Z'n japsicorner

Barcelona 1992. Olympiamaraton. Koichi Morishita. Raasto. Nämä tekivät lähtemättömän vaikutuksen 18-vuotiaaseen raaston penikkaan, josta tuli loppu elämäkseen Japanifani.

Z'n japsicornerissa pääset tutustumaan Japanin maratonkulttuuriin, maratoonareihin ja japanilaiseen raastoon.

Atsushi Fujita

Z’n Japanicorneri palaa pitkältä tauolta esittelemällä Atsushi Fujitan, tuon maratonin uhkapelurin.

Kokichi Tsuburayan velvoittama

Putkauttaessaan Atsushi Fujitan maailmaan 6.11.1976 Atsushi Fujitan mutsi ei voinut vielä aavistaa, että vielä joskus tuo rääkyvä vastasyntynyt rääpäle tulisi leipomaan maratonilla 2.06-alkuiset lukemat. Toki kestogeenit Fujitalla olivat kunnossa, olihan hänen mutsinsa ollut aika hyvä keskimatkojen juoksija lukioaikoinaan. Sen sijaan hänen ukkonsa ei ollut piiskannut lihaansa lainkaan urheilun perin juurin kiehtovan armottoman säälimättömässä maailmassa.

Niin varttui Fujita lähellä Sukagawaa, kaupunkia Fukushiman hallintokunnassa, mistä oli myös vuoden 1964 maratonin olympiamitalisti Kokichi Tsuburaya kotoisin. Tämä tosiasia suorastaan velvoitti paikallisia harjoittamaan kestojuoksua, mutta Fujitapa harrastikin aluksi tennistä, tuota löysää pallonlätkijöiden peliä, jossa ei juosta kuin muutama metri kerrallaan. Syynä tähän oli se, että hänen koulussaan ei ollut lainkaan kestojuoksujoukkuetta. Onnekseen Fujita ei kuitenkaan ollut kummoinenkaan tenniksen lätkijä ja niinpä hän päätti kokeilla juoksua. Juostessaan yhdeksännellä luokalla eräässä Ekiden –viestissä osuutensa nopeimman ajan, Fujita huomasi olevansa kestävyysjuoksuriippuvainen. Määrä tuntuikin sopivan hänelle kuin valehtelu poliitikolle.

Peruskoulun jälkeen Fujita suuntasi Seiryon lukioon täynnä intoa vetää kaalinsa täyteen oppia. Syynä tällaiseen kouluvalintaan oli paitsi koulun kova juoksujoukkue, myös se, että siellä oli mahdollisuus perehtyä tietotekniikan saloihin. Tämä ala näet kiinnosti häntä kuin väkivalta jääkiekkoilijaa. Kun hän ekana lukiovuonnaan oli lähellä kärkisijoitusta 3000 metrillä, se antoi hänelle valtavasti lisää intoa lihan piiskaukseen. Ehkä into oli kuitenkin liian kova, sillä Fujita kärsi anemiasta koko lukiouransa ajan, minkä vuoksi häntä oli turha etsiä kärkisijoituksilta Japanin nuorten juoksijakoltiaisten joukosta. Sen verran Fujitan esitykset Ekiden –viesteissä kuitenkin säväyttivät, että Komazawan yliopiston kestävyysjuoksuvalmentaja Hiroaki Oyagi halusi hänet koulunsa riveihin ylioppilastutkinnon jälkeen. Niin Fujita jatkoi elonsa tietä Komazawan yliopiston merkki rintapielessään.

