Recruit teamiin

Koulunsa käytyään Suzuki pääsi Recruit teamin kestävyysjuoksutallin jäseneksi, jonka valmentajana toimi yksi arvostetuimmista japanilaisista kestävyysjuoksuvalmentajista, Yoshio Koide. Recruit oli Suzukille mitä oivallisin työpaikka, sillä laadukkaasta harjoitusseurasta ei siellä ollut puutetta. Yhdessä mm. tulevan kaksinkertaisen maratonin olympiamitalistin Yuko Arimorin ja myöhemmin tulevan maratonin olympiavoittajan Naoko Takahashin kanssa harjoitteleminen teki myös Suzukille terää, mutta jalkojen tottuminen kovaan harjoitteluun vei aikansa. Vihdoin, olympiavuonna 1992 jalat alkoivat mukautua yhteistyöhön ja koitti Suzukin läpimurtokausi.  

Kesäkuun alussa hän kipitti 10 000 metriä komeasti 32.14.04:ään, mikä tarkoitti sitä, että hänet valittiin maansa edustajaksi Barcelonan olympiakisojen kympille. Valitettavasti olympiakisoissa hänellä oli kuitenkin edessä putoaminen alkuerissä, mutta jostain arvokisataival oli aloitettava. Suurin elämys olympiakisoissa Suzukille oli varmaan sen seuraaminen, kun harjoittelukaveri Recruitista, Yuko Arimori juoksi naisten maratonilla raastoisan taistelun jälkeen olympiahopeaa täydessä maratonsitkeydessä. Tämä innoitti Suzukia niin, että loppukaudesta hän paransi vielä kympin ennätystään lukemiin 32.02.41. Myöskään hänen sinä vuonna juoksemassaan puolimaratonin ajassa 1.12.19 ei ollut häpeämistä. Tämä antoi hänelle lisää uskoa maailman huipun tavoitteluun.

Vaikka Suzuki oli mitä lahjakkain kestävyyskonetar, hänellä oli vahvoista ja sitkulaisista sisuskaluistaan huolimatta eräs heikko kohta. Hänen jalkansa eivät nimittäin olleet läheskään kestävintä laatua ja vammat riivasivat häntä yhä mittaa. Kenties tämän syyn vuoksi hän teki kansallisen läpimurtonsa vasta 23-vuotiaana ja kenties siksi ei häntä kaudella 1993 radoilla näkynyt. Suzukin harjoittelu olikin jatkuvasti taiteilua veitsen terällä sen suhteen, kestävätkö jalat vai eivät. Silloin kun ne kestivät, hän oli aina kunnossa.

Kovaa raastoa Annukan kanssa Göteborgin MM-kisoissa

Vuoden 1993 jälkeen Suzuki palasi radoille yhtä kovassa vireessä kuin ennenkin. Kesäkuun alussa 1994 hän juoksi Japanin mestaruuskisojen kympillä neljänneksi ajalla 32.06.42. Kuitenkaan vielä vuonna 1994 hän ei voinut olla täydessä vireessään välikauden jälkeen, mutta vuonna 1995 hän oli. Maansa mestaruuskympillä Tokiossa 11.6. hän ravasi kierroksen toisensa jälkeen kuin huippuunsa viritetty tamma, eikä kello ehtinyt käydä sen enempää kuin 31.43.41 kun jo 25 kierrosta oli taittunut. Tämä ei kuitenkaan ollut Japanin ennätys, sillä Junko Kataoka oli päästellyt kuukautta aiemmin Mitossa 31.31.12. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että Japanin mestaruuskympin näytöksensä perusteella Suzuki valittiin Yleisurheilun MM-kisoihin Göteborgiin täydessä luotossa. Siellä hänet tavoitteensa oli tietenkin juosta paremmin kuin hyvin ja edustaa maataan kunnialla menettämättä kasvojaan kestävyyshullun kansansa silmissä.

