|
Z'n japsicorner Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani. Z'n japsicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon. Eri Yamaguchi Vuoden 2009 toisena japanilaisena maratonarina esitellään Eri Yamaguchi, maratonin kesyttäjä ja kesyttämä. Yamaguchi mikä Yamaguchi Eri Yamaguchin ja hänen mutsinsa Saeko Yamaguchin välinen napanuora leikattiin poikki 14.1.1973 pienessä Takinon kaupungissa, Hyogon hallintokunnassa, Japanissa. Tuota pikaa tätä vastasyntynyttä pienokaista ilmaantui katsomaan myös hänen ukkonsa, joka oli nimeltään Masakazu Yamaguchi. Näiden vanhempien komennuksessa piti siis Eri-tytön varttuman. Niin alkoi Eri Yamaguchin elämäntaival urjeta, jos oli urjetakseen. Jostain merkillisestä syystä Yamaguchin mutsi ja ukko harrastivat tyttärensä nuoruudessa maratonjuoksun sijaan lentopalloa, tuota paikallaan hyppelijöiden peliä, jossa ei montaakaan juoksuaskelta oteta. Tämän vuoksi myös Eri aloitti lentopallon läiskimisen ja jatkoi tätä harrastusta vielä kouluaikoinaankin. Onneksi hänen kaalissaan paloi kuitenkin sen verran järjen valo, että lentopalloilun ohella hän aloitti kestojuoksun koulunsa joukkueessa. Tuota pikaa hän vetelikin erinäisiä Ekiden -viestejä kuin bodaaja rautaa. Tämä varmaan innoitti häntä yleisurheilun pariin, johon hän sopikin kuin erämies korpeen. Lukioon mennessään Yamaguchi haikaili edelleen lentopallon perään, mutta liittyi kuitenkin koulunsa yleisurheilujoukkueeseen. Jonkinlaista tulostakin alkoi tulla, sillä radalla hän pisteli 800 metriä aikaan 2.14,5 ja 3000 metriä 9.47,6. Näillä tuloksilla ei tosin vielä maan kärkeä hätyytelty, mutta maantiellä Yamaguchi oli enemmän kotonaan. Niinpä koulunsa Ekiden -viestijoukkueissa hän oli melkoisen hurjimusmainen maantiehipsukonetar. Ei siis ollut ihme, että ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän pääsi Daiei -yhtymän juoksujoukkueeseen vetämään maantietä rullalle kestojuoksun ammattilaisena. Lentopallo sai lopullisesti jäädä kestävyysjuoksun viedessä Yamaguchin sydämen uljaan Romeon tavoin. Nyt huipulle pääseminen olisi kiinni vain hänestä itsestään, ainoastaan itsestään, eikä mistään muusta kuin itsestään. Tie huipulle Liityttyään Daein juoksijaporukkaan Yamaguchi huomasi nopeasti, että hänen joukkuetoverinsa olivat perin juurin säälimättömiä harjoittelijoita. Varsikin Yoshiko Yamamoto -nimisen naaraan maratonmaisen ruumiinkurituksen seuraaminen päivästä toiseen latasi Yamaguchin täyteen pyhää maratoninnoitusta ja hän alkoi himoita maratonin juoksemista kuin ahne omaisuutta. Niinpä häntä ei haitannut edes se, että Daiei -yhtymän juoksutalli hajosi. Muina naisina hän vaihtoi vuonna 1993 Tenmaya -firman leipiin kurittamaan, kiduttamaan ja grillaamaan kehoaan tuskan napalmilieskoissa. Tenmayan suojissa hänen olikin hyvä harjoitella, sillä yhtymän juoksutallin valmennustiimin kuuluivat Seiichiro Sasaki (maraton 2.11.17), Futoshi Shinohara (maratonin MM 5. vuonna 1991) ja Yutaka Taketomi (maraton 2.11.27). Näillä