Japanin yliopistoennätys maratonilla rikkoutuu

Yliopistossa Fujita ei paljon ratajuoksusta piitannut. Maantie näet himotti häntä vastustamattoman kutkuttavan kihelmöivän jännittävästi. Hän vetelikin erimittaisia Ekiden –viestien osuuksia kuin susi sienestäjiä. Erityisesti Tokiosta Hakoneen ja takaisin juostava Hakone Ekiden oli hänelle mieluinen kilpa, johon hän tähtäsi vuosi toisensa jälkeen täydessä ekidenkeskittyneisyydessä. Toki Fujita voitti yliopistoaikanaan myös Japanin yliopistojen puolimaratonin mestaruuden. Tämä tarkoitti sitä, että hän oli jo melkoinen maantiehipsu ja niinpä hänet valittiin vuonna 1998 Japanin joukkueeseen puolimaratonin MM-kisoihin Sveitsin Usteriin. Siellä hän nelisti puolimaratonin aikaan 1.02.45 ja sijoittui 30:nneksi. Niin oli Fujitan kansainvälinen ura avattu ja kohti yhä kovempia saavutuksia kulki hänen määrän viitoittama tiensä.

Fujita alkoi olla jo niin kova maantiehirviö, että valmentaja Oyagi sanoi hänelle: ”Olet niin lahjakas juoksija, että sinun on turha tähdätä mihinkään Hakonenin Ekideniin. Tähtää maralle”. Tämä sai Fujitan miettimään syntyjä syviä ja kun hän tempaisi 30 kilometrin kisan aika lailla rennon letkeästi 1.30.21:een, tiesi hän maratonin kutsuvan itseään kuin jäkälä poroa. Hän harjoittelikin vuoden 1999 Lake Biwan maratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä ja Lake Biwan lähestyessä hänen kuntonsa nousi kuin hiilidioksidipäästöt Amerikassa. Niinpä ainakaan valmentaja Oyagille ei tullut yllätyksenä Fujitan raaka juoksu Lake Biwassa 7.3.1999, missä hän seurasi idoliaan, Espanjan Martin ”viirusilmä” Fiziä ja tämän kauhtunutta parransänkeä aina 30 kilometriin saakka, minkä jälkeen hän hivenen hyytyneenäkin leikkasi maalilinjan toisena 2.10.07 kuluttua lähtölaukauksesta. Vaikka hän ei mahtanutkaan 2.08.50 hakanneelle Fizille mitään, tuloksena oli Japanin yliopistoennätys maratonilla. Tämän rekordin rikkominen ei ollut Fujitalta laikaan vähäpätöinen temppu, olihan ennätystä aiemmin pitänyt hallussaan kaikkien Japanilaisten legdenda, Toshihiko ”määräseko” Seko.

Aikamoinen kuumuushorkka Sevillan MM-maratonilla

Ylipistosta valmistumisen jälkeen Fujitan ei tarvinnut miettiä, mitä hän alkaisi seuraavaksi tekemään. Lake Biwan juoksun perusteella hänet näet valittiin Japanin joukkueeseen Sevillan MM-kisojen maratonille. Hän pääsi myös maineikkaaseen Fujitsu -yhtymän juoksutalliin. Niinpä Lake Biwan koitoksesta palauteltuaan hän alkoi tuore yliopistotutkinto taskussaan hieroa määrää koneeseen. Toki hän välillä veti myös laatua, puhumattakaan määrän ja laadun sekoituksesta. Hänen potkunsa nousikin kuin virtsa pikkupomon kaaliin, mutta harmikseen jalkavammat alkoivat riivata häntä kuin sarvikuono Tarzania. Joka tapauksessa saapuessaan tuohon tulikuumaan espanjalaiseen pätsiin, hän tiesi tappelevansa maratonin kärkisijoituksista kuin apina liaanista.

Sevillan MM-maraton 28.8.1999 lähti tulikuumasta säästä johtuen liikkelle klo 18.45 paikallista aikaa ylen rauhallista jolkotusta. Niinpä 5 kilometrin syötteelle saavuttiin pääryhmän toimesta ajassa 17.12. Toki Marokon El Mostafa Damaoui oli siinä kohtaa muita kiireisempi kellojen näyttäessä hänelle 17.03. 10 kilometrin uistimella Marokon poika oli edelleen lisännyt johtoaan ja nyt hänen (32.30) ja pääjoukon ero oli jo yli puoli minuuttia. Pääjoukossa veteli luonnollisesti mukana myös Fujita rattoisasti rallatellen.