Koko kesäkuun ja heinäkuun 1995 Suzuki harjoitteli kovien seuratovereidensa kera kuin saalistaan väijyvä tappajalukki ja jos harjoittelu ei jonain päivänä maittanut, silloin puhui mestari Koiden ruoska. Niinpä ei ollut ihme, että matkustaessaan Göteborgiin Suzuki oli potkussa. MM-kisojen kympin alkuerässään 6.8. hän lasketteli kevyesti maaliin Suomen Annemari Sandellin perässä seitsemäntenä ajalla 32.39.92, mikä vei hänet heittämällä finaaliin. Parin välipäivän jälkeen finaalissa Suzuki näytteli purukalustoaan katsojille ikeniin asti taistellen jokaisesta sijoituksesta kuin puukalikasta hampain kiinni pitävä koira. 10 000 tuskaisen metrin jälkeen hän vaipui kanveesiin kilvan kahdeksantena 31.54.01 kuluttua lähtölaukauksesta, lyöden kovan taistelukumppaninsa Sandellin vajaalla kolmella kymmenyksellä. Viimeiseen pistesijaan päättyi siis Suzukin debyytti MM-kisoissa, eikä kukaan voinut väittää, etteikö hänen suorituksensa olisi ollut kelvollinen. Parempaan paloi kuitenkin Suzukin mieli ja niinpä syksyllä 1995 hän aloitti harjoittelemaan olympiavuotta 1996 varten täynnä määrämotivaatiota.

Kovaa raastoa Annukan kanssa Atlantan olympiakisoissa

Koska Suzukin jalat säilyivät kutakuinkin ehjinä harjoituskauden 1995-1996, tarkoitti tämä sitä, että kevään 1996 koittaessa hän oli hirmuisessa lyönnissä. Olympiavuosi 1996 alkoikin Suzukin osalta komeasti. Jo kauan oli ollut selvää, että hänen kaltaiselleen kestävyyskamelittarelle maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton olisi paras laji. Niinpä Suzuki teki mestari Koiden kanssa sen päätöksen, että ensimaratoninsa hän tulisi juoksemaan tammikuussa 1996 Osakassa. Harjoittelu Osakaa varten valtavine määrineen sujuikin siksi hyvin, että Suzukin saapuessa Osakaan oli todennäköistä, että maratonfanit saisivat maratonfanituotteisiin syytämilleen rahoilleen vastinetta. Näin kävikin. 42 kilometrin ja 195 metrin hakkaamisen jälkeen Suzuki saapui maaliviitoitukselle toisena ajassa 2.26.27, eikä ennen häntä maaliin ennättänyt kukaan muu kuin kokenut maratonsahatar Saksan Katrin Dörre-Heining (2.26.04).

Tämä oli Suzukilta niin kova näyttö, että sen olisi ilman muuta pitänyt riittää paikkaan olympiamaratonille. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Japanin olympiajoukkueeseen valittiin Nagoyan maratonin ajalla 2.27.32 voittanut Izumi Maki, vuoden 1993 maratonin maailmanmestari ja marraskuussa 1995 Tokion naisten maratonin ajalla 2.28.46 voittanut Junko Asari sekä vuoden 1992 olympiahopeamitalisti ja Elokuun 1995 Sapporon Hellemaratonin ajalla 2.29.17 voittanut Yuko Arimori. Syynä Suzukin valitsematta jättämiseen oli se, että hänet oli jo edelliskesän MM-kisojen kahdeksannen sijansa ansiosta valittu olympiakympille, eikä häntä tämän vuoksi voitu valita enää maratonille. Voidakseen tulla valituksi olympiamaratonille Suzukin olisi pitänyt MM-kympin jälkeen kieltäytyä valinnasta kympille, mitä hän ei kuitenkaan tehnyt. Näin ei Suzukin auttanut muu kuin juosta olympiakisoissa kymppi, missä hänen mahdollisuutensa mitaleille tulisivat olemaan selvästi huonommat kuin maratonilla.

