? Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Nissinin maantiekoneet sijoittuivat kolmanneksi ajalla 4.48.16 Chugoku Electric Powerin joukkueen viedessä voiton. Raasto.com ei tiedä, kuinka paljon tämä Suwaa harmitti, mutta sen se tietää, että Suwa harjoitteli kevään ja kesän 2007 Osakan MM-maratonia varten kuin hyeena. Harjoitteliko hän kenties liiankin kovaa kotikisoja varten? Kiistämätöntä nimittäin on, että aivan parhaassa potkussaan Suwa ei Osakan MM-maratonilla ollut, eikä tämä lievä kulkemattomuus johtunut ainakaan liian kevyestä harjoittelusta, luulee raasto.com.

Osakan miesten MM-maraton laukaistiin liikkeelle 25.8.2007 klo 7.00. Varhaisesta lähtöajankohdasta huolimatta sää oli tappavan kuuma. Niinpä vitosen pisteelle saavuttiin hurraavan japanilaisyleisön edessä vasta kellon käytyä 16.36. Tässä vaiheessa kärkiryhmässä oli vielä yli 70 miestä. Suwa juoksi koko ajan lähellä tämän joukon häntäpäätä, joten mahtoiko hänellä olla päällä kulkemattomuus, pelkäsi moni.

Niin juosta jolkotettiin 10 kilometrin tolpalle 32.50 kuluttua lähtölaukauksesta yhä suurena juoksijamassana. Suwan fanit alkoivat huolestua tässä vaiheessa entistä enemmän, sillä vaikka Suwa ei ollutkaan kuin kuusi sekuntia kärjestä jäljessä, ei hänen menonsa näyttänyt alkuunkaan kulkevaiselta. Kummallisesti hän hiipparoi ryhmän häntäpäässä.

Hieman ennen 15 kilometrin paalua Kenian kaksikko Willian Kiplagat - Luke Kibet nykäisi eroon kärkiryhmästä saaden völjyynsä muutaman muun maratonhirmun. Sen sijaan Suwa oli 15 kilometsin kohdalla vasta sijalla 36, jo puoli minuuttia kärjen takana. Kilvasta uhkasi tulla hänelle täydellinen waterloo. Ero esimerkiksi Ateenan olympiamaratoniin oli melkoinen, missä Suwa juoksi helpon näköisesti kärkijoukossa lähes 30 kilometriin saakka ja tämän jälkeenkin melkoista raikua maaliin.

Seuraavan vitosen aikana Suwa kuroi kuitenkin eron kärkeen kiinni ja niinpä 20 kilometrin matolla hän juoksi kärkiryhmän hännillä. Tässä vaiheessa kärkiryhmässä oli mukana 30 miestä. Viimeistään tässä vaiheessa kova kuumuus ja kosteus alkoi ahdistaa miehiä toden teolla ja ainoataan kaikkein tuskansietoisimmat tulisivat selviämään loppumatkasta vauhdin romahtamatta.

Puolimatkaan saavuttiin ajassa 1.08.29, mikä kertoi olosuhteista enemmän kuin tuhat sanaa. Tämän jälkeen joukko yhä harveni ja niinpä 25 kilometriin (1.21.11) joukossa oli mukana enää 18 miestä, viimeisenä Suwa. Merkillisellä tavalla Suwa juoksi koko ajan porukan hännillä ja aina kun joku putosi joukosta, hän ohitti tämän. Suwan faneja kuitenkin askarrutti se, vetikö heidän idolinsa joukossa mukana väkisin (niin kuin näytti), vai oliko Suwalla vielä voimia varastossa, kuten tässä vaiheessa maratonia niitä olisi syytä olla.

Heti 25 kilometrin jälkeen kärjessä tapahtui isku, joka repi porukan palasiksi. Tähän iskuun ei Suwa pystynyt vastaamaan. Kokeneena maratoonarina hän kuitenkin piti koko ajan yllä oman tasaisen rytminsä välittämättä muiden maratoonareiden tekemisistä. 30 kilometrin kohdalla Suwa (1.37.32) oli jo runsaat puoli minuuttia kärkeä jäljessä, mutta hän nosti sijoitustaan koko ajan. Nyt hän juoksi jo kilvan 13. parhaana maratonmiehenä ja ohitteli koko ajan niitä, jotka olivat liian yltiöpäisesti lähteneet mukaan kärjen iskuun. Kisasta ei näyttänytkään tulevan Suwalle täydellinen waterloo.

30-35 kilomerin välisellä pätkällä Suwa jatkoi edelleen tasaista jyräämistään. Nyt lämpötila oli noussut jo yli 30 asteeseen, mutta Suwa senkuin porskutti. 35 kilometrin viitoituksella (1.54.16) hän oli noussut jo kymmenen parhaan joukkoon. Kärki oli tosin karannut ja pronssisijakin oli runsaan minuutin päässä, mutta hyvä sijoitus Suwalla oli kuitenkin haussa. Viimeisen 7,2 kilometrin aikana Suwa nosti vielä sijoitustaan sen verran, että hän saapui Osakan stadionilla sijaitsevaan maaliin kilvan 7 parhaana juoksijana ajalla 2.18.35. Koska muista Japanin pojista Tsuyoshi Ogata (2.17.52) oli viides ja Satoshi Osaki (2.18.06) kuudes, sai Suwa juhlia joukkuetovereidensa kera ylivoimaista maratonin maailmacupin joukkuekilvan voittoa. Suwan takana Japanin miehistä myös Wataru Okutanin varamiehenä kisaan tullut Tomoyuki Sato juoksi mainiosti, sijoittuen 13. sijalle. Sen sijaan viides Japanin mies Mitsuru Kubota romahti kisan toisella puoliskolla täysin ja saapui maaliin vasta 2.59.40 kuluttua lähtölaukauksesta. Vaikka Suwalle ei MM-kisoista henkilökohtaista mitskua irronnutkaan, nähtiin kisan jälkeen Japanin television haastattelussa jälleen veijarimaisesti virnuava Suwa. Hyvin kilvassa juoksi myös Suomen japanilaistyylisimmin harjoitteleva maratonkone, 9. sijoittunut Janne Holmén.

Vaikka Suwa siis suoriutui kotikisojen MM-maratonista kaikella kunnialla, ei hänellä missään nimessä ollut kilvassa paras kulku päällänsä. Näin siis paikka seuraavan vuoden Pekingin olympiamaratonille jäi häneltä varmistamatta, sillä se olisi vaatinut mitaleille juoksemista. Nyt Suwa siis joutuu juoksemaan jollain Japanin olympiakarsintamaratoneista (Fukuoka, Tokio tai Lake Biwa) todella kovaa päästäkseen Japanin olympiajoukkueeseen. Erittäin varmana ja huippukunnossaan lähes pitelemättömänä kilpailijana hänellä on kuitenkin siihen mahdollisuuksia. Raasto.com veikkaakin, että Suwa ei ole vielä sanonut viimeistä sanaansa kansainvälisillä maratonkentillä.

Toshinari Suwan maratonit (tilanne lokakuu 2007)

2.07.55 (2.) Fukuoka 7.12.2003
2.08.52 (5.) Fukuoka 3.12.2006
2.09.10 (4.) Lake Biwa 3.3.2002
2.10.23 (7.) Lontoo 17.4.2005
2.11.47 (10.) Lake Biwa 2.3.2003
2.13.24 (6.) Ateena 29.8.2004 Olympiakisat
2.16.18 (2.) Nagano Huhtikuu 2001
2.18.35 (7.) Osaka 25.8.2007 MM-kisat