Kun saavuttiin 15 kilometrin ongelle Damaouin (48.01) johto takaa-ajajiin oli edelleen kasvanut. Nyt Marokon veijari nelisti 40 sekuntia pääjoukkoa edellä. Tässä vaiheessa mukana pääjoukossa oli vielä noin 30 maratonhylkiötä, joukossa edelleen Fujita. Puolimatkassa kellot näyttivät marokkolaiselle 1.07.24 ja pääjoukolle 1.08.13. Koska Damaouin etumatkan kasvaminen oli ollut hyvin pientä, asiantuntijat uskoivat takaa-ajajien saalistavan hänet hetkessä kiinni, kunhan pääjoukossa alettaisiin pistää jalkaa toisen eteen hieman ripeämpään maratontahtiin. Jännitys raateli ilmaa kuin T-Rex perunoita.

25 kilometrin vieterillä (1.19.49) Marokon pojan etumatka oli kutistunut jo vajaaseen puoleen minuuttiin ja hetkeä myöhemmin alkoi todellinen kilvanjuoksu. Japanin Nobuyuki Sato säntäsi kärkeen täynnä maratonluottoa, mikä pirstoi kärkijoukon kappaleiksi. Nyt miehet vetivät täpöillä kohti maalia ja siinä rallissa Marokon poika oli kevyttä kauraa. Hän hyytyi kuin humppamies hevikaraokessa. Sen sijaan Fujita jaksoi painaa, vaikkakin 30 kilometrin paalulla (1.36.25) hän jurnutti vasta 13. sijalla täydessä maratonnirvanassa. ”Kuinka meidän Atsushi-pojallemme oikein tässä hirviömäisessä koitoksessa käy”, mietti moni.

35 kilometrin kohdalla (1.52.37) oli selvää, että mitalimiehenä Fujita ei kotiinsa Sevillasta palaisi, sillä kärkinelikko nuoli maantietä jo noin minuutin päässä hänestä täydessä mitalinälässä. Tämä ei kuitenkaan Fujitaa masentanut, sillä hän taisteli jokaisesta sijoituksesta täydessä taistelevaisuudessa. Hän nostikin sijoitustaan koko ajan ja 40 kilometrin akkunan (2.08.53) hän ohitti yhdeksäntenä. Viimeisen 2195 metrin aikana hän ohitti vielä kolme maratonsälliä ja saapui maaliin hikisen kilvan kuudentena ajassa 2.15.45, tosin jonkin verran voittajan, Espanjan Abel Antonin (2.13.36) ja parhaan japanilaisen, kolmanneksi sijoittuneen Nobuyuki Saton (2.14.07) takana. Kun heti Fujitan takana seitsemäntenä maalilinjan ylle vaipui myös Koji Shimizu (2.15.50) oli selvää, että Japani sijoittui maratonin maailmancupin joukkuekisassa toiseksi Italian jälkeen. Niin oli MM-maraton juostu ja vaikka Fujita ei henkilökohtaista mitalia niistä kekkereistä kaulaansa saanutkaan, kukaan ei voinut väittää hänen maratonin arvokisadebyyttiään huonoksi.

2.06.51

Valitettavasti Fujitan päätös juosta MM-maraton vammautuneella jalalla kostautui, sillä maran jälkeen jalka oli täysin kappaleina. Tämä tarkoitti sitä, että loppuvuoden ja seuraavan kevään aikana hän ei kyennyt osallistumaan millekään maansa olympiakarsintamaratoneista. Niin joutui Fujita katsomaan olympiatikettien menemistä muille miehille, tosin aikamoisille määrähirviöille. Paetakseen tätä pettymystä hän alkoi kiduttaa ruumistaan maratonharjoituksella.