Maratonin sijaan Suzuki keskittyi siis piiskaamaan itseään mahdollisimman hyvään kympin kuntoon ja sellaiseen hän pääsikin. Maansa mestaruuskisoissa Osakassa 9.6.1996 hän lohkaisi Japanin naisten kympin ennätyksestä verrattain ison siivun voittaessaan ajalla 31.19.40. Tuo oli sen verran kova aika, että se tuli sijoittumaan sen vuoden naisten kympin maailmantilastossa kuudenneksi (hänen maratonaikansa oli vuoden 1996 maailmantilaston kolmas). Suzukin kovan kympin ajan salaisuus oli kovan ja piinaavan harjoittelun lisäksi se, että Osakan kilvassa häntä aivan maaliviivalle asti saalistivat Yuko Kawakami (31.20.19) ja Masako Chiba (31.20.46). Siinä oli Japanilla vertaansa vailla oleva kolmikko olympiakympille, missä heidän jokaisen tavoitteensa oli silkka mitali, vain mitali, puhumattakaan mitalista.

Atlantan olympiakympin alkueristä 27.7.1996 Suzuki selvitti luonnollisesti tiensä finaaliin helpohkosti juostessaan 31.54.89 ja sijoittuessaan erässään seitsemänneksi heti viimevuotisen kilpakumppaninsa Annemari Sandellin (31.40.42) jälkeen. Odotukset ennen finaalia nousivat Japanissa korkeammalle kuin kilju kattilassa. Olympiafinaalissa 2.8. jokin oli kuitenkin Suzukin osalta pielessä ja inhottavana seuralaisena hänen mukanaan kilvassa taivalsi täydellinen kulkemattomuus. Niinpä kaukana kisan voittaneen Portugalin Fernanda Ribeiron (31.01.63) sekä viidenneksi ja seitsemänneksi sijoittuneiden maannaistensa Masako Chiban (31.20.62) ja Yuko Kawakamin (31.23.23) takana Suzuki pettymysteli maaliin vasta kilvan 16 parhaana, eikä päälle 32 minuutin ajassa ollut hänen tasoiselleen juoksijattarelle kehumista. Selvästi ennen Suzukia maaliin ennätti myös sijalle 12. (32.14.66) juossut Sandell. Oma suoritus oli tietenkin suurin toivein kisaan lähteneelle Suzukille tappava pettymys, eikä hänen siitä selvitäkseen auttanut muu kuin alkaa teurastaa määrää koneeseen seuraavaa vuotta silmällä pitäen.

MM-kultaa Ateenassa

"Ensi vuonna en MM-kioissa kymppiä juokse", päätti Suzuki syksyllä 1996 ja niinpä hän harjoitteli talven 1996-1997 vain ja vain eikä mikään muu kuin vain maraton mielessään. MM-kisalippunsa Japanin joukkueessa hän varmisti juoksemalla Nagoyassa 9.3.1997 toiseksi, vaikka aika ei ollutkaan "kuin" 2.29.36. Nagoyan maratonista toivuttuaan hän vetäytyi kesäksi harjoittelemaan Coloradon vuorille, missä hänen kuntonsa turposikin kuin läski Amerikassa. Kun Suzuki saapui Ateenaan hyvissä ajoin totuttautumaan kuumuuteen, oli selvää, että vain hänen ylitseen käy tie voittoon MM-maratonilla, vaikka suuren yleisön silmissä kilvan suurimpia ennakkosuosikkeja olivatkin MM-voiton puolustaja Portugalin Manuela Machado ja Etiopian olympiavoittaja Fatuma Roba. Viimeiset päivät ennen MM-maratonia Suzuki vietti täyden maratonkeskittyneisyyden vallassa.