herroilla oli yhteensä niin paljon maratonkokemusta, että heidän voitiin sanoa tietävän maratonjuoksusta kaiken. Harjoitettuaan kestävyysjuoksua aikansa Tenmayan leivissä, katsoi mestari Taketomi Yamaguchin olevan valmis ensimaratonin juoksemiseen. Tämän näkemyksen Taketomi perusti siihen, että hirveä määrä ja älytön laatukaan eivät tuntuneet Yamaguchilla missään. Hänen oli valmistautunut juoksemaan ensimaratoninsa Osakassa tammikuussa 1995, mutta alueella raivonnut maanjäristys peruutti koko kilvan ja niin täydessä maratoninnossa tärissyt Yamaguchi joutui siirtämään debyyttimaraansa eteenpäin. Sen hän juoksi lopulta elokuussa 1995 Hokkaidon maratonilla, jossa hän saapui 42195 metrin saapastelun jälkeen toisena maaliin ajalla 2.32.47, kolmisen minuuttia olympiamitalisti Yuko Arimorille hävinneenä. Tästä oli hyvä iskeä uutta maratonia suoleen ja seuraavan kerran maratonkellot pysähtyivät yamaguchimaisen raivoamisen jälkeen aikaan 2.31.43 tammikuussa 1996 Osakassa. Valitettavasti tällä ajalla ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuuksia lunastaa matkalippua Japanin joukkueeseen saman vuoden Atlantan olympiakisoihin, joten Yamaguchi palasi harjoittelun pariin tavoitteenaan kostaa. Ehkä hän kuitenkin janosi kovaa maratonaikaa liian kipeästi, sillä parilla seuraavalla maratonilla hänellä oli päällä aikamoinen kulkemattomuus. Marraskuun 1996 Tokion naisten maratonilla hän hyytyi kuin kännikala sukujuhlissa aikaan 2.35.23 ja elokuun 1997 Hokkaidon maratonilla hän harkitsi jopa keskeyttämistä hiipparoidessaan maaliin ajassa 2.39.46. Nämä tulokset olivat palavasti huipulle halajavalle Yamaguchille kuin märkä rätti kasvoihin ja hänen itseluottamuksensa alkoi ohentua säpäleiksi hakatun puuseinän tavoin. Epätoivoissaan hän vetäytyi
Boulderiin, Coloradon vuorille USA:n maaperälle armottoman maratonharjoituksen
pariin. Tämä resepti tehosikin ja tällä kertaa kunto
turposi väärän suunnan sijasta oikeaan. Yamaguchin itseluottamusta
nosti myös se, että samaan aikaan Boulderissa oman juoksijaryhmänsä
kanssa ollut legendaarinen maratonvalmentaja Yoshio Koide sanoi hänen
olevan verraton maratonlahjakkuus. 2.22.12 Valitettavasti Yamaguchin seuraava maraton oli pettymys, sillä Tammikuussa 1999 Osakan MM-karsintamaratonilla hän hyytyi kuin konttorityöläinen lammaspaimenessa, eikä sen paremmin ajassa (2.32.15) kuin sijoituksessakaan (11.) ollut kehumista. Tällä suorituksella ei tietenkään ollut pääsyä Sevillan MM-kisoihin Japanin kivenkovaan maratonjoukkueeseen, joten taas kerran Yamaguchi jäi ulos arvokisoista epävireisen kitaran tavoin. Onneksi kuitenkin syy Osakan epäonnistumiseen oli selvä: Hokkaidon 2.27-maratonistaan innostuneena Yamaguchi oli vetänyt liikaa kilpailuja ja liian vähän määrään koneeseen, joten hänen kuntonsa oli vahvistumisen sijaan heikentynyt. Koska syy epäonnistumiseen oli selvä, nyt Yamaguchin ei tarvinnut hapuilla pimeässä syytä epävireiseen maratonesitykseensä etsien, vaan hän saattoi