Tuota pikaa harjoittelun aloitettuaan Fujita huomasi jalkojensa vihdoin kestävän ja niinpä hän päätti kostaa olympiajoukkueesta putoamisensa joulukuisella Fukuokan maratonilla. Viimeisen neljän kuukauden aikana ennen Fukuokaa hän jätti maantietä taakseen 4400 km, pääsääntöisesti kovaa. Niinpä hänen kuntonsa nousi kuin saalistusvietti tappajahailla ja Fukuokan maratonille saapuessaan hän oli niin kovassa kunnossa, että sitä oli ihmisjärjen vaikea käsittää.

Fukuokan maratonin lähdettyä liikkelle 3.12.2000 niin juoksijat kuin kilpaa katsomosta seuraavatkin huomasivat nopeasti, että armolla ei ollut tuossa koitoksessa minkäänlaista sijaa. 5 kilometrin merkkaus nimittäin saavutettiin 14.54 kuluttua lähtölaukauksesta. Tässä vaiheessa kärkijoukossa mullisteli vielä 20 maratoonarin härkäpäinen lauma, mutta 10 kilometrin viistalla (29.58) heitä oli mukana enää 17. Tästä eteenpäinkään vauhti ei osoittanut minkäänlaisia talttumisen merkkejä ja niinpä 15 kilometrin rasva saavutettiin ajassa 45.05. Tämän jälkeen rallateltiin 20 kyljykselle (1.00.06) ja puolimatkaan (1.03.26). Tässä vaiheessa ensimmäinen jänis, Armando Quintanilla Meksikosta sai tarpeeksi ja hyppäsi sivuun. Se ai vauhtia kuitenkaan laannuttanut ja niinpä 25 kilometrin kyltin ohi väännettiin 1.15.23 kuluttua lähtöpaukusta. Tällainen tasaisen raakalaismainen vauhti oli maratonfaneille mieleen ja tyytyväisinä he hieroivat hyristen käsiään yhteen täydessä maratonfaniudessa.

Eipä kulunut aikakaan, kun jo kilvan toinenkin ja samalla viimeinen jänis, Kenian Fred Kiprop hyppäsi tien syrjään ja tällöin valtavan maratonkulkevaisuuden vaikutuksen alaisena juokseva Fujita löysi itsensä kärjestä, völjyssään vielä viisi sitkeintä: tuore olympiavoittaja Gezahegne Abera Etiopiasta, Gert Thys Etelä-Afrikasta, Lee Bong-Ju Koreasta, Abdellan Behar Ranskasta ja Noriagi ”arashi” Igarashi Japanista. On täysin tarpeetonta sanoakaan, että kaikki olivat täydessä maratonkeskittyneisyydessä. 30 kilometrin muuri saavutettiin ajassa 1.30.37, joten vauhti oli edelleen kovaa.

Seuraavan vitosen aikana Fujita ja Abera vuorottelivat kärjessä, vaikka totuuden nimessä on sanottava Fujitan tehdessä enemmän töitä peesaamiseen taipuvaiseen kiritykki-Aberaan verrattuna. Tämä sai aikaan sen, että pian kaikki muut olivat pudonneet tämän kaksikon völjystä kuin Dracula verenpuutteessa. Niin kärkikaksikko saavutti 35 kilometrin pylvään (1.45.44). Myöhemmin Fujita tuumi kilvan jälkeisessä haastattelussa: ”Koska en ollut kovinkaan luottavainen loppukiriini, olin suunnitellut iskeväni neljän kilsan päässä maalista. Kun näin Aberan putoavan 36 kilometrin paalulla, päätin kuitenkin painaa maratonkaasun pohjaan jo siinä kohtaa".