Tappavasta kuumuudesta johtuen Ateenan naisten MM-maraton ei lähtenyt liikenteeseen aamutuimaan 9.8.1997 mitenkään ylenpalttisen raikulimaista vauhtia. Kärkiryhmä, jossa myös Suzuki juoksi, saapui puolimatkaan ajassa 1.15.42. Tämän jälkeen ei kuitenkaan kulunut kauaakaan, kun edellisvuoden olympiavoittaja Roba sai karmeassa hellepätsissä kärvistelemisestä tarpeekseen. Hän keskeytti täydessä maratonpettymyksessä. Sen sijaan Suzuki oli helteessä kotonaan kuin anaconda viidakossa. Hän kiihdytti alati supistuvasta kärkijoukosta omille teilleen 28 kilometrin kohdalla, eikä häntä pystynyt seuraamaan lähituntumassa kukaan. Lähimpänä häntä saalisti MM-voiton puolustaja Machado, mutta hänkin väänsi naamaansa irvistykseen selvästi jääneenä. Niin rallatti Suzuki toisen puoliskon negatiivisena splittinä 1.14.02:een ja saapui totaalisen ylivoimaisena maailmanmestarina vanhalla marmoristadionilla sijaitsevaan maalin klassisen maratonreitin taitettuaan ajassa 2.29.48. Seuraavana maaliin saapunutta Machadoa (2.31.12) saatiinkin sitten odotella hyvän tovin. Hyvin Suzukin lisäksi juoksivat Japanin muista tyttäristä myös neljänneksi sijoittunut Takako Tobise (2.32.18) ja 10:nnentenä maaliviivan ylle vaipunut Nobuko Fujimura (2.36.51), millä joukolla Japani voitti joukkuekisan ylivoimaisesti runsaan 13 minuutin erolla toiseksi sijoittuneeseen Romaniaan. Sen sijaan Mariko Haralla (2.42.00) ja Tomoe Abella (2.45.19) ei kulkenut yhtä hyvin kuin em. japanitarkolmikolla, mutta keskeyttäminen oli heidänkin osaltaan poissuljettu vaihtoehto.

MM-maratonin maalissa kisan voittanut Suzuki oli tietenkin täyden maratontyytyväisyyden vallassa, sillä kilpa ei olisi häneltä paremmin voinut sujua. Kisojen jälkeen kotimaahansa palattuaan maailmamestari Suzuki oli tietenkin juhlittu sankari, arvostetaanhan maratonjuoksua ja siinä menestymistä Japanissa valtavan ylenpalttisesti. Loppuvuodesta 1997 hän juoksi vielä 10 000 metriä aikaan 31.28.66, mikä valitettavasti jäi hänen viimeiseksi uroteokseen kestävyysjuoksun huipputasolla. Tappava harjoittelu oli saanut Suzukin jalat siihen kuntoon, että ne eivät enää kestäneet huipputulosten kannalta riittävän kovaa harjoittelua. Niinpä hän heitti kisakenkänsä silppuriin. Selvää on, että Suzukin maratonennätykseksi jäänyt 2.26.27 ei vastaa hänen todellisia maratonkykyjään alkuunkaan. Onneksi hän kuitenkin ehti lyhyellä urallaan voittaa maratonin maailmamestaruuden, mihin vain harva meistä pystyy.

Hiromi Suzukin maratonit

2.26.27 (2.) Osaka 28.1.1996
2.29.36 (2.) Nagoya 9.3.1997
2.29.48 (1.) Ateena 9.8.1997 MM-kisat

Parhaat kympit

31.19.40 (1.) Osaka 9.6.1996
31.28.66 (3.) Tokio 5.10.1997
31.43.41 (1.) Tokio 11.6.1995
31.54.01 (8.) Göteborg 9.8.1995 MM-kisat
31.54.89 (7. alkuerä 2) Atlanta 27.7.1996

Lähteet:

Athletics 1999. The International Track & Field Annual. The Association of Track & Field Statisticians. London: SportBooks.

IAAF 2005. Statistics Handbook 10th IAAF World Championships in Athletics.

Martin, D. E. & Gynn, R. W. H. 2000. The Olympic Marathon. The History and Drama of Sport´s Most Challenging Event. Human Kinetics.

SUL:n tilastokirjat 1992, 1994, 1995, 1996, 1997

Teksti: Z