keskittyä kovavauhtiseen määrään hirveässä kovavauhtismääräkeskittyneisyydessä. Osakan maratonin jälkeen hän alkoi tähdätä syksyn 1999 Tokion olympiakarsintamaratonille kuin herkeämätön kerkeämätön. Toukokuussa 1999 hän kipitti 10 000 metriä alusta loppuun asti soolona aikaan 32.23.48 ja kesäkuussa samaiseen 25 ratakierrokseen kului 32.07.26. Sitten heinäkuussa oli vuorossa Sapporon puolimaraton, jossa kello pysähtyi aikaan 1.10.04. Tämän jälkeen seurasi tiukka harjoitusjakso ja lokakuussa ratakymppi sujahti 32.13,0 kuluttua lähtölaukauksesta. Hän alkoi siis päästä Tokion olympiakarsintamaratonin lähestyessä oivaan maratonpotkuun, sillä hänellä oli paitsi nopeutta alimatkojen kisojen höyläämisen seurauksena, myös kestoa. Viimeksi mainittu voitiin päätellä siitä, että 40 kilometrin tv-kovat kulkivat kovemmin kuin koskaan ja 30 kilometrin tv-kovallakin 17 minuutin vitosen olivat hänelle helppoa taikinaa. Japanin ensimmäinen naisten olympiakarsintamaraton vuoden 2000 Sydneyn olympialaisiin lähetettiin liikkeelle Tokiossa 21.11.1999. Heti kilvan alusta lähtien naaraat saivat huomata vauhdin olevan kaamean. 5 kilometriä sivuutettiin ajassa 16.18 (Yamaguchi 16.24) ja 10 kilometriä 32.44 kuluttua lähtöjyskystä. Näin raikulimainen rallatus sylki kärkiryhmästä ulos kaksi edellistä olympiavoittajaa (Fatuma Roba 1996, Valentina Jegorova 1992) sekä vuoden 1997 maailmanmestarin (Hiromi Suzuki). Jo tässä vaiheessa kärkiryhmä oli supistunut kahteen raastajattareen: Masako Chibaan ja tietenkin Yamaguchiin. Monien katsojien yllätykseksi Yamaguchi ryntäsi 11 kilometrin paalulla kärkeen rattoisasti rallatellen ja jätti Chiban völjystään. Nyt hän oli kärjessä yli 30 kilometrin päässä maalista, mutta sepä ei häntä haitannut. Hän jatkoi kaameaa paahtoaan ylhäisessä yksinäisyydessään, tikuttaen vitosen pätkät 10-30 kilometrin välillä aikoihin 16.32, 16.33, 16.49 ja 16.55. Tämän jälkeen 35-40 kilometrin välisellä osuudella vauhti hiipui (17.55), mutta tästä huolimatta Yamaguchi rillutti viimeiset 2195 metriä siihen malliin, että saapui maaliin voittajana kaameassa ajassa 2.22.12. Tämä oli tietenkin kilvan reittiennätys ja sillä hetkellä naisten kaikkien aikojen kuudenneksi nopein maratonaika sekä vain naisille tarkoitettujen, edestakaisella reitillä juostujen maratonien ME. Samalla hän oli juossut väliaikana puolimaratonin ennätyksensä (1.09.30). Muut jäivät tuona päivänä Yamaguchista hirvittävän kauas, sillä toisena maaliin saapui Fatuma Roba ajalla 2.27.05, ennen Valentina Jegorovaa (2.28.06). Tällä juoksullaan Yamaguchi varmisti tietenkin paikkansa Japanin joukkueeseen seuraavan vuoden Sydneyn olympiamaratonille. Samalla se tarkoitti sitä, että hän oli nyt eräs olympiamaran suurimmista voittajasuosikeista. Näin täydellisesti onnistuneen maratonkilvan jälkeen Yamaguchi oli jonkin aikaa tietenkin ylenpalttisen maratononnellisuuden vallassa. Tuota pikaa hän aloitti kuitenkin täyden maratonkeskittymisen olympialaisia varten. Vain kohtalo