Tämä jälkeen ero Aberaan kasvoi nopeasti ja tuota pikaa Fujita huomasi olevansa täydellisesti omilla teillään. Hänellä oli päällään sellainen kulkevaisuus, jonka juoksija voi saavuttaa ehkä kerran koko uransa aikana, jos silloinkaan. Jokainen juoksija haaveilee tällaisesta kulkevaisuudesta, jolloin mikään vauhti ei tunnu missään ja jalat vain kerjäävät lisää vauhtia. Niinpä Fujita hönkäisi 35-40 kilometrin välisen vitosen 14.44 ja saapui 40 kilometrin pisteelle ajassa 2.00.28. Sitten hän rallatti viimeiset 2195 metriä 6.23:een ja saapui maaliin murskaavan ylivoimaisena voittajana kellon näyttäessä Japanin ja Aasian ennätysaikaa 2.06.51. Sen sijaan yli 16 minuuttia 35-40 kilometrin välisellä pätkällä käyttänyttä Aberaa saatiin odotella maaliin aina siihen asti, kun aikaa oli kulunut 2.09.45. Loppumatkalla hänet ohittivat myös Lee Bong-Ju (2.09.04), Abdellan Behar (2.09.09) ja Noriaki Igarashi (2.09.26).

Maalissa Fujita oli tietenkin mielettömän upean juoksunsa jälkeen täydessä maratononnellisuudessa. Ennen kilpaa hän oli sanonut tavoitteekseen juosta 2.08, joten täydellisesti onnistunut maraton yllätti hänet itsensäkin. Tämä juoksun perusteella hänet valittiin tietenkin seuraavan vuoden MM-kisoihin Kanadan Edmontoniin, missä hänen tavoitteenaan ei voinut olla enää muu kuin voitto, vain voitto, eikä mikään muu kuin voitto.

Valtava pettymys Edmontonin MM-maralla

Fukuokan maratonin jälkeen Fujitan ei tarvinnut motivoida itseään lenkille, siksi täynnä pyhää maratonintoa hän oli. Maratonharjoittelu valtavine määrineen tuntui sopivan hänelle kuin lipevyys kaupparatsulle. Hänen tuoreessa muistissaan oli, kuinka päästä 2.06-maratonkuntoon, joten harjoittelussaan hän jatkoi tutuilla määrälaadun linjalla. Tässä hän kuitenkin unohti sellaisen asian, että ihmiskehoa ei ole tarkoitettu niin hirveisiin juoksumääriin, mitä hän oli ennen Fukuokaa vetänyt. Vaikka jalat olivat kerran sellaisen määrärallin kestäneet, ei ollut mitään takeita siitä, että ne kestäisivät sen toiseen kertaan. Niinpä jakavammat alkoivat ennen Edmontonin MM-kisoja riivata Fujitaa kuin Tex Willer konnia. Harjoittelu ei sujunut läheskään toivotulla tavalla ja niinpä kesän 2001 kääntyessä kohti elokuuta, Fujita matkusti Edmontoniin perin epävarmana kunnostaan raihnaisen harjoituskauden jäljiltä.

Edmontinin helteiselle MM-maratonille 3.8.2001 Fujita pystyi osallistumaan vain särkylääkkeiden avulla. Tästä ei tietenkään hyvää seurannut ja niinpä hän pysyi kärkiryhmän völjyssä ainoastaan 25 kilometriin (1.19.14) saakka, mutta sitten peli alkoi olla pelattu. Kärki kiihdytti omille teilleen ja Fujita jäi taakse nuolemaan mitalittomia näppejään täydessä maratonsurussa. Tästä huolimatta hän kuitenkin sitkutteli maaliin sijalla 12, kellon ilmoittaessa aikaa kuluneeksi 2.18.23. Näin hän hävisi voittajaksi kirineelle Gazahegne Aberalle (2.12.42) aika paljon. Japanilaisistakin hän oli vasta kilvan neljänneksi paras, sillä Shigeru Aburaya sijoittui viidenneksi (2.14.07), Yoshiteru Morishita kahdeksanneksi (2.17.05) ja Takayuki Nishida yhdeksänneksi (2.17.24).

Maalissa Fujita purki tuntojaan seuraavasti: ”Kipulääkkeet kyllä tehosivat, joten kipu ei ollut meitsin ongelma. Kun kilvan ratkaisuvaiheet koittivat, meikällä ei ollut mitään jakoa, mitä johtui siitä että en ole pystynyt harjoittelemaan viime aikoina kunnolla. Askeleenikaan ei ollut oikein tasapainossa, joten tämä mara oli eräänlaista yhdellä jalalla konkkaamista”. ”Kahdestoista sija ei kalva minua niin paljon kuin oleminen vasta neljänneksi paras japanilainen”, jatkoi Fujita, jonka äänestä tarkkakorvaisimmat olivat havaitsevinaan pienen maratonitkuisuuden vireen. On täysin selvää, että Edmontonin MM-maraton oli Fujitalle hirveä pettymys.

Jalat rikki

Seuraavat vuodet olivat Fujitalta turhauttavaa taistelua jalkavammoja vastaan. Maaliskuussa 2002 hän pystyi juoksemaan maratonin Soulissa aikaan 2.11.22, mutta tämän jälkeen hän ei kyennyt juoksemaan tuota kestävyysjuoksun ehdotonta kuningasmatkaa pitkään aikaan. Niin kuluivat vuodet ja esimerkiksi Ateenan olympialaisiin vuonna 2004 Fujitalla ei ollut mitään asiaa, siksi rikkinäiset hänen koipensa olivat. Toki hän pystyi jonkin verran kilpailemaan lyhyemmillä matkoilla, juosten esimerkiksi vuosina 2003 ja 2004 puolimaratonilla ajat 1.02.33 ja 1.02.12. Myös Ekiden -viesteissä hän oli tuttu näky joukkueensa Fujitsun värejä viemässä ja tikuttipa hän vuonna 2003 ratakympilläkin ajan 28.25.71. Maraton oli kuitenkin hänen ehdoton mielimatkansa ja kun hän joutui Ateenan olympialaisten lisäksi jättämään väliin myös vuosien 2003 ja 2005 MM-kisat, korpesi tämä varmaan maratonintoista Fujitaa kuin yksinäisyys moottoriturpaa.

Vuonna 2005 Fujitan jalat alkoivat vihdoinkin kestää sen verran, että hän saattoi hyökätä jälleen maratonin kimppuun. Pitkä maratontauko oli kuitenkin vaatinut veronsa ja niinpä maaliskuussa 2005 Lake Biwan maratonilla häntä saatiin odottaa maaliin aina 2.12.30 saakka. Tällainen tulos ei tietenkään tyydyttänyt vauhti-intoista Fujitaa lainkaan ja niinpä tuota pikaa Lake Biwan jälkeen hän alkoi tähdätä loppuvuoden Fukuokan maratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä täynnä maratonluottoa. Hän pääsikin aika mukavaan vireeseen ja oikeastaan viimeisten viikkojen aikana ennen Fukuokaa hänen kuntonsa nousi kuin äijäuho pojankoltiaisella. Hän saapuikin Fukuokaan hyvässä maratonsähkössä.

Vuoden 2005 Fukuokan maraton piiskaistiin liikkeelle 4.12. aika huonoissa sääoloissa. Tuuli nimittäin tuiversi tuon legendaarisen japanilaisen maratonkaupungin katuja armottoman päättäväisesti. Niinpä kilpa lähti liikkeelle aika hiljaa, mikä voitiin päätellä 5 kilometrin väliajasta (15.46). Eipä vauhti ollut huippujuoksijoille kummoistakaan myöskään 10 kilometrin harpilla (31.01). Tämän jälkeen reitti kuitenkin kääntyi niin, että myötätuuli hönki miesten selkään, joten seuraava vitonen päästeltiin jo 14.49. Tässä vauhdissa Fujita oli mukana, tietenkin rattoisasti rallatellen. Kun 20 kilometrin kepistä vedettiin ohi ajassa 1.00.28, oli vauhti jo täysin vertailukelpoinen kansainvälisen huippuvauhdin kanssa. Kuuma jännitys alkoi laukata maratonfanien suonissa heidän katsellessaan kilpaa silmät lautasina.