tulisi kertomaan kuinka hänen olisi Sydneyn olympialaisissa, etelänristin taivaan alla käyvä. Valtava pettymys Sydneyn olympiamaratonilla Olympialaisia varten Yamaguchi harjoitteli tietenkin juoksemalla tolkuttomasti määrää sekä jonkin verran laatua. Hän harjoitti kehonkidutusta niin vuoristossa kuin merenpinnan tasolla, niin maantiellä kuin hiekkatiellä, niin ruoholla kuin kestopäällysteradalla, niin tasaisessa kuin mäkisessä maastossa. On myös melko todennäköistä, että maratonunet olivat hänen seuranaan päivin ja öin. Niin koitti olympiavuosi 2000 ja Yamaguchi hioi maratonvirettään hiomasta päästyään. Tämän jälkeen hän hioi maratonvirettä, minkä jälkeen oli vuorossa maratonvireen hiontaa. Huhtikuun alussa hän juoksi ratakympin 32.55.36:een. Sitten hän suuntasi Australiaan harjoittelemaan ja tämän harjoitusleirin lomassa hän kävi Sydneyssä tutustumassa olympiareittiin juoksemalla huhtikuun lopussa reitin harjoituksena aikaan 2.36.48. Sitten hän harjoitteli jälleen, kunnes kesäkuussa veti kympin jo 32.07.25:een. Tämä murskasi hänen edellisen kympin enkkansa täysin pähkinöiksi sekunnin sadasosalla. Niin kului aika ja kesän selkä alkoi taittua syksyksi ja olympialaiset käydä ajankohtaiseksi. Viimeisessä kilpailussaan ennen olympiamaratonia Yamaguchi juoksi syyskuun alussa 5000 metriä aikaan 15.47.82. Ehkä hän tämän perusteella uskoi olevansa kyltymättömässä maratonterässä matkustaessaan olympiakaupunkiin, mutta valitettavasti näin ei kuitenkaan ollut. Sydneyn naisten olympiamaraton lähetettiin liikkeelle aamulla 24.9.2000. Sää oli maratonin kaltaista vaativista vaativinta kestävyyssuoritusta ajatelleen ihanteellisen viileä, eikä tuulikaan ollut maratonnaaraiden kiusana. Niinpä Belgian Marleen Renders lähti liikkeelle täyttä laukkaa ja hän ohitti 5 ja 10 kilometrin taulut 16.42 ja 34.08 kuluttua lähtökomennosta hieman muilta karussa. Renders ei kuitenkaan saanut porata kauaakaan kärjessä ja 15 kilometrin tolppaan mennessä (51.19) muut olivat saavuttaneet tämän yltiöpäisen maratonin uhkapelurittaren. Jännitys tavoitti maratonfanien sielut ympäri maapallon täydessä tavoittavaisuudessa. Hieman 15 kilometrin jälkeen Japanin Naoko Takahashi lähti maannaisensa Ari Ichihashin, Romanian Lidia Simonin, Kenian Esther Wanjirun ja Pohjois-Korean Chang Ok-Kimin kanssa omille teilleen ja kuten myöhemmin kävi ilmi, kohti kultamitalia. Sen sijaan Yamaguchilla oli päällä joltinenkin kulkemattomuus, eikä hän pystynyt seuraamaan kärkiryhmää. Hänen pelinsä oli lohduttoman päättymättömästi pelattu. Tästä huolimatta hän kuitenkin taisteli viimeiset kymmenet kilometrit tuskaa vastaan teräksisen urhoollisesti ja saapui lopulta maaliin kilvan seitsemäntenä ajalla 2.27.03, aika kaukana mitalisteiksi viilettäneiden Takahashin (2.23.14) Simonin (2.23.22) ja Joyce Chepchumban (2.24.45) takana. Niin oli olympiamaraton päätöksessään ja ilman minkään väristä mitalia vei Yamaguchin tie kohti kotimaata täydessä maratonpettyneisyydessä vailla hiukkaakaan