Puolimatkassa (1.03.32) mukana kärkijoukossa oli enää kahdeksan juoksijaa: Isaac
Macharia ja Paul Biwott Keniasta, Samson Ramadahni Tansaniasta, Julio Rey Espanjasta, Dimitri Baranovski Ukrainasta, Dejene Berhanu Etiopista, Franck Caldeira Brasiliasta ja luonnollisesti Fujita. Yksin puolusti siis Fujita Japanin mainetta, jos oli puolustaakseen. Niin juosta jolkotettiin 25 kilometrin (1.15.24) ja 30 kilometrin (1.30.33) merkeille, kunnes alkoi tapahtua. Baranovski säntäsi kärkeen vastatuulesta huolimatta ja alkoi tehdä pahojaan. Tuota pikaa hänen völjyssään eivät pysyneet enää muut kuin Berhanu, Rey ja Fujita, joka tosin roikkui mukana aivan väkisin, pudotakseen pian joukosta kuin neukut talvisodassa. ”Voi-voi meidän Fujitaamme”, mietti itku silmissään moni japanilainen maratonfani.

Fujitan peli ei kuitenkaan ollut vielä pelattu, sillä kovavauhtisilla harjoituksillaan hän oli ennen Fukuokaa kouluttanut elimistönsä sietämään tappavan kovaa vauhtia täysin väsyneenäkin. Niinpä hän 36 kilometrin juustolla nousi Reyn rinnalle ja alkoi tämän kanssa saalistaa Berhanua veren katku sieraimissaan. He ohittivatkin Berhanun 38,6 kilometrin peitsellä ja tappelivat nyt toisesta sijasta Baranovskin takana täydessä tappelevaisuudessa. Tämä kamppailu kesti aina 41,6 kilometriin saakka, kunnes Rey laittoi jalkansa pompottamaan mailerin tavoin ja Fujitan oli antauduttava. Niin saapuivat miehet maaliin järjestyksessä Baranovski (2.08.29), Rey (2.09.41) ja Fujita (2.09.48). Jotain tuulisesta säästä kertoi se, että ainoastaan tämä kolmikko alitti 2.10-rajan.

Viimeinen yritys olympialaisiin?

Vaikka Fujita ei Fukuokan maratonilla pystynytkään parantamaan enariaan, oli hän kuitenkin noussut takaisin huipulle. Tämä antoi hänelle luonnollisesti lisää intoa maratonharjoitukseen ja seuraavana vuonna hän ilmaantui Fukuokaan uudestaan, tavoitteenaan tietenkin pääsy vuoden 2007 yleisurheilun MM-kisoihin, jotka pidettäisiin Osakassa. Valitettavasti Fujitalle oli kuitenkin vuoden 2006 Fukuokan maratonilla päällänsä joltinenkin kulkemattomuus ja niinpä hän saapui kilvan maaliin vasta kahdeksantena, perin juurin keskinkertaisella ajalla 2.11.50. Tämä ei tietenkään riittänyt Osakan MM-lippuun ja siitä kimpaantuneena Fujita päätti vetää uutta maratonia suoleen jo helmikuussa 2007 Bebbu-Oitassa.

Siellä hän seurasikin kärkeä (5 km 15.10, 10 km 30.13, 15 km 45.28, 20 km 1.00.47, puolimatka 1.04.09, 25 km 1.16.08), kunnes hyytyi kuin pomo oikeissa töissä, mutta niin hyytyivät muutkin. Vitosen pätkä 25 ja 30 kilometrin välillä kesti jo 15.36. 35 kilometrin kiululla (1.47.32) kärkijoukossa oli enää kolme miestä: David Kemboi Keniasta ja Atsushi Sato sekä Fujita Japanista. Näin jatkettiin seuraavat pari kilometriä, jonka jälkeen Fujita lähti omille teilleen ja kilpa oli ohi. Niin juoksi Fujita voittoon ajalla 2.10.23 ennen Satoa (2.11.15) ja Kemboita (2.11.26). ”Olen aivan kappaleina. Fujita oli tosi vahva tänään”, tuumi kilvan päätyttyä toiseksi jäänyt Sato roska silmässään ja kutina kurkussaan. Jälleen oli yksi maraton Fujitan uralla takana ja kohti uusia maratoneja vei hänen maratonriippuvainen tiensä.

Oli täysin itsestään selvää minne Fujita tähtäsi. Tietenkin vuoden 2008 Pekingin olympialaisiin, jotka olisivat kenties hänen viimeisen mahdollisuutensa edustaa Japania olympian kentällä. Niinpä hän harjoitteli joulukuun 2007 Fukuokan maratonille kuin herpaantumaton herkeämätön, tavoitteenaan voittaa tuossa onnenkaupungissaan ja lunastaa näin lippu Pekingiin. Monet näkivätkin hänet täydessä lihan piiskauksessa milloin missäkin planeettaamme kesän ja syksyn 2007 aikana. Tämä nosti hänen kuntonsa sellaiseksi, että Fukuokan maratonin lähestyessä hän alkoi olla aikamoisessa maratonnuotissa.

Vuoden 2007 Fukuokan maraton säntäsi liikkeelle 2.12.2007 täynnä kovakuntoisia maratonhylkiöitä. Erittäin kova vauhti pudotti miehiä jatkuvalla syötölle kärkijoukon uunista ulos ja niinpä 20 kilometrin kaasulla joukossa pisteli enää 15 miestä. Puolimatkaan saavuttiin ajassa 1,03.30. Tässä vaiheessa vuonna 2002 Fujitalta Japanin maratonennätyksen riistänyt Toshinari Takaoka putosi ja 25 kilometrin visvalla ainoastaan kymmenen miestä sahasi mukana. Valitettavasti Fujitan peli alkoi siinä vaiheessa olla pelattu ja 30 kilometrin paikkeilla hänen oli pakko antautua. Kaikki hiilihydraattivarastot ja sen myötä energiat olivat valuneet liian aikaisessa vaiheessa maratonkaivoon ja niinpä hän hyytyi kuin kapiainen tosipaikassa. Hän raahautui täysin katkenneena maaliin kilvan kahdeksantena ajalla 2.12.29, mikä tarkoitti sitä, että hän jäi voittajalle, Kenian Samuel Wanjirulle (2.06.39) lähes kuusi minuuttia. Mikä pahinta, Wanjiru rikkoi samalla Fujitan vanhan reittiennätyksen armottoman voittamattomasti. Fukuokan esityksellään Fujitalla ei tietenkään ollut mitään asiaa Japanin olympiajoukkueeseen ja jo kolmannen kerran hän jäi olympialaisista rannalle kuin U.D.O. oopperasta.

Vuonna 2008 Fujita ei maratonia juossut. Hän keskittyi nopeuteen ja onnistuikin juoksemaan 5000 metrillä oman ennätyksensä 13.54.65 sekä 10 000 metrillä nopeimman aikansa sitten vuoden 2000 (28.25.67). ”Muutamana viime vuotena menetin jonkin verran nopeuttani, minkä vuoksi 3 minuuttia / kilometrillä alkoi tuntua meikäläiselle liian kovalta rallatukselta”, Fujita tuumi ja jatkoi: ” Sen sijaan nyt meitsi tuntee kelluvansa. Olen saamassa takaisin niitä ominaisuuksia, joita olen menettänyt iän myötä.” Hän paitsi aloitti harjoittelun kuntosalivehkeillä, myös palasi neljän vuoden tauon jälkeen rankaisemaan kehoa muiden Fujitsu -yhtymän juoksijoiden kanssa. ”Olen aina ollut yksinäinen susi, mutta nyt on ollut hienoa harjoitella porukassa”. Seuraavan maratoninsa Fujita tulee juoksemaan maaliskuussa Tokiossa.