maratonluottoa. Juoksu-uran iltarusko Olympialaisten jälkeen Yamaguchi yritti parhaansa mukaan toipua maratonsurustaan suremalla maratonsurua. Kuten jokainen maratonsurua elämässään kokenut tietää, maratonsurusta pääsee vain käsittelemällä suru ja jatkamalla sen jälkeen elämäänsä määrän tai määrättömyyden viitoittamalla tiellä. Yamaguchi yritti jatkaa juoksijan uraansa, mutta jalkavammat alkoivat riivata häntä kuin pahuus ihmiskuntaa. Tästä huolimatta hän pystyi vuonna 2001 juoksemaan 10 000 metriä 33.17.25:een ja puolimaratonin samaa vauhtia 1.10.11:een. Parhaassa vireessään hän ei kuitenkaan ollut. Vuonna 2002 Yamaguchi lähti mukaan Hokkaidon maratonille, mutta jäi kärkiryhmästä jo 10 kilometrin kohdalla ja hyytyi tämän jälkeen kuin jenkit Vietnamissa. Kisa oli ohi ja kaukana voittaja Chika Horien (2.26.11) takana Yamaguchi viisti maaliin 2.39.35 kuluttua lähtölaukauksesta. Tämä ei 2.22-maratoonaria paljon naurattanut ja ilmassa oli vahvoja merkkejä siitä, että Yamaguchin juoksu-ura oli lähellä loppuaan. Tämän jälkeen ei Yamaguchista paljon omakohtaisen kilvanjuoksun merkeissä kuulunut. Hänen sanottiin pyrkivän vuoden 2004 Ateenan olympiakisojen joukkueeseen, mutta ainakaan kärkipäässä hän ei Japanin olympiakarsintamaratonien tulosluetteloissa esiintynyt. Hän teki kisasukistaan sormikkaita. Nykyisin Yamaguchi toimii valmennustehtävissä ja vastikään hänen valmentamansa Okayaman joukkue sijoittui Japanin hallintokuntien välisessä naisten Ekiden -viestimittelössä toiseksi Kioton jälkeen. Ei ole epäilystäkään, etteikö melkoisen määrämyllyn omalla juoksijanurallaan läpikäynyt Eri Yamaguchi sopisi valmennustehtäviin kuin kotka taivaanrantaan. Eri Yamaguchin maratonit 2.22.12 (1.) Tokio 21.11.1999 Lähteet AFP 2000. Aussie double in Olympic city marathon. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=15156.html [18.2.2009] IAAF 2008. Yamaguchi, Eri. http://www.iaaf.org/athletes/biographies/country=JPN/athcode=136434/index.html [20.2.2009] MarathonGuide 2000. Sydney Olympics 2000 – women’s marathon. Naoko Takahashi wins marathon - sets new Olympic record. http://www.marathonguide.com/news/exclusives/womolympics_000924.cfm [20.2.2009] Nakamura, K. 1999. Japan’s marathon tradition. http://www.iaaf.org/aboutiaaf/news/newsid=15390.html [18.2.2009] Nakamura, K. 2000a. Eri Yamaguchi profile. http://www.iaaf.org/news/Kind=2/newsId=15454.html [5.2.2009] Nakamura, K.2000b. Preview of the Olympic Women's Marathon. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=14510.html [19.2.2009] Nakamura, K.2000c. Yuko Kawakami wins the 10,000m at the Hyogo Relays. http://www.iaaf.org/aboutiaaf/news/newsid=15142.html [19.2.2009] Nakamura, K.2002. Chika Horie wins the Hokkaido Marathon. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=19432.html [19.2.2009] Nakamura, K.2009. Kyoto prefecture wins fifth straight Inter-Prefectural Women’s Ekiden title. http://www.iaaf.org/news/kind=100/newsid=48900.html [20.2.2009] Teksti: Z |